31.8.2017

Missä olit, kun prinsessa Diana kuoli?



Muistatko missä olit, kun prinsessa Diana kuoli?

Minä muistan hyvin. Olin kotona Helsingissä, kesä lopuillaan, minulla maisterinpaperit taskussa, ensimmäinen työpaikka eräässä lukiossa juuri alkanut. Olikohan se viikonloppu, sillä avasin telkkarin ja näin uutislähetyksen, valtavat kukkameret Buckinhamin palatsin edessä.

Ensimmäinen ajatukseni oli: kunigataräiti on kuollut. Mutta kun selvisi, että prinsessa Diana on kuollut auto-onnettomuudessa, en ollut uskoa kuulemaani. Mitä, ei ole totta!

Soitin heti ystävälleni, ja me molemmat olimme täysin tyrmistyneitä ja kyynel silmässä.

Itkin vuolaasti, kun Diana haudattiin. Pienet pojat päät kumarassa arkun takana olivat sydäntäsärkevä näky. Dianan veljen tulikivenkatkuinen puhe kirkossa jäi myös mieleen.

Miljoonien tavoin katsoin teeveestä brittiläiset satuhäät ja oudoksuin kermakakkumaista hääpukua, josta tuli vuosikymmenen kopioiduin puku. Vuosien myötä luin kaikki Dianasta kirjoitetut kirjat, ja Diana kiinnostaa edelleen: Areenassa odottaa vielä muutama dokkari katsomista. Prinsessan kuolema oli niin turha. On monta jossittelun paikkaa: jos vain olisi ollut vakikuski, jos turvavyöt olisivat olleet kiinni, jos paparazzit olisivat jättäneet Dianan ja Dodin rauhaan.

Prinsessa Diana oli minusta kauneimmillaan juuri kuolinvuonnaan - itsevarma, säteilevä, tyylinsä löytänyt nainen. Maailma menetti hänet liian aikaisin. Uskon, että prinsessa Diana olisi tehnyt paljon hyvää. Niin nuorena kuolleesta prinsessasta tuli suorastaan legenda, ja kiinnostava hän olikin, ei siksi, että oli kaunis prinsessa, vaan koska hän oli niin inhimillinen.

Niin, muistatko sen päivän kahdenkymmenen vuoden takaa?

20 kommenttia:

  1. Muistan Dianan kuolinpäivän oikein hyvin. Tultiin työporukan kanssa(sunnuntaina aamulla) risteilyltä Vaasaan ja satamassa joku oli kuullut et Diana olis yöllä kuollut kolarissa. Kaikki oltiin vähän että tuskin kuitenkaan. Sitten lähdettiin bussilla kotimatkalle ja radiosta kuultiin, että näin on todella tapahtunut. Kyllä se tuntui aivan käsittämättömän surulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todella ihan uskomaton uutinen. Niin nuori nainen ja traaginen tapahtuma.

      Poista
  2. Muistan todella tarkkaan. Olin aamulla herännyt laittamaan perheelle aamupalaa ja avannut radion kuunnellakseni aamu-uutiset. Uskoin kuulleeni väärin ja avasin television ja tarkistin teksti-tv:stä tiedon. Itku tuli välittömästi. Hautajaisia ei nähnyt kun kyyneleet valuivat valtoimenaan. -Vuokko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautajaisia olikin vaikea katsoa! Kaikki ne surevat ihmiset...ja pienet pojat.

      Poista
  3. Olin 11-vuotias kun tuijotin Dianaa satumaisena prinsessamorsiamena, ja niistä häistä se alkoi. Läpi vuosien seurasin häntä, ihaillen ja myötäeläen ongelmaisessa avioliitossa, inhoten voimallisesti rottweilerCamillaa... 😏 Ja ollen myös tyytyväinen miten hyvin näytti päässeen oman uuden elämänsä alkuun vähän ennen traagista loppua. Ihailin pohjattomasti hänen tyyliään ja koetin poimia siitä vinkkejä (olimme samankokoisia!😊) Edelleen hänen yli 20 vuoden takaiset asunsa ovat nuorekkaampia ja klassisen tyylikkäämpiä kuin omituisen miniänsä tätimäiset masentavan tummasävyiset vermeet ja kypäräkampaukset.

    Heräsin aamulla täysin tyrmistyneenä kuolinuutisen äärelle, miehenikin oli järkyttynyt. Hautajaispäivänä työpaikkanikin tyhjeni täysin sadoista asiakkaista lähetysaikaan, ja itse itkin kuin vesiputous katsellessani satojatuhansia äänettömiä ihmisiä Lontoon katujen varsilla, mutta pienen koululaispojan äitinä varsinkin Williamin ja Harryn asettuminen arkun perään oli sydäntä särkevää, eikä kovin inhimillistä!

    Dianan veljen kanssa olin silloin samoilla verenhimoisilla linjoilla sekä paparazzien että varsinkin kuningashuoneen syyllisyyden kanssa Dianan kuolemaan. Enkä voi edelleenkään sietää Charlesia enkä rumaäänistä vaimoaan, matala äijämäinen viskibasso todella sopii kasvoihinsa😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, ei minustakaan Charles mikään unelmien satuprinssi ollut! Diana oli todella tyylikäs, ja häntä puki aivan tavattoman hyvin lyhyt tukka ja simppelit, klassiset vaatteet. Millaisen tyyli-ikonin maailma hänessä menettikään! Paparazzeja syytän minäkin, ihan turha, älytön jahti!

      Poista
  4. Uusien dokumenttien ja aiheen ympäriltä julkaistujen lehtien myötä on taas muistunut mieleen kuinka mielettömän kaunis ja kuvauksellinen Diana oli! Kasvot ja silmät suorastaan säteilivät erikoista valoa, jokin karisma se täytyi olla, ja niin nuorena jo, ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli, kamera rakasti häntä todella, ja Diana osasi myös käyttää kuvauksellisuuttaan!

      Poista
  5. Muistan tarkasti. Asuttiin silloin vuokralla kerrostalossa kaupungin laidalla ja olin vasta tutustunut koiraa ulkoilettaessa viereisen talon asukkaaseen. Hän soitti ja kertoi tapahtumasta, en voinut uskoa korviani, meni monta päivää ennenkuin hyväksyin asian :(

    VastaaPoista
  6. Muistan ihan hyvin tuon päivän. Uutinen oli järkyttävä ja jotenkin niin epäuskottava. Dianan elämää ihan siitä asti kun hän astui julkisuuteen Charlesin morsiamena. (Minusta Charles on ihan kauhea, yöks;) Häät olivat aivan ihanat tietysti nuoren tytön mielestä. Kirjojakin minulla on Dianasta. Olin aina hänen puolellaan vaikkakin ymmärrän, että tässäkin asiassa on aina kaksi puolta.
    Diana oli Sydänten Prinsessa ja tulee sitä aina olemaan <3

    Rentouttavaa viikonloppua :)

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minustakin Charles oli jotain ihan muuta kuin unelmien prinssi. Kenenhän kanssa Di olisi mennyt yhteen, jos olisi saanut elää. En usko, että Dodin.

      Poista
  7. Itse asiassa muistan minäkin. Asuin silloisen mieheni ja pikku tyttöjeni kanssa Saksassa mutta olimme tulleet Suomeen kesälomalla. Juuri kuullessani uutisen olimme vierailemassa veljeni luona Hämeenlinnassa. Oli se aika yllättävä uutinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se, ja edelleen sitä ajatellessa ihmettelee miksi niin kävi!

      Poista
  8. Heräsimme viehättävässä vanhassa pitsihuvilassa, jossain australialaisessa pikkukaupungissa Great Ocean Roadin varrella. Menimme salonkiin aamupalalle ja matkalla mieheni nappasi sivupöydältä sanomalehden mukaansa ja tuli järkyttyneenä näyttämään sitä minulle. Lehden kannessa oli Dianan kuva ja luki kissan korkuisin kirjaimin: DIANA IS DEAD! Hautajaisia emme seuranneet, sillä olimme onnistuneet saamaan sille illalle liput harvinaiseen kabareeseen Melbournessa.

    Ei-leen/Eedenistä itämaille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, mikä tarina! Tuon muistaa kyllä koko elämän ajan!

      Poista
  9. Kyllä muistan.Olin kotona ja katsoin uutisia aivan järkyttyneenä ja itkin.Samana iltana tutustuin mieheeni ja rakkaus jatkuu:)-sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, no sinä myös muistat sen päivän aina! Onnittelut merkkipäivän johdosta! ; )

      Poista
  10. MuIstan todella hyvin. Asuin Lontoossa, Työpaikkani oli lähellä Kensingtonin Palatsia, jonne ihmiset toivat kasoittain kukkia ja lähin metroasema oli aivan kaaoksessa monta viikkoa ihmismassojen vuoksi, jotka palatsin edustalle pyhiinvaelsivat. Ihmiset itkivät avoimesti, olihan se aikamoista. Dianan kuolema mursi stiff upper lipin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, sä olet ollut ihan ytimessä, kun se tapahtui. Mä voin vain kuvitella miten britit ovat surreet inhimillisen prinsessansa kuolemaa. Onneksi William ja Harry ovat jatkaneet enempi äitinsä linjalla.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.