12.2.2017

Nettikiusaamisesta ja anonyymistä negailusta



Olen pitkään hautonut mielessäni ideaa kirjoittaa nettikiusaamisesta. Olen miettinyt miten asetan sanani niin, että tulisin mahdollisimman hyvin ymmärretyksi. Kirjoittaminen on vaikeaa, tulkitsija on aina subjektiivinen. Siitä huolimatta halusin avata vähän omia kokemuksiani ja näkemyksiäni aiheesta.

Aihe on aina silloin tällöin tapetilla. Viimeksi siitä kirjoitti koskettavasti Hanna, ja Tiiakin mainitsi vasta. Luin kerran Pieni kaunis elämä -blogin Annen kirjoittavan, että hänen ilkeistä kommenteistaan saisi kirjan aikaan. Kalastajan vaimo Johanna sai niin paljon negaa, että lukijat pyysivät häntä laittamaan kommenttien valvonnan blogiin.

Mitä enemmän blogilla on lukijoita, sitä todennäköisempää ovat myös anonyymit negailijat. Kaikki niitä saavat, kuka enemmän, kuka vähemmän. Hyvä, jos ei saa. Mutta - nimettömänä on helppo huudella, vaan olisi mielenkiintoista tietää ajatteleeko negailija sen kummemmin kommenttinsa seurauksia. Ilkeä kommentti nimittäin satuttaa aina.

Pahin ilkeily omaa blogiani kohtaan oli sen alkuvuosina, 2011-2012. Sittemmin kommentteja on tullut vähemmän, ja niidenkin kirjoittajat tunnistan jo tyylistä. Mutta kyllä niitä silloin tällöin tulee. Mitä teen anonyymin kettuilijan kommentille? Poistan ja unohdan.

Nettikiusaaminen on kiusaamista, eikä sitä tule hyväksyä. Ei millään tasolla.

Kerran eräs kirjoitti (anonyymisti tietenkin), että ei ole oikein, etten julkaise "kriittisiä" kommentteja, ja vertasi blogiani Neuvostoliittoon. Aika rankkaa verrata blogiani totaalidiktatuuriin, mutta hei ehkä niin, my blog, my rules. Pitäisi ehkä kysyä takaisin miksi haluat kirjoittaa minulle negatiivisesti? Kukaan ei hyödy tai ilahdu siitä, että joku päättää avata sanaista arkkuaan negatiivisesti bloggaajaa kohti. Luin myös muistaakseni olikohan Saku Tuomisen jostain kirjasta, että rakentavaa kritiikkiä ei ole olemassakaan, on vain kritiikkiä.

No onhan, rakentavaa kritiikkiä on se, jos joku haluaa enemmän asu- tai ruokapostauksia tai pyytää suurempaa tekstifonttia. Rakentavaa kritiikkiä ei ole se, että perjantai-iltana joku päättää haukkua kenkäni ja kasvoni. Negaan minulla on nollatoleranssi. Ei mene läpi, vaan menee suoraan universumiin. Delete. Karma hoitakoon loput.

Alkuvuosina pahoitin mieleni. Kävin keskusteluja muiden bloggaajien kanssa aiheesta. Ja mieheni myös - joka kesti mietintöjäni ihaltavan pitkään. Kesti jonkin aikaa tajuta, että vika ei ole minussa. En ymmärrä järjellänikään miten joku jaksaa ottaa toisen ihmisen ulkonäön tai elämäntyylin ilkeilyn kohteeksi. Jos ei ole mitään nättiä sanottavaa, voi olla hiljaa. Jos itse en jostain blogista viehäty, en palaa sinne enää.

Blogeista ärsyyntymistä voisi verrata vaikkapa tähän: en tykkää hernekeitosta, mutta syön sitä joka ilta vain yökkäysreaktioita saadakseni. Vaihtoehto: siirryn suoraan jälkiruokaan tai vaihdan hernekeiton joksikin toiseksi ruuaksi, joka ei herätä yökkimisreaktioita.

Tajusin kyllä jo aikaisin, etten voi miellyttää kaikkia, sehän on mahdotonta. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Ja ihan oikeasti - kukaan ei mene muuttamaan olemustaan tai elämistään sen takia, että se on jonkin mielestä väärin, ei ainakaan terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen. Koska jokin juttu on aina jonkin mielestä väärin.

Sitten on tietenkin tämä nahkahousumiehet-osasto. Sitä ei oikeastaan voi edes trollaamiseksi sanoa. Sille ei oikein voi muuta kuin nauraa. "Nariseeko sun nahkahousut, kun kävelet"-tyypit. Ihan oikeastiko, anteeksi nahkahousumiehet, luuletteko, että naimisissa oleva täti-ihminen vastaa kommentteihinne...? Ei, sori, olen niin vanhanaikainen, vaikka nahoissa kuljenkin. Joten säästäkää kommenttinne vastedes, kiitos.

Tämä aika on myös julma. Omituinen suorastaan. Jos maailman mahtavimman valtion presidentti toilailee, valehtelee, sättii, haukkuu twitterissä kaikkea mahdollista, vääristelee totuutta - omalla nimellään, niin kyllähän siinä tulee mieleen että mihin tämä maailmaon menossa. Jos tällainen käytös on sallittua, miten se on mahdollista? Miten selittää lapsille tällainen dilemma? Amerikan pressa saa trollata, sinä et, koska se on rumaa käytöstä ja tulee paha mieli. Aika skitsoa, vai mitä?

Ymmärrän myös hetkittäisen pahan olon. Kyllä minäkin joskus tunnen kateutta toista kohtaan, vaikkapa bloggaajaa, jolla tuntuu onnistuvan kaikki. Kateus on inhimillinen tunne. Tai pikemminkin se on jonkinlainen itsesäälin alamuoto, tyyliin miksi minä en onnistu jossakin asiassa. Tunnistan tunteen, mutta yritän seuraavaksi miettiä miten minä voisi buustata omaa työtäni paremmaksi. Monet asiat riippuvat ahkeruudesta, paremmat kuvat, parempi teksti esimerkiksi. Yritän kääntää toisen positiivisen energian itselleni, jotta saisin itsestäni irti paremmin niitä juttuja, joihin haluaisin vaikuttaa. Ja istutan persukseni siihen työtuoliin ja alan opetella asioita.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että monikaan asia ei ole sellainen kuin päältä blogeissa näyttää. Pinnan alla voi olla suruja, menetyksiä, sairauksia, vaikka mitä. Jos ei tunne ihmistä, on parempi olla hiljaa ja poistua nätisti takavasemmalle, jos ei jaksa osallistua. Ihan oikeasti en jaksa uskoa, että trollillekaan tulisi kommentistaan parempi mieli.

Miksi blogit ovat sitten monesti kauniita, "pinnallisia"? Siitä syystä, että visuaaliset ihmiset rakastavat kauniita asioita, kuvia ja asetelmia. Siksi, että blogi on arjen pieni taukopaikka niin meille bloggaajille kuin lukijoillekin. Siksi, että kun katsoo ruutua, ei näe pyykki- tai tiskivuorta, ei pölykoiria tai to do-listoja, voi ehkä inspiroitua ja voimaantua hetkeksi positiivisten kuulumisien ja kauniiden kuvien äärellä ennen arkeen palaamista.

Ja vaikka tässä postauksessa keskityin negatiivisten kommenttien aiheuttamiin tuntoihin, positiiviset lyövät ne kuus-nolla. Niitä on niin niin niin paljon enemmän. Hyvä leviää - Hannankin postauksen kommentoija palasi pyytämään ilkeää kommenttiaan anteeksi.

Tehdään hyvää, puhutaan hyvää, ajatellaan hyvää. Sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Hyvää sunnuntaita sinulle!

43 kommenttia:

  1. Hei, kaikenlainen kiusaaminen ja vihapuhe on yleistynyt joka elämän alueella. Katselin juuri yhden FB-kirpputorin palautetta ylläpitäjälle ja se oli todella törkyistä. Itse taas kohtaan työni puolesta nykyään kauheaa palautetta, vaikka hoidan hommani hyvin ja lain mukaan. Ketä tahansa voi nykyään vihata ihan mistä tahansa syystä. Joskus katselen ihmisiä kaupungilla ja mietin, missä ne kaikki vihapostaajat ovat. Kaikki näyttävät tavallisilta, mutta sitten yön pimeinä tunteina oksennetaan kaikki paha olo ulos nettiin. Kysymys kuuluu: voiko tälle asialle tehdä jotakin? Minun oikeudentajussani kiusaaminen ei kuulu sananvapauden piiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yleistynyt, kiitos internetin. Kyllä vihapuhetta ennenkin oli, mutta ehkä enemmän lehtien mielipidepalstoilla ja suoraan sanottuna. Nyt on niin helppo sylkäistä ulos ihan kaikki, jos haluaa.

      Tosi kurja, että työssäsi joudut kokemaan sellaista. Toivon, että jaksat tehdä työtäsi edelleen ja ottaa asiat asioina. Tosi moni joutuu sitä kokemaan nykyään. Hyvää sunnuntaita sinulle!

      Poista
  2. Tää on ihan asiaa! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään mietin, kirjoitanko. Mutta sitten päätin, että joo.

      Poista
  3. Netti- tai muu kiusaaminen on out. Kuitenkin on sanottava samaan hengenvetoon se, että mikäli alkaa bloggaajaksi, pitää kestää myös negatiiviset kommentit, sitä erittäin harva bloggaaja kestää. Kenen blogi on niin erinomainen, että päivässä sataa vain positiivia laariin, höh, turha luulla.

    Miettikää muita "julkisia ammatteja" kuten esim. poliitikot, kirjailijat, näyttelijät, mikäli he vetävät herneen nenäänsä negatiivisesta kritiikistä on ehkä parempi luopua juuri siitä ammatista tai unohtaa mitä luki tai kuuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettikiusaaminen on periaatteessa out mun mielestä, mutta ei ikävä kyllä käytännössä. Mäkin olen miettinyt just julkisissa ammateissa olevia. Kommentit menevät niin henkilöön. Mutta aina tulisi muistaa, että negatiivinen kommentti kertoo kirjoittajasta. Toivottavasti kukaan ei luovu blogista tai ammatistaan negojen takia, silloin negailija voittaisi.

      Poista
    2. Hiukan herkkähipiäisiä olette te bloggaajat. En voi ymmärtää, että julkaistaan vain kehuvia ja ylistäviä kommenntteja. Ehkä blogimaailma sitten on sellainen, ja vika onkin minussa ja olen se joka ei tajua blogikulttuuria.
      Mallia voisi tosiaan ottaa poliitikoista, jos asettuu julkisuuteen, niin se pitää kestää ottamatta herneitä kärsään pienistäkin negatiivisista palautteista.

      -vanha, kokenut kärsijä

      Poista
    3. Mun mielestä se on hassua, miten monesti sanotaan sitä, että jos on esillä niin pitää se paska kommentointi myös kestää. Joo onhan se selvää, että sitä kommentointia saattaa esillä ollessaan saada osakseen ja sen mahdollisuus pitäisi ymmärtää ja "varautua". Mutta MIKSI sen pitää mennä niin? Miksi ihmisten pitää kirjoittaa toisistaan täyttä kuraa, sitä en ymmärrä. Kritisointi, negatiivinen palaute ja muu erikseen, mutta sellainen kommentointi tyyliin "hyi helvetti ootpa ruma". Miksi sellaista tehdään ylipäätään? En vaan käsitä..

      Poista
    4. Vanha, kokenut kärsijä: Ei me olla herkkähipiäisiä, kuulutamme vain hyviä tapoja. Eikä tässä ole kukaan hernettä nenään vetänyt. Kukaan tuntemani bloggaaja ei ole sen tyyppinen, että tarvitsisi kehuja omaa itsetuntoaan buustatakseen. Kyllä me pidetään blogejamme ihan muista syistä.

      Poliitikot ovat eduskunnassa töissä kansan mandaatilla. He edustavat valitsijajoukkoaan ja periaatteessa tekevät töitä meille kaikille. He ovat esillä ihan eri tavalla kuin bloggaajat. Kansanedustajia kuuluukin seurata, mutta kyllä tässäkin tulee mieleen, että voisi antaa heille välillä sitä työrauhaa.

      Annieveliina: Ei sitä pidä kestää, kiusaaminen on kiusaamista. En käsitä minäkään. Jos ei ole rakentavaa sanomista ei tarvitsisi kirjoittaa mitään.

      Poista
  4. Aamen, tähän ei ole mitään lisättävää, vaan kaikki omat ajatukseni löytyvät tekstistäsi. Olen myös miettinyt onko joillekin nettikiusaaminen ihan viihdettä, mennään perjantai-iltana vaikka hieman suomimaistissa ärsyyntymään jonkun blogiin ja annetaan palaa. Ei edes ymmärretä, että herkemmän ihmisen elämä voi mennä kiusaamisesta raiteiltaan.

    Ensimmäiset anonyymit ilkeilyt satuttivat eniten, isompi hyökkäys vei yöunet nyt hiljakseen se on vaan delete. Se kyllä laittaa miettimään, eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä ajankäytölleen, kaikillahan meillä on kiirus, niin kuka jaksaa ilkeillä ihmisten blogeihin. Eli kertoo nimenomaan kommentoijasta, eikä bloggaajasta.

    Juu ja sama täällä blogikamujen kesken näitä veivataan ja anonyymin kettuilu heti jotenkin vesittyy, välillä on jopa pakko nauraa kommenteille, niin absurdeja ne ajoittain on. Sinäkin olet ollut tukena ja kirjoitellut sähköpostitse ja en unohda tuota käden ojennusta ikinä, kiitos Marjukka <3

    Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta kiteytän sen niin, kumpi itse haluaisin olla, kiusaaja vai kiusan kohde, valinta on 100% selvä ja voin vanhoilla päivilläkin katsoa itseäni hyvällä omalla tunnolla peiliin. Tuo seikka on kaikkein tärkein, en itse koskaan haluaisi olla kiusaaja, kiusaaja on minulle heikko ihminen.

    Paljon halauksia Marjukka ja suloista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Tiia, nettikiusaaminen on ihan taatusti myös viihdettä. Muistan jollakin vastaanotollani lukeneeni lehdestä artikkelin naisesta, joka harrastaa nettikiusaamista. Ihan käsittämätön ajatus!

      Totta on myös tuo, että kuinka joku jaksaa nähdä vaivaa siihen, että kirjoittaa jotain pahaa toiselle. Mäkin olen saanut näitä yöllä tulleita kommentteja, veikkaan, että maistissa sitä on tullut kirjoitettua.

      Paras tuki bloggaajalle on toinen bloggaaja, näin se vaan on asiassa kuin asiassa! Kiitos itsellesi tästä kommentista ja ihanaa päivää!

      Poista
  5. Aika moni ilkeä kommentti jäisi kirjoittamatta, jos mietittäisiin pystyisikö saman sanomaan kasvokkain. En usko, että kovinkaan monella pokka riittäisi eli olisiko tässä hyvä nettietikettiohje? SETAn entinen puheenjohtaja (en nyt muista nimeä) sanoi jotenkin näin A-teeman kiusaamiskeskusteluillassa, että riittäisi, jos ihmiset muistaisivat normaalit käytöstavat myös netissä. Ja näinhän se asia on.
    Ja vaikka ihminen asettaisikin itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle, niin ei sitä kaikkea tarvitse sietää. Asiallinen kritiikki kyllä, mutta ei mitään henkilökohtaisuuksiin menevää, tappouhkauksia jne. Vaikka olisi eri mieltä jostain asiasta, niin kyllä se pitäisi kyetä ilmaisemaan ilman solvauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri mieltä saa olla, mutta miten sen esittää. Esimerkiksi niin hullua kuin se on tyylibloggaajan suusta, mutta toisen ulkonäön kommentointi rumasti on väärin. Vaikka olemme naamallamme blogissa esillä, se ei oikeuta toista negailemaan. Kyse on todellakin tuosta mitä kirjoitit: käytöstavoista!

      Poista
  6. Kauniiden, innostavien ja iloa tuottavien asioiden takia juuri blogeja luenkin - ja uskon monen muun lukevan samasta syystä. Luen blogeja, joista jää hyvä mieli, saa uusia ideoita, ja iloa elämään. Se, että bloggaajan ulkonäköä tai mieltymyksiä arvostellaan anonyymisti, on todella ala-arvoista. Emmehän me lue lehtiäkään, joista emme pidä, niin miksi sitten tieten tahtoen lukea blogeja, jotka jostain syystä ärsyttävät niin paljon, että pitää puskasta huudella ilkeyksiä? Vai onko toisen ihmisen inhoaminen myös ajanvietettä nettiaikana? Välillä tuntuu, että on. Suurin osa noista huutelijoista ei ikinä uskaltaisi sanoa noita asioita kasvotusten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luen juuri samoista syistä, haluan pienen ihanan pakopaikan arjesta ja olla myös sen tuottajana. Haen myös ideoita ja vinkkejä, ja toivottavasti joku saa niitä minunkin blogistani. Jos joku ei saa, voi lukea sellaisia blogeja kuin haluaa. As simple as that!

      Kiitti kommentista, oli hyvää asiaa!

      Poista
  7. Kiusaaminen kaikissa muodoissa on ikävää. Netissä kiusaaminen on vaan niin helpooa kun sen voi tehdä anonyymisti. Ihmettelen kyllä kuka sitä viitsii tehdä ? Ja varsinkin meidän aikuisten blogeihin ? Hämmentyneenä olen deletoinut omaan blogiini tulleita anonyymejä negatiivisia kommentteja, en osaa edes pahoittaa mieltäni niistä. Jotenkin ihan absurdeja :)

    Ehkä joillakin on vaan liikaa aikaa ja todella paha olla ???

    Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle Marjukka !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä meidän aikuistenkin blogeihin. Olen ajatellut, että ehkä medialukutaito on kateissa?

      Ihanaa sunnuntaita sinullekin, Sara!

      Poista
  8. Voi Ihana Marjukka ❤️ En mitenkään voi ymmärtää tarvetta kiusata ketään en sen paremmin f2f kuin netissä kasvottomana. Täytyy olla todella paha olla, että haluaa suoltaa törkyä toisen niskaan.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa,terv Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos itse olet ihana! En ymmärrä minäkään. Anonyyminä negailu on raukkamaista. Kiitti samoin sinulle, Maarit!

      Poista
  9. Kateus on tietyllä tapaa inhimillistä, mutta järkevä aikuinen ihminen ei lähde oksentamaan omaa pahaa oloaan ja kateuttaan toiselle täysin tuntemattomalle ihmiselle. Ne käytöstavat kunniaan.
    Ja joku fiksu ihminen on joskus todennut: Ei pidä kadehtia sellaisen ihmisen onnea, jonka suruista ei tiedä.
    Kiitos Marjukka sinulle kauniista, positiivisesta ja hyvin toteutetusta blogista. Sitä on ilo lukea. Jotenkin yllätyin siitä, miten paljon kerrot saaneesi kuraa niskaan blogissasi.
    -Sari-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari, kiitos kannustavasta kommentistasi, juuri noinhan se menee kuten kirjoitit. Bloggaaja valitsee elämästään usein ne parhaat puolet blogiin, tai ainakin minä teen niin, koska en katso omien surujeni muille kuuluvan. Ja kauniita ja mukavia asioita on kiva jakaa toisten kanssa.

      En mä varsinaisesti koe paljon kuraa saaneeni, jos vertaa noihin tosi suosittuihin, kuten Kalastajan vaimoon tms. Mutta osani minäkin kyllä olen saanut.

      Poista
  10. Uskon, että ilkeiden kommenttien takana piilottelee ihminen, joka ei kasvotusten saisi edes suutaan auki. "Kasvottomana" on helppo räksyttää. Sekin on käynyt mielessä, että nykyisin ihmiset ovat kovin tietoisia oikeuksistaan ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että on oikeus olla ilkeä ja kirjoittaa negatiivisiä kommentteja.
    En todellakaan ymmärrä, jos blogi ja sen kirjoittaja järsyttävät, niin miksi siellä pitää roikkua. Silloinhan kannattaisi vaikka perustaa ikioma blogi, jossa voisi sitten tehdä asiat "oikein".
    Hyvä, että asiasta kirjoitit. En muuten ymmärrä sitäkään, että jos joku ei pidä asustasi, niin miksi siitä pitää sinulle ilmoittaa. Sinun blogi ja sinun asuvalinnat. Joillakin tosiaan taitaa olla aivan liian paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, hyvin kirjoitit, voi perustaa sen oman blogin itse kukin ja antaa palaa.

      Hyvä pointti tuo, että nykyään ihmiset ovat oikeuksistaan tietoisia ja sen takia on niin paljon räksytystä. Aika kamalaa, että se tuo esiin tuollaisen "keskustelukulttuurin".

      En ole aiheesta koskaan ennen kirjoittanut, ja tämäkin taitaa jäädä ainoaksi kerraksi, mutta hyvä näistä asioista on puhua aina silloin tällöin.

      Poista
  11. Hei Marjukka,

    ja ensimmäiseksi kiitos blogistasi! Minä luen juuri siitä syystä blogeja, että ne todellakin ovat pieni hengähdyshetki arjessa. Rakastan kauniita asioita ja kaikenlaisia hauskoja juttuja, joita blogeista saa lukea. Hymyjä, nauruja ja hyvää mieltä - niitä saan monista lukemistani blogeista.

    En voi ymmärtää ihmisten tarvetta esittää ilkeitä ja kaikin puolin negatiivisia kommentteja bloggaajille tms. Ne kertovat paljon ko. ihmisistä ja he keitä ovatkaan, tietävät sen. Hyvät käytöstavat vievät elämässä paljon pidemmälle; tätä opetan ja korostan aina lapsellenikin, joka viettää paljon aikaa tietokoneellaan. Netissä käyttäydytään samoin kuin oikeassa elämässäkin - hyvin ja kauniisti puhuen.

    Jos joku vielä sinullekin viitsii negailla, niin tosiaankin sitä deleteä peliin ja roskakoriin.

    Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle <3

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samasta syystä minäkin luen blogeja - ja hyvinkin erilaisien ihmisten, nuorien ja varttuneempien.

      Hyvä, kun otit tuon lapsiasian esille. Sitä minäkin monesti mietin, nettikiusaajilla on varmasti lapsia. Miten he opettavat lastaan netin käytössä?

      Kiitos, mua ei liikuta enää suuntaan ei toiseen, jos negaa tulee. Roskiin vaan.

      Kiitos samoin Johanna!

      Poista
  12. Kiusaamisesta ja ilkeitten kommenttien lähettämisestä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mutta en ole nyt (enkä ole ikinä ollut, minkä olen monta kertaa kommenttin kirjoittanutkin) samaa mieltä siitä, että pitää lopettaa ärsyttävien blogien lukeminen. Minä seuraan monta ärsyttävää blogia; monta sellaista, joiden kirjoittajan kanssa en ole yhtään samaa mieltä ja monta sellaista, joiden kirjoittajan elämänvalintoja en todellakaan voi millään ymmärtää. Mutta juuri siksi luen niitä. On hyvin hyödyllistä mennä "oman kuplan" ulkopuolelle ja havaita, että tuollaisia ihmisiä oikeasti on olemassa, jotkut todella ajattelevat noin ja jotkut elävät noin.

    Kommentteja blogeihin lähetän äärimmäisen harvoin - vaikka välillä mieli tekisi, kun haluaisi kuulla perusteluja tarkemmin, mutta jätän sitten kumminkin aina lähettämättä, ettei kysymystä käsitettäisi kiusaamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan!! Toinen toistensa hymistely ei pidemmän päälle johda kuin ehkä vääränlaiseen ylemmyydentunteeseen. Ajatusten ja valintojen kyseenalaistaminen, se tekee mielenkiintoisen puolin ja toisin. Tylsää jos se aina leimataan negatiiviseksi. Enkä nyt jaksa toistella itsestäänselvyyksiä kommenttien muotoilusta ystävälliseen muotoon;-)

      Poista
    2. Eka ano: Jätä ihmeessä kommentti, mutta tee se nimelläsi, edes etunimelläsi. Just nimettömyydestä tulee inha fiilis. Mä en ainakaan koe reiluksi sitä, että joku haluaa nimettömänä kritisoida, varsinkin kun itse olen naamallani ja nimelläni esillä. Jos pystyy sen kritiikin kirjoittamaan, niin pitäisi pystyä seisomaan sanojensa takana omalla nimellään, reilusti, vai mitä.

      On hyvinkin hyödyllistä mennä kuplasta ulos. Mä taas haluan sinne sisään rankkoja päiviä pakoon ; )

      Ano 2: Jälleen korostaisin, että "vääränlainen ylemmyydentunto" ei sovi keneenkään tuntemaani bloggaajaan, joista joka ainoa on tavallinen, ahkera ihminen. Mutta ajatusten vaihto ei koskaan ole reilua ja tasa-arvoista, jos toinen osapuoli on nimetön. Mietitkö muuten itse, miksi et halunnut edes etunimeäsi kommenttiisi kirjoittaa? Hyvä debatti on aina mielenkiintoista, mutta olisi kiva tietää minkänimisen henkilön kanssa keskustelee!

      Poista
  13. Voihan negatiivinen kommentointi... Miten sitä riittääkin niin paljon, joka paikkaan. Nopeeta deleteä vaan. :)

    Itse tykkäisin jos postauksia voisi nopeesti kommentoida tykkään peukulla tms. Monesti tuumin että onpa kiva kirjoitus, vaatteet tai muuta, mutta en jaksa kommentteja kirjoitella... Että tässä kootusti kiitos kivasta blogistasi. Seurannut olen jo monta vuotta. Silloin tällöin näitä luen, useasti useamman bloggauksen peräjälkeen.

    -Marjuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun seuraat, kiitos! Ja miten kaunis nimi sulla ; ) Tykkäysnappeja on Word Press-pohjissa, ei valitettavasti Bloggerissa.

      Negailuun kun alkaa kiinnittää huomiota, sitä tuntuu olevan joka paikassa, so sad...

      Poista
  14. Ompas täällä hyvä keskustelu. On aika hurjaa sanoa, että ei voi ryhtyä poliitikoksi, jos ei kestä arvostelua. Moni älykäs ja kyvykäs ihminen ei todellakaan hakeudu politiikkaan, sillä ei halua tulla somessa haukutuksi ulkonäöstään yms. triviaaleista asioista. Se on todella surullista. Emme saa päättäjiksi enää pätevimpiä ihmisiä, vaan ainoastaan niitä, joilla on kovin nahka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätevä ihminen, miten määritellään? Kova nahka, joo, sitä tarvitaan sen pätevyyden lisäksi. Suomessa pätevyys on yhtä kuin ylimielinen, aina suu auki oleva henkilö, paljon puhetta, vähän tekoja. Näin!

      Poista
  15. Heippa Marjukka :)

    Aivan loistava kirjoitus ja jaan ajatuksesi täysin. Olen itsekin ajatellut usein kirjoittaa tästä aiheesta.

    Tänä päivänä on todella ihmeellistä, kun sinä voit huudella anonyymisti ihan mitä sattuu. Joku tuossa edella kommentoi, että tälläinen anonyymi ei varmasti saisi suutansa auki kasvokkain. Olen täysin samaa mieltä.

    Minuakin ovat anonyymit silloin tällöin ilahduttaneet ja kyllä se valitettavasti vähän sattuu. Ei se ihan olan kohautuksella mene ohi. Muutaman päivän miettii niitä viiltäviä sanoja. Me kuitenkin annetaan itsestämme aina jotain jokaiseen postaukseen, jotain pientä henkilökohtaista.

    Itse rakastan juuri tätä blogimaailman pientä pinnallisuutta, kauniita kuvia ja sitä hetken pakoa arkitodellisuutta. Sitähän me haluamme blogillamme myös lukijoillemme tarjota.

    Pidetään lippu korkealla Marjukka. Olen niin onnellinen, kun olen saanut tutustua upeisiin bloggareihin niin kuin sinäkin ihana olet!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi. Ei saa auki suutaan kasvokkain eikä kehtaa laittaa nimeään alle. Mä en arvosta ns.kritiikkiä, jos se tulee nimettömänä. Sen takia esim. Hesarissakin tai vaikkapa Opettaja-lehdessä mielipidekirjoitukset kirjoitetaan omalla nimellä, jotta voidaan seisoa omien sanojensa takana reilusti.

      Sitä tarvitsee myös keveämpiä asioita elämäänsä, kaiken ei tarvitse olla koko ajan niin julmetun vakavaa! Bloggaajat ovat mahtavaa sakkia, kaikkea muuta kuin herkkänahkaisia tai pinnallisia. Kiitos samoin sulle, hyviä bloggaushetkiä!

      Poista
  16. Juuri näin! Sun blogi - sun säännöt.
    Kritiikki on eri asia kuin kettuilu. Kehitysehdotus on eri asia kuin mollaaminen.
    Provosoituminen on niin kovin helppoa nykyään. Ja kommenttien oksentaminen on aivan liian yksinkertaista - vain napin painalluksen päässä. Voihan sitä pienenssä päässään ajatella vaikka ja mitä, mutta ei sitä ole pakko ilmoille huudella!?!
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mun säännöt valitettavasti. Itseasiassa lukijatkaan eivät tykkää, jos mollataan, se kävi selväksi Kalastajan vaimoa lukiessa! Mukavaa viikkoa sullekin, treeni-intoa!

      Poista
  17. Hei Marjukka, olen pitkään seurannut blogiasi. Asun suurimman osan vuodesta Kiinassa, joten on kiva katsoa postauksia mitä uutta on tulossa Hesan kauppoihin. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä. Minulla ei ole tätä kiusaamisriesaa, kun saan vain muutaman kommentin ja nekin ovat tutuilta. Jatka vaan samaan tyyliin! Blogeja saa ja pitää olla erilaisia! Se on sama kuin Teeveen katselussa, jos ohjelma ei miellytä vaihda kanavaa. Jos blogi ei miellytä, älä lue. Hyvää kevään jatkoa sinulle! T. Sari, Idän Pariisista, Shanghaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä ja kommentista, Sari! Ja terkut sinne Kiinaan. Mä suhtaudun blogistaniaan samalla tavalla kuin sinäkin, menen toiseen blogiin, jos ei miellytä. Yksinkertaista ; )

      Poista
  18. Voi Marjukka, tajunnanvirtasi oli taas kuin suoraan minun pääkopastani! Juuri äsken töihin kävellessäni ajattelin että miten voi olla mahdollista, että maailman mahtavimman valtion päämies käyttäytyy kuin pahainen kakara, jonka tekemisiä täytyy hyssytellä ja miettiä omia tekemisiään ja sanomisiaan monta siirtoa eteenpäin, ettei vain pahenna asiaa (vrt. Trump ja YK:n avustusten leikkaaminen, YK:n pääsihteeri ei uskalla inahtaakaan). Trumpin uhmaikä ei ole tainnut koskaan mennä ohi! Kiusaamisesta yleensä: ihmisillä, joilla on tarve haukkua, nokkia ja vähätellä muita ihmisiä, on jotakin vialla omassa elämässään. Jos ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, hänellä ei ole mitään tarvetta loukata muita ihmisiä. Kateuden pistot voi tosiaankin kääntää positiiviseksi voimaksi, tsempata itseään ja miettiä, mitä voisi tehdä oman tilanteensa parantamiseksi sen sijaan, että alkaa haukkua muita. Tämäkin taito kehittyy iän myötä, sen olen omalla kohdallani huomannut. Nykyään huomaa etsimättäkin ihmisissä hyviä puolia ja ihailla voi ilman kateuden pistoa. Esteetikko nauttii kaikesta kauniista elämässä - niin ihmisistä, esineistä, arkkitehtuurista, luonnosta kuin muodistakin. Kauneutta ja hyvää mieltä on ihana jakaa, kuten sinä teet, kiitos siitä! T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trump on ihan käsittämätön, jokainen uutinen hänestä on uskomattomampi edellistä...

      Mä olen sun kanssa niin samoilla linjoilla tuosta kateuden pistojen kääntämisestä positiiviseksi voimaksi. Olen kuullut sanonnan suomalaisesta ja amerikkalaisesta. Suomalainen näkee naapurilla hienon auton ja alkaa välittömästi kadehtia sitä. Amerikkalainen näkee naapurilla hienon auton ja miettii miten itse voisi saada sellaisen...

      Just nyt uudessa ops:issa on hyvä pointti arvioinnista se, että se on kannustavaa ja tsemppaavaa. Oppilas taatusti hyötyy siitä enemmän. Miksi ei bloggaajakin hyötyisi kannustuksesta ja tsempistä enemmän ja sen kautta haluaisi kehittää blogiaan paremmaksi?

      Juuri tuollainen on esteetikko, ja parhaimmillaan bloggaaja voi jakaa sitä esteettistä silmää muiden iloksi. Enkä nyt todellakaan puhu itsestäni, vaan esim. sisustusblogeista, joissa on tosi kauniita kuvia. Kiitos tsempistäsi!

      Poista
  19. Moikkis ihanainen, ja kiitos (jälleen kerran) hienosta postauksesta! Joka aiheen ja käsittelytavan vuoksi olisi voinut yhtä hyvin olla myös omasta kynästäni. Totuushan on, että loukkaus häpäisee vain sen lausujan, mutta kun on tyhmä, niin ei sitä itse ymmärrä! Monenlaisen kiusaamisen (koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, parisuhdeväkivalta ym), dissaamisen, ulkopuolelle sulkemisen, tahallaan väärinymmärretyksi tulemisen ja musta pahaa puhumisen/ juoruja levittelemisen jälkeenkin olen päättänyt pysyä positiivisena ja tehdä jatkossakin sitä, mitä rakastan. ♥ Vaikka se ärsyttää ihmisiä. Joitakin ihmisiä. Tiedät varmaan. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä Thank God tarvitsekaan! Teen todella paljon töitä oman onneni eteen, ei elämä tarjoile mulle mitään kultalautasella. Mutta joidenkin ihmisten on vaan niin vaikea käsittää sitä, että ihminen on oman onnensa seppä ja eihän blogi ole kuin häivähdyksiä mun elämästä. Mä kirjoitan aina omalla nimelläni ja halveksin anoja, jotka piiloutuvat nimettömyyden suojaan. Raukkamaista. Yhtä raukkamaista kuin kiusaaminenkin. Tää on valitettava nykypäivän ilmiö, kun jotkut tuntevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään epäasiallisesti netissä - mikähän mahtaisi olla tilanne, kun oltaisiin kasvokkain, olisiko enää "munaa" sanoa yhtään ivallista sanaa? I don't think so. Ole siis aidosti ja rohkeasti oma itsesi, seiso suorassa ja pystypäin ja tee sitä, mitä rakastat. Sillä se on paras tapa vastata kiusaajille. Hyvin pyyhkii aina vaan! ♥ ♥ Sally

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Mä luin itku kurkussa sun postauksen kiusaamisesta, ja nostan hattua sulle! Töitä tässä tehdään hiki hatussa (muakin vielä oottaa open iltatyöt ja postauskin on huomiseksi tekemättä), mutta me blogataan, koska me nautitaan tästä. Blogi on voi niin pieni osa elämästä, mutta ne kauniit palat tänne haluaa jakaa. Pysytään positiivisena ja jaksetaan blogata ihan niin kauan kuin huvittaa. ; )

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.