27.10.2017

On aika lukea enemmän - ja juoda teetä



Olen viime aikoina löytänyt itseni kirja kädessä useammin kuin ennen. Ihan tietoisesti olen laittanut puhelimen tai iPadin pois, sillä itseäni on alkanut välillä ärsyttää ainainen puhelimella roikkuminen. Vaikka saankin inspiraatiota ja iloa esimerkiksi Instagramin kauniista kuvista, olen miettinyt miksi en eläisi enemmän omaa elämääni ja jättäisi muiden elämän vähemmälle?

Sain synttärilahjaksi kivoja kirjoja, jänniä, romanttisia ja molempia, sekä sisustusintoa sytyttämään yhden opuksen. Olin niistä tosi onnellinen. En pidä itseäni minään älykkölukijana, ennemmin minua kiinnostavat hyvin kirjoitetut tarinat ja elämänkerrat. Oli tarina sitten hauska, surullinen, jännittävä, romanttinen tai tosi, jos se vain on hyvin kirjoitettu, minulle kelpaa. Lapsuudenkotonani on aina luettu paljon. Jouluisin kirjalahjat olivat odotettuja lahjoja ja niihin uppouduttiin jo heti aattoiltana suklaarasian kanssa.

Toinen juttu, jonka olen opetellut uudelleen, on teen juonti. Mietin mikä ihme siinä on, että yleensä tee ei vain ole maistunut, ja se alkaa janottaa ihan hirveästi. Syy taisi olla enemmän teessä kuin minussa. Flunssan aikana löysin erilaiset yrttiteet, joista piparminttu oli eniten mieleen. Siihen tuli ihan himo! Löytämissäni laaduissa ei ollut kofeiinia ollenkaan, ja veikkaan, että se saattoi olla yksi janon syy. Tai en tiedä. Nuorena kyllä join teetä, ja opiskeluaikana Keisarin morsianta kului pussikaupalla. Teetä ostettiin myös paljon lahjaksi. Ja onhan teen tuoksu aivan ihana.

Illasta on siis hyvä jättää aikaa teemukille ja hyvälle kirjalle, ainakin se yksi tunti. Oletteko huomanneet, miten lukiessa on jotenkin enemmän läsnä? Tuntee kirjan käsissään, sohvan pehmeyden, aistii tunnelman ja haistaa höyryävän teen mukissa. Puhelimen tai iPadin kanssa ei saa samaa tunnelmaa. Olen lukenut viime aikoina vanhoja kirjojani, ja muistan edelleen hyvin juonet. Elämänkertoihin palaan myös uudelleen: lempparini on venäläisen oopperalaulaja Galina Visnevskajan muistelmat, jotka ovat jännittävimmät ikinä: millaista oli olla laulajatar tähti Neuvosto-Venäjällä, ja lopulta joutua maanpakoon. Galinan mies oli kuuluisa kapellimestari ja sellisti Mstislav Rostropovits.



Olen huomannut, että lukemiseen keskittyminen on nykyään ihan taitolaji. Siinä missä ennen kirjan kanssa meni päivä, nykyään tunti on hyvä saavutus niin, ettei sorki välillä sitä pahuksen puhelinta. Parasta lukeminen on matkalla, ja myös automatkalla vaikka vanhemmilleni tai anoppilaan. Kuusi tuntia autossa kirja kädessä on varsinainen flow. Olenkin automatkoilla tosi tylsää seuraa, jos olen lukuflowssa. Hauska mun oma juttuni on myös se, että aina anoppilaan matkatessa pitää pysähtyä Warkauden Portin Kirjapörssissä.

Kirjoitin aiemmin syksyllä vastemielisyydestäni self help-kirjoja kohtaan. Olen kai niin umpirealisti huolimatta herkkyydestäni ja taipumuksestani elää jalat tukevasti puoli metriä maanpinnan yläpuolella, etten koe niistä olevan itselleni mitään hyötyä. Tilanteista oppii ja ottaa opiksi, jos on viisas. Ehkä jollekin on niistä apua ja intoa, eikä ole tarkoitus dissata niistä pitäviä. Luinkin tänään Ylioppilaslehden kolumnisti Jantso Jokelan tekstin, ja siinä oli muutama erittäin hyvä lause. Hän siteeraa tanskalaista Svend Brinkmania, joka on kirjoittanut kirjan "Pysy lujana - Elämä ilman self-helpiä" (Tammi, 2016). "Älä keskity tutkimaan sisintäsi. Siellä ei ole mitään. Älä keskity olemaan "aito": Se perustuu lapselliseen ihmiskuvaan ja johtaa riittämättömyyden tunteeseen. Etsi ratkaisuja itsesi ulkopuolelta. Lue romaani, älä elämäntaito-opasta".

Mukavia kirjamessuja - minäkin aion käydä. Aiotko sinä?




Mukavaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!

6 kommenttia:

  1. Voi, lukeminen on niiiiin ihanaa <3 Olen ollut himolukija ihan pikkutytöstä asti, enkä usko ikinä kyllästyväni kirjoihin. Tosin en kauheasti "uskalla" lukea arki-iltaisin, koska en vaan pysty laskemaan hyvää kirjaa käsistäni ja yöunet jäävät ihan liian lyhyiksi. Mutta viikonloppuisin ja varsinkin lomalla (open kesäloma, jeeee!) luen ihan älyttömästi.

    Toi Dan Brownin Alku on tosi hyvä! Oon vähän kade sulle, kun sulla on sen lukeminen vielä edessä :)

    Ihanaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että se on hyvä! En usko kyllä, että niin hyvä kuin Da Vinci koodi! Mahtavaa, ,että sä olet jaksanut edelleen lukea, mua hävettää miten vähän luen suhteessa männävuosiin... Tämä some syö aikaa ihan kamalasti.

      Kiitti samoin sulle!!

      Poista
  2. Niin kirjat kuin teen juominenkin ovat olleet myös täällä viime kuukausien aikana suosikkeja. Some-maailmakin on jäänyt välillä vähemmälle huomiolle, kun olen innostunut lukemaan kirjoja. Tuon Dan Brownin kirjan meinasin eilen ostaa messuilta, mutta sain "käskyn" laittaa sen joululahjalistalle. Toivottavasti pukki tuo sen ja muuta mukavaa lukemista. Leppoisaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että Dan Brown löytyy aika monesta joululahjalistasta tänä vuonna! Vitsi, meillä taitaa messut jäädä nyt kuitenkin käymättä, on niin paljon tekemistä...

      Mukavaa sunnuntaita!!

      Poista
  3. Mä luin nuorempana tosi paljon, oikein rakastin lukemista, mutta viime vuosina olen huomannut ihan saman, että itselläkin tulee tartuttua puhelimeen kirjan sijasta ja sitä olen tosi paljon mielessäni harmitellutkin. Haluaisin oikeasti lukea taas enemmän ja olenkin nyt ottanut ihan saman tavoitteen sinä, että keskittyisin illasta edes puoli tuntia hyvään kirjaan juuri ennen nukkumaanmenoa. Siinä rauhoittuu itsekin paremmin kuin kännykän tai tietokoneen sinertävä valon äärellä. Ja tuokin on totta, että kirjaa lukiessa sitä on paljon enemmän läsnä, kun vaan ensin pääsee sisälle siihen maailmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ärsyttävää, kun tajuaa tämän ongelman, mutta niin vaikea on laittaa puhelin pois ja tarttua siihen kirjaan. Kesäisin on helpompi lukea ja keskittyä. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan!!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.