25.8.2017

Perjantai-illat viiskymppisenä - totuus ja sen hyväksyminen



Kirjoitin Facebook-seinälleni näin: "Nuorena sitä kammoksui viikonloppuja, jolloin ei ollut äksöniä. Nykyään kammoksuu viikonloppuja, jolloin on. #moonvanha". Päivitys sai nopeasti kovasti tykkäyksiä. Harvoin Fb-seinälleni kirjoittelen mitään, mutta nyt tämä #mood tuli kyllä sydämestä.

Viikonloppu kotona on ihan parasta tällä hetkellä. Vaikka kuinka ajatuksen tasolla mielisin, en vaan jaksa tällä hetkellä mitään ihmeempää äksöniä. No ystävät menevät kyllä väsymyksenkin ohi, mutta ei kiitos sellaista itseaiheutettua diipadaapaa, johon olisi muka pakko mennä. Jep, myönnän, olen tylsä, ja moniin teattereissa ja keikoilla käyviin ystäviini verrattuna olen ihan nollakeissi, totaalinössö ja megaluuseri perjantaiaktiivisuudessani.

Surullinen esimerkki: olin sopinut yhden kuvauskeikan tälle päivälle. Koska henkilö, jonka kanssa olin sopinut, ei pistäisi pahakseen sitä, että pääsisi aikaisemmin lähtemään maalle, peruin tapaamisen. Hän luultavasti hihkaisi riemusta ja painoi kaasua.  Siinä samassa meni puihin möte Pian kanssa, joka ei myöskään pistänyt pahakseen, koska oli kiireinen. Syy perumisiin oli perjantainen totaalilässähdys, ja se, että eteläisestä Helsingistä on kotiin noin puolentoista tunnin matka, eikä ruuhkassa kököttäminen houkutellut ollenkaan.



Ajattelen aina, aina ja ikuisesti romanttisesti, että oi, menen kaupungille perjantaina rauhassa vaeltelemaan, syön ehkä ja istun kahvilassa katsomassa ihmisiä. Käyn ehkä ostamassa kynsilakan ja treffaan paria tuttua.

Totuus: hirveä kiire kotiin töiden jälkeen tukka sotkulla ja hikisenä, vauhdilla kauppaan, vuodevaatteet ulos, imuri kouraan, kisa kellon kanssa, että noin kello viisi on huusholli viikonloppukunnossa, ja minä (ja mies) sohvalla ojossa kaukosäädin asennossa kohti ruutua. Ruokana on noutokiinalaista. Vaeltelu in my dreams.

Jos asiat sujuisivat kuten amerikkalaisissa elokuvissa, Frendeissä tai elokuvissa, jotka ovat niin ihania, että niissä haluaisi asua, kokoontuisimme perjantaisin ex tempore syömään ystävien kanssa pastaa tyyliin tule sellaisena kuin olet. Katsoisimme ehkä elokuvan. Se tyssää aika moneen asiaan nykyään:

1. Ex tempore? Muahhhahhahhahh!!
2. Elokuvaongelma. Henkilö Y ei harrasta mainstreamia, henkilö Z ei siedä taide-elokuvia. Suurin osa nukahtaa alkumetreillä.
3. Ruoka: vain, jos tilataan pizzaa, mutta ei Kotipizzaa, joka on liian raskasta.
4. Lapset ovat tulossa viikonlopuksi.
5. Lastenlapset ovat tulossa viikonlopuksi.
6. Vanhemmat ovat tulossa viikonlopuksi.
7. Me olemme menossa vanhemmille viikonlopuksi.
8. Yksi on tulossa työmatkalta, ja pitää levätä.
9. Toinen on menossa työmatkalle, ja pitää levätä.
10. Koti on sotkuinen, sinne ei voi kutsua.
11. Meidän tv:ssä on kuusi raitaa, siitä ei viitsi katsoa elokuvaa.
12. Perjantai-iltana on treenit.
13. Lauantai-aamuna on treenit.
14. "Tule sellaisena kuin olet" - haloo, olen kohta viisikymmentä, tätä naamaa ei meikittä katso kuin mies.

Ja niin edelleen. Viiskymppisten elokuvailta vaatisi siis valtavasti aikataulutusta ja suunnittelua. Ja ihan oikeasti kaikki haluavat relata perjantai-illan kotona, koska työviikko on vaatinut veronsa. Ja ai niin, Chesapeake Shoresin uusin jaksokin tulee tänään.

Noh, ehkä tuo oli vähän kärjistettyä, mutta vitsissä on puolet totta.

Kello on nyt 16:48 ja tilanne on tämä: koti on siisti, mies syö keittiössä kiinalaista noutoruokaa, minä naputtelen tämän valmiiksi ja siirryn sitten sohvalle katsomaan Chesapeake Shoresin uuden jakson. Illalla katsomme pari jaksoa Cmorelta Rivieraa ja siirrymme onnellisina nukkumaan tietäen, että huomenna on lauantai. Herätystä ei ole, on vain ihana vapaapäivä.

Totuus perjantai-illasta: se on hyvä viettää kotona.
Lauantai on onneksi asia erikseen, sillä sen jaksaa levätyn perjantai-illan voimin.



Kuvitus eräästä iltasumusta, joka näkyi Instagramissakin. Mukavaa perjantaita kaikille!

Seuraa blogiani:


32 kommenttia:

  1. Hih ja oih, niin tutulta kuulostaa! Tuntuu että koko ajan on jotain menoa ja vilskettä niin että kyllä sitä nauttii silloin kun ei ole yhtään mitään. Miten kivaa on silloin katella jotain hömppää telkasta, napata lasillinen punaviiniä tumman suklaan kera tai muuta vastaavaa. Leppoisaa (toivottavasti) viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sun pointti: menoa ja vilskettä on arki, ja just siksi on ihana hiljentyä kotona perjantaina! Perjantai-ilta ja lauantai on useinmiten se päännollauspäivä. Kiitti samoin sinulle!

      Poista
  2. Sanon nyt tämän vaikka ei ehkä pitäisi. Olen ulkosuomalainen ja asun EU maassa. Ikinä koskaan milloinkaan en ehdi kotiin ennen klo 19 perjantai mukaanlukien. Joskus viikolla vasta klo 20-21 välillä. Työmatkaan menee reilu tunti jos ei ole ongelmia junien kanssa ja ongelmiahan on ja tosi usein. Eli tämä suomalaisten tarve korostaa omaa kiireistä ja stressaavaa elämäänsä jatkuvasti tuntuu oudolta, ja huvittavaltakin. Siis että perjantai iltana olisi siivoukset tehty ja illallista syömässä ennen klo 17 on täyttä utopiaa! Älkää hei valittako siellä turhasta, ihan tosi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh. Missä huumori ja medialukutaito? Jutun pointti oli se, että #moonvanha, eikä jaksa perjantaina höyrytä. Omat työaikani ovat itseasiassa hyvinkin epäsäännölliset, koska teen kahden duunin iltatöitä, samoin sunnuntait.

      Poista
    2. Anonyymin kanssa täysin samaa mieltä. Kirjoitus on enempi kuin osuva.
      On hyvä, että joillakin ihmisillä on taito haastaa blogeja, komppaan täydellisesti. Se, että opettajat ovat töissä sunnuntaisin, on minulle täysin uusi asia.

      Poista
    3. On varmaan paljon asioita, joita et tiedä opettajista ; )

      Poista
    4. Valitettavasti tiedän liian hyvin, olen pahoillani siitä, että kaikki eivät tiedä!

      Poista
  3. Viiskytkuus vuotiaana oman kullan kans saunassa ja sit parvekkeella saunajuomaa nauttien ja lopuksi sohvalla netflixistä jotain sarjaa seuraten on parasta perjantaiohjelmaa. Fredagsmys💕
    Terveisin Kristiina

    VastaaPoista
  4. Voi kääk, JUURI NÄIN!!! :D :D :D Hihitin tälle tekstille koko ajan, koska juuri tällaista on mun elämä :D Ihanaa kun kirjoitit siitä miten tavalliset ihmiset elää arkeaan :) Kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan, koska se on mun arkeani, ihan tavallista työssäkäyvän arkea. Kivaa viikkistä sinullekin! : )

      Poista
  5. Kiva postaus sinun perjantai-iltaasi. Minäkin olen ulkosuomalainen ja minunkin aikatauluni ovat kuten edellisen kommentoijan. Mutta omia valintojahan nämä ovat. Minä polkaisin eilen ex-tempore taco-perjantain ystäväperheen kanssa,vaikka olinkin kotona seitsemän jälkeen. Ilta oli menestys,juuri sellaisena tule kuin olet. Useinmiten perjantaikoomailen sohvannurkassa 🙂

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wautsi, hieno homma! Se oli varmaan just siksi menestys ettei ollut mitään paineita mistään. No, ystävien kanssa ei ole yleensä paineita! Mukavaa lauantai-iltaa!

      Poista
  6. Haha, ihana postaus, sai todellakin hymyilemään! Taidanpa kirjoittaa kohta postauksen aiheesta "Olen kolmekymppinen, olenko tylsä?" :D Mäkin nimittäin vietän monesti perjantai-illat kotona ihan omasta tahdostani, koska se tuntuu hyvältä. Tosin itselläni on usein työkeikkoja lauantaisin, joten siksikään ei tule lähdettyä mihinkään. Mutta mitenkäs sitten lauantai-ilta, kun ei sitä silloinkaan jaksa töiden jälkeen :D Muutaman kerran olen suorastaan pakottanut itseni liikkeelle ja väsähtänyt alta aika yksikön ;) Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa mitään lähteä erityisiä suunnitelmia tai edes lähteä rennosti vaeltelemaan, kierrellä kaupoissa ja eksyä johonkin kivaan kahvilaan. Mutta tarvitseeko sitä jaksaakaan tai edes haluta? Joskus (=usein eli melkein aina) hyvä ruoka ja rentoilu kotosalla voittaa 100-0. Vaikka en kiellä sitäkään, että joskus on kiva, kun on jotain suunnitelmaakin. Mutta paino sanalla "joskus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon huomannut, että on kausia, jolloin on hyvinkin aktiivinen. Silloin perjantainakin tulee lähdettyä useammin ulos. Joskus taas ei jaksa, ei huvita. Hyvä pointti tuo: tarvitseeko? No ei! Tunnustan kyllä potevani FOMO-efektiä välillä - fear of missing out. Kiitti ihanasta kommentista, Mia!

      Poista
  7. Aivan kuin omasta elämästäni jälleen!! Ihanaa saada vertaistukea ja hihittelin koko postauksen ajan! Perjantaisin ajattelen, että lähden töistä vähän aiemmin, käyn cappuccinolla kivassa kahvilassa ja ehkä vähän shoppailemassa. In my dreams! Kotiin ja äkkiä ja siivous ja pikaruokaa ja telkun ääreen! Me katsotaan miehen kanssa Kuun pimeää puolta, aivan mahtava sarja! Rentouttavaa ja ihanaa viikkistä, Marjukka! T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, minkä maalainen sarja se on? Tai no saanhan mä sen itsekin selville. Uudet sarjavinkit ovat aina tervetulleita, nyt on tosiaan lopuillaan Riviera Cmorelta, otettiin sinne kokeilujakso. Oli ihana viikkis, toivottavasti sullakin! : )

      Poista
    2. Sarja on venäläinen versio brittien Life on Mars -sarjasta. On virkistävää ja harvinaista herkkua katsoa venäläistä sarjaa! CMore on meilläkin kovassa käytössä ollut vuosia! Kiitos, oli ihana viikkis, nyt eikun syyskuuta kohti! :)

      Poista
    3. Jee, tuntuu itseasiassa tällä hetkellä oikein hauskalta lähestyvä syksy!!

      Poista
  8. Nyt väsyttää hektisen työviikon, ystävien arkitreffien ja kotoiluperjantainkin jälkeen vielä niin paljon että sanon vain: Veit sanat suustani - kuten Reetan kommenttikentässäkin😂 - ja taidamme olla hyvin onnekkaita kun kotona on näin hyvä olla! ❤

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii, me tosiaan kommentoitiin Reetalle hauskasti yhtäaikaa. Voi, me ollaan niin onnekkaita, kun viihdytään kotona. : )Ystäviä on kiva nähdä, mutta niin on ihan vaan oma seurakin mukavaa, kun viikot ovat niin meneviä!

      Poista
  9. Ihana postaus, johon samaistuin täysin, kiitos, virkistävää lukea ajatuksiasi, näitä lisää! Itse 56v. ja elämässä iloa,valoa,muotia, toisinaan riittämättömyyttä, luopumista, väsymystä..Sitähän Elämä on! Kiitos blogistasi!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! Just tuota on elämä, vaihtelevasti kaikkea, toivottavasti kuitenkin enemmän sitä valoisaa puolta. Kaikki tulisi ottaa vastaan. Paljon olen tuota asiaa pohtinut viime aikoina, kun ystävillä on ollut sitä luopumista. Kiitos kun luet tätä, Merja!

      Poista
  10. Ihana postaus, kiitos! Samaistuin täysin!

    VastaaPoista
  11. Ja ihan samat sanat täältäkin 🤣. Meitähän näkyy olevan aika paljon, jotka ajattelee samalla tavalla perjantai illoista. Home sweet home ❤ eli moon vanha kanss 😉.
    Rentouttavaa viikonloppua!
    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näkyy,näitä kommentteja on niin hauska lukea!! Oli ihana viikonloppu, sulla myös I hope!! Ja sitten uusin voimin arkeen!

      Poista
  12. Hih, en ole vielä likimainkaan viiskymppinen, mutta tunnistan tämän saman kyllä. Perjantaisin työviikon jälkeen on niin kuiviin imetty, että jos pitäisi vielä jonnekin lähteä, olisi se kauhistus. Toisaalta päivystän kyllä yleensä perjantai-iltaan asti sähköpostin äärellä ja teen töitä myös kotona omaan tahtiin.

    Me olemme kyllä vähän helpottaneet meidän perjantaita ja viikonlopun aloituksia, että pääsemme heti kotiin tullessa rentoutumaan, eli meillä käy perjantaisin siivooja. Silloin itse voimme skipata sen osuuden kokonaan ja rynnätä suoraan sohvalle noutopizzan kanssa Netflixiä tuijottamaan.

    Toisaalta, silloin harvoin, kun perjantaina onkin jotain aktiviteettiä (ehkä kerran kvartaalissa), viikonloppu tuntuu jotenkin superpitkältä, kun jo heti perjantaina on ollut äksöniä. Mutta että joka perjantai, never ever!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla päin vastoin, jos perjantaina on äksöniä, viikonloppu tuntuu lyhyeltä. Sun rauhoittumistarpeen kyllä ymmärtää, kun teet paljon töitä ja pitkiä päiviä. Juu ei missään nimessä joka perjantai voi kaahata!

      Siivoja on kyllä kätsy. Se helpottaa varmasti viikkoa ja ennen kaikkea pääsee heti siihen viikonloppumoodiin sohvalla ; )

      Poista
  13. Moi Marjukka!

    Olen lähes samanikäinen kuin sinä, täytin 50 keväällä ja minun perjantai-illat ovat jo pitkään olleet tällaisia:
    Menen mieheni kanssa syömään johonkin kivaan ravintolaan (Olemme molemmat Helsingin keskustassa töissä). On nimittäin ihan parasta, kun voi käydä puolison kanssa viikon tapahtumat läpi, juoda viiniä, syödä hyvin, rentoutua eikä tarvitse itse tehdä mitää muuta kuin nauttia. Koska aloitamme jo heti neljältä, olemme hyvissä ajoin kotona eli monesti jo kahdeksan aikaan. Kotona vielä jatkamme jutustelua ja sitten ajoissa nukkumaan,(koska ollaan jo vanhoja :)). Lauantai-illat olemmekin sitten lähes aina kotona hyvää ruokaa laittaen joko keskenämme tai pyydämme ystäviä kylään. Lauantai-illatkin menevät siten, että emme katso televisiota vaan höpisemme keittiön pöydän ääressä. Minusta on ihana pyhittää viikonloput seurustelulle ja televisio saa silloin unohtua kokonaan.

    Mukavaa alkavaa viikkoa toivottaen,

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpä on ihana rutiini! Suorastaan romanttinen! Ja tulee samalla testattua Helsingin ruokapaikat. Mä olen ihan pihalla kaikesta uudesta mitä Helsinkiin on tullut. Mutta nyt tuli sellainen olo, että olisipa kiva mennä testaamaan joku rento, uusi ravintola.

      Puolison kanssa juttelu on kyllä ihan parasta, meilläkään ei koskaan juttu lopu kesken ja viihdytään keskenämme, joskus liiankin hyvin. Mutta tykkään myös olla hiljaa, kun viikolla puhuu niin paljon ja koko ajan...

      Poista
  14. Voi että miten hyvä ja osuva kirjoitus :) Älyttömät suunnitelmat ja kaikki tuntuu mahdolliselta, kunnes perjantai-ilta alkaa vastustamattomasti häämöttää horisontissa ja joka ikinen idea häviää sille "perjantai-illan huumalle". (Joka muuten joskus nuoruudessa tarkoitti ihan eri meininkiä kuin tänään..) Mutta toisaalta, joskus on lupa todeta oma rajallisuutensa, vaikka vain kerran viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, nimenomaan oli nuorena ihan eri juttu. Vitsi, jos me oltais tunnettu nuorena, oltais oltu varmaan aikamoinen menopari ; )

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.