29.7.2013

Viimeksi luettu

Lopettelin tänään aamiaispöydässä Sam Wassonin kirjan Auringonnousu Manhattanilla - Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen.

Kirja on mainio kurkistus elokuvan kulisseihin, miten Truman Capote kirjoitti menestyskirjansa, miten kymmenet naiset ilmoittautuivat Holly Golightlyksi. Miten Henry Mancinia ei alunperin haluttu säveltämään elokuvan musiikkia, ja miten teemalaulua Moon River inhottiin, vain ohjaaja ja tuottaja uskoivat siihen. Ylistetään myös suloisen Audreyn herttaisuutta, hän oli vielä mukavampi, tavallisempi ja suloisempi, kuin mitä hänestä puhuttiin.

Kirjan Holly on Texasista Manhattanille muuttanut puhelintyttö, jonka elämää homoseksuaali Fred seuraa. Elokuvaan Fred muutettiin heteroksi Pauliksi, jotta saataisiin romanttisen komedian onnellinen loppu aikaiseksi. Ohjaaja Blake Edwards ja käsikirjoittaja George Axelrod yrittivät kaikin konstein kiertää sensuuria, joka vaani armotta. Suurin ongelma oli tietenkin Hollyn ammatti.

Sensuurista huolimatta Aamiainen Tiffanylla oli suunnannäyttäjä, uuden sukupolven romanttinen komedia, jossa nuori nainen eli itsenäistä elämää. Povipommien aika jäi menneisyyteen gasellimaisen Audreyn myötä. Audrey itse tekin Blake Edwardsin ohjauksessa loistavan roolityön ja sai vangittua texasilaisen, mutta manhattanilaistuneen omintakeisen Hollyn luonteen valkokankaalle.

Elokuvan piti puvustaa kolmenkymmenenviiden Oscarin ehdokas Edith Head, mutta Audrey vaati ehdottomasti Hubert de Givenhcyn puvustajakseen - asiasta ei neuvoteltu. Edith kantoi sen jälkeen kaunaa Audreylle loppuikänsä. Tästä elokuvasta lähti kuusikymmenluvun linjakkaan pikkumustan suosio vastapainoksi karamelliväreille. Musta oli elokuvissa kohtalokkaan naisen väri, paheellisen vampin. Hollyn hahmo teki siitä hienostuneen, jonka tyyliä kaikki naiset tahtoivat tavoitella. Tiesittekö, että alkukohtauksessa Audreylla on kaksi mustaa pukua: toisessa hän seisoo, toisessa kävelee!

Olen aikoinani lukenut kirjan, ja muistan ihmetelleeni, miten erilainen se oli elokuvaan verrattuna. Pitäisi varmaan lukea se uudelleen kaikkien näiden mielenkiintoisten tariniden jälkeen.


Seuraavaksi tartun Lucy Maud Montgomeryn päiväkirjoihin vuosilta 1901-1911. Matkalla tuli kokeiltua myös kirjan lukemista iPadilta, siitä myöhemmin.

Oletteko lukeneet hyviä kirjoja kesän aikana?

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen, kiitos vinkistä! Varasin tuon. Kesälomalla on tullut luettua Pancolin kolmonen, toivottavasti ei enää kirjoita nelosta, välillä olisi kiva kesällä ehtiä lukea jotain muuta :) Sitten vaan pari muuta vähäpätöisempää kirjaa, ja iltaisin olen lukenut aina muutaman sivun kerrallaa Parisian Chic -kirjaa. Preferitan vinkistä! Vielä ehtii jotain lukea ennen kuin koulut alkaa :) Terv ingrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, mä ehdottomasti haluaisin jatkoa Pancolin sarjaan!! Olen ihan koukussa, tosin kolmas on lukematta. Parisian Chíc on ollut myös hyllyssäni pari vuotta, mukava kirja.

      Poista
  2. Minä olen lukenut Ian McEwania, Karin Alvtegenia ja nyt on vuorossa tuo Katherine Pancolin trilogian eka kirja. Kaikki ovat hyviä ja erilaisia, mutta eka kirjailija on mielestäni kaikkein parhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pancolit paranevat, minusta toka oli parempi kuin eka. Kiva, kun kesällä tulee luettua vähän enemmän. Saisipa innostuksen jatkumaan talvellakin...

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.