Viiskymppisen elämän aakkoset

Tänään se sitten on, The Birthday! Fab Fifty! Olen aamun ja päivän kotosalla (vapaalla, jee!), mutta illalla suuntaamme mieheni kanssa ensin Balmuirin kymppisynttäreille Kämpiin ja sen jälkeen syömään. Kivaa, kivaa, kivaa! Tiistaina lämpö laski, ja muutenkin olo alkoi olla normaali. Nuhaa on vielä, mutta paremmalla puolella ollaan ehdottomasti!

Ajattelin, että kai pitäisi pyöreiden synttärien kunniaksi kirjoitella jotain henkevää ja ylevää, hehheh. Ja sitten keksin, että kirjoitan uudestaan Elämäni aakkoset, mutta nyt vähän ikään kuin uuden iän näkökulmasta. Joten tässä tulevat Viiskymppisen elämän aakkoset!



A Aviopuoliso. Hän on elämäni rakkaus ja paras ystäväni, tukijani, sparraajani ja järjen ääni. Hän ottaisi vaikka luodin puolestani. Me ollaan edelleen vähän öklösöpöjä ja kuljetaan käsi kädessä. Harvoin riitelemme, en edes muista milloin viimeksi, mutta kyllä meillä ollaan myös eri mieltä asioista. Mieheni sanoo, ettei hän nössöä vaimoa haluakaan, ja hänessä on kyllä minulle vastusta! Niin pitää ollakin. Hän on hauska ja karismaattinen, ja kaikki, jotka hänet tuntevat, pitävät hänestä. Huumori on meillä yhteistä, ja loputon määrä pöhköjä sisäpiirivitsejä. Annamme toisen olla sellainen kuin hän on.

B Blogi, no tietenkin! Olen oppinut ottamaan bloginkin kanssa rennommin, ei ole niin kuolemanvakavaa, jos tulee välillä taukoja. Olen tehnyt FFS:n kanssa paljon töitä, ja löytänyt oman tapani kirjoittaa sitä. Työn ohella on aika vaativaa pitää usein päivittyvää blogia, mutta jokin kumma juttu se vaan saa jatkamaan vuodesta toiseen! Ehkäpä se on blogin visuaalisuus ja pysyvyys, näkee kättensä tulokset heti. Vanhoihin juttuihin on kiva palata joskus. Ihana nähdä miten paljon täällä viikossa käy porukkaa! Ja miten hauskaa, kun joku kertoo ihan kasvotusten lukevansa blogiani! Sillä tavalla saa vaikka uusia ystäviä, ping sinne Porin suuntaan!



C Chicos, meidän kantispaikka Mannerheimintiellä. En tykkää erityisemmin fine dining-meiningistä, vaikka toki sekin on hauskaa välillä. Chicosissa kantri soi, caesar-salaatti ja bataattiranskalaiset tai ylikypsä possu maistuvat, ja palvelu on aina hyvää.

D Day Birger & Mikkelsen, mun lempibrändi, tanskalainen.

E Elämänkokemus. Kai sitä jo viiskymppisellä on? En halua muuttua marisevaksi ämmäksi, vaan säilyttää huumorin ja leikkimielisyyden aina. Olen sellainen perimmäiseltä luonteeltani ja sellaisena haluan pysyä. Se, että nauttii elämästään, ei sulje syvällisyyttä pois, mutta sen puolen näytän ehkä mieluummin läheisilleni. En ole luonteeltani avautuja. E-kirjaimen kuuluu myös elämän rajallisuuden tajuaminen, se on ajatuksissa useammin kuin koskaan ennen.

F Fifty. Uusi, jännä vuosikymmen alkamassa, whoop-whoop!! Odotan innolla mitä kaikkea se tuo. "Viisikymmentä on uusi kolmekymmentä" - ei sentään, herranjestas, kaikki ne kriisit ja muut ongelmat, ei kiitos. Viisikymmentä on viisikymmentä, ja sillä siisti. Viisikymmentä on WHIP - a woman, who is hot, intelligent and in her prime - eiks me viisikymppiset olla sellaisia? ; ) Kuulin muutama viikko sitten tuon uuden määritelmän aikuiselle naiselle, ja pidin siitä kovasti. Puuma-sana on typerä, whipissä on leikkimielisyyttä ja miehet tiputetaan siitä määritelmästä pois. Eihän aikuinen nainen tarvitse miestä oman itsensä määrittelyyn. (Ja nyt jos joku "ihmettelee", että siellä se Marjukka nyt pitää itseään kuumana ja älykkäänä, niin kehoitan siirtymään suoraan kohtaan H.)

G Gran Canaria. Ehkä tuleva eläkepaikka?

H Huumori! Tiedättekö, minusta huumori on mielestäni avain parempaan elämään. Se, että ottaa vähän rennommin ja nauraa itselleen. Huumori on myös paras "ase" opettajan työssä. Itseään ei kannata ottaa niin vakavasti. Pieni ilkikurisuus elämää kohtaan on hyvä juttu! Huumori auttaa jaksamaan arjessa, potkaisemaan persuksille huonoja aamuja ja vastoinkäymisiä. Elämäni muutamia suuria vastoinkäymisiä olen jaksanut käydä läpi, kun olen luottanut huomiseen ja yrittänyt löytää mukavia asioita niilläkin hetkillä.

I Ikärasismi. Tästä on paljon puhetta, mutta en ole omakohtaisesti kokenut sellaista. Työelämässä koen iän olevan vain eduksi. Vietän lasten ja nuorten kanssa kuitenkin aika paljon aikaa viikossa, siinä ei ehdi mummoutumaan. Blogistaniassa on tietenkin paljon nuoria, mutta en ole huomannut kenenkään katsovan oudosti sen takia, että olen aikuinen bloggaaja. Itsellänkin on itseäni vanhempia ystäviä, se on rikkaus elämässä.



J Jaksaminen. Sen kanssa on ollut parikin kertaa taiteilua, mutta olen oppinut kantapään kautta, kuten monesti opitaan. En enää vedä itseäni ihan piippuun, siitä ei kukaan kiitä, eikä siitä ole iloa kenellekään. Jaksamisen perusasiat pitävät olla kunnossa: ruoka, uni, vapaa-aika, läheiset ja ystävät. Jos haluan hemmotella itseäni, teen sen: ostan lehden, katson Netflixiä tai menen peiton alle köllöttelemään aikaisin.

K Koti. Kotoilu. Kotoilu on minusta ihana sana, pehmoinen, suloinen, hämyinen. Koti on maailman paras paikka! Meidän talo on kohta viisitoistavuotias, ja elämä kyllä alkaa jo näkyä karmeissa, mutta se ei haittaa.

L Lempeys. Se on lisääntynyt iän myötä ihan selvästi. Olen edelleenkin vähän liian vaativa itselleni, mutta huomaan lempeyden hiipineen ajatteluuni ja olemiseeni ihan eri tavalla kuin nuorena. Kaiken ei tarvitse olla niin just. Kattellaan ja juodaan kahvit, mietitään samalla.

M Minä. Olen edelleen se sama tyttö, joka olen aina ollut, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kasvanut omaksi itsekseni. Ihan helposti se ei ole käynyt. En tiedä, olenko saavuttanut ihan sitä, mitä olen halunnut, mutta riittävästi olen. Olen riittävän hyvä. En ymmärrä, miksi luullaan, että ihminen jotenkin muuttuu vanhetessaan, perusminä ei muutu, mutta toivottavasti jalostuu! Minuutta ei pidä hukata mihinkään, eikä kenenkään takia.

N Netflix. Sen myötä telkkarin katsominen on ihan jäänyt. Seuraan ihan teeveeohjelmista vain brittisarjaa Halcyon. Ehdotin miehelle, että kun telkkari vaihdetaan, ostetaankin telkkarin sijaan  videotykki ja laitetaan iso valkokangas. Olen amerikkalaisen viihteen kyllästämä.

O Olympus, kamerani, joka on pieni ja valovoimainen: OM-D E-M10. Se alkaa olla jo vähän vanha. Persoan paria uutta objektiivia, mutta uutta Mark II-kameraa en ole uskaltanut edes katsoa, koska sitten en saisi sitä mielestäni ollenkaan.

P Perus. Mikä on perushyvä? Perusturva on hyvä olla olemassa. Elämän perusasiat kunnossa. Välillä kapinoin perusjuttuja vastaan, haluaisin myydä kaiken ja muuttaa lämpimään. Olla vähän hippi ja rantapummi. Silti kuljen kiltisti töissä ja elän hyvää peruselämää tyytyväisenä. Olen ihan perusnainen kuitenkin.



Q Quo vadis? Minne menet? Latinan kielestä tulee mieleen isä, joka kirjoitti nuorena latinan ylioppilaskirjoituksissa. Hän harrastaa kieliä, ja opetteli juuri italian. Kun me muut opettelemme "italiaa", niin hän ottaa haltuun koko kielen. Latina on hyvä pohja italialle. Oma kielipääni on keskinkertainen, vähän ruotsia, saksaa, espanjaa ja alati heikkenevä, ennen erinomainen englanti...

R Ruoka. Olen ruokajuntti, ja vähän ylpeä siitä. En jaksa seurata vaihtelevia ruokatrendejä, karppaamista (no, se taisi mennä jo), smoothiebowleja, superfoodeja... Ymmärrän kyllä, että joillekin se on tärkeää, ja se on ok. Kaikille meillä on intohimomme. Mutta kun tavallinen kotiruoka on niin hyvää! Viimeksi tein kaalipataa. Myös lihapullat, muusi, risotto, broileri ja erilaiset kalat ovat hyvää arkiruokaa. Ainoat ruuat, joita kartan, ovat pasta ja ruuat, joissa on maitoa. Kokolihaa syön vain poikkeustapauksissa. Äidin vispipuuro on ihan parasta. Ja leivän syönnistä en ainakaan ota tunnontuskia.

S Suvaitsevaisuus. Suvaitsemattomat ihmiset ärsyttävät minua yhtä paljon kuin "ihmettelijät" ja mielensäpahoittajat. Heitä on Suomessa ihan liikaa jokaista sorttia. Mikä siinä on niin vaikea sietää, jos jotkut elävät toisin kuin itse? Paljon on menty eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Live and let live! Relaa vähän!

T Työ. Suhde työhön on muuttunut viime vuosina. Pidän työstäni ja haluan kehittyä siinä. Työkavereitani rakastan, meillä on upea työyhteisö. Mutta työ ei enää määritä minua ja minuuttani niin kuin nuorempana. En ole yhtä kuin työni. Kaksikymmentä vuotta antaa rutiinia, mutta myös perspektiiviä.

U Urheilu. En kuntoile tavoitteellisesti, vaan riittävästi pysyäkseni kunnossa. Venytellä voisi tietenkin aina enemmän. Inhoan venyttelyä, mutta teen sitä silti.



V Vanhemmat, veli, veljenlapset. Oma lähiperheeni. He ovat minulle kaikki kaikessa, hauskoja tapauksia joka ainoa! Vaikka veljen kanssa meillä on reilu ikäero, olemme silti läheisiä. Veljen lapset ovat fiksuimpia nuoria, jotka tiedän. Okei, olen ehkä puolueellinen, mutta on kiva seurata mihin he suuntautuvat elämässään.

W Wien. Lempikaupunkini. Synttärijuhlissa Kahoot-tietokilpailussa yksi kysymys joukkueille oli mikä on lempikaupunkini: Wien, Madrid, Pariisi vai Las Palmas. Kyllä kunnia elegantille ja kompaktille Wienille menee, vaikka moni joukkue protestoi, kuulemma Madrid olisi ollut oikea ; )

X Äks niin kuin risteys. Elämässä on risteyksiä, joista valitaan suunta seuraavalle tielle. Mikähän olisi seuraava risteys, en osaa kuvitella tällä hetkellä muita kuin eläkkeelle jäämisen. Siihenkin on aikaa. Nuorena niitä risteyksiä oli vähän väliä, nyt tie on ollut suorempaa jo pitemmän hetken.

Y Ystävät ja tuttavat. Ystävistä olen kirjoittanut ennenkin, mutta on kiva, että elämässä on myös paljon tuttavia! Heitä näkee mm. blogin kautta tulleissa tilaisuuksissa, ja on aina hauska moikata ja vaihtaa sananen.

Z Zzzz... Uni, nukkuminen. Nukkumisesta en tingi. Olen parikymmentä vuotta sitten kokenut unihäiriön, ja se oli kauheaa. En saanut unta, enkä pysynyt unessa. Siitä toivuttuani olen arvostanut unta todella paljon, myös sänkyä ja makuuhuonetta rauhoittumisen paikkana. Tarvitsen paljon unta, olen aina tarvinnut. Arkena menen sänkyyn noin puoli tuntia ennen nukahtamista. Nukun yhdeksän tuntia yössä, kymmenestä seitsemään arkisin. Viikonloppuisin menee kymmenen, yksitoista tuntiakin, eikä tee tiukkaakaan.

Å Åbo, eli Turku, jossa synnyin.

Ä Ääni. Se on työkaluni, joten siitä pitää huolehtia. Se on kestävä ja kiinteä, kiitos laulunopettajalleni Johannalle siitä.

Ö Öö-mappi, jonne tulen sulkemaan kaiken turhan ja mieltä kuormittavan elämässäni.



"Viralliset" synttärikuvat otti mies, ja laitoin lemppariasuni päälle. Neule on kolme vuotta vanha Repeat Cashmeren, nahkaleggarit uusi alelöytö J. Lindeberg, bootsit vanhat, mutta rakkaat Acne Coltit ja korut saatu blogin kautta, Coal, paitsi Syster P:n Sisterhood-rannnerengas tyttöjen päivän kunniaksi, sillä kuvat otettiin eilen illalla, kun oli jo melkein pimeää.

Mutta nyt - syntymäpäivän viettoon, ihanaa lokakuista torstaita teillekin! Yritän olla ahkera ja instailla MyStoryyn.

Ja jos kiinnostaa, niin ekat Elämän aakkoset ovat täällä, Kesäaakkoset löytyvät täältä ja Musiikkiaakkoset täältä.

Seuraa blogiani:

Bloglovin`

Blogit.fi

Instagram

Facebook