19.4.2012

Iltapuvun tuunausta

Tänään ruokatunnilla ehdimme ystäväni kanssa mittailla pikkumustani uutta helmaa. Kangas oli hivenen jäykkää, mutta en halunnut enää vaivata ystävääni uuden helman ompelulla, ihan oli riittävän kaunis. Halkio oli laitettu etupuolelle kokonaisuutta keventämään, lyhyenä se oli takana. Hyvältä näytti. Itseasiassa tämä mekko näytti nyt paremmalta kuin pikkumustana. Ehkäpä se oli luotu iltapuvuksi!

Minä, joka osaan ommella vain suoraa saumaa, ja jolle napin ompelukin tuottaa suurta tuskaa, olen ihan kunnioituksesta mykkä, kun joku osaa tehdä itse vaatteita. Eipä minulla taitaisi kärsivällisyyskään riittää. Laskosverhot olen kotiin ommellut, ja sekin on ihan hirveän rankka prosessi. Kaikki se mittailu... Huh. Tosin myönnän, että jos viitsisin, oppisin ompelemaan. Mutta mutta... Kaikkea ei jaksa, vai mitä?

Kun oli lapsi ja nuori, ainakin meillä maalla tehtiin paljon vaatteita kotona. Minulle teetettiin tuulipukukin. Muistan monet puserot, neuleet, hameet ja mekot mitä äiti tai isoäiti minulle teki. Lukioajasta muistan oikean kutomisbuumin, kaikki heiluttelivat puikkoja ihan vimmatusti. Minä tosin opettelin kutomaan vasta parikymppisenä. Oli kunnia-asia osata kutoa poikaystävälle villapaita. Miksiköhän? Mitään kuvioita en koskaan viitsinyt opetella, vaan raita ja helmineule taisivat olla vaativimmat mallit. Sukan kantapäätä en ole koskaan tehnyt. Ylä-asteella, kun piti kutoa kaulahuivi, muilla oli muodin mukaisesti pitkä ja kapea, vaan minulla lyhyt ja leveä. Miten siitä tuli sen näköinen, ei aavistustakaan! Viimeksi olen kutonut 1991. Osaisikohan sitä edes enää?

Valitan, kameran linssi olikin vähän suttuinen, enkä huomannut sitä kuvatessa...



Onko teissä käsityötaitoisia? Ompeletteko itse vaatteita, vai oletteko samalla tasolla kuin minä - suoran sauman osaaminen saa riittää...

Mukavaa torstaita kaikille!

27 kommenttia:

  1. Minulla käsityöharrastus tulee osin kodin perintönä, äiti oli kova tekemään vaikka sun mitä ja vaikka millä tekniikalla. En tykkää ompelemisesta, osaan kyllä perusjutut. Teetätän mieluummin hyvällä ompelijalla mittojen mukaiset vaatteet ja tuen kotimaista työllisyyttä :).
    Miehelleni olen neulonut muutaman villapaidan, itselleni puuvillaisia ainakin puolentusinaa, milloin mitäkin kuviota, palmikkoa tms. Mieheni hinkuu välillä sukkia, joten neulon sitten sellaiset aina, kun hän on pyytänyt. Itselleni olen myös tehnyt useammat sukat. Jalkapallo- ja jääkiekkokisojen aikaan neulon katsellessa, autossa neulon melkein aina.

    Intohimoni on lukion venäjän opettajan minulle neuvoma vanha karjalainen pitsi, jonka ompelen pyyheliinaan. Näitä pienempiä ja isompia pyyhkeitä on lähisuvulla, parhailla ystävillä ja annan niitä tuliaisiksi ja lisäksi aika moni fanittamani henkilö on niitä saanut mm. Jari Sillanpää, Aki Parviainen perheineen, Patricia Kaas, Yngwie Malmsteen, Tuuli Matinsalo, Jani Komulainen, Johanna Kurkela muutamia mainitakseni. Malli on yksinkertainen ja nopea tehdä, sen oppimiseen menee hetki aikaa, kuinkahan monta sataa olen vuodesta -84 niitä tehnytkään :D.
    Mekostasi taitaa tulla upea iltapuku :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, pyyhkeitäsi on levinnyt ympäri maailmaa. Hieno taito tuollainen pitsin tekeminen.

      Poista
  2. En malta odottaa lopputulosta! Olen pukuompelija toiselta ammatiltani, mutta lyhentelen lähinä omia housujani. Osaan vielä opit, mutta tilaa ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sittenhän osaat vaikka mitä! Ei sitä tiedä, missä taitojasi vielä tarvitset!

      Poista
  3. Saako mekosta kokonaiskuvaa? =)

    VastaaPoista
  4. Juu, sitten myöhemmin tulee ennen ja jälkeen-kuvat.

    VastaaPoista
  5. Upealta näyttää, muita kuvia odotellessa!!

    Osaan ommella, mutta olen niin itsekriittinen, etten kelpuuta omia tekeleitäni päälleni. Tästä syystä en ompelekaan enää vaatteita, se työmäärä menisi hukkaan... :) Harvat ompelemani nahkalaukutkaan kelpuutan käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun ompelemat laukuthan ovat tosi hienoja! Pois turha itsekriittisyys! : )

      Poista
  6. Näyttää jo hyvältä :-)

    Äitini on käsityöihminen. Minäkin ompelin nuorena tosi paljon, oli myös vuosia kestänyt virkkausbuumi. Lapsilleni ompelin kaikki vaatteet heidän ollessaan alle kouluikäisiä. Sitten oli silkkimaalaus-innostus.
    Sukan kutomisen opettelin viime syksynä, mutta suurin intohimoni tällä hetkellä on tuo korujen väsäily ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korujen tekeminen onkin varmasti mukavaa. Silkkimaalaus kuulostaa ihanalta.

      Poista
  7. Helman perusteella puvusta on tulossa upea. Kiva nähdä sitten valmis iltapuku. Annat meille kaikille nyt hyvää inspiraatiota siitä, että vähällä käytöllä tai käyttämättöminä kaapissa roikkuvia, mutta ihan hyviä vaatteita pitää ja voi tuunata uusiin käyttötarkoituksiin. Tietysti tuunaaminen vaatii aina sen tuunaajan. Itse teen puikoilla ja virkkuukoukulla melkein mitä vain, mutta ompelukoneen kanssa emme ole kavereita. Verhojen alakäänteiden ompeleminen koneella on minulle huippusuoritus...
    Ompelukone ei edes kiinnosta, joten ymmärrän hyvin kommenttisi, että kaikkea ei jaksa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, harmi vain, että noit iltapukujuhlia ei ole kovin usein nurkan takana! Puvusta tulee kyllä kiva, olen ihan innoissani siitä. : )

      Poista
  8. Mä olen sellainen on-off -käsityöihminen: saatan neuloa 10 pyöröhuivia, 15 paria sukkia tai kasan baskereita yhteen putkeen parissa viikossa, mutta jos joku homma jää kesken se voi pyöriä tuolla laatikossa vuosia. Ompelun kanssa sama juttu, välillä syntyy vaikka mitä. Teininä ompelin joka viikonlopulle uudet baarireleet, joskus jälki oli oikein hyvää, toisinaan niitä teippailtiin päälle muttei sitten käytettykään kuin sen kerran :D

    Nyt on tuolla useempikin akuutti projekti jolle ois vähän pakkokin löytää aikaa. Vaan kun seuraava ohjelmoimaton viikonloppukin on heinäkuussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pitäähän sitä aikaakin löytää käsillä tekemiselle. Miten se ompelukone onkin niin vaikea ottaa esiin...?

      Poista
  9. Kiva odotella ennen ja jälkeen kuvia!

    Juu maltillinen käsityöimmeinen täällä. Kankaita on laatikoissa kasapäin ja joka kevät kaivelen niitä esiin ja mietin, että mitähän tästäkin tekisi. Katselen niitä muutaman viikon ja välillä tulee tehtyä ja välillä ei. Sitten pakkaan ne takaisin laatikoihin odottamaan seuraavaa kevättä. Sitä rataa, heh :).

    Nyt kyllä polttelee Jackie O-tyylisen mekon ompelu. Taannoin ilmestyi nääs Kuuluisat vintagemekot-kirja. Kangaskin on. Saapa nähdä jääkö ompelu aikomukseksi taas :).

    -Marie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno kirja, olen sitä katsellut ja toivonut, että voi kun osaisi näitä toteuttaa. Siitä vain omepelemaan! Ehkä kevätaurinko antaa intoa. : )

      Poista
  10. Minulla ja ompelukoneella on puhdas vihasuhde. Verenpaineeni nousee taivaisiin, kun kaivan sen rakkineen esille... Käsityöt eivät koskaan sujuneet koulussakaan. Ehkä opettaja käytti vasenkätisyyttäni (teko)syynä. Yhtä kaikki, olen aina sanonut, että minun kädessäni pysyy hyvin vain kynä - eikä tätä nykyä tarvi senkään pysyä, kun näppikset.

    Ihanaa, kun muokkaatte vanhasta mekosta uuden. Lopputulos on varmasti hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eikö ole kumma? Jo langan puolaaminen saa savut nousemaan korvista. AINA jotain menee pieleen. Välillä ihmettelen, miten olen saanut talomme verhot itse ommeltua, ja vielä laskosverhot mekanismeilla!! Ja osa kankaista oli todella vaikeaa ja liukasta pellavaa.

      Pitäisi kyllä vähän viitsiä enemmän... Mutta lahkeiden lyhentäminenkin on tosi vaikeaa itse.

      Poista
  11. Voi, jos en tekisi sitä mitä nyt teen työkseni, olisin käsityöläinen. Rakastan käsillä tekemistä, oli se sitten ompelua, ristipistoja, kutomista, kynsien koristelua mutta ruuanlaitto ei ole mun juttu, niin käsillä tekemistä kuin se onkin :-/. aina vesi kielellä kurkistelen kokkailujasi, blinejä jne!

    Aika vain tahtoo olla kortilla, mutta sitten joskus tulee niitä hetkiä kun aika ja inspiraatio tulee yhtäaikaa ja silloin syntyy jotain uutta kivaa :)
    Nyt juuri mietin, että kun sopivaa kesämekkoa töihin ei tahdo löytyä, taidan ommella sellaisen itse. Sitten ei niin harmita, vaikka mekko viipyisi kaapissa vain yhden kesän!

    Ja sinähän olet aloittanut heti aika vaativasta hommasta, jos laskosverhoista aloitit! Minunkin, paljon ommelleen piti tehdä ne aivan rauhassa, vaikka muuten lasten hälinä ei häiritse ompelua. Sen verran tarkkaa puuhaa se oli!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olen tosi kateellinen, osaat vaikka mitä! Ihmiset rentoutuvat eri asioilla, joku laulaa, joku juoksee, joku ompelee.

      Laskosverho oli siitä helppo, että se oli vain suoraa saumaa! Haluaisin opetella tekemään kotelomekon, onkohan se hankala...

      Poista
    2. Minä myös - en ole ammattilainen, mutta en tekisi juurikaan muuta kuin ompelisin. Tähän päivään mennessä en ole kyllästynyt. Selkäkipujen tähden on pakko lepäillä aina välillä, silti voin ommella aamusta iltaan.

      Poista
  12. Kun lapset olivat pieniä, ompelin kaikki heidän vaatteet. Toppapuvut ja kuravaatteetkin. Kankaita oli valtavat määrät ja muutaman kerran vuodessa tehtiin ostosretki Laitilaan suureen kangaskauppaan.
    Olen myös askarrellut paljon. Silloin pidin omaa blogiakin.
    Ruuan laittaminen ja leipominen ovat myös lähellä sydäntä. Olen järjestänyt häitä, hautajaisia, ristiäisiä, rippijuhlia ja yo-juhlia.
    Muutaman vuoden olen ollut tekemättä jokseenkin mitään.
    Kutominen ei koskaan ole ollut minun juttu ja olenkin ajatellut, että jospa sitä alkaisin opetella...kutomaan ja virkkaamaan...saa nähdä jääkö vain ajatustasolle.
    Olen myös taas ostellut jonkin verran askartelutarvikkeita mutta kunnollista innostusta en ole vielä ainakaan itsessäni huomannut.
    Toisinaan mietin jospa onpelisin itselleni jotain kivoja vaatteita kesäksi mutta nykyään kankaat ovat niin kalliita, että kaupasta saa melkeinpä mitä vain edullisemmin.
    Toisaalta olen aika isokokoinen ihminen ja valmisvaatteet eivät ole mitenkään kovin hyvän mallisia isoille ihmisille. Näin ollen itse saisi ommeltua juuri oikeasta kohdasta löysän ja oikeasta kohdasta istuvan vaatteen.

    Nähtäväksi jää innostunko mistään. Minulla kun ei ole tv:tä niin sen myötä olen ajatellut, että jonkinlainen tekeminen pitäisi aloittaa...:))

    Minusta on tainut "helpon" elämän myötä tulla laiska :))

    ( helpolla tarkoitan sitä kun lapset ovat jo omillaan ja on huolihdittava vain itsestään ja pikkuisesta koirastaan )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aloittaminen vaatii (ainakin minulle) tietyn inspiraation, oli kyse sitten leipomisesta, ompelemisesta tai puutarhahommista! Ehkäpä ompelukärpänen puraisee, kun tekee mieli kesämekkoa! : )

      Poista
  13. Puvusta tulee tosi kaunis, näkee jo nyt. Helppoja kutomisjuttuja olen tehnyt (siis melkein valmiiksi)ja nytkin tuossa on puoliksi tehty tuubihuivi ihanasta harmaasta babyalpakkalangasta, aloitin sen alkuvuodesta:) No, teen kesällä loput, jospa ensi talveksi olis valmis. Housujen lyhennys ja suorien verhojen ompelu onnistuu, muut ei. Olispa ompelutaitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, babyalpakka on varmaan tosi pehmeää ja lämpöistä!

      Poista
  14. Lapsille aikoinaan ompelin, enään he eivät huolisi minun tekeleitä.. ;) Verhotkin ompelin silloin mutta en enää.. nykyään saa kunnon ompelija ommella.. Käytin aikoinaan mielikuvitusta enemmänkin verhoja ja vaatteita ommellessa, onkohan mielikuvitukseni sammunut vai olenko vaan laiska.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vaan laiska... No, sinusta en tiedä, mutta minä olen laiska - nytkin pitäisi orientoitua uusien laskosverhojen ompeluun, mutta enpä tiedä jaksanko!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.