12.6.2017

Jokakesän herkku sillivoileipä ja toivepostaus syömisestä



Meidän koti on ollut B&B viime viikon, sain rakkaan ystäväni kylään Kaliforniasta, ja vanhempani lähtivät lomareissulle Italiaan. Tällä viikolla on vielä pari blogimenoa, mutta ensi viikon pyhitän kokonaan kotihommille ja juhannukseen rauhoittumiselle. Toive on saada kaikki rästihommat tehtyä ikkunanpesusta lähtien. Tänään isken keittiön kimppuun.

Lauantaina siivottiin ulkovarasto ja tehtiin pihatöitä kirjaimellisesti lähes koko päivä. Olo oli eilen ihan hakattu ja vaati puolentoista tunnin päikkärit. Ilma oli mahtava ulkona heilumiseen! Arvatkaas muuten, minkä romanttisen lahjan sain mieheltäni? Sähkötrimmerin! Se painaa vain kaksi kiloa, siinä on kaksi akkua ja terä, ei mitään siimaa. Sellaista toivoin, sellaisen sain, ja nyt ovat pensaiden aluset siistit.

Raskas työ vaatii hyvää ruokaa, ja jokakesäinen iltaherkku on kunnon sillivoilipä uuden perunan ja kananmunan kanssa. Sillin pitää olla Abban sinappisilliä, muu ei käy! Toinen leipäherkku jäi vieraiden jälkeen, eli kauraleipäpalanen, pecorino-juustoa ja suippopaprika-valkosipuli-auringonkukansiementahna. Niin hyvää!



Vieraille pitää ainakin kerran tehdä grillattua lohta sään niin salliessa. Foliossa tulee maailman ihanin lohi. Mausteeksi heitän mitä kaapissa sattuu olemaan, nyt vähän tuorejuustoa ja tilliä.



Mansikoita olen ostanut jo monesti, ja nyt kirsikoiden hintakin tuli alaspäin. Kirsikka on ehkä lempimarjani heti vadelman jälkeen.



Sain edelliseen postaukseeni kommentin, joka kuuluu näin:

Kuules, saako esittää postaustoivetta? Liikunta- mutta varsinkin ruokapäiväkirjan tapaista. Olen muutaman vuoden sinua nuorempi mutta jo premenopaussissa, joka tuntuu tuoneen hidastuneen aineenvaihdunnan. Paino hilautuu ylöspäin pikkuhiljaa eikä sama liikunta- tai ravintomäärä pidä samaa painoa kuin aiemmin. Epätoivon hetkiä.. Olet niin sopusuhtainen että millaisilla rutiineilla saat pidettyä kuosisi? ;-) Vinkkejä kipeästi kaivataan! Toki kehot ja elimistöt eroavat kovastikin, mutta jotain suuntaa antavaa."

Pohdin tätä pitkään ja hartaasti, ja tulin siihen tulokseen, että en ole kovin hyvä tähän neuvoja antamaan - syöminen on niin yksilöllinen asia! Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Me olemme erilaisia tyypeiltämme ja aineenvaihdunnoiltamme. Ja menopaussi on kuin murrosikä: se tulee kaikille naisille eri aikaan ja erilaisina. Mutta kirjoittelen nyt lukijan toiveesta siitä miten ja mitä syön.

Tykkään syödä. Tähän ikään mennessä sitä on oppinut mistä keho tykkää ja mitä se tarvitsee. Syön suht paljon, mutta säännöllisesti. Minulla on aika edelleen vilkas aineenvaihdunta, on se hidastunut hieman, mutta toimii edelleen hyvin.

Olen harras kotiruuan ystävä. En syö kovinkaan usein ulkona. Minulla on sataprosenttinen laktoosi-intoleranssi, eli vatsani ei pilko laktoosia ollenkaan, syön siis harvoin maitotuotteita. Mahani ei myöskään tykkää, jos syön sekaisin kaikkea mahdollista, siksipä harvoin käyn brunsseilla. Hiilihapolliset juomat, kuten limsat ja skumpat, ovat harvinaista herkkua, koska vatsani ei hiilihapoista tykkää.

Nykytrendeihin verrattuna olen ihan dinosaurus: tarvitsen ainakin yhden lämpimän aterian päivässä, työaikoina kaksi. Syön leipää, perunaa, jauhelihaa, aika paljon broileria ja kalaa, juureksia liian vähän, mutta erilaisia salaatteja ja vihanneksia kyllä paljon, ja joka päivä banaanin. En pärjää pelkällä kasvisruualla tai keitoilla (yritetty on), linkoan harvoin smoothieita enkä tiedä varmuudella mikä on smoothie bowl.

Syön, kunnes olen kunnolla täynnä, eikä heti tule nälkä. En napostele, koska se vie nälän. En yleensä syö kokolihaa, maitotuotteita, pastaa, juustoja tai voita, paitsi uuden perunan päällä. Makeaa ja vaaleaa leipää syön harvoin ja leivon vain vieraille. En juo mehuja, limsoja, kaljaa, siideriä tai väkeviä, viini maistuu kyllä joskus ruuan kanssa, mutta vesi on parempaa.

Liikun kyllä paljon, ja suurin osa on nimenomaan hyötyliikuntaa, sillä tykkään puuhata koko ajan jotain. Työ vie uskomattoman paljon energiaa, harvoin ehdin istuskelemaan työpäivän aikana. Voin myös huonosti, jos en syö säännöllisesti. Sairaana himoitsen appelsiineja ja turkinpippuri-salmiakkia.

Painoni on noussut vähän viime talvena, ja olen sen kuuluisat kaksi kiloa oman vakipainoni yläpuolella. Kropan muoto on myös muuttunut, se on vähän outoa. Turvotukset ja ekstrat kerääntyvät minulla heti lantiolle ja reisiin. Paino nousi joulun alla, kun olin pitkään kipeänä, en liikkunut ja söin herkkuja. Kyllähän se harmittaa, mutta on oikeasti aika pieni murhe, kun on muuten terve. Ja tänä vuonna olen kuullut niin paljon tuttavien ja ystävien terveyteen liittyviä murheita, että oma paino on hyttysenkokoinen ongelma omassa universumissani.

Syömättömyyteen en usko ollenkaan, enkä tajua, miten mikään smoothie pitää nälkää, sillä sehän ruuan tarkoitus on, antaa polttoainetta. Ja kun kropassa on polttoainetta, jaksaa puuhata kaikkea mukavaa. En jaksa kauan aloillani maata. Jos haluaisin pelkästään laihtua, pitäisi varmaan vähentää syömistään, mutta sitten en jaksaisi taas liikkua, ja se on kuitenkin ykkösjuttu minulle. Liikuntakin on ihan tavallista: sauvakävelyä, hölkkää, Shape.fi:-jumppia, ja viimeisimpänä Instasta Anna Saivosalmen kiertoharjoitteluvideot - suosittelen, sopivat kotona tehtäväksi ja ovat hauskoja ja tehokkaita!

Syöminen ja liikkuminen on varmasti sellainen juttu, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Itselleni ruoka on ollut aina tuonne neljäänkymppiin saakka enemmän pelkkää polttoainetta. Viimeiset kymmenen vuotta olen ajatellut ruokaa toisella tavalla, enemmän nautintona, mutta myös katsonut mitä suuhuni laitan. Ja jos verensokerini laskee liikaa, minusta tulee todella äkäinen!

Olen muutaman kerran pitänyt ruokapäiväkirjaa Sulamo.fi.ssä, kun olen halunnut tarkistaa kalorimäärääni. Siellä sain kyllä mainiota ja suuntaanantavaa vinkkiä siitä paljonko kulutan energiaa päivässä, ja paljonko tavallinen päivän ruokamääräni sisältää patisi kilokaloreita, myös proteiinia, rasvaa ja hiilareita. Jos on aktiivinen päivä, liikkuu vajaan tunnin päivässä, saa aika huoleti syödä ruisleipää, pottua, kaurapuuroa, salaattia, kanaa, avokadoa ja sen banaanin, eikä taatusti ylisyö.  Silti nälkä pysyy poissa ja energiat kohdillaan. Rasvat, protskut ja hiilarit olivat muuten ihan luontaisesti oikein. En kuitenkaan jaksa nipottaa ruoan ja painon kanssa, ruoka on nautinto ja iloinen asia.

Huh, en tiedä, saitteko tästä mitään tolkkua, kirjoitin tätä pari tuntia, mutta silti tuntuu, että en saa ajatuksiani järjestykseen! Punainen lanka on kai minulla säännöllisyys, itse tehty ruoka, runsas liikunta ja riittävä uni.

Onko sinulla ruokatottumukset muuttuneet iän myötä? Ja mikä on lempiruokasi? Entä kesäherkkusi?

Ps. No oma ehdoton kesäherkkuni on itsetehty jäätelö, siitä tulee oma postaus.

Ps2. Tekstifontin kokoa suurennettiin - onko parempi lukea?

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, ruokapostaus, minä RAKASTAN ruokaa. Olen aina ollut, lapsesta lähtien, ruualle perso, ihan kaikelle ruualle. Ihan parasta oli mennä lapsena mummolaan, joka laittoi pöydän täyteen tekemiään ruokia ja sai syödä ja mässätä sydämensä kyllyydestä <3. Meillä oli jopa 5 vuotta vanhemman isoveljeni kanssa syömiskilpailuita lapsena (kumpi söi enemmän paahtoleipiä tai nopeammin pizzan)... Ja kotiruoka todellakin kunniaan. Minä syön kyllä paljon myös työni puolesta ulkona, mutta tykkään laittaa ruokaa ja rakastan ihan niitä perinteisiä kotiruokia.

    Olen kyllä siitä onnekas, etten liho herkästi, koska näillä ruokamäärillä se näkyisi nopeasti. Äitini sanoikin aikoinaan puolisolleni, että "jos sinä Marin vihille viet, niin se tyttö syö sinut perikatoon".

    Hih, olen lähdössä ensi kuussa ystäväni kanssa Nizzaan ja olen varannut meille valtavasti kivoja ravintoloita ja fiilistellyt niitä ystäväni kanssa jo niin paljon, että itkin ihan ilosta :D

    Ruokapostauksia lisää Marjukka :) . Ja olipa kiva lukea kuinka samalla tavalla ajattelemme ruuasta ja syömisestä. Nimimerkillä mikä ihmeen smoothiebowl?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih, taidat kyllä olla astetta vakavampi ruoan rakastaja kuin minä! Sinä todella tykkäät jopa laittaa ruokaa, minä en oikeastaan, mutta teen sitä silti. Mä en hirveesti matkoilla välitä missä syödään, kunhan pitää nälkää. Voi mummolassa sitä on saanut unohtumattomia makuelämyksiä alkaen luumukiisselistä. Ja ystäväni äiti teki maailman ihaninta ruisleipää, ja monesti heillä käydessäni, maalaistalossa, hän laittoi minulle leipää mukaan. : ) Juu mikä smoothiebowl, siis joku lusikoitava pirtelö?

      Poista
  2. Millaisen trimmerin sait? Itse miettinyt sähkötrimmerin hankkimista myös.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tämä: https://www.netrauta.fi/piha/pihakoneet/trimmerit/akkutrimmerit/akkutrimmeri-art-26-18-li-1x2-5ah

      Poista
  3. Nam nam hyvä ruoka ja parempi mieli :) Onko tuo suippopaprikatahna leivän päällä itse tekemäsi vai valmis tuote?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse, työkaverin reseptillä! Ostin Lidlistä suippopaprikasäilykepurkin sekä valkosipuleita chiliöljyssä. Muusasin ne sauvasekoittimella ja laitoin mukaan auringonkukansiemeniä niin paljon, että mössöstä tuli kiinteää. Niin hyvää leivän päällä ja lisukkeeksi!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.