20.5.2013

Puutarhanhoitamattomuudesta

Kirjoitan nyt vähän ohi tavallisten aiheideni!



Päätin viikonloppuna, että yksi kolmesta kukkapenkistämme kaivetaan ylös ja laitetaan pensasta tilalle.



Nimittäin jokakeväinen puutarhanhoitoahdistukseni iski sen verran kovana, että sekin parituntinen, jonka jaksoin viettää "hoitaen" puutarhaa, oli aikamoisen sparrauksen takana.



Kun rakensimme kotimme yksitoista vuotta sitten, oli itsestään selvää, että piha laitetaan. Siihen teetettiin suunnitelma, jonka piti olla helppo maalaispiha perinnekasveineen. Niin se periaatteessa olikin: paljon pensaita, hedelmäpuita, marjapensaita, kauniita sirotuomipihlajia komeassa rivissä ja vain kolme suurta perennapenkkiä. Kuinkahan monta muutosta perennapenkit ovat kokeneet vuosien aikana? Nyt kahdessa kasvaa päivän- ja rusoliljaa, eikä paljon muuta, no pioneja vähän.



Olen vuosien aikana ostanut puutarhakirjoja, tilannut lehtiä, yrittänyt selvittää, miten omenapuu leikataan, ja miettiä jos jonkinlaista reunusta kukkapenkeille. Joka kesä olen vannonut, että ensi kesänä alan hoitaa puutarhaa paremmin. Alkuvuosina kitkin pensasaidan rikkaruohot tunnollisesti pois, jotta taimilla olisi tilaa kasvaa. Hankin rasituksesta käsivamman, jota hoidettiin Mehiläisessä kudosta rikkovalla laitteella, ja keho parantaa sitten itse itsensä. Samaa kuulemma käytetään ravihevosiin.



Meidän piha on omituinen: toinen puoli kasvaa rehottaa hirveää vauhtia, toisella puolella kasvit kituvat, eivätkä meinaa kasvaa ollenkaan. Tajusin hyvissä ajoin, että kasveja pitää lannottaa, jotta ne kasvavat. Ja sen jälkeen tajusin, että älä hyvä ihminen lannoita sieltä rehevältä puolelta... Särkynyt sydän pukkasi vartta niin karmeasti, että se piti leikata matalaksi heti kukinnan jälkeen.



Olen viimeiset yhdeksän vuotta suunnitellut hakevani lähitalleilta hevosenlantaa, kun se on sitä parasta lannoitetta. Naapurimme omistaa hevosen. Luulen, että suunnittelen tätä vielä seuraavat yhdeksän vuotta, ja sitten viimeistään luovutan.



Se penkki, joka sai ylöskaivuutuomion, kasvaa sekaisin kaikenlaista kukkaa. Juuripaakutkin ovat niin kovia, että meikäläisen voimin niitä ei kaiveta ylös. Yritin ehdottaa miehelle, että vuokrataan pieni bobcat, jolla saa muutamassa minuutissa koko penkin muokattua: vanhat perennat pois ja pensaat tilalle. Mutta se kuulemma pilaisi nurmikon. Hassua muuten, että perennat, jotka olen joskus muinoin kaivanut pois ja heittänyt pihan laidalle, kukoistavat nyt siellä, tulilatvat, piiskupahukset sun muut isopäivänkakkarat. Ne oikein ilkkuvat: hähää, etpä pääse meitä näkemästä...



Ruusut ovat kaikista pahimpia. Niissä on aina kirvoja. Aina. Olen yrittänyt suihkuttaa niitä Tolu-liuoksella, maidolla, mäntysuopaliuoksella ja ehtalla myrkyllä. Ihan turhaan.



Entä hyötytarha sitten? Toiveikkaana ostin Kekkilän kasvatuslaatikon neljä vuotta sitten. Ensimmäisen kesän se oli paketissa, toisena se koottiin ja vietiin paikoilleen odottamaan inspiraatioani. Viime kesän se nökötti nurmikolla tyhjillään. Siellä se on edelleen.



Mies hoitaa nurmikon. Hän kalkitsee, lannoittaa, ilmaa ja ajaa sitä. Meillä on hieno nurmikko. Minä huolehdin pensaista ja puista. Kellehän voisin ulkoistaa homman?



Nyt tunnustan mieli tappiolla, että minusta ei puutarhuria saa. Kauniina kesäiltana menen mieluummin pyöräilmään kuin kitkemään. Tunnustan myös, että kadehdin heitä, jotka osaavat sen homman. Olen - käsi sydämellä - yrittänyt opetella, mutta minussa ei ele kertakaikkiaan puutarhurin vikaa! Jos saan vierailta lahjaksi taimen, menen paniikkiin. Tapan sen kuitenkin, ja sitten hävettää, kun vieraat varmasti ihmettelevät, missä heidän antamansa kasvi on.  Näin kävi Persianruusulle. Näin kävi Flammentanz-ruusulle. Ja yhdelle luumupuulle, jonka sain kummitädiltäni.



Viime kesänä koin iloisen yllätyksen, kun puu teki hedelmää: erikoisen muotoisia omenoita, vihdoin, kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen! Ne osoittautuivat päärynöiksi.



Entä se ylöskaivettava penkki sitten? Siihen laitetaan kaiketi vain pensashanhikkia, kestävää, sitkeää ja rumahkoa pensasparkaa, joka taatusti kestää auringon paahteen, kuivan savimaan ja meikäläisen hoitoyritykset.

CIMG3791



Kesällä 2008 kaivuutuomion saanut penkki oli näin hyvännäköinen.



CIMG4306

  Pari kesää sitten oviseppeleeseen oli pesinyt sieppoja. Niitä oli kiva seurata.



Puutarhanhoitoiloja!



 

18 kommenttia:

  1. Ihana Marjukka! Nauroin kirjoitukselle makeasti, koska olen ihan samanlainen! :D En vaan osaa eikä oikeastaan yhtään kiinnostakaan. Piha ja terassi ovat kivoja, jos niitä ei tarvitse mitenkään hoitaa.



    Mun mies suunnittelee vaikka mitä istutusoperaatioita; onneksi teetimme viime kesänä pihasuunnitelman lähes kivikkopihaksi.

    VastaaPoista
  2. Hei Marjukka,



    Kuulostaapa tutulta… Itsekin yritän kovasti puutarhaani hoitaa, mutta jostain syystä rikkaruohot ovat ovelampia ja vahvempia kuin minä. Kukkapenkissä ja nurmikolla viihtyy rikkaruoho jos toinenkin ahkerasta kitkemisestä huolimatta. Nurmikkoa ajan ahkerasti, lannoitan ja kalkitsen, mutta niin vain se loistaa keltaisenaan voikukkia. Olen jo luovuttanut, kukkikoot sitten, sehän kestää vain aikansa, ja sen jälkeen niiden lehdet sekoittuvat muun nurmikon joukkoon vihreinä…



    Marjapensaita minulla on paljon ja ilokseni ne tuottavat erittäin hyvin. Niitäkin tosin lannoitan ahkerasti joka vuosi. Omenapuun leikkaamista en hallitse vieläkään ja ehkä ei enää tarvitsekaan, sillä suojaverkoista huolimatta jäniksen pahus pääsi viime talvena syömään kaksi puutani entiseksi… Kirsikkapuu ei kasva eikä kuole, vaikka olen yrittänyt sitä oikein hoitamalla hoitaa. Ota siitä selvä!



    Pensashanhikeista tykkään siitä huolimatta, että keväällä ne ovat ihan oikeasti rumia risukasoja. Minulla on valkokukkaista pensashanhikkia tontin rajalla ja se on erittäin kaunis sitten, kun se kukkimisen alkuun pääsee. Talvella pensaat tosin jäävät isojen lumikuormien alle, sillä kaupunki kasaa juuri niiden päälle kaikki tieltä aurattavat lumet. Kumman sitkeästi ne kuitenkin talven jälkeen henkiin heräävät, ja leikkaan aina kaikki kuolleet ja rikkoutuneet oksat pois. Pensashanhikki on siitä kiitollinen pensas, että se kukkii koko kesän myöhäiseen syksyyn eikä vaadi erityistä hoitoa. Sinun pihallasi ne varmasti menestyisivät hyvin, jos ja kun niiden päälle ei kasaudu kadulta aurattavat lumet.



    Vaikka aina ihailen naapureideni hyvin hoidettuja pihoja ja itsellenikin sellaisen haluaisin, olen päättänyt, että en ota stressiä pihan hoidosta. Jos minun hoitoni ei riitä, sitten se ei riitä. En valitettavasti ole perinyt äitini viherpeukaloa, hän sai viime kesänä herätettyä henkiin jopa jäniksen syömän omenapuun! Olen rehellisesti sitä mieltä, että lyhyestä kesästä on saatava nauttia juuri siten, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Joskus jaksan kyykkiä ja kitkeä rikkaruohoja, joskus taas en. Tänäänkin kävin juoksulenkillä, vaikka nurmikolla olisi riittänyt kitkettäviä voikukkia…



    Nautitaan kesästä ja puutarhoistamme juuri sellaisina kuin ne ovat. Ne tuovat meille iloa joka tapauksessa, joten kesäisen illan pyörälenkki on oikein hyvä vaihtoehto kyykkimiselle…

    VastaaPoista
  3. Kivikkopiha kuulostaa tosi hyvältä, jos vain perustaa hyvin! Voi kiva, olet samanlainen kuin minä. Olen kyllä niin yrittänyt, mutta kun ei, niin ei! Pihaan menee tuhottomasti aikaa, en edes tajunnut aikaisemmin, miten paljon! Jotenkin syksyisin olen aina helpottunut, nyt saa taas relata pihan suhteen...



    Vaan kyllähän kauniina kesäiltana, kun kasvit tuoksuvat ja nurmi on ajettu, piha on kauniin näköinen, just melkein sellainen maalaispiha, kuin halusinkin.

    VastaaPoista
  4. Voi, mikä ihana kommentti, tulinpa hyvälle tuulelle tästäkin! Me tykätään eri asioista, ja vain täytyy tunnustaa oman kiinnostuksen puutten ja sitä myötä taidonkin. Mäkin ajattelin laittaa sekä valkoista että keltaista pensashanhikkia isoon penkkiin. Jokin lajike kukkii aikaisemmin, ja ne perinteiset keltaiset myöhemmin. Minun isoisäni oli 4H-neuvoja, ja mummolassani oli valtava hyötypuutarha. No ne geenit eivät ole meikäläiselle periytyneet. Hienoa, että et ota pihasta mitään ongelmaa. Kesä on tosiaan niin lyhyt, ja siitä pitää nauttia omalla tavallaan. Jotkut tykkäävät laittaa pihaa, toiset jotain muuta! : )

    VastaaPoista
  5. Me teimme aikoinamme päätöksen, että tontille ei juurikaan laiteta lehtipuita, alapihalla on pari terijoensalavaa ja tuomi oli tontilla jo valmiiksi. Puutarhuriserkkuni teki meille pihasuunnitelman, jota ei täysin noudatettu. Toissavuonna joku ötökkä iski etupihan komeaan katajistoon ja ne piti repiä kaikki irti. Samalla lähti loppukin penkki, en kovin tykännyt niistä siihen suositelluista lajikkeista. Nyt taidan antaa nurmikon vallata senkin penkin ellen jostain syystä saa voimia istuttaa siihen matalaa katajaa. Toisen penkin hävitin etupihalta jo aiemmin. Se taitaa kuule Marjukka vain olla niin, että juuri silloin, kun pitäisi puutarhassa tehdä keväthommat, niin meillä on töissä se kiireisin aika ja kun loma alkaa, on niin poikki, että ei paljon jaksa puutarha innostaa. Ekoina vuosina, kun vielä vietimme kotona kesät, niin laitoin monenlaista kasvia maahan ja satoakin tuli. Nyt kerään vain elokuulla ne marjat, mitä on jäljellä. Rusakot söivät yhden omenapuun ja parit taimet, joten ne eivät kasvaneet. Mieheni sai luokaltaan omenapuun, joka tuotti kunnon sadon viime vuonna. Lajike oli sitten huonoksi onneksi talviomenaa, jota en jaksanut käydä kypsyttelemään eikä siihen oikein ollut tilojakaan, joten omput saivat pudota ja mädätä maahan ihan rauhassa. Nyt meillä on alapihalle aivan uudet suunnitelmat ensi syksyksi ja niitä pikku hiljaa aletaan toteuttaa.

    VastaaPoista
  6. Voi IHANAA, kun joku tunnustaa olevansa epäpuutarhuri!! Mä olen nimittäin myös. Aivan täysin ei-puutarhaihminen. Ja ennen se nolotti mua tosi paljon.



    Mun äitini käy nyppimässä rikkaruohot ja haluaa hoitaa rakkaudella mun puutarhaani, mistä olen tosi kiitollinen. Itse tykkään lähinnä ruohonleikkurin käyttämisestä --se on hyötyliikuntaa ja saa kivasti aurinkoa.



    Mutta ne kukkapenkit...... Ei, mua ei vain ole siihen luotu.

    Olen juuri muuttamassa ok-talosta pienempään, etsinnässä on rivitalokolmio, ja yhden asian tiedän: Uuden asunnon pihaan EI tule kukkapenkkejä. Jotain nättejä pensaita, joille ei oikeasti tarvi tehdä mitään. Koska mä en vain jaksa/osaa/halua/kykene/tule tehneeksi.



    Mieluummin otan kirjan ja luen riippumatossa tai sitten lähden lenkille tai uimaan tai kavereiden kanssa kaupungille. Luulin kauan, että naisen pitää osata puutarhoida, mutta onneksi parannuin tuosta luulosta. Ihailen ja rakastan katsella kauniita puutarhoja --kunhan ne ovat naapurin puolella! :)



    Kiitos ihanasta ja helpottavasta kevään parhaasta postauksesta!! :)

    VastaaPoista
  7. Mm. tästä syystä asun kerrostalossa. Mulle riittää parveke, ja sielläkin lähtökohtaisesti kaikki kuolee ja/tai tulee ötököitä.

    VastaaPoista
  8. Sielunsisko! Mä en voisi olla yhtään vähempää kiinnostunut puutarhanhoidosta. Olen ehdottanut miehelleni, että laatoitettaisiin koko piha, mutta kun sekin homma pitäisi tietty jonkun tehdä... :D Kasvimaan hoito menee just ja just, muuten en innostu sitten yhtään. Mun mielestä piha on sitä varten, että siellä voi istua viinilasi tai kahvikuppi ja kirja kädessä jo olla. :D

    VastaaPoista
  9. Hei!



    Ihanaa, ettei se pihan hoito kaikilla muillakaan omakotiasujilla ole niin täydellisesti hanskassa! Meillä on viime kesänä valmistunut talo ja nurmikko sentään saatiin istutettua silloin. Nyt pähkäilen ja tuskailen, että mitä ihmettä istutan ja minne ja millä aikaa... Naapuri sai talonsa valmiiksi samaan aikaan ja nyt katselen kateellisena melkein harva se päivä miten oman työpäiväni aikana naapurin kätevä kotiäiti on istuttanut yhtä ja toista omalle pihalleen... :D Pihasuunnitelman teettäminen varmasti helpottaisi asiaa, olisipa ainakin suunnitelma mitä toteuttaa vähitellen.

    VastaaPoista
  10. Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa. Nyt on niin kiire ja alkaa olla tosi poikki, ja vauhti sen kun kiihtyy... Ei jaksa ajatella pihahommia ollenkaan. Rehottakoot rauhassa... Marjoja meillekin tulee jonkin verran. Omppuja ei tarvitse tulla, kun emme niitä syö, eivät sovi vatsalle. Terijoensalava on kaunis puu!

    VastaaPoista
  11. Hih, kiitos itsellesi vertaistukikommentista! Minunkin äitini ehdottelee pihaan silloin tällöin kaikenlaista uudistusta, mutta sorry äiti, ei tule tapahtumaan... Kun on aurinkoa ja lämmintä, tykkään löhötä tai pyöräilla! Ei kaikkien tarvitse yrittää olla viherpeukaloita tai laittaa pihaa hienoksi. Pensaat pihassa ovat näyttäviä ja helppoja. Itse tykkään pihajasmikkeesta, syreenistä ja erilaisista angervoista, samoin tuoksuvatukka voi hyvin "hoidossani". Puutarhoja on ihana katsoa, ja kunnioitan sydämestäni taitavia puutarhureja, ja tiedän myös, miten hirveesti niihin saa aikaa uppoamaan!

    VastaaPoista
  12. Ötököistä ei pääse eroon missään, on se kumma juttu!!

    VastaaPoista
  13. Siellä toinen! Kääk, laatoitus on aika rupeama! Mä mietin monta vuotta, että penkit pitäisi reunustaa jollain kivellä, mutta olen luopunut ajatuksesta. Terassilla on kiva löhötä ja lukea. Teillähän on vene, sehän vie aikanne, missä välissä jaksaisi vielä istutuksia hoitaa. Kasvimaakin on hieno saavutus!

    VastaaPoista
  14. Me teetettiin pihasuunitelma, ja pääasiallisesti se totetutettiinkin. Se on ainakin kaltaiselleni tumpelolle ollut hyv ratkaisu. Älä ota paineita, ei kaikkea tarvitse tehdä yhdellä kertaa! Muutenhan talo on kiva asua, vai mitä!

    VastaaPoista
  15. Me on monta vuotta suunniteltu pientä hyötypuutarhaa ja tänä keväänä sitä alettiin toteuttaa enemmänkin kuin vain istuttamalla yrttejä ruukkuihin. Tuolla ne nyt pihalla on, kasvatuslaatikot täynnä yrttien, salaattien, kesäkurpitsan ja chilin alkuja, raparperikin on tulossa. Toivon niin etteivät kuole, silloin kuolee tämä innostuskin. En tykkää laittaa kukkia muuta kuin ruukkuihin, ja olen vähän niittenkin kohdalla ollut sitä mieltä että vehreä ja runsas yrtti on ihan yhtä kaunis kuin kesäkukkakin, ja sitä filosofiaa jatkan edelleen. Enkä vaan jotenkin jaksa innostua mistään perennoista. Sen kummallisen näköisen omenan kohdalla repesin ihan täyteen nauruun! Noin voisi käydä mullekin, ja itse asiassa kävikin sikäli että istutin tyytyväisenä torimyyjältä hankkimani yrtin korianterina kun se itse asiassa oli joku selleri. Sentään mausta erotin :) Hanna

    VastaaPoista
  16. Perennat ovat ihan sikatyöläitä, leviävät sinne tänne ja ihan vääriin paikkoihin penkkejä. Sitten niitä pitäisi jakaa... Yrtit voi sentään syödä!! Olen ajatellut kyllä laittaa laventelia ruukkuun, se on mun lempikasvi pelargonioiden lisäksi. Naapuri antaa raparperit. Sullahan o nhieno hyötypuutarha, ei sitä enempää tarvitsekaan! : )

    VastaaPoista
  17. Heh, aivan mainio kirjoitus! Me tehtiin tota samaa vajaat kymmenen vuotta periferiassa kunnes ymmärrettiin muuttaa takaisin kerrostaloon kantakaupunkiin:)

    VastaaPoista
  18. Ok, se oli teidän ratkaisu! Me ei taideta muuttaa, sillä molemmat tykätään omasta rauhasta se verran paljon. : ) Olin muuten kaksi tuntia pihatöissä - ja huomenna jatkuu...

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.