7.5.2012

Tunnustuksia musiikista

Kiitos Trinalle ja Jadelle tunnustuksesta!
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.

Näitä tunnustuksia on hauska lukea, sillä jos bloggaaja oikein yltyy revittelemään, niin hänestä saa hieman erilaisen kuvan tavanomaisten postauksien asemesta. Olen tunnustellut sitä sun tätä, mutta nyt liitän nämä tunnustukset musiikkiin!

1. Muistan ensimmäisen "musiikillisen rakastumisen": meillä oli kotona israelilaisen duon Riki & Andren älppäri, jossa oli ihania kansanlauluja vauhdikkaine sovituksineen. Heprea on minusta edelleen maailman kauneimpia kieliä. Olin viiden.

2. Sain kummeiltani joululahjaksi John Denver & The Muppets, kyseessä oli joululevy. Tykkäsin kyseisestä levystä hullun lailla. Olin yhdeksänvuotias.

3. Tykästyin kantriin viidennellä luokalla. Sain ensimmäiseksi kantrilevykseni ruotsalaisen cover-version, joka sisälsi mm. On The Road Again, ja muita tuttuja vanhoja biisejä. Kuuntelin sitä, ja piirsin vihkoon tarinoita kuvitteellisesta kantritähdestä nimeltä Kid Country. Olin 11-12-vuotias. En saanut selvää levyn laulujen sanoista, joten lauloin "mukaenglantia"!

4. Musiikkilukiossa kuuntelin hullun lailla mm. The Manhattan Transferia, Anssi Tikanmäkeä, J. Karjalaista,  Alan Parsons Projectia, Spyro Gyraa, Al Jarreauta ja Mezzofortea. Myöhemmin tuli mm. Barbra Streisand-kausi, Sade- ja Huey Lewis and the News-kaudet. Kuuntelin näitä niin, etten ole sen jälkeen kuunnellut! Tjaa - viime viikolla kuuntelin pitkästä aikaa Spyro Gyraa - aikaa lienee mennyt riittävästi.

5. Harrastin parikymppiseksi asti aktiivisesti musikaaleja. Lempimusikaalini on My Fair Lady. Viimeksi olen nähnyt Rebekan Helsingin kaupunginteatterissa. Kun haluan laulaa ja nautiskella, laulan musikaalisävelmiä. Opiskeluaikana lauloin Jyväskylän kaupunginteatterin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen-produktiossa vuoden. Se oli hauskaa aikaa!

6. Opiskelin yhden vuoden Unkarissa musiikkia, 1990-91. Vuosi oli järkyttävän rankka, sillä neuvostoaikainen kuri ja järjestys vallitsi oppilaitoksessa. Kyseenalaistaa ei saanut, arvostella ei saanut, jos ei osannut läksyjä tunneilla, jäi huomiotta lopputunniksi. Töitä tehtiin hullun lailla. Musisoinnistani puuttui ilo, tilalla oli jännitys ja pelko. Vasta myöhemmin tajusin joutuneeni opettajan kiusaamaksi. Kyseinen opettaja oli edellisvuonna ajanut kiusaamisellaan suomalaistytön kotiin kesken vuoden. Koska paras ystäväni oli mukana, jaksoin vuoden loppuun, muuten olisin ehkä luovuttanut. (Sain myös ihania ystäviä ympäri maailmaa.) Sen vuoden jälkeen olin voimani tunnossa. Kaikki elämässä tuntui lastenleikiltä. Pistin vauhtia konservatoriosta valmistumiseen, olin pian työelämässä ja menin sieltä pillit soiden ensi kertaa Sibelius-Akatemian pääykokeisiin.

7. Oli elämäni onnellisin päivä (niin ja se hääpäivä myös...) kun sain tietää päässeeni Sibelius-Akatemiaan. Musiikkikasvattajien porukka oli maailman hauskinta ja upeinta sakkia! Ilo ja oppimisen halu palasi musisointiin. Ne kolme rankkaa, mutta niin ihanaa vuotta olivat loistavaa aikaa. Välittäminen ja ilo kasvattavat enemmän kuin pelko ja ankaruus.
Kuva jostain Sibis-aikojen projektista vuodelta 1995.
Kuva: Kauko Saari

Jaetaan tämä kaikille heille, jotka haluavat tunnustaa jotain!

14 kommenttia:

  1. Kivoja juttuja! Ollaan oltu samassa koulussa, mutta en ihan osannut ratkoa noista vuosiluvuista että ollanko oltu samaan aikaan.. Terv. ingrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hauskaa, laitapa mulle sähköpostia, niin selvitetään!

      Poista
  2. Kaunis blogi, kauniilla naisella tietenkin täytyy olla kaunis blogi ja paljon kauniita vaatteita. Kiva, että jaoit kokemuksesi blogissani, olen kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, kesää kohti mennään häntä pystyssä, eikö niin! : )Ja minäkin löysin uuden kauniin blogin!

      Poista
  3. Ihanasti keksit, että voi ihan vaikka kertoa tunnustuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, ajattelin vähän valottaa tätä musapuolta, kun se on kuitenkin niin iso osa minua.

      Poista
  4. Ihana :) Heh. Jahei, aivan upea sun hiusten väri!! En yhtään ihmettele, että kallistut kullertavaan nykyiselläänkin, ihan kymppi sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih, muistan väkertäneeni noita kiharoita, vaikken yhtään muista millä. Joo, tuollainen punertava kulta on kovasti mieleen.

      Poista
  5. Sinulla hieno ja mielenkiintoinen blogi, jonka juuri löydin Wilhelmiinan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva, kun löysit tiesi tänne! : )

      Poista
  6. Oletko siis ollut useamman kerran naimisissa? Vastahan juhlit 10-vuotishääpäivää ja kuitenkin mainitset hääpäivän ennen vuotta -95, jolloin tuo kuva on otettu?
    Kivoja musiikkitunnustuksia, tosin tuo Unkarin meininki kuulosti aika karmivalta.

    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin kyllä juuri kymmenen vuoden takaista päivää, oli vähän epäselvästi ehkä kirjoitettu. Olihan se opiskelu Unkarissa välillä aika kamalaa, onneksi oli ihania ystäviä.

      Poista
  7. Tämä oli kiva postaus :). Meilläkin on kotona Sade-fani, tosin syksyinen keikka oli suuri pettymys äänenlaadun huonouden ja vireen takia. Lukioaikaisista suosikeistasi tuo Tikanmäki on tuttu, mutta lähinnä Juicen bändistä. Minun lempimusikaalini on Sound of Music, sen melodiat ovat niin tarttuvia ja yksinkertaisia; se vuohijodlausbiisi on ehkä kaikista kivoin :). Tuo Unkarin sosialistinen systeemi kuulosti todella rankalta, onneksi Sinulla oli siellä suomalaisystävä mukanasi. Olisi kiva kuulla lisää näitä musiikkijuttuja ja vaikka olet sanonutkin, ettet työstä juuri kirjoita, niin oletko koskaan ajatellut, että moni musiikkia opettava saisi taatusti kaltaiseltasi ammattitaitoiselta ja pätevältä ihmiseltä hyviä vinkkejä omaan työhönsä :). Unkarista olisi myös mukava kuulla lisää, vaikka kokemus olikin aika lailla traumaattinen. Itselläni oli samantyylinen kokemus yliopiston venäjän kielioppikurssilla, jossa kerta kaikkiaan ei saanut tehdä virheitä. Auta armias, kun olin siellä lukiopohjalla ja muut olivat lukeneet vähintään viisi vuotta ja olleet kansanopistossa vuoden pari sen lisäksi, niin olin ihan ulalla. Onneksi vieressäni istui mukava tyttö, jolta pystyin lunttimaan, kun oma vuoroni tuli. Siitä jäi kyllä angsti ja pelko :-(

    VastaaPoista
  8. Hyvä pointti sinänsä, mutt en halua sekoittaa työtä ja huvia. Käykääpä siippasi kanssa katsomassa serkkuni blogi, hän kirjoittaa mm. iPadin käytösta musiikissa luokkatyössä.petrikangas.blogspot.com

    Voin kuvitella sun venäjänopiskelun olleen aika kamalaa myös.

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.