22.2.2017

Tyylini 20-, 30- ja 40- vuotiaina. Entäs tästä eteenpäin?

Tyyli on minulle edelleen jollakin tapaa tavoittamaton asia. Näin siis omasta mielestäni. Ystävien mielestä tyylini on ihan omannäköiseni, mutta itse koen sen muuttuvan koko ajan. Jotkut jutut silti ovat ja pysyvät.

Omaa tyyliä enemmän kiinnostavat muiden tyylit.

Tykkään yli kaiken seurata erilaisia ihmisiä kaupungilla, rekisteröin ideoita,värejä, materiaaleja. Tiedättehän tunteen, kun istutaan kahvilassa ja katsellaan ihmisiä. Oi ihanaa! Ja inspiraatiota antavat myös ystävät, kuten Eeva, Pia ja muutama työkaveri. Ja vaikka tyylit eivät kohtaisikaan, ihailen ihmisiä, jotka noudattavat omaa polkuaan ja tekevät tyylistään omannäköisen.

Tämän postauksen ideasta lähtee iso kiitos Marialle inspiroivaan At Maria`s blogiin!

Tyylini 20-vuotiaana

Parikymmpisenä olin opiskelija, ja hankin taskurahoja pitämällä soittotunteja ja vauvamuskareita. Yhden vuoden olin Jyväskylän kaupunginteatterin avustajana. Vaatteisiin, kun niitä mieli, oli vain pakko hankkia rahaa. Asuin ensi kerran isossa kaupungissa (Jyväskylä!!), ja oli niin monta ihanaa vaatekauppaa, kuten vaikka tavaratalo Alfa! Siellä oli niin hieno nuortenosasto! (Nyt jos joku lukijoista muistaa Alfan, niin pyydän ilmoittautumaan kommenttiboksissa!)

Kun olin nuori, ei ollut tapana sillä tavoin shoppailla kuin nykyään, ainakaan meillä maalla. Äiti teki paljon vaatteita minulle, silloin tällöin lähdettiin lähikaupunkiin ostamaan tarvittavat jutut, farkut tai kevättakin esimerkiksi. Joskus sain kauniiden, ihailemieni isojen serkkutyttöjen vaatteita, ja siitä olin innoissani.

Oma tyyli oli parikympisenä #sekalainenseurakunta. Nuori aikuisuus teetti sen, että omistin paljon bleisereitä, tyyli oli aika tavalla formaalimpi kuin nyt! Kävimme paljon kaverien kanssa ulkona syömässä ja bailaamassa. Se oli hauskaa aikaa ja korkkareita kului! Maalasin yhdet valkoiset korkkarit ruskeiksi, koska niillä oli hyvä tanssia, ja olin tyytyväinen!

Muutama juttu on jäänyt mieleen kuitenkin. Valmistuin konservatoriosta 24-vuotiaana ja menin palkkatöihin eka kertaa omalle alalle. Ensimmäisellä palkalla ostin ihanan kanervanpunaisen villakangastakin. Minulla oli myös maailman ihanin neulepuku (niitä oli kyllä useampi), johon kuului nuden värinen hame ja tunikamainen yläosa. Sen kanssa oli ylipolvensaappaat, tietenkin! Unkarista ostin mustan minihameen, jonka pidin rikki.


(26-, 30-, ja 28-vuotiaina)

Sibiksessä opiskellessani, 94-97, tein myös koko ajan töitä, ihan älyttömästi, ja rakastin Helsingin kauppoja. Siltä ajalta on mielessä ihana, pitkä ruskea villakangastakki ja Vagabondin rasvanahkanilkkurit.

Vähän harmittaa, etten säilyttänyt tuon ajan lemppareita, mutta syy oli se, että vaatteet pidettiin ihan loppuun.

Merkkejä: Seppälä / Mexx / Benetton / Message / Pierre Cavallo / Aarikka / InWear / Part Two / Jackpot

Tyylini 30-vuotiaana

Kolmekymppisenä olin aikuisikäni pienimmilläni, kokonaiset 49 kiloa. Vyötärö oli huimat kuusikymmentä senttiä. Reissasin kolmenkympin alkuvuosina paljon, kuten parikymppisenäkin.

Hameet olivat ajan henkeen lyhyitä edelleen. Pidin suorista housuista, kauluspaidoista ja villakangastakeista. Hiukset olivat koko vuosikymmenen lyhyet.

Kun olin 33, olin Kodin Kuvalehden muuttumisleikissä. Kuvauksissa minulla oli ihana Mexxin farkkupuku ja samettibleiseri ja - housut. Kävin ostamassa ne myöhemmin omaksi Aleksi 13:sta, ja pidin ne loppuun - kaikki muut, paitsi farkkutakin, joka on kaapissani yhä! Hiukset olivat silloin tosi lyhyet. Rakensimme myös talon, joten vaatebudjetti oli rajallinen.

Nousin myös koroille, joilta olen laskeutunut vasta kuluneen vuoden aikana. Muistan yhden törsäyskerran: ostin Rizzosta laukun ja tasakärkiset tolppakorkonilkkurit, jotka maksoivat yhteensä 1500 markkaa! Podin syyllisyyttä niiden hinnasta, mutta molempia käytin liki nelikymppiseksi.

Ja hei, aloin Nectarinen ostavaksi asiakkaaksi! Tein ihan sikana töitä, kun sain paikan nykyisestä koulustani.

Merkkejä: Victoria´s Secret / Gap / Benetton / Pierre Cavallo / Mexx / Gant / Kookai / Andiata / Philosophy Blues Original /Repeat / Pepe Jeans / InWear / Part Two 

Tyylini 40-vuotiaana

Kun olin 43, aloitin FFS:n. Nyt tuntuu siltä, että tyylini koostui epämääräisistä vaatteista, joista en oikein itsekään tiennyt mitä ne olivat. Blogin myötä olen käynyt aika monta muodonmuutosta läpi. Hiukset ovat aikuisikäni pisimmät, vaatteissa on paljon harmaata ja mustaa. Röyhelöt ovat jääneet, korot mataloituneet. Laatu on tullut tärkeäksi, myös mukavuus.

Kun selaa taaksepäin vanhoja kuvia ja postauksia, en enää ajattele, että voi kauheaa... Vaan pikemminkin ajattelen, että se oli silloin ja kuului siihen elämänvaiheeseen. Välillä tuli hittejä, välillä huteja, so what!


(kuvissa 38-39-vuotias, hiukset muodikkaasti ulospäin...)

Entäs tästä eteenpäin?

Hitsi, täytän syksyllä viisikymmentä. Olen kulkenut mieleltäni hitaasti mutta varmasti kohti uutta vuosikymmentä siihen valmistautuen. Se tuo minulle vaihdevuodet, mutta myös luultavasti ja toivottavasti elämäni seesteisimmän mielen. Eikä tässä kuolleita olla, mitä vielä!

Ylläni tullaan näkemään edelleen farkkuja, tennareita, kashmiria, nahkahousuja, korkeita nilkkureita, parkatakkeja, villakangastakkeja ja neuleita, neuleita, neuleita. En aio hylätä tyyliäni vuosien takia.

Viisikymppinen elää vahvasti tätä päivää niin muodissa kuin trendeissäkin, mutta poimii viisaasti ne itselleen sopivimmat. Elämä on juuri nyt niin parasta aikaa kaikin tavoin (okei, ne niskajumit voisin jättää pois ja lölleröt), ja eniten nautin siitä, että uskallan olla minä. Riitän juuri tällaisena. Siihen on ollut suorittajaluonteella pitkä ja kivinen matka.

Ehkä viisikymppisenä tyyli lähtee ensimmäisenä korvien välistä, sitten vasta ulkoisista seikoista. Oman ikäiset naiset näyttävät todella hyviltä (no vaikka Pia, Tuulanneli, Sara S, Anna-Liisa Tilus, Katariina mainitakseni). Entäpä ystäväni Eeva - yhtä pitkää säärtä ja ruskeaa hiuspaljoutta koko nainen!

Ja mikä ihaninta, mieheni mukaan kaunistun vain, ja vaikka en ihan häntä usko, se tuntuu ihanalta sanottuna. Tiedän, että olen hänelle se rakkain ja kaunein sinäkin päivänä, kun olemme molemmat harmaita.

Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti! Olisi i h a n a kuulla miten oma tyylisi on muuttunut vuosien aikana! Jos bloggaat, käy linkittämässä oma postauksesi tänne.

Mukavaa keskiviikkoa!

Ps. Huomenna Nectarine-arvonta!


Seuraa blogiani:


38 kommenttia:

  1. Hei ja ilman muuta Alfa on muistissa! Omaan mieleen on jäänyt myös tavaratalon kahvila, joka tuntui jotenkin "syntiseltä". Liekö sillä vaikutusta, että kahvila oli aina sinisenään tupakansavusta. Alfa kaatui konkurssiin vuonna 1994, mutta sen jälkeenkin osoitteessa on myyty vaatteita: ensin Halosen nimissä, nykyisin H&M:n.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi, ihana Alfa!! Mä en ole käynyt Jkl:ssä aikoihin. Muutaman muunkin ikonisen paikan muistan: Topparin, Raatikellarin ja "Sirkkelin", ja Kolmikulman ihanan Amarillon ; ) Oi aikoja, oi paikkoja!

      Poista
    2. Ihanat kuvamuistelot! Alfa! Hih! Olin jo ihan unohtanut kaupan! Ja oi, Toppari ja Raatikellari.. Ilokiven livemusa. Opiskeluaika oli niin huoletonta ja energistä! Pitää varmaan kaivella omia opiskeluaikaisia valokuvia esiin ja tarkistaa omat tyylit. Riitta K-V

      Poista
    3. Mä en Ilokivessä käynyt kertaakaan, ja Rentukassakin vain kerran. Mut Sirkkeliin tai Raatikselle piti päästä vaikka teatterimaskit naamassa. Raatis ja sunnuntai ; ) Oli se hauskaa ja huoletonta aikaa!

      Poista
  2. Paljon onnea Sinulle ja blogillesi sekä inspiraatiota ja innostusta jatkaa sitä lukijoiden iloksi! Upea tekijä kaikin tavoin ja innostava blogi, joka on tehty suurella sydämellä. Kiitos siitä :) Tykkään tosi paljon tv. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Juuri sinun kaltaisesi lukijat innostavat minua kirjoittamaan.

      Poista
    2. Kiitos, Marjukka!

      Poista
  3. Ihana postaus, ihanien kuvien kera ❤

    Olen aina vierastanut valokuvissa oloa, joten mitään näin ihanaa muisteloa en saa aikaiseksi.

    Kivaa keskiviikkoa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin tosi vaikeaa löytää itsestään asukuvia, olen sillonkin viihtynyt enemmän kameran toisella puolen. Mutta joo - nostalgiajutuissa on sitä jotain!

      Poista
  4. Ihana postaus ja kertakaikkiaan ihanat kuvat :)

    Kaunis kiitos ihanista sanoistasi. Minusta tänä päivänä aikuiset naiset ovat upeita ja me pukeudutaan nuorekkaasti. Sinullakin on upea nuorekkaan aikuisen naisen tyyli.

    Tämä sinun postauksesi oli niin inspiroiva, että alan tässä naputtelemaan omaani. Valitettavasti minulta ei löydy kuvia ihan nuoruudesta mutta sehän ei estä tekemästä postausta!

    Aurinkoista viikkoa sinulle ihanuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mä tykkään niin lukea tällaisia postauksia! Hih, mitäs me nuorekkaat! ; )

      Poista
  5. Inspiroiva postaus! Ulkopuolella blogini punaisen langan, mutta voisi sopia Kreikka -blogiini. Laitan hautumaan. Jkl:ssä opiskelin, mutta en muista Alfaa. Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä opiskelin Jkl:ssä 87-92, yhden vuoden olin Unkarissa välissä. Alfa oli siellä kauppakadun päässä, viistosti Sokosta vastapäätä.

      Poista
  6. Kauniita kuvia vuosien varrelta. Olet kyllä myös viime postauksien kuvissa todella nuorekkaan sekä kauniin näköinen. Ei uskoisi, että täytät 50 vuotta. Voisi sanoa, että täytät 40 v. tai hieman alle : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta kuule, "luonnossa" kyllä uskoisi. Kuvissa valaistus on a ja o, hyvä valo häivyttää hienot juonteet. Sit vähän kaulaa ylös, ettei rypyt näy. Vasen puoli on paree, kuin oikea, joten kuvat siltä puolelta. Lopuksi kuvankäsittelyssä vielä lisää valoa... Minusta on kiva täyttää viisikymmentä. Sehän tarkoittaa sitä, että tätä elämää on saanut elää niinkin pitkälle!

      Poista
  7. Juuri tänään keskustelimme kuinka nykyajan 50 vuotias on entisajan 40 v. Muistan kun oma äitini täytti 50 ja katsoin valokuvia niin sehän oli ihan mummo. Näytti 70 v. päivillään nuoremmalta kuin omilla viiskymppisillään. Kyllä nuo asut myös nuorentavat/ vanhentavat. Monessa kuvassa olet nyt nuoremman näköinen kuin 15 v sitten :)
    Mulla kanssa kesällä 50 v. synttärit ja aloin suunnnittelemaan jo matkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillon ne asut olivat tosiaan muodikkaita ; ) Tee sinäkin tämä juttu, olis kiva lukea! Samaten mun äiti on nyt paljon nuoremman näköinen kuin viiskymppisenä! Matka on minullakin mielessä, tällä hetkellä ei ole juhlia tulossa.

      Poista
  8. Pakko ilmoittautua myös tämän Jyväskylän tytön, joka on tosin harhautunut länsirannikolle asumaan. Totta kai Alfan muistan, tuli sieltä "muutamat" vaatteet hankittua. Ja tietty nuo legendaariset baarit Raatikellari, Rentukka, Ostarin helmi ja unohtamatta Tiffanya, jossa mieheni sitten tapasin. Olimme juuri opiskelukaverini kanssa vuokranneet unelmakämpän parin sadan askeleen päässä keskustan huveista, ja sitten aloin heti seurustella. Mutta onneksi oli takana muutama vuosi villiä sinkkuelämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiffany!! Sillä oli maine juppibaarina ; ) Ihania muistoja sulla. Mä asuin myös aika keskustassa, keskusseurakuntatalon naapurissa Harjua vastapäätä. Oli lyhyt joka paikkaan. Terkut länsirannikolle!

      Poista
  9. Olipa hurjan kivaa luettavaa Marjukka! Voisin allekirjoittaa tekstisi sanasta sanaan: olisimme voineet käydä yhdessä shoppailemassa ja vierailla näköjään toistemme vaatekaapilla myöskin :)Mieleeni on jäänyt, että 20-kympin huiteilla mulla oli aivan ihana punainen polvimittainen villakangastakki ja käytin hattua. Jep - kyllä vain! Jatketaan hyvällä valitsemallamme linjalla: siellä me joskus hamassa tulevaisuudessa sitten rokataan edelleen nahkapökissämme, jos siltä itsestä tuntuu tuumivat muut mitä lystäävät! :)

    Malla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malla, ihan mahtavaa, taatusti rokataan! Hattu oli jo silloin ysärin alkaessa must have, ja mulla oli musta huopahattu, jonka lieriä saattoi muotoilla. Olipa hauska, että sulla oli samantyyppisiä juttuja silloin aikonaan! Ja juu, kahdeksan tuntia saattoi mennä ihan helposti kaupungilla. Aina välillä käytiin Elosella hankkimassa kakkupassiimme leima, yleensä päärynä-samppanjamousseleivoksesta!

      Poista
  10. Muistelin juuri yli viidentoista vuoden takaista Pariisin messumatkaa, johon pukeuduin harmaaseen liituraitapukuun. Silloin se tuntui oikealta, nyt en edes housupukua omista. Messuillekin lähdin kashmirneuleessa, vahapintaisessa hameessa ja tennareissa. Tyyli on muuttunut vähemmän muodolliseksi kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaiset puvut tuntuivat silloin tosi tyylikkäiltä. Nyt jos pukisin puvun, yhdistäisin siihen varmaankin tennarit! Saas nähdä tuleeko jakkupukuaika vielä joskus yhtä voimakkaana takaisin...

      Poista
  11. Hauska postaus ja muistan kotikaupunkini Alfan oikein hyvin teiniajoiltani :D En yleensä kommentoi mutta tällä kertaa oli pakko kun kuvat opiskeluajoiltasi näyttivät niin samankaltaisilta kuin minullakin aikoinaan. Sattumalta taisimme opiskella myös hetken Sibiksessä yhtä aikaa, eri osastoilla kuitenkin veikkaisin. Kiitos inspiroivasta blogistasi, mahtavaa, että jaksat pitää sitä arjen kiireiden keskelläkin!

    t.pitkäaikainen lukijasi Iida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iida, olimmeko Sibiksessä yhtä aikaa? Mä olin musiikkikasvatuksessa. Kiitti, kun luet tätä, tää on mun arjen henkireikä ; )

      Poista
  12. Se oli aina suurta juhlaa, kun lähdimme Kokkolaan ostoksille. Myöhemmin Kokkola jäi toiseksi Seinäjoelle. Tähän ikään päästyä tietää jo hyvin mikä käy ja mikä ei. Onneksi lähestyvä 50 ei tarkoita sitä että pitää pukeutua tylsästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, omannäköisiin pitää pukeutua. Mua risoo ikärasismi pukeutumisessa, viiskyppisen ei pidä pukeutua vekkihameisiin, jos ei halua!

      Seinäjoki oli aika kova mesta, Muotitalo Maija mm.

      Poista
  13. Alfa on hämärästi tuttu, Jyväskylässä opiskelin 85-92. En viihtynyt ravintoloissa, joten lähinnä Rentukassa tuli joskus käytyä, yo-kylässä kun asuin, Ilokivessä olin joskus Liikunnan bileissä muistaakseni ja OKL:n tapahtumissa. Naapurinpoikani ja ystäväni Olli esitteli minut lähes kaikille kurssikavereilleen, joten luokanopeopiskelijat tulivat äkkiä tutuiksi. Keskustassa en muista käyneeni kuin Topikatissa kerran.
    Minäkin sain lapsena serkuilta vaatteita, äiti ompeli itse jonkin verran ja eno piti meidät housuissa, koska omisti housutehtaan. Opiskeluaikoina vasta hankin itse vaatteita ja nekin yleensä alesta, koska rahaa ei ollut koskaan liikaa. Voi niitä aikoja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä taisivat tulla;)Juu opiskelijana ei liikaa rahaa ollut, mutta musiikinopiskelijan oli aika helppo hankkia töitä. Kaupunginteatteri maksoi hyvin.

      Poista
  14. Luin tämän jo eilen mobiililla ja pakko oli tulla huikkaamaan ensinnäkin suuret onnittelut huikeista blogivuosista ja paljon lisää. Tämä postaus on I H A N A ja on mahtavaa muistella eri aikakausia vaatteiden kautta ja kaikki kunnia niille omalla kohdalla merkillisimmillekin valinnoille. Peukut sulle, ettei ole kauheita sinisiä kajaleja ja hurjaa otsistöyhtöä, vaan meikkisi on kautta vuosikymmenten kauniin hillitty. <3 Kaunis olet aina ollut ja olet ja oikea hoikkeliini. <3 Onnea Fabulous <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentistasi - kyllä on onni omistaa noin mahtavia blogikollegoita! Paljon lisää blogivuosia meille molemmille, eikös?

      Kyllä sitä oli muutama aika hurja asuvalinta noissa albumeissa, mutta se oli sitä aikaa! Mulla ei ollut sinistä kajalia, vaan vihreää ja lilaa, että oli sitä kuule minullakin! Ja luin, että nyt on kukkamekot taas in - mulla oli kyllä sellainen kukkamekko parikymppisenä, että oksat pois, oli puhvihihat ja melkein täyspitkä helma, napitettu miehusta. Olin kun kukkapenkki siinä mekossa.... ; )

      Poista
  15. Ihana, ihana postaus! Ja ihana sinä - onnea fabulousille ja monia, monia tulevia vuosia! Blogisi on ensimmäisiä, joita aloin lukea hieman ennen kuin oman blogini perustin ja seuraaja olen ollut siitä saakka. Olet ollut idoli ja ihanne - ja muistan, miten jännitin ensimmäistä tapaamistamme Indiedaysin kemuissa. Ja muistan senkin, miten ihanasti minut otit vastaan <3 Valitettavan harvoin näemme mutta onneksi on FB ja blogi;)
    Voisinpa vaikka joku kaunis päivä tehdä vähän samaan tyyliin postauksen: tyylini 20-, 30, 40- ja 50-vuotiaana - entäs nyt? Rönttäliisan paljastukset;)
    Hyvää hiihtolomaa sinulle, upeus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä muistan sen, kun nähtiin eka kerran. Indiedaysin bileissä oli niin kova meteli, ettei siellä voinut jutella ollenkaan! Ihana, kun olet pysynyt matkassa niin kauan, ja kiitos kommenteista läpi vuosien.

      Tee ihmeessä sama postaus pöh sä mikään rönttäliisa ole!!

      Kiitos, loman huipennus vielä edessä!

      Poista
  16. Olipa hauska postaus! Oma tyylini on sekalainen seurakunta erityylisiä vaatteita, kun en vain osaa pitäytyä vain yhdessä tyylissä. :) Aika hyvin niistä saa kivoja kokonaisuuksia silti koottua. Hei, mulla on jäänyt mieleen sun Filippa K:n siniset housut. Ovatko olleet hyvälaatuiset? Kovin on kirjavaa laatu Filippan vaatteissa mutta samanmoiset housut haluaisin, jos niistä on hyvää sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne leveälahkeiset Filipat? Tuolla ne ovat kaapissa kutistuneina, hehheh, mutta loman jälkeen alkaa kurinpalautus. Haluan mahtua niihin taas! Samaa mieltä, että laatu vaihtelee puseroissa kovasti, neuleet, bleiserit ja suorat housut ovat todella laadukkaita. Eli plussaa täältä suorille housuille!

      Poista
    2. Kiva kuulla, että housuissa on laatu kohdallaan. Joo, se on kyllä kumma, että osa vaatteista kutistuu ilman pesujakin! ;D

      Poista
  17. Olipa ihana postaus! Itsekin täytän tänä vuonna 50, ja monet tekstin ja kommenttien asiat tuntuvat tutuilta. Minäkin sain serkulta vaatteita, lähinnä Seppälästä ostettuja, joista olin tosi ylpeä. Ja mulla oli 90-luvun taitteessa pitkä villakangastakki sekä huopahattu, jonka lieriä saattoi muotoilla. Kesähäissä tietty myös asuun sopiva hattu. Voi niitä aikoja! Ja totta, kahdeksan tuntia kaupungilla meni tuosta noin vain! Mieleen on jäänyt myös yksi kukkamekko, jossa puhvihihat ja napitettu miehusta, kuten sinullakin. Nykyään pukeudun paljon pelkistetymmin. Selkeät linjat ja yksinkertaiset mallit tuntuvat omilta. Iän myötä keho on saanut pehmeyttä. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat puolensa, iloitaan niistä. Ja ihanaa tulevaa juhlavuotta sinulle, Marjukka t. pitkäaikainen lukijasi minäkin

    VastaaPoista
  18. Ihania kuvia! Tykkäsin kovasti tuosta sinun valko-koralliraitaisesta jakkupuvusta.
    Eeva

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.