17.3.2012

Stadilauantai

Hyvä ystäväni soitteli aamupäivällä, ja sovimme treffit kaupungille tuttuun paikkaan Stockan kellon alle. Oli hauska päivä, kävimme syömässä ja kuten kuvista näkyy, olimme Fazerilla kahvilla, shoppailtiin vähän ja höpötettiin kovasti. Saimme hysteerisiä naurukohtauksia aivan hassuista asioista. En edes muista milloin olen ollut lauantaina kaupungilla.Oli siis tosi mukavaa.

Mutta. Me molemmat pohdimme sitä, miksi lauantaina on aina niin poikki. En tiedä, onko tämä muiden ongelma, mutta minun ainakin. Otan päikkärit usein sekä perjantaina että lauantaina, ja vasta sunnuntaina sitä saa oman olonsa takaisin. Ihmisten energiataso on tietenkin erilainen, ja olen aina ollut vähän herkkä väsymään. Esimerkiksi en jaksa urheilla kahtena peräkkäisenä päivänä. Ystäväni on samanlainen, mutta nukkuu enemmän kuin minä.

En esimerkiksi jaksaisi lähteä heti lauantaiaamusta kuntosalille, vaan hädintuskin kauppaan. Ruoan jälkeen pitää päästä unille. Siivoaminen lauantaina on ihan no-no. Tänään oli huippukivaa nähdä ystävääni ja olihan se henkisesti piristävää, mutta aika rankkaa kaupungilla oli. Samaa mieltä olimme, kun tästä puhuimme.

Ei sitä nuorena tainnut tällaista olla. Kun oli nuori, opiskelija ja sinkku, jaksoi riekkua tanssimassa jalkansa rakoille, seuraavana päivänä riitti, kun nukkui puoleen päivään ja taas jaksoi. Yöllä luki joskus tenttiin. Sibiksen luokissa treenasi joskus iltamyöhällä vaan ihan valvomisen ja musisoimisen ilosta. Vieraiden kanssa valvottiin pikkutunneille poikkeuksetta ja joskus pelattiin aamukuuteen joitan lautapelejä. Siis jos nyt jos joku tulisi pyytämään, että pelataanko Trivial Pursuitia aamuun asti, potkisin tyypin tiehensä. Jestas sentään, unta ei saa häiritä.

Vai onko tämä nyt toden totta joku keski-ikäisen juttu?

Työporukalla kun menemme syömään, viimeistään yhdeltätoista kaikki luikkivat koteihinsa nukkumaan. Joku rohkea joskus ehdottelee jatkoja, mutta kun valvominen vie mehut seuraavasta päivästä, ei ajatus jatkoista kauan kutkuta. Vieraatkin kutsutaan nykyään aiemmin kylään, koska kuitenkin yhdentoista maissa seurue alkaa haukotella ja nuokkua, vaikka olisi kuinka hauskaa.

Joskus olisi, kuten tänään haaveilimme, vielä kivaa tanssia läpi yön, mutta...kun ei jaksa. ; )
 Fasulla... Nokian pääjohtaja Elop istui parin pöydän päässä. Ystäväni otti ihanan leivoksen, nam.


Nuokkuvia terveisiä lukijakunnalleni!

Ps. Päikkäreitä en ottanut liiasta cokiksen ja kahvinjuonnista johtuen!

16 kommenttia:

  1. Minäkin olin tänään Hesassa vähän shoppailemassa. Kävin myös Fazerin kahvilassa, mutta eipä (harmi kyllä) satuttu olemaan samaan aikaan. Junamatka muuten maksoi 1,50 eur / suunta VR:n 150 vee juhlan kunniaksi, joka myös vaikutti pieneen matkaan tänään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, jos joskus tulet, niin laita s-postia, mennään kahvittelemaan! : )

      Poista
  2. Miten satuitkin juuri tänään pohdiskelemaan tätä lauantaiväsymystä! Mietiskelin ihan samaa asiaa iltapäivällä päikkäreille käydessäni. Ihanaa huomata, että meitä on enemmänkin :) Keski-ikää tämä kai on... Yritetään tsempata kohti sunnuntaita ja uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tehdään, onneksi on vielä sunnuntai aikaa levätä ja ulkoillakin! : )

      Poista
  3. Joo, olin kanssa ystävän kanssa kaupungilla ja pohdittiin samaa... Ollaanko me nyt väsyneitä keski-ikäisiä?? Böö... Mukavaa viikonloppua! tervingrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ehkä ollaan! Jos joku olisi kakskyt vuotta sitten sanonut, että joudut olla lauantai-illan kotona, se olisi ollut ihan kamalaa... : )

      Poista
  4. Musta tuntuu, että tässä on kohta kymmenen vuotta ollut niin, että jos yhden illan käy jossain riekkumassa niin siitä toipuessa menee viikko... sitä on tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että valitsee sitten hyvin tarkkaan NE reissut joiden takia viitsii ja kannattaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu.On todella tapahtumia, joihin kannattaa mennä vaikka myöhään menisikin! Niin, mukavuudenhalu tosiaan menee monen jutun edelle.

      Poista
  5. Tutulta kuulostaa :). Mulla on kyllä vielä sellainenkin "pahe", että vedän 20-30 minuutin päikkärit joka työpäivän jälkeen. En selviäsi ilman sitä. Niitten jälkeen jaksan sitten tehdä mitä vaan illalla. Viikonlopun päivinä nukun myös. Mutta treenaan myös. Olen ajatellut sen niinkin, että mitä se kenellekään kuuluu nukkuuko päikkäreitä, jos kroppa sen tarvii, niin sitten se vaan on niin. Tutut sanovat usein, etteivät pysty nukuskelemaan päiväunia. Minusta nukuskelu on vaan niin ihanaa!

    -Marie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eikös se ole tutkittu juttu, että pienet unet tekevät hyvää. Ilta on tosiaan erilainen ja treenikin luistaa paremmin.

      Poista
  6. Kyllä se vaan näitä juttuja lukiessa on todettava, että keski-ikä vetää päiväunille :))
    Olen viimeaikoina moneen otteeseen miettinyt miten ei kertakaikkiaan enää jaksa. Muutama viikko sitten olin tyttäreni kanssa lauantaipäivän shoppailemassa ja tuntui etten tokene siitä ollenkaan.
    Eikä siitä niin kovin monta vuotta ole kun jaksoi koko päivän shoppailla ja sen jälkeen lähteä vielä juhlimaan.
    Sellaiset aikaiset illanistujaiset on kyllä mukavia mutta juurikin tuo klo 23 alkaa olemaan se milloin viimeistään uni alkaa kutsumaan.
    Minä olen yksin, koiran kanssa elävä naisihminen ja nautin suunattomasti varsinkin vapaapäivän päiväunista. Toisinaan tulee iltaisinkin työpäivän jälkeen otettua pienet torkut mutta ketäpä se haittaa kun ei ainakaan minua eikä yöunetkaan niistä ole vielä kärsineet.
    Lapset ovat jo maailmalla joten ei sitä puuhaakaan esim. ruuan, siivoamisen tai pyykinpesun takia kovinkaan paljon iltaisin ole.
    Herkästi kun käy lukemaan jotain lehteä tai katsomaan tv:tä niin silmät painuu kiinni.
    Toisaalta tässä iässä (44v.) pitää ottaa rennosti ja nauttia unista silloin kun se on mahdollista.
    Niinpä menen nytkin nukkumaan.

    Mukavaa sunnuntaita :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellonaika mikä näkyy tuossa tekstin yläosassa on väärä. Minulle se näyttää 02.13 PM ja minä ainakin kävin eilen jo nukkumaan yhdentoista jälkeen ja minun jälkeen kirjoittaneelle kello näyttää 12.55 AM ja tällähetkellä kun tätä tekstiä kirjoitan niin kellon on vasta 11.54 AM.
      Ei tuolla taida mitään merkitystä olla mutta kävipähän vain silmään :))

      Poista
    2. Niin pitää tehdä, kun on mahdollista, se auttaa jaksamaan! Kiitos kivasta ja pitkästä kommentista! : )

      Poista
    3. Niin ja tuohon kellonaikaan: en osaa sanoa mistä se olisi voinut tulla. Ehkäpä Blogger-työkalu vähän härnää, kun puheenaihe on tämä mikä on. ; ) Blogger joskus tosiaan oikuttelee, ehkäpä se menee sen piikkiin.

      Poista
  7. Voi tämä niin lohdullista luettavaa, kuin suoraan omasta elämästä. Kai se vain on myönnettävä, että tämä on sitä keski-ikää. =))

    Viimeksi eilen lauantai kului vain työviikosta toipumiseen, ainoa mitä sai aikaiseksi oli pari koneellista pyykkiä, ja siinäkin toinen liikaa. Sekä parit pikku päikkärit ja aikaisin nukkumaan. Tänään sitä voi jo jotain ajatellakin, kun tuo aurinkokin paistaa noin kauniisti.

    Kaunista sunnuntaita kaikille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, emme ole yksin! Ihana ilma, ja minäkin kävin jo pikku lenkillä ja ulos tekee mieli edelleen!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.