17.4.2017

Pitäisikö jokus repäistä?



Täsmälleen tuo otsikko pisti silmään uusimman Kodin Kuvalehden kannesta Iisalmen ABC:n lehtihyllyllä. Nappasin lehden mukaan uteliaana. Sivulla 86 oli mielenkiintoinen ingressi:"Oma elämä on mukavaa ja turvallista, mutta tuntuu joskus aika pieneltä. Kannattaisiko elää rohkeammin?" Kotihiiri minussa väräytti hieman viiksikarvaansa.

Just tällaisia olen monesti miettinyt. Olen nyhverö kotihiiri ja nautin siitä. Silti...pitäisikö irroitella enemmän? Tuntuu siltä, että kaikilla muilla tapahtuu enemmän. Instan  feedit täyttyvät upeista matkakuvista ympäri maailmaa, ystäviä ja tuttavia vaivaa jatkuva reissukuume, väijytään halpoja lentoja Hullareilta ja matkat on suunniteltu jo vuosi etukäteen. Reippaat kolleganikin reissaavat kuka minnekin. Facebookissa on tälläkin hetkellä mitä upeimpia kuvia vaikka mistä.

Sitten on vielä irtiottajat. Elämänmuutos esitellään lehdissä jotenkin helppona, onnistuneena. On hienoa hypätä oravanpyörästä, opiskella ammatti ihan toiselta alueelta, ja aloittaa alusta, uusi sivu vanhassa elämässä.

More and Mor silkkipaita, boyfriend farkut, Pura Lopez

Olen joskus sortunut tuntemaan, no jos en huonommuutta, niin ainakin suurta erilaisuutta. Olen kovasti pohtinut asiaa vuosien mittaan. Kuten kirjoitin täällä, uranvaihdosta minäkin joskus mietin. Ja täällä kirjoitin siitä, että matkustaminen ei ole aina juhlaa. Tykkään matkustaa, mutta olen helposti väsyvää sorttia, ja monesti matkustaminen vie voimat niin, että se on kaikkea muuta kuin hauskaa.

Toimittaja Sanna Kajander-Ruuth haastatteli juttua varten psykologi ja psykoterapeutti Marja Kaikkosta tähän Kodin Kuvalehden juttuun. Hänen mukaansa moni tavoittelee asioita ympäristönsä, perheensä tai omantuntonsa patistamana. Onnellisuus on sitku-elämää. Lähes aina unelmiin sisältyy kuluttamista ja uuden hankkimista. "Kuvittelemme, että haaveemme ovat omiamme, vaikka todellisuudessa olemme omaksuneet ne sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja mediasta."

Öö, sitä teen minäkin. Sosiaalinen media o n  vahva vaikuttaja. Ennen sitä olivat lehdet. Materialistisia haaveita on minullakin: haaveilen tälläkin hetkellä kylppäri- ja keittiöremontista, mutta ehkä kohta viisitoistavuotias talomme sitä jo vähän tarvitseekin?

Mutta oikea repäisy - siihen minulla ei ole minkäänlaista halua. Tykkään olla kotona, tykkään tulla kotiin, tykkään siivota, nauttia, somistaa ja järjestellä kotia. Syödä ihan tavallista ruokaa. Jumpata joka toinen tai kolmas ilta. Puurtaa omaa pikku elämäntonttiani, tehdä työtä, josta välillä tykkään, välillä en - niin kuin me kaikki. Kirjoittaa blogia, tavata ystäviä silloin tällöin. Arki on ihanaa, kun viikkoa rytmittää työpäivien ja viikonloppujen tasatahtisuus.

More and More silkkipaita, Edblad korut

"Tavallinen elämä on ihmisen kokoista. Siinä ei ole erityistä loistoa, mutta se voi rentouttaa ja olla ihan yhtä hyvää ja nautinnollista kuin harvinaisempi huvi." 

"Monet  meistä ovat onnellisimmillaan juuri siinä tavanomaisessa, näennäisen tylsässä arjessa. Harva jaksaa elää yllätyksiä täynnä olevaa elämää. Jatkuva muutos ja kova vauhti väsyttävät ja stressaavat ihmistä."

Luin nuo sanat moneen kertaan. Lisäksi nämä: "Tyytyminen ihan hyvään tuo mielenrauhaa ja tasapainoa. Tyytyväisyys olemassa olevaan on pohjimmiltaan rauhoittava tunne: minulla on kaikki tässä ja nyt."

Rauhoittavaa, eikö olekin? Annetaan seikkailijoiden seikkailla, mutta ollaan me kotoilijat onnellisia omissa, rakkaissa ympyröissämme. Ja ehkä tässä repäistään vielä - kesälomamatka sellaiseen paikkaan, jossa ei olla ennen käyty? Tai sitten mennään taas Wieniin vaan!

More and More silkkipaita, Edblad riipus

silk shirt More and More (sponsored by SHE)
jeans Gap
pumps Pura Lopez
jewelry Edblad

Onko teillä välillä tunne, että muualla tapahtuu, mutta itse sitä tallaa samoja polkuja päivästä toiseen? Onko se hyvä vai huono asia?

Uusi viikko on ainakin ihana asia, mukavaa maanantaita!

16 kommenttia:

  1. Mikä yhteensattuma, että juuri tänään tuota mieheni kanssa juttelin. Koti-ihmisiä molemmat ja monella tavalla oman tien kulkijoita. Matkustaminen on minustakin mukavaa, mutta raskastakin. Työ on niin sosiaalista, että lomalla mieluusti hipsuttelisin vain kotona kaikessa rauhassa. Aurinkoista pääsiäisaikaa, vielä tovi! 💚 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä just se, kun työ on niin sosiaalista! Satapäin ihmisiä ympärillä päivittäin. Matkalle lähtöä odotan, se on kesällä helpompaa. Pääsiäinen meni kyllä nopeasti, mut parin viikon päästähän on jo vappu

      Poista
  2. Tämä oli ihana kirjoitus! (Ja upeat kuvat ♥ )
    Olen myös kotihiiri ja viihdyn enimmäkseen turvallisissa ympyröissä. En yhtään allekirjoita sitä, että ihmisen pitäisi poistua mukavuusalueeltaan esim. kehittyäkseen. Epämukavuus on vain - no - epämukavaa. Ainakin minun mielestäni.

    Tyytyminen siihen mitä jo on - se tosiaan on varmaan onnellisuuden salaisuus :) Se, että näkee elämässään olevan hyvän, eikä liikaa tuhlaa energiaa siihen, että kurkottelee koko ajan jotain uutta.

    Kivaa viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minunkin mielestäni epämukavuusalueelta poistuminen on aika epämukavaa! Sitä on tullut tarpeeksi tehtyä nuorempana, nyt ei enää jaksa. Minusta oma,rauhallinen elämä on ihanaa ja viihdyn siinä kuten sinäkin! Salute meille kotoilijoille!

      Poista
  3. On tosi hyvä ajoittain pysähtyä puntaroimaan omaan tärkeysjärjestystään ja siinä sitten kukaties tosiaan huomata elävänsä juuri sitä elämää josta itse eniten nauttii!! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Tuntuu siltä, että mulla on tässä nyt kaikki, mitä haluan, rakas vierellä, oma koti,kiva työ, blogi ja ystäviä, ja ennen kaikkea - terveyttä! Viime aikoina on kuullut niin monta surullista uutista ihan kuolemasta lähtien, että ei ota mitään taas itsestään selvästi!

      Poista
  4. Ei oikeastaan tunnu, koska harvoin sorrun vertailemaan omaa elämää muiden elämään. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen ememmän nautin pienistä onnen hippusista. Olen aikamoinen erakko ja rakastan kotona oloa.

    Toki on matkustushaaveita ja matkakin on hankittu, mutta tällä kertaa ei vaivaa matkakuume, vaan on jopa sellainen pieni tunne, että matkustaminen tosiaan on todella rankkaa, vaikka ihanaa onkin. Muutama vuosi en vielä kokenut niin. Kyllä koti on vaan maailman paras paikka ja vaistoni sanoo, että meissä on paljon samaa tässä asiassa.

    Aurinkoa viikkoon Fab <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin samaa mieltä sun kanssa tässä! Eikä me ihan mökkihöperöiksi olla tultu, onhan meillä ihan sosiaalista elämääkin!! Kiitti samoin Tiiuska!

      Poista
  5. Kylläpäs olikin ajankohtainen kirjoitus:) Ehkä minä edustan sitä toista ääripäätä ja kaipaan välillä suuriakin muutoksia, itsensä haastamista. Mutta ehkä olennaista on just se, että tuntee itsensä ja ne oman onnellisuuden avaimet. Ja tavoittelee tai elää juuri sellaista elämää. Eikä muutoksen tietysti tarvitse olla aina jotain suurta ja ihmeellista: Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että mulla on sut - sä haastat mua aina uuteen, ja inspiroidun hurjasti aina seurassasi ihan kaikesta, lenkkeilystä itsensä kehittämiseen! Totta joka sana! My girl ; )

      Poista
  6. Jos ei ole kokeillut muuta kuin yhtä samaa, mistä,tietää, että elää juuri sitä elämää, josta eniten nauttii?

    En yhtään alllekirkoita tuota, että kehittyäkseen ei tarvitse poistua mukavuusalueeltaan. Ihminen kehittyy ainoastaan, kun tekee jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Jos on kovin mukavan tyytyväinen siihen, mitä on ja tekee, eihän silloin edes näe kehittymistarvetta!

    Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun jaksaa kannattaa tehdä niitä asioita joita vielä pystyy, esim. matkustelemaan. Mitäs sitten, kun terveys pettää ja ei kertakaikkiaan enää voi? Siinä vaiheessa sellaisista asioista, joita ei ole tehnyt, voi tulla kovin tärkeitä. Kyllä sitä sitten vanhana voi leikkiä kotihiirtä. Vanhemmiten vain laiskistuu, sohva kutsuu kovemmin kuin kodin ulkopuoliset tapahtumat. Tiedän kokemuksesta ja usein pitää potkia itseään persuksiin, että viitsii lähteä mutta melkein koskaan se ei kaduta. Nimim. Ettei kaduttaisi sitten vanhana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos tästä, fiksu sinä! Jokainen tarkastelee elämää omasta perspektiivistään, ja ihan totta, että ei saa "luovuttaa" liian aikaisin! Mä olen elänyt aika meneväisen nuoreuuden, olen matkustanut paljon, asunut muissa maissa, joten minusta on ihanaa olla paikallaan ja kotona - talossa, jossa en koskaan uskonut asuvani. Että siihen peilaan. Ja eläkepäivistä etelässä haaveillaan. Kaikenlainen ravistelu silloin tällöin on enemmän kuin paikoillaan, ja oikein paikallaa oli sun ravistelut! Olisi kamala katua vanhana, se on tosi kuin vesi.

      Poista
  7. Alkakaa mikroseikkailemaan! Menemme koirien kanssa viikonloppuisin autolla lenkille paikkoihin joissa ei olla käyty. Auttoi kun siirsi kauppareissun perjantaihin ja koko viikonloppu on vapaa muuhun. Tosi mukavaa, yllättäviä elämyksiä löytyy suht läheltä, ei aina tarvitse lähteä sen pidemmälle. Suomenlinnan rantakalliot maaliskuun auringossa olivat elämys. Minusta voi olla tyytyväinen siihen mitä on saavuttanut ja nauttia vaikka takapihastaan. Ei tarvitse suorittaa ja vaihtaa. Sitäpaitsi kertovatkohan kaikki aina aidot syyt muutoksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä neuvo!! Meitsi mikroseikkailee Helsingissä tai vanhempien/anoppilain asuinpaikassa! Ei tarvitse paljon arkea ravisuttaa, kun jo kummasti keksii uutta. Ja olihan Turun reissukin seikkailu.

      Monesti muutokset ovat myös sellaisia, että niihin on joutunut- ero, irtisanominen jne. Siinä kyllä tarvitaan reipasta asennetta ja avointa mieltä, ja kasapäin rohekutta.

      Poista
  8. Olipa osuva postaus! Allekirjoitan lähes joka sanan. Huomaan itsekin somea seuratessani miettiväni, kuinka ihanaa olisi reissata jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen. Samaan aikaan kuitenkin odotan hetkiä, jolloin saan siivoilla kotona kaappeja, muuttaa sisustusta edes himpun verran tai kääriytyä oman sohvan uumeniin. Onkin hyvä välillä miettiä, ovatko ne matkaunelman sun muut oikeasti omia vai toisten aiheuttamia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puit hyvin ajatukseni sanoiksi. Ei ole pakko tehdä samoin kuin muut - miksei kotoilusta voiskin nauttia täysin siemauksin, jos se on sitä mitä haluaa mieluiten tehdä. Aika monet matkarahat ollaan laitettu kotiin, ja se on sopinut meille.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.