21.9.2017

Inhimillisiä kohtaamisia



Näin sateisen ja harmaahkon torstain kunniaksi sopii lueskella eteenpäin Maaret Kallion uutta kirjaa Inhimillisiä kohtaamisia (WSOY) josta sain tekijänkappaleen. Harmi kyllä, en päässyt aamiaistapahtumaan, jossa Maaret kertoi kirjasta. Olisi ollut tosi mielenkiintoista tavata hänet.

Kirja on niin painavia sanoja täynnä, että sitä tuskin voi lukea yhdellä istumalla. Lauseita on makusteltava, ja joka sivulla on sitaateiksi ja elämänohjeiksi sopivia virkkeitä. Tätä kovaa ja aika armotontakin aikaa vasten Maaretin kirja on lohdullinen ja hyväksyvä. Itselle tulee olla lempeä, tyyntyvä ja rauhoittuva. Inhimillisyys on hyväksyvä sana. Olemme inhimillisiä vikoinemme, ajatuksinemme ja tekoinemme, keskeneräisiä. Kun hyväksyy itsensä, on itselleen lempeä, armollinen ja hyväksyvä, voi kohdata muut samoin. Voi olla kohtaamisissa todella läsnä.

Vierastan self help-oppaita tyyliin näin saat ystäviä, vaikutusvaltaa ja rahaa. En jaksa myöskään erityisemmin tutkiskella itseäni ja mieltäni, vaan jotenkin otan asiat sellaisena vastaan kuin ne tulevat. On hyviä päiviä ja on vähemmän hyviä. Joskus olet hyvällä tuulella, joskus et. Olen aika hyvä elämään arkea. Jotenkin tämän ikäisenä, suurimman osan elämää ilman kännykkää eläneenä ja maalla jalat tukevasti mullassa kasvaneena ei hötkyä turhista.

Maaret ei sorru kirjassaan sliipattuun itsetutkiskeluun, muuten olisin lopettanut kirjan siihen paikkaan. Pikemminkin vastaan tulee oivalluksia, noinhan se just on. Keskiössä on ihminen ihmiselle, ei ihminen Facebookissa ihmiselle. Ihminen kaipaa edelleen toista. Niissä inhimillisissä kohtaamisissa.





Onko sinulla ollut tänään hyviä kohtaamisia? Minulla on - hyvin pieniä ja hyvin rehellisiä ihmisiä.

Mukavaa iltaa!

19.9.2017

Ikisuosikkeja vuodenajasta toiseen: raitaa ja mohairia



Perjantaina töiden jälkeen marssin kampaajalle, ja leikkautin hiukset taas lyhyemmiksi. Olin kyllästynyt kesän kuivattamiin latvoihin ja hitaan tuskaiseen laittamiseen. Olo keveni kummasti! Kyllä se on niin, että tukka hyvin, kaikki hyvin.

Näin alkuviikosta päälle tekee mieli helppoja värejä ja vaatteita, joihin ei kyllästy. Jotain rentoa, utta silti stailia. Nyt ei tee mieli laittaa mitään revittyä, kuten kesällä, vaan skarppia.

More & Moren silkkipaita oli yksi kesän lemppareista, ja edelleen sitä tarkenee pitää, kun on villatakki päällä. Villis on vanhin Second Femalen neuleeni, ja varmasti yksi pidetyimpiä vaatekappaleitani, todellinen lohtuvaate. Paitsi kevyt, se on siro. Samainen villatakki löytyy myös nudena, armeijanvihreänä ja öh, kohta mustana... No tiedän kyllä, että ne eivät kaapissa happane.

Housut ovat Fiveunitsin. Tykkään ihan hurjana Fiveunitsin housuista! Tämä malli on villasekoitetta, ja vyötäröltään korkeahko, mutta etuhaarasta hivenen laskettu, rento, vähän boyfriend-malli. Tykkään! Otin tästä mallista peräti kaksi numeroa tavallista kokoani pienemmän, jolloin se istuu hyvin ylhäältä, mutta on silti reidestä väljä. Olen pitkään etsinyt suoria housuja, jotka eivät ole ihan perinteistä "suoran housun" mallia, mutta jotka olisivat silti skarpit.






silk shirt More & More (similar here)
pants Fiveunits
knit Second Female (as black and burgundy here)
bag Mulberry
boots Strafford (like these)


Tämä ilta pitää ottaa rennosti, sillä huomenna on piiitkä päivä. Kalakin muhii uunissa ja on kohta valmis. Mukavaa iltaa!
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.