20.10.2017

Tunika, farkut ja vähän #metoo-pohdintaa



Katsahdin aamulla ikkunasta, ja mikä yllätys odottikaan - huurteinen maa, valkoiset pensaat, jähmettyneet pihlajanmarjat. Niin kaunista. Mittari näytti meillä viittä pakkasastetta, mikä on ehkä enemmän kuin muualla, sillä nuo pellot tuossa vieressä tuppaavat hohkaamaan kylmää jo loppukesästä.

Minun piti lentää jo eilen illalla Pietarsaareen, mutta viikonloppusuunnitelmat muuttuivat sairastelujen takia siellä päässä. Itse alan olla jo parempi, mutta kyllä nenä on vielä nuhainen. Ihmeen sitkeä pöpö on ollut. Viikonloppu vietetään siis kotona tiiviisti, sillä maanantaina haluan olla terveenä töissä. En taida lähteä I Love Me-messuillekaan. Harmittaa, että koko lokakuu on mennyt ilman liikuntaa, mutta ei voi nyt mitään. Kotonakin voi kyllä nauttia lomasta. Olen nukkunut pitkiä öitä, katsonut sarjoja, lukenut sekä kirjoja että blogeja ajan kanssa. Ylipäätään olen löysäillyt ja vaan ollut. Sitäkin tarvitsee.

Blogeissa (ja lehdissä) kuumaa on ollut #metoo-päivitykset, joita olen seurannut, ihan tyrmistykseen asti. Häiriköintiä on eduskunnassa asti mikä on minusta ihan käsittämätöntä.

Olen onnekas, sillä en ole kokenut koskaan seksuaalista häirintää sanan pahimmassa merkityksssä. Olen torjunut liian innokkaita tanssittajia ja vastaanottanut muutaman huutelun ja pari käsimerkkiä, mutta en pahempaa.

Nuorena pyörin maailmalla, matkustin, kävin opiskeluaikoina tyttöjen kanssa paljon ulkona, ylipäätään altistuin tilanteille, joissa olisin voinut mahdollisesti kokea häirintää, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Nuorena Unkarissa ollessa tilanne oli ihan päinvastainen, herrasmehiä tuntui olevan joka puolella. Ei tarvinnut koskaan avata itse ovia, junassa taasen aina joku mies tarjoutui nostamaan laukkuni hyllylle. Ylipäätään reissussa olen aina kokenut saavani enemmän miehistä apua kuin Suomessa.

Tytöttelyä en myöskään ole kokenut. Nuorena, aloittavana opettajana, 25-vuotiaana, kyllä jouduin muutaman kerran ojentamaan lukiolaispoikia, kun pyrkivät hyppimään nenälle, mutta suustani taisi tulla sen verran tiukkaa tekstä, että se loppui kerrasta.

Nuorena olisin varmaan häirinnästä lamaantunut ja tyrmistynyt. Varmaan hävennytkin, mikä on ihan käsittämätön reaktio - eihän vika ole tytössä tai naisessa. Niinkö tyttöjä on muovattu "kilteiksi" ja "hyviksi tytöiksi", että häpeä on ensimmäinen reaktio? Minun vikani, kun olin paikalla, olin myöhään ulkona, oli päällä lyhyt hame? Mitä tein väärin? Häpeä ei ole tytön tai naisen, vaan sen, joka häiritsee.

Tärkeää on, että asiasta nyt puhutaan. Hienoa, että Alyssa Milano aloitti tämän kampanjan, ja että siihen on reagoitu niin vahvasti. En usko, että häirintää koskaan saadaan täysin loppumaan, mutta toivottavasti vähenemään. Toivottavasti ilmapiiri muuttuu tiedostavammaksi asian suhteen.

Edit. klo 17.34. Otanpa vähän puheitani takaisin. Blogiin tulleet nahkahousukommentit. "Nariseeko sun nahkahuousut, kun kävelet". "Voitko laittaa nahkahousut ja korkokengät." "Haluaisin ostaa sinulle merkkikorkkarit." Pari treffipyyntöä sähköpostiin, joista yhdessä sanottiin:"Haluaisin treffikokemuksen vanhemman naisen kanssa." Pyyntö ostaa käytetyt nahkahanskat: "maksan täyden hinnan." Siis oikeesti, joo. Onhan noita. Jutut eivät oikeastaan häirinneet, lähinnä mietin kenellä on tosiaan otsaa kirjoitella vieraalle ihmiselle noin, toisen vaimolle. Sanomattakin selvää, että viestit deletoin taivaan tuuliin.




Kuvat ovat viime viikonlopulta, päällä Capri Collctionilta saatu tunika. Farkut sopivat kivasti rennon tunikan pariksi. (Nilkkurit ovat vain kuvausrekvisiittaa.) Minusta on kiva viikonloppuisin kattaa "paremmalle puolelle" ja laittaa kangasservietit mukaan. Leivoin pari maalaisleipääkin - en ole ennen tehnyt leipää, ja se oli melkein hauskempaa kuin syöminen!





tunic Capri Collection (sponsored)
jeans Mos Mosh
boots Nude
earrings Coal


Mukavaa perjantaita ja ihanaa syyslomaa teille, kenellä se alkaa tänään!

Seuraa blogiani:

6 kommenttia:

  1. Hei, harvoin kommentoin, vaikka lähes jokaisen päivityksen luenkin. Pakko sanoa ihan ensimmäiseksi, että sinä vain kaunistut, aivan erityisen ihana kampaus näissä kuvissa! Ja kaunis värimaailma.
    Tuo seksuaalinen ahdistelu -teksti olisi voinut olla itseni kirjoittama, juuri näin se minullakin on ollut. Hämmentävä seurata kuinka moni kuitenkin on kokenut ahdistelua.
    Hyvää syksyn jatkoa, terveisin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun kommentoit, kiitos! Ääk, ihana kohteliaisuus, kiitos.

      Hämmentävä on just oikea sana, tuntuu, että sellaisia kokemuksia on joka toisella. Ihan kamalaa! Mutta on meitäkin, jotka onneksi siltä ovat säästyneet. Eikä Suomessa todellakaan ole pelkästään ahdistelijoita, vaan paljon mukavia miehiä ja naisia

      Kiitti samoin sulle!

      Poista
  2. Komppaan edellistä kommentoijaa. Sun hiukset, niiden väri ja kampaus, sopivat sulle todella hyvin. Näytät niin kauniilta.

    VastaaPoista
  3. Olen hyvin saman ikäinen kuin sinä, pari vuotta vanhempi. Olen sitä mieltä, että Suomessa tytöt kasvatetaan liian kilteiksi, ainakin meidän ikäisemme on kasvatettu, nuoremmista en voi sanoa niin varmasti. Nimenomaan tuo, että yritetään syyllistää naisia sitten vielä aikuisenakin vaikka ties mistä ja tästä seksuaalisesta häirinnästä alkaen vaikka väärintekijät ovat olleet miehiä. No okei, miehet kyllä sanovat, että naisetkin nykyäään käyvät baarissa kiinni mutta näin vanhempana en ole sitä kyllä nähnyt, johtuneeko siitä, että baarit ja yökerhot eivät enää kuulu ohjelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ikäluokka on minustakin kasvatettu hyvin kilteiksi ja auktoriteettia kunnioittaviksi "hyviksi tytöiksi". Auktoriteetin kunnioittaminen on ollut minulle työelämässä jopa pienoinen haitta, on ollut vaikea välillä saada suutaan auki.

      Hehheh, baarit eivät täälläkään ole kuuluneet ohjelmaan enää vuosikausiin, en kertakaikkiaan edes muista milloin olisin viimeksi käynyt? Ennemmin sitä menee syömään kivaan paikkaan kuin baariin...

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.