9.8.2017

Viimeinen mökkikesä - muistoja lapsuuden kesiltä



Tänä kesänä yksi luku elämässä päättyi, kun vanhempani möivät kesämökkinsä.

Mökin myyminen oli iso muutos vanhemmilleni, mutta helpotus myös. Onhan siinä ylläpitonsa, paljon fyysistä työtä. Onneksi mökki sai rakastavat, uudet omistajat.

Muistan hämärästi, kun mökki rakennettiin. Veljeni oli silloin vauva, minä pieni tyttö. Muistan tuoreen hirren tuoksun ja styroksinpalat, joiden päällä kelluin rantavedessä. Isä löi mökkiin itse miltei kaikki naulat, tädin mies oli apuna. Serkun kanssa hypittiin lasivillapinojen päällä, ja kutinaahan siitä seurasi käsivarsiin ja sääriin.

Pienihän mökki oli nykyhuviloihin verrattuna vailla mukavuuksia, mutta siihen aikaan mökit olivat sellaisia. Ihan kunnon mökkejä. Juomavesi haettiin parin kilometrin päästä äidin tädin maatalosta. Vedenhakukin oli useinmiten sosiaalinen, kiireetön tapahtuma: kahvittelureissu ja talossa vierailevien sukulaisten näkemisreissu.

Erityisen ihanaa oli, kun neljä vuotta vanhempi pikkuserkkuni Riikka oli käymässä isotätini luona. Ihailin häntä sydämeni pohjasta, hän oli pitkä, kaunis, tumma tyttö. Onnea oli, kun hän tuli hakemaan minua leikkimään kanssaan. Kävelimme rantoja pitkin, ja leikimme maatalon kuumalla, jännittävällä ullakolla pukuleikkejä. Riikka osasi keksiä mahtavia leikkejä, joissa olin mukana sydämeni pohjasta.



Mökillä vietettiin vanhempien neliviikkoinen kesäloma. Sinne mentiin kirjakaupan kautta, meille lapsille ostettiin piirustuspaperia ja värejä, ehkä jokunen kirja. Kirjastossa oli toki käyty jo etukäteen, ja monesti aloitin lukemisen jo auton takapenkillä. En muista, että mökillä olisi koskaan pitkästynyt, aina oli tekemistä, piirtämistä, lukemista, päiväkirjan kirjoittamista. Vaeltelin rannoilla ja niityillä ja keksin omia juttujani.

Ja tyttönä lukeminen tosiaankin... Anna- ja Runotyttö-kirjat, Anni Swanit, Selja-sarja, Pieni talo preerialla- , Lotta-, Ursula- ja Helena- sarjat, kaikki Alcottin kirjat Pikku naisista lähtien, Gulla-sarja, Neiti Etsivät, Dana-tytöt ja Hardy-pojat, Viisikot ja Seikkailu-sarja, Pekka Töpöhännät, Ursula Le Guinnin Maameri-sarja ja pino satukirjoja. Näin aluksi.

Myöhemmin mökin rantaan rakennettiin sauna, jonka yhteydessä oli pieni kamari. Muutin sinne minun ja pikkuveljen huoneesta omaan rauhaani, olin nelitoistavuotias. Valkoinen puusohva, joka meillä on nyt aulassa, oli silloin punainen. Se oli minulle vähän liian lyhyt nukkua, mutta kun siihen asettui vähän vinottain, mahtui hyvin. Enkä halunnut mitään muuta sänkyä. Valvoin myöhään, kirjoittelin, kuuntelin kasettimankkaani ja aamulla sain nukkua niin pitkään kuin halusin omassa rauhassani.

Mökillä kävi usein paitsi isovanhemmat, tädin perhe, serkut, muita sukulaisia, myös ystäväperheitä, joilla oli samanikäisiä lapsia. Sehän oli mahtavaa, sillä usein ilta kului järvessä. Sauna oli lämmin pitkin iltaa. Illalla paistettiin takassa makkaraa ja juotiin limsaa. Kesällä 1983 meillä oli kuukauden amerikkalainen tyttö, Karen, olin silloin menossa lukioon. Hän oli ihan hurmaantunut saunomiseen ja uimiseen. Se olikin varmasti miljoonakaupungin tytölle eksoottinen elämys.

Pyykkiä käytiin pesemässä isovanhemmillani reilun kymmennen kilometrin päässä. Joskus käytiin kääntymässä kotona, ja oli ihana päästä omaan huoneeseen ja katsoa illalla joku vanha elokuva.

Silloin tuntui siltä, että ei ollut kiire mihinkään. Eikä ollutkaan. Ei ollut aikatauluja, ei puhelinta, mökillä ei ollut silloin lapsuudessani ja nuoruudessani sähköjäkään. Oli vain aikaa loputtomasti olla ja vaellella.



Pikku hiljaa vuosien myötä vieraannuin mökistä, en erityisemmin välittänyt siitä, että vesi täytyy kantaa järvestä tai yöllä pitää mennä ulkohuussiin. Ruuan teko tai tiskaus on operaatio sinänsä. Meille mökin pitäminen olisi myös matkan takia sula mahdottomuus, mutta emme myöskään mieheni kanssa ole mökki-ihmisiä. Mökki siirtyi perheelle, jossa on neljä lasta, joten on kiva tietää, että mökinniemessä on elämää ja vipinää.

Muistot ovat silti jääneet elämään, ja mökkipäiväkirjoissa on kaikenlaista hauskaa tallella. Tyyni ilta, lämpiävä sauna ja makkaran tuoksu ovat kuitenkin muistoissa, se on jotain niin suomalaista kuin vain olla voi.

Tänä kesänä kävin mökillä viimeistä kertaa. Minulle tehty keinu on otettu jo aikaa sitten pois. Sain valita mukaani mitä halusin muistoksi. Valitsin suuren Iittalan vihreän kannun, jonne olen kymmenet kerrat laittanut kukkakimpun niittykukista. Isän keski-Aasiasta tuomat pienet keramiikkakulhot halusin myös. Niihin voi laittaa vaikka meze-annoksia.

Onko sinulla mökkimuistoja lapsuudestasi?

Ps. Kuvat vuodelta 1982, olin neljäntoista.

Seuraa blogiani:


23 kommenttia:

  1. Ihana mökkipostaus <3 Haikeansuloinen, mutta onneksi olette varmaankin mökin myymisen kanssa sinut.

    Minulla on hyvin samantapaisia mökkimuistoja. Meillä mökki oli vain 16 km päässä kotoa, joten usein olimme siellä viikonloput keväästä syksyyn. Ja kesälomien aikaan pidempiäkin jaksoja. Voi että, miten ihanaa oli saunoa ja uida tuntikausia, leikkiä omia mielikuvitusleikkejä ja nauttia kiireettömästä vapaudesta. Olen mökki-ihminen vieläkin, tosin tuolla isäni mökillä tulee nykyään käytyä vain harvakseltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vanhempani tosiaan kypsyttelivät mökin myyntiä, ja nyt oli aika. Hyvä niin.

      Ihania mökkimuistoja, hyvin samanlaisia kuin mulla. Sellaista kiireetöntä aikaa se oli lapsuudessa!

      Poista
  2. Kyyneleet nousi silmiin, niin hyvin 70- ja 80-luvun kiireettömiä kesiä kuvasit, olen vain pari vuotta sinua nuorempi, . Jälkikäteen olen ajatellut että nimenomaan lapsille oli kivaa ja päättymättömän pitkää kun ne ruoanlaitto-, siivous- eikä pyykkäyspuuhat koskeneet. Siinä vaiheessa kun niiden asioiden hankaluus alkoi teini-iässä nousta tajuntaan, mökillä olosta tuli huomattavan paljon tylsempää, ainakin ilman kavereita. Silloin kun he tulivat seuraksi, ja käytiin kylillä ihmettelemässä maalaiselämää ja -poikia, olikin jo kiintoisampaa. ;) Tietyt tuoksut ja näkymät sekä musiikki palauttavat itsenikin sen oman järven rantaan, josta myös meidän mökki on kauan aikaa sitten myyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat muistelot sullakin! Lapsena sitä tosiaan oli huoleton, kun sai vain olla, toki pientä askaretta teki silloin tällöin kuten tiskasi.

      Kavereita kävi minullakin, ja oltiin parhaiden tyttökavereiden kanssa muutaman kerran päinemmekin yläasteella. Hauskoja muistoja jäi! Kiireettömyys kuvasi sitä aikaa, eihän sitä ollut edes puhelinta mökillä!!

      Poista
  3. Onhan noita mökkimuistoja, varsinaista omaa mökkiä meillä ei ollut, äiti kun ei todella ollut mikään mökki-ihminen. Isotädin mökillä vietin aikaa sitäkin enemmän mummin ja muiden isotätien kanssa. Taisin olla n. 5-vuotias kun minut ensimmäisen kerran pakattiin yksin Helsingissä linja-autoon ja laitettiin matkaan. Kuljettaja vannotettiin päästämään tyttö ulos Porvoossa väliseisakilla ostamaan nakkeja grillikiskasta ja seuraavan vasta perillä mökin pysökillä, jossa mummit ja mammat vastassa. Siellä sitten vietettiin koko kesä. Saunalla ei ollut edes sähköjä ja läheisessä maatalossa käytiin maidot hakemassa ja kananmunat vähän kauempaa kanalasta. Lehmiä ja vasikoita hoitaessa ja peltoja ja joenrantoja vaellessa ja ongella meni sitten koko kesä. Isä kävi joskus lomalla olemassa ja yhdessä käytiin ongella. Eikä tullut koskaan aika pitkäksi, eikä tullut kaivattua mitään puhelinta tai muuta sellaista. Huolettomia päiviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa ollut aika reipas lapsi, kun uskalsit yksinään matkustaa! No, onneksi matka ei ollut noin pitkä. Sinulla oli aika idylliset kesät siellä maalla, oli eläimiäkin! Eikö ole kumma, että aika ei tosiaan koskaan tullut pitkäksi, aina sitä jotain keksi! Huolettomia päiviä tosiaan!

      Poista
  4. Ihana ihana kirjoitus. Ja miten muistitkin nuo kaikki kirjasarjat! Samoja olen minäkin samoihin aikoihin lukenut ja nyt palautui mieleen jo unhoon jääneitäkin, kiitos! -Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin ne, koska just ostin yhden mielenkiintoisen kirjan: Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu - kultaiset tyttökirjaklassikot. Siellähän oli juttua kirjailijoista ja näistä sarjoista vaikka kuinka. Ja monet löytyvät omasta hyllystänikin. Unohdin Susan Coolidgen Katy-kirjat, oman suosikkilistani kärjessä!

      Poista
    2. Voi, tuo Sara Kokkosen kirja menee ehdottomasti hankintalistalle! -Maarit

      Poista
  5. Ihana kirjoitus! Ihan kuin olisit omasta lapsuudestani ja nuoruudestani kirjoittanut, jotenkin ihan uudelleen palautui muistot mieleen ja vähän haikeus myös. Mutta,kiitos, sait kirjoituksellasi esiin muistoja ja asioita, jotka luulin unohtaneeni. - Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tosi mahtavaa. Muistin itsekin asioita,joita en ollut ajatellut aikoihin!

      Poista
  6. Mielenkiintoista kuinka yllättävän monetkin suurista ikäluokista jotka ovat lähettäneet lapsensa kesiksi mökeille ja mummuloihin, arkena illoiksi ulkoleikkeihin, toitottaa nyt moittien miksi pienten lasten vanhemmat mihinkään omaa aikaa tarvitsevat, syyllistävät vuoroviikkohuoltajuudesta ym! Mikähän poru siitä nykyään nousisi jos joku paketoisi kouluikäisen lapsen kesäkuun alusta elokuun puoliväliin jonnekin kauas kotoa, eikä vanhemmat pitäisi edes yhteyttä kuin satunnaisesti. Niin sitä on muisti lyhyt😏 Sinälläänhän tuo menneisyyden Suomen mökkielämä oikeasti oli tosi ihanaa ja kaipaan sitä lapsen näkökulmasta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ota kantaa tähän, mutta lapsen näkökulmasta kesät olivat pitkiä ja leppoisia. Vanhemmat olivat läsnä ja yhdessä tehtiin mukavia pieniä juttuja, mutta keksin myös itse itselleni tekemistä. Mulla oli hyvä mielikuvitus, joten sen kanssa ei tullut ikävä!

      Poista
  7. Voi noita kirjoja, se Meri-juttu on outo, kaikki muut olen lukenut, jotkut useampaankin kertaan, sillä asuimme kirjaston vieressä koulun asuntolassa. Mökillä olen kesäni viettänyt minäkin. Serkkujen kanssa leikttiin aholla, isolla kuusella, jonka oksilla voi keinua, koivulla, isoilla kivillä ja kallioilla. Leikittiin koiraa ja hevosta, kirkonrottaa ja pelattiin koko suvun voimin pesäpalloa. Heinäaikaan oltiin pelloilla apuna ja ihan pienenä jäätiin mummolaan leikkimään. Hevosella ratsastimme pitkin pikkuteitä ja vasikoita ja lehmiä hoidimme mekin mielellämme. Kesät olivat pitkiä ja miten minusta tuntuu, että aurinkoisempia ja lämpimämpiäkin. Mökillä vesi tuli lähteestä, maito haettiin mummolasta ja kasvikset kasvatettiin itse. Kalassa käytiin paljon ja marjoja poimittiin. Saunominen ja uiminen olivat tietty kivoja. Ihania muistoja tuli itsellekin mieleen, kiitos tästä postauksesta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin on ollut mitä idyllisin mökkilapsuus. Sellasita se oli silloin, kauheasti kaikkea kivaa tekemistä, ja sukulaisten kanssa oli kiva olla. Ihania muistoja!

      Poista
  8. Ihan kuin olisit kirjoittanut puolestani. Meidän mökki myytiin jo aikoja sitten, mutta vieläkin näen unia, jossa olemme siellä luvatta käymässä. Paljon on mökiltä ihania muistoja, mutta koska en siellä pysty aikaa viettämään, oli jär keväämyydä se pois. Äiti ei siellä olisi yksin pystynyt enää käymään ja muutekin sen ylläpito kävi raskaaksi.
    Vieläkin löytäisin järvestä kaksi isoa kiveä, josta hypin veteen. Tätä kirjoittaessa meinaa ihan alkaa itettämään, kun nenässä tunnen mökin tuoksun. Onneksi on muistoja, joita kukaan ei voi ottaa pois.

    En minäkään ole enää mikään mökki-ihminen. Nautin mukavuuksista, eikä ulkohuussi ja veden kantaminen järvestä oikein enää iske.
    Tälläkään en halua mitään vapaa-ajan asuntoa, jonne pitäisi raahata ruoat ja tavarat ja pitää siitä huolta. Ihan riittää tämän oman kodin kunnossapito minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle riittää kanssa talonpito, tässä on ihan riittävästi tekemistä. No saunaa ja järveä kaipaan kyllä kesäisin.

      Ihania muistoja sullakin. Ne on ja pysyy!

      Poista
  9. Meillä ei ollut lapsuudessa omaa mökkiä, mutta ystäväperheellä oli oikein vanhan ajan huvila Näsijärven rannalla. Sen vintiltä löytyi 1800-luvun kirjeitä ja kortteja, makuuhuoneissa oli ihanat pesukomuutit ja potat jne. Sieltä on monia kivoja muistoja.

    Nyt luomme omalle lapselle noita lapsuuskesien muistoja omalla, miehen isän rakentamalla vanhalla mökillä <3 Ja paljon noita muistoja on ehditty kerryttämäänkin, kun viime kesä meni kokonaan mökillä ja tänä kesästäkin suurimman osan neiti sai olla mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta kuulostaa tuo vanha huvila Näsijärven rannalla. Olisipa mielenkiintoista päästä lukemaan niitä vanhoja kirjeitä. Ajatella, että joku on niitä muinoin kirjoitellut.

      Tehän olette kovia mökkeilemään, lapsellenne varmasti kertyy samanlaisia muistoja kuin meille aikaisemmille sukupolville!

      Poista
  10. Mökin myyminen on varmasti rankka paikka, onhan se yleensä ollut perheellä jo pidempään kuin koti, kenties suvullakin. Ja kaikki muistot ovat kiireettömältä loma-ajalta, nostalgisia. Meille mökistä luopuminen olisi sula mahdottomuus, vaikka siitä on vain vaivaa eikä paljon iloa. 2 päivää kesässä on vähän - paitsi nostalgisointia...

    https://eedenista-itamaille.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten pidätte mökin, kun se on vanha ja tärkeä : ) Kyllä se oli äidille varsinkin rankkaa, isä taisi olla enemmän helpottunut. Onhan se ihana paikka, kun järvi on tyyni ja on ihan hiljaista joka puolella. Ja aina siellä tuli hyvät unet! Hirsimökki kun hengitti hyvin.

      Poista
  11. Kivasti kirjoitettu! Omat muistot 80-luvulta ovat juuri samanlaisia, kiireetonta elamaa perheen ja sukulaisten kanssa, marjapensaissa kyykkimista ja pelottavaan ulkohuussiin menoa. Mielessa on ihanat muistot, mutta en yhtaan kaipaa mokkielamaa. Ja nyt ulkomailla asuessa se ei oikein olisi mahdollistakaan. Parasta on pitaa lammin muisto itsella kuin yrittaa jaljitella jotain samaa aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu,samaa mieltä! Jos ei ole aikuisena mökki-ihminen, niin ei voi väkisin sellaiseksi tulla. Minusta eri elämänvaiheet ovat jännittäviä ja kivoja juuri erilaisuutensa vuoksi, siksi on hyvä katsoa eteenpäin. Juu, tuo ulkohuussi, huh, miten se joskus pelotti kaikenmaailman öttiäisten takia...

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.