12.8.2017

Outo sää, mukava ilta ja kätevä emäntä



Lauantai-iltaa! Keihäsfinaali on menossa ja kisakatsomo täällä jo asemissa.

On ollut ihana lauantai! Nukuin pitkään ja sain nauttia aamiaisen terassilla. Olo oli vähän nuutunut perjantain rehkimisistä, joten otin aamupäivän tosi rennosti. Oli outo ilma, ihan kuin sää ei olisi tiennyt mitä tahtoo. Jännitin vähän saammeko grillattua illalla. Välillä oli sinitaivasta, välillä ihan pilvessä. Että ota siitä nyt selvä.

Odottelimme serkkuani perheineen kylään iltapäivällä. Serkkuni on minulle kuin veljeni: kasvoimme lähekkäin, kävimme saman lukion ja Sibiksenkin. Hän on siis perhettäni, samoin kuin hänen perheensäkin, aina odotettuja kyläilijöitä ja ihmisiä, jotka ovat niin omia kaikin puolin.

Katoin sisälle varmuuden vuoksi. Hitaalleen valmistin tarjoilua: perunasalaattia, meloni-mansikka-minttusalaattia, broilerinfileitä uunissa, patonkia ja levitettä, juotavaksi spriten ja sekamehun sekoitusta jäillä, vettä ja kuivaa valkoviiniä. Jälkkärinä jäätelöä, mansikoita, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa.

Ennen jälkiruokaa alkoi ukkonen. Vaan meillä oli mukavaa, kynttilät paloivat, juttu luisti, kummityttö veljineen puuhailivat siinä lattialla ja välillä pyrähtivät pöytään tankkaamaan lisää jäätelöä.

Tällaiset kesäillat ovat ihan parhaita. Päätin, että tulevana talvena pitää olla sosiaalisempi, kutsua kavereita kylään enemmän. On niin kiva laittaa vieraille tarjottavia, viihtyä pitkään pöydässä, jutella kaikkea, nauraa, ennen kaikkea olla yhdessä.

Mansikka-melonisalaatti oli vallan hitti, se meni melkein kaikki, koko tuo iso kristalliastia. En ole sitä vuosikausiin käyttänyt, mutta sehän sopii nykytrendien mukaisiin kattauksiin hyvin. Olen saanut sen muistaakseni Virosta vanhemmiltani. Mansikka-melonisalaattiin mukaan laitettiin minttua, fetaa ja balsamico creamia. Kuhmolaisia Kaesan ruistikkuja myös naposteltiin, ne ovat vähän liiankin hyviä.

Emäntänä en ole pipertäjä, vaan pikemminkin etelämaalaiseen (tai pohjalaiseen) tapaan tykkään tehdä ison satsin reilua ruokaa, ja siitä saa sitten jokainen syödä tarpeensa mukaan. Ja kun pitkään istutaan, niin ottaa uuden satsin, jos mieli tekee. Tämä pätee kaikkiin ruokalajeihin. Isoäitini mielestä ruokaa oli liian vähän, jos se sattui loppumaan kesken, ja se on jotenkin jäänyt mieleeni.

Kun lapsuudessani meille tuli vieraita (ja heitä riitti), äiti kattoi aina lapset samaan pöytään. Itsekin katan kaikki saman pöydän ääreen. Muistan, kuinka ihmettelin, kun eräässä kyläpaikassa meidät lapset laitettiin keittiöön syömään, erilleen aikuisista. Olin kuitenkin noin 11-12-vuotias. Se tuntui ihan oudolta.

Meidän illanvietot keskittyvät kyllä ruokapöydän ympärille, kantri soi, ja juttuja kerrotaan. Ihan parasta! Ehkä toivon, että minut muistetaan siitä, että vieraille ei jäänyt nälkä. Hautakiveen voisi kaivertaa: "Hän oli kätevä emäntä." Olen kotoa saanut mallin, että osaan ja voin ruokkia isojakin porukoita hermostumatta. Kaikki hoituu, kun hyvin suunnittelee. Tästä kiitos kuuluu äidille. Ja hän on varmaan oppinut sen omalta äidiltään, isoäidiltäni, jonka äiti puolestaan oli pitokokki. En pidä itseäni kovin hyvänä ruuanlaittajana, koska en tunne siihen erityisemmin paloa, mutta ihan hyvää sapuskaa osaan kuitenkin tehdä. Ja reseptit ovat sitä varten, että niistä opitaan. Varsinaiset lahjani ovat ehkä enemmän leipomisen puolella.

Olen myös sitä sukupolvea, että me emme tee ruokaa yhdessä, kun menemme kylään. Keittiöni on valtakuntani, kiitos. Sitä paitsi kun meille tulee porukkaa, tykkään paapoa heitä ihan itse, kiitos. Poikkeus on Eeva-ystäväni, jonka kanssa on kiva tehdä ruokaa, koska olemme sitä lähes teineistä asti yhdessä tehneet. En tosin pääse lähellekän hänen tasoaan. Hän oli nuorena kesätöissä pitopalvelussa, kävi emäntäkoulun ja vaikka mitä. No, perheeni kanssa kokataan kyllä yhdessä. Varsinkin veljen kanssa on kiva tehdä ruokaa.

Mitenkäs teillä, laitatteko kaiken vieraille valmiiksi vai teettekö tarjottavat yhdessä?











En taida jaksaa valvoa keihäsfinaalia, vaan vetäydyn lukemaan ja sitten unten maille. Huomenna on sitten työpainotteinen sunnuntai, sillä viikot alkavat pyöriä normaalisti tästä eteenpäin. Lenkillekin pitää ehtiä, tai tehdä kunnon jumppa, sen verran tuli tänään syötyä...

Ensi viikolle on kyllä blogin puolestakin kivaa tekemistä: Nectarinen uutuuksien katsastaminen sekä Oasiksen showroom. Mitähän kaikkea ihanaa niihin on tullutkaan.

Mukavaa myöhäisiltaa!

14 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja tunnelmaa jälleen sinulla.
    Kyllä vain, ruoka on ollut myös meidän perheessämme rakkauden ja välittämisen keino. Ja ruokaa pitää riittää reilusti. Suloinen tuo puserosi, ,mistähän se on? Voimia ja iloa jälleen uuteen lukuvuoteen, itsekin olen ope, nyt vain vielä sairauslomalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pusero on Zaran alesta viime kesänä. Se on ihanan viileä, puuvillaa kun on.

      Tästä se taas lähtee, toivottavasti sinäkin pian taas pääset töihin!

      Poista
  2. Illanistujaiset ovat kivoja! Itse stressaan niitä sen verran, että niitä tulee järjestettyä liian harvoin. Aina jälkikäteen kuitenkin miettii, että pitäisi useamminkin.

    Osa vieraista haluaa osallistua, osalle (harvemmin käyville) taas on hyvä tehdä kaikki valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illanistujaiset ovat niin kivoja, juuri näin, sitä miettii että voisihan sitä useamminkin järkätä!

      Poista
  3. Todella ihana postaus! Myös meillä tarjoilut hoidan minä, avuksi saa tulla korkeintaan mies, mutta eivät vieraat! :) Voi olla sukupolvikysymys, mutta keittiööni en tahdo muita häärimään. Ainoastaan vanha lapsuudenystävä on poikkeus, kun lapsesta asti on tunnettu ja kyläilyt ovat harvinaisia ja useimmiten yövierailuja pitemmän kaavan mukaan. Ruokaa ja tarjottavaa pitää olla reilusti, että varmasti riittää. Kiitos, Marjukka, muutenkin inspiroivasta ja hyvän mielen tuovasta blogistasi! Hyvää kesää Sinulle! t. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on just sama kuin mulla! Enkä tuntisin itsekään oloa luontevaksi vieraassa keittiössä. Autan toki mielelläni, jos tarvitaan.

      Ihana kuulla, että tykkään mun blogista! Nyt on taas todella hyv fiilis tätä kirjoitella!

      Poista
  4. Onko tuossa perunasalaatissa perunoita, kirsikkatomaatteja, sipulia, aurinkokuivattuja
    tomaatteja ja ....herkullisen näköistä.Joo niin on opetettu, että aina pärjää liian kanssa eli tarjottavat ei saa loppua kesken.
    T.Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noita aineita, kesäsipulin kuullotin. Sitten on vielä kapriksia. Pinjansiemenet unohtuivat. Ehdottomasti ei saa loppua kesken, mulle tulis pieni paniikki ; )

      Poista
  5. Tykkään kovasti nähdä ystäviä ja siksi järjestämme usein lautapeli-iltoja ja niihin kuuluu oleellisesti ensin ruokailu tai kahvittelu ja sitten pelaaminen, koska osa porukasta saattaa tulla kauempaakin. Tällöin laitamme lähes aina yhdessä ruokaa, koska usein jokainen tuo jotain pientä ruokapöytään mukanaan ja puuhastelu keittiössä on mukavaa. Nykyään tarjoamme vieraille ruoan lähes aina grillikodassamme, koska siellä on ihana tunnelma ja ruoka tulee näppärästi eikä tarvitse liiemmin tiskaillakaan, koska päreet ja leivinpaperin niiden päällä ovat lautasina. Mieheni hoitaa silloin homman, minä marinoin, teen lettutaikinan jne. Missään tapauksessa ruoka ei saa loppua kesken, vaan varaan sitä niin runsaasti, että syömme tähteitä päivän parikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grillikota onkin varmasti tunnelmallinen illanistumispaikka. Sama täällä, rääppiäisiä pidetään ainakin seuraava päivä. Nyyttäriperiaate illanistujaisiin helpottaa kyllä emännän osaa!

      Poista
  6. Tästä postauksesta tuli nälkä! Ruoka ja kattaus näyttivät herkullisilta. Koskaan ei luonasi ole tarvinnut olla nälissään - olen saanut joka vierailulla ihania ruokia ja vieraanvaraisuutta osakseni. Kiitos siitä.
    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sä pidit mua hengissä Unkarissa, ei syöty ihan koko ajan keittoja, hihhii!

      Poista
  7. Ruoka herkullisen näköistä,jäin kaipaamaan reseptejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunasalaatti: uusia perunoita, kesäsipulia, tomaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja, kaprista, rucolaa. Melonisalaatti: melonia, mansikkaa, minttua, fetaa, mustapippuria. Hyvää oli!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.