27.3.2017

Ystäväkirja - bloggaajaversio

Maanantaita kaikille! Tänään tuli viikonlopun nukkumisen jälkeen kylmä suihku niskaan, kun kello herätti. Tuo pahus kellojen siirtäminen tuntui, koska oikeasti kello olisi vasta tuntia vähemmän. Jaksan jurnuttaa tästä aina muutaman päivän, kunnes unohdan koko jutun. Vaikuttaako kellojen siirto teillä, vai onko se vaan omien korvieni välissä...?

Bongasin tällaisen mukavan ja kevyen jutun kuin ystäväkirja, joten vastataanpa kysymyksiin....

Nimeni on... Marjukka.

Jotkut kutsuvat minua... Maikuksi. Itseasiassa kaikki muut paitsi blogin kautta tutuiksi tulleet, oppilaat, ystävät, työkaverit... Lähipiirillä ja miehellä on minulle omat lempparinimet. Olen kova itsekin keksimään lempinimiä ihmisille. Se on minun tapani kertoa, että pidän heistä.

Olen syntynyt... Turussa. Vanhempani olivat vielä opiskelijoita. Synnyttyäni isällä tuli kova kiire valmistua.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... eläinlääkäri. Minusta tuntui, että se olisi hyvä ammatti ja saisi olla eläinten kanssa. Olisi pitänyt lukea luonnontiede- ja matemaattiset aineet paremmin! Enkä tiedä olisiko minusta lopettamaan eläimiä, epäilen.

Marc Aurel, keväinen jakku, aikuisen naisen muoti

Mutta minusta tulikin... musiikinopettaja. Ja vähän bloggaajakin. Oikein mukava kombo!

Kolme parasta piirrettä minussa... ovat hurtti huumori, tilannetaju ja päättäväisyys. Laitetaan nyt pahimmatkin: pitkävihaisuus, pikkuasioista hermostuminen ja vetkuttelu. Tosin olen työstänyt kaikkia kolmea ihan tosissani.

Kaupunki... Wien. Oi, aina vaan! Se on vaan niin upea kaupunki, keisarillinen, sopivan kokoinen, täynnä kulttuuria ja kauniita rakennuksia, kahviloita ja puistoja. Muita kivoja kaupunkeja ovat Helsinki ja Madrid.

Biisi... Mikä milloinkin. Tällä hetkellä päässä soi jo iltalenkkiherkku Rainbown Street of Dreams.

Gardenia boots

Juoma... Vesi tai erilaiset kahvijuomat latesta cappuccinoon, mutta aina soija- tai mantelimaidolla!

Sarja... Tällä hetkellä olen tykännyt Rimakauhua ja rakkautta, voi että se oli aikanaan hyvä ja on edelleen. Lempparihenkilöni on cool Karen. Sellainen toinen iso sarjakoukku puuttuu tällä hetkellä. Avasimme taas pitkästä aikaa HBO Nordicin, ja siellä ainakin Black Sailsin uusi kausi odottaa katsomista.

Kosmetiikkatuote... Kirjoitin vastikään viime aikojen lemppareistani täällä, mutta jos nyt yksi pitäisi nostaa esiin... Olen tykästynyt kovasti Medik8 c-vitamiinitippoihin. Kaadoin kyseisen pullon aamulla kylppärin tasolle, ja mitä en enää pulloon saanut, länäsin kasvoihin, apua.

Sovellus... Onko Spotify sovellus? Jos on, niin se. Mutta yksi hyödyllinen on kitaranvirittäjä!



Instagrammaaja... Ihan paras on Harlow, Sage, Indiana & Reese! Ne ovat koiria! Harlow on tanskandoggi ja Indi & Reese ovat mäyriksiä. Odotan ihan intopiukeena joka päivä mitä hauskoja kuvia niistä on otettu. Jos joku muotigrammaaja pitää nimetä, niin Happily Grey, samainen blogi on myös kaunis ja inspiroiva!

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... Tekisin samaa mitä muutenkin, mutta kunnolla miettien ja keskittyen. Jos on paljon tekemistä, minun on vaikea keskittyä yhteen juttuun, kun pelkään etten saa valmiiksi kaikkea mitä pitää!

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... en yhtään mitään! En halua musiikkia perjantai-iltana, kun sitä on koko viikon ajan kuunnellut tai tuottanut, ihan sama lasi, kaksi tai ei mitään, mutta hiljaa pitää olla!

Pakkaan mukaan matkalle... ihan liikaa, varsinkin kosmetiikkaa. Vaatteita en raahaa, vaan puteleita. Siis voiko viikon olla reissussa ilman seerumeita, latvahoitoainetta jne.? EI VOI. Jos iho keksii, että se ei saa seerumia, ties mitä voi tapahtua. Sama pätee hiustenlatvoihin.



Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe... Puhun itsekseni. Sitä teen, vaikka mies on kotonakin. On kai tottunut höpinöihini jo. Luin joskus jostain, että itsekseen puhuvat ihmiset jäsentävät ajatuksiaan sillä tavalla. Ja laulan tietenkin. Mutta sitäkin teen, vaikka en olisi yksinäni, varsinkin juoksumatolla. Jumppahuoneesta kuuluu varmasti joskus kovaa ja korkealta.

Viimeisin sisustusostoksesi... Varmaankin taulu kesälomamatkalta Kroatiasta, pieni, söötti akvarelli.

Paras tapa tuhlata 50 euroa... Syödä hyvin perjantai-iltana. Silloin tapaan tankata, koska takana on pitkä viikko.

Ohjenuorani elämässä... Asioilla on taipumus järjestyä. Niinhän ne aina tekevät!

Hyvää viikon alkua - saa napata haasteen mukaan!

26.3.2017

Iltapäivä Kirsin kanssa



Istuttiin pitkä iltapäivä ystäväni Kirsin kanssa jutellen ja viime aikojen kuulumisia kelaillen. Ollaan tunnettu lähes kahdeksantoista vuotta ja olemme entiset työkaverit. Kirsin tyyli on ihana, hän ostaa lähes kaiken second handina ja tuntee stadin kirppispaikat hyvin.

Nyt tapasimme täpötäydessä Relovessa, mutta lähdimme aika nopsaan rauhallisimmille mestoille. Tarkoitus oli mennä Clarionin Sky Roomiin, mutta se avautui vasta viideltä. Lähellä oli kuitenkin pubi/ruokapaikka, minne menimme juttelemaan ennen kuin pääsimme Clarioniin. Clarion oli täynnä heti avauduttuaan, mutta saimme silti ikkunapöydän, ja mikäs siinä oli merta ihaillessa.

Kirsin koko look oli second handia söpöä See by Chloén laukkua myöten. Olen muutaman kerran koettanut kannustaa häntä aloittamaan blogin, mutta ymmärrän kyllä, että tällä kiireisellä ja aktiivisella naisella ja perheenäidillä ei ole aikaa. Veikkaisin, että blogille olisi kyllä tilaus ja lukijoita! Vai mitä mieltä olette? Suloinen tikkijakku oli Relovesta, ja liilojen kynsien kanssa kokonaisuus farkkuineen aikas täydellinen kevätlook!






Huomenna starttaa taas uusi viikko, ja luulenpa, että minulla se menee aika tavalla perjantaita odotellessa... Koska ensi viikonloppu menee Turussa! Mukavaa viikon alkua teille!

25.3.2017

Onko blogien spontaanisuus hävinnyt?



No huh, mikä otsikko. Ei ole tarkoitus provota tai olla raflaava, vaan saada teidät lukemaan tämä kirjoitus. Ja se sivuaa kuitenkin viime kuukausien ajatuksiani täysin. Luin nimittäin eilen Suvin ja Hertan blogeista mustaa valkoisella sitä mitä olen itsekin viime aikoina miettinyt.

Kun on kirjoittanut blogia jo kuusi vuotta, on nähnyt blogimaailman muuttumisen. Enää ei muotiblogeissa nähdä spontaaneja räpsyjä, vaan kaikki on tarkkaan mietittyä ja kuvattua ammattikuvaajan linssin läpi. Kuvankäsittelytaidotkin ovat huikeat, ja ne osaa ihan kaikki bloggaajat. Kameravarustus on kuin ammattilaisella. Lisäksi pitää osata markkinointia, hakukoneoptimointia ja myyntiä. Ja viimeisimpänä pitää vlogata. Koska kaikki kohta vloggaavat.

Blogi on yhä useammalle työ. Kotikutoisuus on hävinnyt yhtä varmasti kuin suosikkilistat blogien sivupalkeista.



Tähän kaikkeen verrattuna poden pelkoa, että en tahdo enää pysyä mukana. Pelkään, etten riitä enää itselleni, kohta en lukijoillenikaan. Sellaiset tavalliset jutustelupostaukset eivät enää riitä, vaan juttujen tulisi olla mielenkiintoisia ja jollain tapaa aikakausilehtimäisiä. Kuvien tulisi olla upeampia. Sehän on selvää, että sellaisia juttuja ei pysty tuottamaan, jos ei bloggaa työkseen. Minun pääni ei toimi arkikiireiden keskellä, ei henkeviä hyrrää.

Ja sitten se suurin peikko: olen tylsä. Minulla on tavallinen elämä, käyn töissä, tulen kotiin, laitan ruokaa, siivoan, jumppaan, teen lisää töitä, menen nukkumaan. Varsinkin pari viime vuotta ovat olleet niin arkea, niin arkea, että revi siitä juttua. Ei ainakaan matkajuttua: ollaan käyty Kroatiassa, ollaan käyty Virossa.

Lähes joka päivä on kuitenkin halu kirjoittaa edes jotain pientä, mutta päivän asu tuntuu riittämättömältä. Tasapainottelen siis jonkinlaisen kotikutoisuuden pelon ja kunnianhimon rajamailla. Olen supertavis, en riitä, ei ole aikaa.

En sentään vertaa itseäni ammattilaisiin, vaan yritän saada itselleni sparrausta lukemalla niitä. Silti tajuan aikani rajallisuuden ja ikävöin vähäsen niitä päiviä, kun kuva laitettiin käsittelemättä blogiin ja juttu oli iloista ja vähän naiviakin tajunnanvirtaa.



Olen vannonut, että sinä päivänä kun tämä ei ole enää hauskaa, lopetan. Vaan kun se edelleen se on! Siinä on sydän mukana ja se on intohimo. Rakastan muotia ja vaatteita, ne ovat minulle sekä ilo että pahe. (Kun olin parikymppinen, pikkuveli ihmetteli miten ehdin pitää kaikkia vaatteitani... No, sillä tiellä taida olla edelleen.) Ja blogi on mainio kanava purkaa sitä ja luoda palanen jotain omaa.

En jaksaisi kirjoittaa blogia vain yhteistyöt silmissä kiiltäen, vaan koska ylipäätään saan tästä niin paljon iloa elämään. Inspiroidun kauniista asuista, lehdistä ja kuvista, ja kyllä, pidän myös kovasti lempimuotibloggaajieni tyyleistä ja saan vinkkejä ja inspistä itsellenikin. Eikö se ole juuri tyyli- ja sisustusblogien perimmäinen tarkoituskin, saada ideoita ja palanen kauneutta elämäänsä.

Vaan samalla olisi ihana säilyttää tietty spontaanius postauksissakin. Ettei aina tarvitsisi olla niin just. Kun lukee esimerkiksi ruotsalaisia muotiblogeja (vaikka Emilia de Poret`n täällä), ote on jotenkin paljon rennompi kuin suomalaisissa blogeissa.

Mitä mieltä sinä olet blogien upeista kuvista ja stailatuista jutuista? Pitäisikö palata takaisin - vai olisiko se enää ylipäätään mahdollista?

Ps. Toi paita - kiteytyköön siinä bloggauksen ydin. Aika hyvä, vai mitä?

24.3.2017

Neljä asiaa, jotka ovat piristäneet kevättäni (sekä musta asu: Mos Moshin Blake Night Pant -housut)



Hellurei! Mitenkäs viikko on sillä puolella sujunut? Eikö ole hurjaa, miten nopsasti päivät ovat taas sujahtanut. Oma viikkoni kului tavallisesti - töitä, kotihommia, blogihommia - mutta jotenkin edelleen hurjan hyvällä fiiliksellä. Tykkään, kun on toimintaa sopivassa määrin ja kivoja asioita joita odottaa. Listasin alle vähän asioita, joiden olen selvästi huomannut auttavan muutamassa viikossa vähentämään ainakin itselleni aika tyypillistä kevätväymystä.

1. Lisääntyvä valo

Omaan jaksamiseeni vaikuttaa ehdottomasti valo. Talvi on vuosi vuodelta kamalampi kestää, se pimeys tuntuu ihan murskaavalta. Vaikka kärvistelenkin allergioiden kanssa tämän kevätkauden, tuntuu kuin päivää olisi ihan hurjasti vielä jäljellä töiden jälkeen. Aurinko on vain niin ihana asia!

gardenia shoes

2. Nukkumaanmenon aikaistaminen

Enpä olisi uskonut, miten iso vaikutus tällä pienellä muutoksella on! Ennen nukkumaanmeno venyi sinne yhdentoista tienoville, ja se oli ainakin minulle liian vähän, jos seitsemältä pitää nousta ja puoli yhdeksältä jo olla pirtsakkana aloittamaan tunnit. Toivotamme siis hyvää yötä kymmeneltä. Siitä johtuen olen herännyt itsekseni j o p a ennen kuutta - siis minä!! - ja ihan pirteänä. Olen itsekin ollut että häh, nytkö uni loppui, eikä kello ole vielä paljon mitään. Aamuisin on jäänyt ihan aikaa syödä rauhallinen aamupala ja siivoilla vähän ennen töihin lähtöä. Lauleskelen itsekseni aamuisin, kuuntelen Helmiradioa (koska kasarimusa) ja fiilistelen tulevaa päivää.

Rayban clubround

3. Hyvät ihmissuhteet

Paitsi että minulla on maailman ihanin mies ja suloinen lähiperhe sekä mukavimmat työkaverit, on kavereitakin kiva tavata! Ei kiva, vaan elintärkeää. Oltiin torstaina töiden jälkeen Pian kanssa kahvilla Torrefazionessa, ja olipa taas naurua ja juttua. Se jos mikä oli rentouttavaa! (Kuvasin Piaa muuten yhteen kivaan juttuun, tulkaapa kurkkaamaan tiistaina.) Ja ensi viikonloppua odotan hullun lailla, menen Turkuun omalle road tripilleni, ja ystäväni vuosien, vuosien takaa tulee sinne myös. Tulee kyllä niin huippua!

Mos Mosh Blake Night Pant

4. Liikunta

Olen nyt lopettelemassa neljättä liikuntaviikkoa neljän kuukauden tauon jälkeen. Niinpä! Pari ensimmäistä viikkoa menivät kropan osalta ihan shokissa, vaikka aloitinkin suht varovasti. Tällä viikolla olen selvästi tuntenut, että olen saanut voimiani ja kestävyyttänikin takaisin, ja alkuväsymys on kääntynyt plussan puolelle. Nukun hyvin. Kerran kaksi viikossa olen venytellyt.

Aloitellessani liikunnan päätin jättää myös turhat sokerit ja alkoholin kokonaan pois. Olen kaksi kertaa "sortunut", eli viime viikonloppuna jäätelöä ja ihana blogiyhteistyö suklaan merkeissä (arvontaan voi edelleen osallistua täällä!). Syönyt olen entiseen tapaan eli kaikkea ja tarpeeksi, mutta kulutus on ollut liikunnan takia selvästi suurempi.

Mulberry Willow small tote

Lähes neljän viikon turhan energian ansiosta olen mahtunut nyt kaksiin "kutistuneihin" farkkuihin, joita en ole viitsinyt pitää kahteen vuoteen. Vielä on vähän matkaa tavoitefakkuihini, mutta niin on kesäänkin. Eikä tässä nyt turhan ryppyotsaisia olla, jos tulee olo että nyt pitää saada jätskiä, niin sitten sitä syödään.

Olo on nyt hyvä ja pirteä. On se jännä, jos yksikin elementti noista tärkeistä asioista on vähän vinksallaan, niin se kyllä tuntuu. Mikä sinulla auttaa jaksamaan viikot?




pants Mos Mosh
knit Uniqlo (similar)
shoes Gardeniac(-30%)
bag Mulberry
belt Massimo Dutti
sunnies RayBan

Sananen vielä asusta. Tilasin nuo mustat Mos Moshin Blake Night Pant-housut Booztilta viime viikolla, ja olen niihin aivan hulluna. Malli on niin makee, haara on edestä aavistuksen laskettu. Tuntui, että kerrankin löytyi täydellisesti istuva housumalli! Eikä lahkeitakaan tarvitse lyhentää. Tilasin kaveriksi vielä bleiserinkin, ja voi ihme - sekin oli aivan huippuihana!

Täällä siirrytään kohta telkkarin ääreen, sillä keskiviikkoisin Netflixille tulee uusi Designated Survivorin jakso, joista viimeisin on näkemättä. Jos juonittelu Valkoisessa talossa kiinnostaa, niin suosittelen! Iltaherkkuna on tekeytymässä soijajugurttivanukas - mustikoita ja chiansiemeniä, naminami! Iloista illanjatkoa teille ja hyviä, syviä yöunia!


*adlinks


© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.