28.2.2017

Valkoinen paitis hauskalla leikkauksella ja Kalevala Korun uusi tuleminen asuuni (sekä Weleda-voittaja)



Hip hei, helmikuu on huomenna ohitettu, ja mennään oikeasti kevätkuukauteen (ja allergia-). Jaiks jaiks!! Ihan mahtavaa! Vuosi vuodelta odotan enemmän kesää, koska silloin kaikki vaan tuntuu olevan paremmin, muun muassa sää...

Työtkin alkoivat taas eilen pienen käynnistelyn jälkeen. Lauantai ja sunnuntai Tallinnassa olivat tosi kivat, mutta niistä lisää omassa postauksessaan.

Lomalla tein kovasti blogia, ja ehdin kirjoitella Nectarinen kotisivuille taas uudet tekstit. Liikkeen kevätuutuuksista sain mukaani ihanan Max Volmaryn paitiksen. Mukana tulee söötti helmihenkari.

Minä, vaikka silittämisestä en yhtään pidäkään, rakastan valkoisia paitiksia. Olen vakaasti sitä mieltä, että niitä ei voi olla liikaa. Tämä paitis on leikkauksiltaan aivan vastustamaton, a-linjainen ja etuosa kivasti vähän lyhyempi. Kaulukset ovat pikkuiset. Max Volmary on saksalainen merkki, ja koko 34 oli täydellinen hartioita ja hihan pituuksia myöten.

Max Volmary paitapusero, valkoinen paitapusero, a-linjainen paitapusero

Ja koska Kalevalan päivä, otin pitkästä aikaa esiin pronssiset kalevalakoruni. Rannerengas oli ihan ensimmäiseni, muut olen saanut lahjaksi pitkin ysäriä. Tuntui, että pukeuduin korujen puolesta koko kymmenen vuotta Aarikan ja Kalevala Korun koruihin. Sitten tuli jonkinlainen kyllästyminen, kunnes näin ihanat Inger-korut, ja sain setin mieheltäni lahjaksi.

Mutta ovathan suomalaiskansalliset korut kauniita, ja pronssi sopii omiin väreihini hyvin. Korvissa killuu Kuutar-korut, yhdet suosikeistani. Tässä postauksessa yhdistin medaljongin ruusukultaisiin koruihin. Medaljonki on äidin, ja olen kuulemma ostanut sen hänelle lahjaksi! (Voisi olla pian lainauksen paikka, vai mitä, äiti...?)

Max Volmary paitapusero, Kalevala Koru

Kauniin rintasoljen olen saanut äidin koruista. Se oli hänellä jo nuorena 60-luvulla. Lainailin sitä opiskeluaikana ahkeraan, ja olen aina pitänyt sitä kauluksessa kuvan tavalla.

Kalevala Koru
mustat nilkkurit, Rossi nilkkurit

Valkoinen paitis ja farkut - mikä lyömätön kombo, mutta tämän kevään henkeen vajailla lahkeilla. Pistin vähän korkoa peliin, paljaat nilkat saavat odottaa lämpimiä kelejä.





shirt Max Volmary*
jeans Mango*
boots Rossi (similar here)
jewelry Kalevala Koru


Oliko sinulla kasarilla tai ysärillä Kalevala Koru-buumi? Mitkä korut ovat suosikkejasi?

*****
Mukavaa illanjatkoa, torstaina sitten mahtis arvonta - Balmuirin vapaavalintainen huivi!

Ps. Kiitos arvontaan osallistujille! Weleda- ja suklaa-arvonnan voittaja on Sini - onnea, laitapa sähköpostia pikaisesti:


Mukana 2 arvalla -Sini


*adlinks/sponsored

10 kommenttia:

  1. Valkoinen paitis ja farkut tekevät mullekin pukeutumisen osalta kevään, se on jotenkin niin raikas yhdistelmä! Varsinaista Kalevala Koru-buumia mulla ei ollut, mutta pronssiset Kuutar-korvikset oli kerta kaikkiaan ihan pakko saada (kuinka ollakaan, heh heh), rakastin niitä! Valitettavasti ihoni happamuus vaikutti siten, että koukkujen kultaus kului melko nopeasti, enkä voinut enää käyttää Kuuttariani. Rintasolkesi on aivan ihana! Soljet ovat niin monikäyttöisiäkin, puseron lisäksi niitä voi käyttää huiveissa, takin kauluksessa, hatussa... Juuri noin minäkin aina käytin solkea paitiksen piristäjänä :) Ja ei kun silittämään, huoh... T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuttaret olivat aivan must have aikoinaan. Kyllä mullakin on pronssi kulunut, tekisi mieli laittaa ne kunnostukseen, samoin kuin Aarrekääty-rannerenkaani. Jees, paitis ja farkut, niillä mennään sitten molemmat! )

      Poista
  2. Kalevalakoruja on minullakin, ei vaan ole tullut käytettyä, juuri pronssisia 30-vuotta sitten ostettuja.. Uudempaakin mallistoa on, joita käytän nykyään, tykkään kalevalakoruista edelleenkin. Poikakin sai joululahjaksi kaulakorun mustaa pronssia, oma toive oli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet mallit ovat ihania, just tänään katselin niitä. Ihanaa, että poikakin tykkää!

      Poista
  3. Nuo Kalevalakorut ovat niin tyylikkäitä. Uusien Kalevalakorujen kanssa minulla ei ole tarvetta ystävystyä. Rakkaimpia ja eniten käyttämiäni koruja ovat tuo Perniön sormus ja pronssinen Merjalainen rannekoru. Kumpikin herättää täällä Saksassa aina ihailua. Perniön sormus on tarpeeksi massiivinen, mutta ei häritise työssä tai autolla ajaessa. Minulla on kaikki kolme versiota tilanteen tai juhlan mukaan käytössä; pronssinen, hopeinen ja kultainen. Ystävystyin vasta viime viikolla Hämäläisen juhlakäädyn kanssa. Ostin sen kai jo 1970-luvulla , mutta minulla ei aikaisemmin tarpeeksi näyttävää povea, eikä mielestäni sopivia asuja. Rehellisesti sanoen unohdin sen olemassaolon välillä kokonaan. Kestän pronssikoruja ja hopeista Perniön sormusta, mutta en kaikkia muiden valmistamia hopeakoruja enkä valkokultaa.(Valkokultainen vihkisormus joutui hetikohta muistojen joukkoon laatikkoon!) Se riippuu koruun käytetystä kulta- tai hopeaseoksesta, mitä ei ostaessaan voi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perniön sormus - love, love!! Kultainen on varmasti upea. Vanhoissa malleissa on sitä jotakin, vaikka uudetkin ovat kauniita. Voi mennä fiiliksen mukaan.

      Poista
  4. Miten arvonta suoritetaan? "Jännää" että esim. lompakon voitti kollegasi, sekä opettajuudessa että bloggaamisessa. Itse en edes osallistunut mutta laittoi miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies järjestää arvonnan, laskee osallistujamäärän exelillä ja arpoo random.orgin arpakoneella. Käy sillä tavalla nopeasti ja näppärästi, eikä mun tarvitse osallistua ollenkaan. Ei mikään ihme, että opettaja voitti arvonnassa, mun blogia lukee tosi moni ope. Eikä mulla ole mitään tarvetta fuskata arvonnassa, miksi ihmeessä?

      Poista
  5. Oi, miten kiva postaus Kalevala-koruista. Minulla on tuo ihan sama rintakoru. Olen saanut sen rakkaalta edesmenneeltä mummoltani, tuli ihan mummoa ikävä <3. Hän on myös käyttänyt sitä 50-60-luvulla, kuten äitisikin ja antoi sen minulle 90-luvulla. Minulla on paljon pronssisia Kalevala-koruja, mm. tuo sormus ja korviksetkin. 90-luvulla pidin niitä kyllästymiseen asti ja nyt ovat vaan olleet säilössä käyttämättöminä. Näyttivät tosi kauniilta ylläsi. Ehkäpä saisin itsekin otettua niitä taas käyttöön ainakin välillä. Ihania muistoja mieleen tuovia, nostalgisia koruja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onko, kivaa! Voin kuvitella sen tunnearvon. Kyllä noita koruja olisi kiva kaivaa kätköistään useamminkin. Tulihan niitä pidettyä sen kymmenen vuotta... Silti ovat edelleen kauniita ja rakkaita. : )

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.