4.9.2017

Minun maanantaini (realistic edition)



Maanantai alkaa kääntyä jo illaksi, ja tämä postaus on viimeisiä aktiviteetteja tälle päivälle. On ollut tosi vauhdikas päivä, mutta sen kruunasi eräs hieno uutinen perhepiirissä. Että sikäli tavallinen päivä saa arvosanakseen kymppi plus! Olipa muuten yllättävän hankala kuvattava tämä postaus, sillä meinasin unohtaa kännykkäni kameran olemassaolon vähän joka välissä! Mutta näin sujui maanantai:

Kello herätti klo 7:10. Olin sikiunessa. Mies oli lähtenyt töihin seitsemältä. Tapani mukaan en ollut kuullut mitään. En koskaan, koskaan torkuta, vaan nousen heti. Tarkistin pikavauhtia blogin kommentit, ja sitten suihkuun, tukka ja meikki. Vaatteet olin valinnut jo illalla, onneksi. Päälle valikoitui Second Femalen silkkitunika viime kesän Dotsin alesta, Willanan neule, J. Lindebergin vahapintafarkut ja Straffordin nilkkurit.



Aamupalan laittoon ilman huulipunaa... Aamupala on melkein päivän ihanimpia hetkiä. Arkena syön aina saman aamiaisen: puuroa, jossa on kaksi valkuaista, mantelimaitoa, hunajaa ja kanelia. Kahvit mantelimaidolla ja ruispala lisukkeineen on myös vakijuttu. Luen myös blogeja, katson analytiikat ja sähköpostin ensimmäistä kertaa. Sitten eväät pikku kylmälaukkuun, vitamiinit naamaan ja hampaidenpesulle.



Työlaukkuni sisältö näytti tältä... Pikkuveskana tänään Proenza Schoulerin PS1, joka ei onneksi blogikirppiksellä kelvannut kellekään. Olen ihastunut siihen uudelleen, ja olihan se Ellen kymmenen ikonisen laukunkin joukossa. Pikkulaukku lähti mukaan, koska minulla oli töiden jälkeen pari palaveria.



Suhasin töihin, autossa nauroin Aallon dynastian jutuille, Hanna, Kimmo ja Jarkko saavat hymyn huulille joka aamu! Tänään oli puhetta mikä WHIP, eli sana cooger (puuma) halutaan korvata WHIPillä, woman, who is hot, intelligent, in her prime! Eli nainen, joka on kuuma, älykäs ja parhaassa iässä!

Töissä olin tasan yhdeksän. Ja iltapäivään asti oli vauhtia. Opetin mm. antiikin musiikkia, ja ehdimme jo keskiaikaankin yhden luokan kanssa, ja soitimme Estampie-tanssia 1200-luvulta. Kuulosti hienolta.



Tuntien jälkeen hyppäsin autooni ja lähdin Vantaalle, Fashion Centeriin, jossa minulla oli kaksi tapaamista, yksi uuden ja toinen vanhan yhteistyökumppanin kanssa. Kivoja yhteistöitä tulossa, oli tosi mukavaa ja olin innostunut, kun lähdin kotiin. Aurinkokin paistoi kauniisti! Lähellä kotia on auringonkukkapelto, josta en ole vielä käynyt kimppua poimimassa.





Autossa aika kului puhelimessa (bluetooth-yhteydellä) äidin kanssa. Ennen kotiin menoa postitin vielä viimeisimmän kirppispaketin, kotona olin vähän viiden jälkeen. Lähetti oli käynyt ja jättänyt ovelle mieluisan lähtyksen Repeat Cashmerelta - #repeatstylebloggers, jee! Puhuin myös puhelimessa mieheni kanssa, joka oli lähtenyt töistä kotimatkalle. Samalla tyhjäsin astianpesukonetta.



Käytin odotteluajan hyväkseni, lajittelin pyykin, laitoin ensimmäisen koneellisen pyörimään, vastasin sähköposteihin, Wilma-viesteihin ja silmäilin huomisen tunnit läpi, kaikki kunnossa. Pakkasin laukun huomiselle, bändilappukirja kolmonen, kalenteri ja pari muuta matskukirjaa mukaan. Huomenna on kuusi tuntia opetusta, illalla jonkin verran kirjallisia töitä ja yksi blogipostauskin pitäisi viimeistellä.

Mies tuli kotiin, ja istuimme ruokapöydän ääreen puoli seitsemän. Juttelimme päivän tapahtumat läpi ja suunnittelimme viikonlopun menoja. Yleensä ei aina mene näin myöhään iltaruokailu, joten nälkäisiä oltiin. Seitsemältä aloin kirjoittaa tätä postausta, huomisen broileriruoka töihin paistui uunissa tässä välissä, ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii paraikaa.

Kun olen julkaissut postauksen, katson huomisen vaatteet valmiiksi, ja sitten otan vaan rennosti. Tyhjään kai sen pyykkikoneen. Huomeniltana on pakko saada jumpattua, tänään oli sen verran menoa ja meininkiä, että skippasin. Sitä paitsi jalat olivat vielä lauantain jäljiltä vähän kipeät.

Päivä oli siis todella kiireinen, ja nyt olo alkaa olla aika väsynyt! Aurinko alkaa laskea, ihan uskomatonta, kello on vasta kahdeksan paikkeilla.

Kello on nyt 20:04, kettu kuittaa ja painaa enteriä, sekä painuu siipan seuraan!

Mukavaa loppuiltaa!

6 kommenttia:

  1. Vauhdikas päivä ollut sinulla! Niin nämä arkipäivät tuntuvat menevän, niin vauhdikkaasti ettei perässä meinaa pysyä. Aamurutiinit on varmaankin tärkeitä kaikille ja oli mielenkiintoista nähdä missä järjestyksessä sinä ne toteutat ;)
    Mukavasta ja rauhallisesti käynnistyvästä aamusta seuraa yleensä melko mukava päiväkin. Viikonloppu- ja loma-aamuja ei kuitenkaan voita mikään!
    Mukavaa ja vauhdikasta viikon jatkoa :)
    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vähän liiankin vauhdikas. Mä tarvitsisin aina vähän tuumailulle aikaa... Se on just näin, rauhalliset aamut ovat ihan parhaita! Nuorena sitä vain hotkaisi aamiaisen ja sit menoksi. Toista se on nykyään...

      Mukavaa ja rauhallista ; ) viikkoa sullekin, Johanna!

      Poista
  2. Kiitos tästä postauksesta. Minäkin olin tainnut tätä toivoa. Kivaa samaistua toisen arkeen. T. Maija

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus, näitä voisi olla lisääkin. Näin kollegana (olen tosin lo&ao-yhdistelmä ja kumpaakin kuuluu työnkuvaani) päivän rytmi tuntuu varsin tutulta, tosin maanantaina ysin aamu olisi luksusta!
    Tuttu Lekolarin kalenteri pilkottaa laukusta, olisi mielenkiintoista nähdä työlaukun sisältöä tarkemminkin.

    Olen kateellinen aamusi rauhallisuudesta, itsellä ei ole koskaan aikaa avata konetta, lukea lehteä tai edes syödä rauhassa aamiaista (lapset ja koira). Oma rauhallinen aamuni alkaa, kun istun autoon ja syön aamiaisen ajaessa (smoothie, hedelmä tms.), työmatka tosin on niin lyhyt, ettei siinä sen enempää ehdi tekemään. Radio Classic kuuluu omaan ajomatkaani. Syön luokkani kanssa koulun lounaan, joten päivittäin en eväitä ota mukaan - ainoastaan niinä päivinä, jolloin tiedän olevani talossa klo 14 tai myöhemmin.

    Näin kollegana olisi siis mukava lukea toinenkin postaus työpäivästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kiva kollega! Lekolarhan se siellä pilkistää! Säilytätkö muuten vanhat kalenterit? Mulla on aika komea pino kaapissa vanhoja kalentereja.

      Mä tosiaan vien oman ruuan ja syön opehuoneessa. Ja työlaukku - se on hirveä sekasotku, mutta voisihan sen sisällön joskus esitelläkin! Mukavaa syyskuun jatkoa sinulle ja jaksamista työhön. Mä en töistä viitsi enempää tänne blogiin kirjoittaa, ymmärrät varmaan!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.