17.10.2012

Mainio keittokirja

Sain lahjaksi todella hauskan ja inspiroivan kirjan: Ranskattaret eivät liho keittokirja. Ostin aikoinaan sarjan ensimmäisen osan Ranskattaret eivät liho, ja Ranskattaren ruokavuosi on vielä lukematta.

Jos joku ei tunne kyseistä sarjaa tai kirjailija Mireille Guilianoa, hän on amerikkalaisen kanssa naimisissa oleva ranskatar, syntynyt 1946. Jutuissaan hän peilaa ranskalaisten tapaa valmistaa ja syödä ruokaa nimenomaan amerikkalaiseen ruokakulttuuriin. Siellähän ruuanlaittotaito ja taito syödä on muuttunut kovasti pikaruokakulttuuriksi, seisaallaan tai liikkeessä syömiseksi. Lisäksi annoskoot ovat valtavia, kuten tiedämme. Heti, nopeasti ja paljon!

Mireille oli nuorena vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, jossa painoa kertyi aika tavalla. Kotiin tultuaan hän laihtui perheläkärin ohjeiden mukaisesti syömällä vähemmän (no, tällä tavallahan sitä monesti laihtuu), mutta mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Herkuttelu ei todellakaan ole pannassa ranskalaisessa keittiössä. Kaikenkaikkiaan Mireillen omat kokemukset ruuasta ja syömisestä ovat kiinnostavaa luettavaa. Suomalainen ruokakulttuuri on onneksi vielä lähempänä tervettä järkeä kuin amerikkalaisten.

Keittokirjassa sen sijaan on aivan mahtavia reseptejä, ensimmäisenä aion kokeilla kanaa Tunisialaisittain!

Kuinka monelle Ranskattaret eivät liho-sarja on tuttu?

8 kommenttia:

  1. Itselläni on tuo keittokirja lukematta vielä, muut olen lukenut. Niissä on ihan hyviä reseptejä niissäkin, vaikka toki huomattavasti vähemmän. Noiden kirjojen myötä minä innostuin syömään maustamatonta jugurttia, oikea mainoksen orja ;)

    VastaaPoista
  2. Minusta sellaiset keittokirjat, joissa on tarinaa mukana, ovat hauskimpia lukea. Aamiaiskerman ohje on houkutteleva: jugurttia, hunajaa, pähkinöitä ja mitä kaikkea ihanaa siihen tulikaan.

    VastaaPoista
  3. Kirjasta Ranskattaren ruokavuosi sain sen kuvan että Ranskassa hyödynnetään paljon kauden satoa: tuoretta lähiruokaa, jota on saatavilla järkevään hintaan. Tuoreet patongit haetaan lähileipomosta (meillä lähes valtaosa leivistä myydään muoviin pakattuna ja parasta ennen -päiväyksellä varustettuna). Kirjan mukaan ranskattaret ostavat myös lihan ja kalan tuoreena. Kana-ateriat valmistetaan kokonaisesta tuoreesta luomukanasta jne. Ranskattaret tuskin edes koskisivat meidän marinointiliemessä uiskenteleviin broilersuikaleisiimme, nahistuneisiin salaatteihimme ja nuupahtaneisiin mausteyrtteihimme. Ollapa ranskatar...

    Mutta kirjaan aion tutustua ja soveltaa ohjeita parhaani mukaan meidän tarjontaamme.
    t. Seijahannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuitko katsomaan eilen Hans Välimäen ohjelmaa, jossa hän oli Pariisissa Kira Poutasen vieraana. Ihana tori, ihana leipomo, ihanat raaka-aineet. Niin varmasti totta joka sana. Yäk, en tiedä mitään niin kamalaa kuin valmiiksi marinoidut suikaleet...

      Poista
    2. Ranskassa monissa, varsinkin pienemmissä paikoissa yhä leipä ostetaan leipomosta, leikkeleet leikkelekaupasta, liha lihakaupasta jne. Kun olin Nizzan seudulla serkkuni luona, menimme sunnuntaina torille ostoksille ja siellä oli jos jonkinmoista tarjolla ostereista lähtien. Kertomus torilta http://pauskanelamaa.blogspot.fi/2012/03/ranskalaisella-kylatorilla.html
      Kira on suosikkejani, pitääpä koittaa bongata, tulisiko tuo ohjelma vielä uusintana, kiitos Marjukalle vinkistä :). Pitää tutustua tuohon kirjaankin, jahka ehtii.

      Poista
    3. Kirjat ovat ihan mainioita, vaikkei viitsisi kokatakaan. Ranskalaiset torit ovat varmasti mahtavia, tuoreita tuotteita läheltä.

      Poista
  4. Luin "Ranskalaiset eivät liho"-kirjasta jonkin aikaa sitten jostain ja se nousi heti ostoslistalleni. Ehdottomasti olen nyt vielä tarkempana kirjakaupan hyllyjen välissä! Tuo keittokirja olisi myös upea!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva ja viihdyttävä kirja, tässä tosin mielestäni paremmat reseptit ainakin ensisilmäyksellä. : )

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.