1.12.2017

Dokkaridiggari suosittelee: liiat lupaukset dokkarissa "I am no your guru", ja kaksi muuta dokkaria

Netflixillä oli taas muutama dokkari, joiden katsomista olen odotellut. Toki sen tarjonta on vähän amerikkalaishenkistä, mutta kiinnostavia henkilökuvia kuitenkin.

Iris Apfel Tämä mieletön 93-vuotias newyorkilaisleidi on tullut kuuluisaksi vasta vanhemmalla iällä. Iris on keräilijä, eikä hänelle todellakaan vähän ole enemmän. Tätä dokkaria katsoessa tulee mieleen, että kiinnostus tyyliin ja muotiin ei todennäköisesti koskaan tule katoamaan, vaikka ikävuosia olisi liki sata. Yhtä ihanaa kuin Iriksen tyyli oli seurata hänen ja hänen miehensä yhdessäoloa. Avioliittoa on takana jo aikamoinen pätkä, mutta silti ollaan vaan yhdessä.

One Of Us Dokumentti kertoi muutaman henkilön erosta ortodoksijuutalaisten, eli hasidien, kiinteästä yhteisöstä. Hasidit ovat mielenkiintoinen porukka, enkä voinut välttyä vertaamasta sitä vanhoillislestadiolaisiin. Miehillähän ovat omat tunnusmerkkinsä, korkkiruuvikiharat poskilla ja mustat puvut, mutta nainen naimisiin mennessään leikkaa hiuksensa, ja ulosmennessään pukeutuu peruukkiin. Nainen on myös olemassa ennen kaikkea äitiyttä varten, eikä tyttöä kouluteta muuhun kuin äitiyteen. Hasidit ovat kiinteä yhteisö, jossa toista autetaan pyytämättä vaikkapa sairaita tai lapsen saaneita, mutta yhteisön säännöt ovat tiukat. Jos yhteisöstä lähdetään, suljetaan portit takana kaikkiin perheenjäseniin ja ystäviin.

Dokumentti oli kauniisti kuvattu, mutta omaan makuuni vähän turhan hidas. Mielenkiintoista oli se, että kaikkien seurattavien elämäntilanne ei ollut yhteisöstä eroavana niin selvä kuin olisi voinut kuvitella. Miehensä pahoinpitelemä, seitsemän lapsen nuori äiti, oli ehkä jotenkin rohkein ja kypsin, mutta en lähde tässä ratkaisuja kertomaan, jos jotakin dokkari kiinnostaa.



Mutta sitten dokkariin, joka saa minut höyryämään enemmän kuin tavallisesti höyryän.

I am not your guru Tämä dokkari oli suosikkini näistä kolmesta, ja eniten pohdintaa herättelevä. Se kertoo amerikkalaisesta Tony Robbinsista, 57, joka on mentaalivalmentaja ja inspirational speaker. Robbins on aloittanut uransa 17-vuotiaana, ja on nykyään paitsi multimiljonääri, myös entisten presidenttien, prinsessa Dianan ja monen superstaran henkinen psyykkaaja.

Okei, olen tylsä, skeptinen, ärtyisä, epäluuloinen pohjalaismuija, joka lähti katsomaan tätä dokkaria jo negatiivinen asenne mielessään. En tiedä miksi koen erityisen vastemieliseksi kaikki elämäntaidon oppaat tai muut sellaiset, mutta niin vain koen. Ja kaikenlaiset karismaatikot. Eikä se kuulkaa siitä muuksi muuttunut tämän dokkarin edetessä.

Dokumentti seurasi Robbinsin kuusipäiväistä seminaaria, jossa 2500 viiden tuhannen dollarin osallistumismaksun maksanutta, elämäänsä muutosta halajavaa ihmistä osallistui paitsi Tonyn luentoihin, myös ryhmätyöskentelyihin sekä suuremmissa että pienemmissä ryhmissä.

Tony teki koko porukan läsnäollessa ns. interventioita, eli valitsi jonkun salissa olevan, jolta alkoi kysellä hänen ongelmastaan. Heitä oli kaikenlaisia, mm. yksikin nuori nainen, jonka elämäntarina oli niin rankka, että omatkin silmäni kyyneltyivät. Hän oli syntynyt uskonnolliseen yhteisöön, jossa jo kuusivuotiaita lapsia oli alettu käyttää hyväksi. Hänen tarinansa oli rankkaa katsottavaa. Mitä teki Tony? Myötäeli, niin tekisi jokainen inhimillinen, normaali ihminen. Halasi ja kehui rohkeaksi. Antoi naisen valita itselleen kolme "kummisetää" yleisön joukosta tukihenkilöikseen puoleksi vuodeksi. Lupasi hänelle mentaalivalmentajakoulutuksen. Lisää haleja - yleisöenergiaa - musiikkia. Problem solved.

Tony oli todellakin hyvin karismaattinen, parimetrinen kaveri, joka lietsoi yleisöstään"energiaa" ja "rakkautta". Ennen lavallemenoa hän pomppi pikku trampoliinillaan adrenaliinia suoniin. Ymmärrän kyllä, miksi hänen huomionsa voi olla jollekin haavoittuneelle balsamia. Hän itsekin myönsi rakentaneensa brändinsä. Tottakai, miten muuten?

En voi olla ajattelematta miten hän kehtaa luvata kuusipäiväisessä seminaarissaan täyttä elämänmuutosta. Eikö rikkinäisten, elämääänsä eheyttä kaipaavien ihmisten kannattaisi käyttää se viisitonninen vaikkapa terapiaan? Minusta tällainen seminaari on ihan helppoheikkiyttä - ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi tajutakseen, että ihmisille on helppo kertoa  mitä he haluavat kuulla: olet tärkeä, sinua rakastetaan, minä rakastan sinua jne. "Et olisi noin vahva, jos elämäsi olisi ollut helppoa".

Kävin sitten googlaamaan Tony Robbinsia, ja kas, seminaareihin järjestetään Suomestakin matkoja tai webinaareja. "Oletko sinäkin valmis pitkään viikonloppuun, joka muuttaa elämäsi?" "Ensimmäiseksi tulet oppimaan kuinka voit poistaa pelot, jotka rajoittavat elämääsi. Toiseksi tulet oppimaan tapoja, joiden avulla sinä muutat elämäsi nyt. Kolmanneksi tulet oppimaan, kuinka voit saada fyysisen elinvoimaisuuden ja energian." Kuulostaa hyvältä, olenkin juuri antibioottikuurilla, ja haluaisin kyllä saada vähän paremman fyysisen elinvoimaisuuden. Hitsi, kun en asu Floridassa kuten Tony. Olisin siellä lämmössä ja auringossa taatusti elinvoimaisempi kuin täällä pohjolan kaamoksessa.

Ja tämä on kuulkaas ihan erityisen kiinnostava: "Uusilla elintavoilla tulet huomaamaan tulokset päivissä, ei kuukausiissa - nukut vähemmän kuin koskaan olet voinut kuvitella, mutta olet energisempi. Koet merkittävää painon laskua, mikäli olet ylipainoinen. -Immuunisysteemisi vahvistuu ja yleiskuntosi paranee." Siis eihän tällaista voi luvata! Viikonloppuseminaarin tuloksena?

Luulen, että Tonya motivoi kolme asiaa.

Yksi: hän on oikeasti todella hyvä puppugeneraattori. Siis sellainen, joka osaa puhua tulitikusta puoli tuntia, ja saa sen kuulostamaan siltä, että minunkin on pakko hankkia nuo tulitikut. Ja ihanaa, että Tony hoksasi tyrkyttää juuri minulle noita tulitikkuja. Haluan maksaa sata euroa tulitikuista, joita Tony kauppasi, koska niiden avulla kynttiläni palaa kirkkaammin.

Kaksi: häntä motivoi valta. Hän näkee miten hyvin hän vaikuttaa massoihin. Massoja karismaatikkojen on helppo liikuttaa. Ja amerikkalaiset ovat kuin isoja pikkulapsia, kaikki tunteisiin käyvä menee läpi. Ja amerikkalainen Tonykin on. Me suomalaiset suhtaudumme tottavieköön skeptisesti kaikkeen massatunteelliseen. Tai emmepäs kuitenkaan - onhan meillä jääkiekko...

Kolme: raha. Kaikki tämä tuo hänelle ihan valtavasti rahaa. En ole rikastumista ja yrittämistä vastaan, vaan kysenalaisilla keinoilla rikastumista vastaan. Mitä sitten, kun seminaarin hype, univaje, universaalin rakkauden kokeminen on ohi? Palaa siihen normaaliin elämään. Hypetys ei kestä. Arki on rankkaa kuten kylmän talven oravalle, oksa luistaa ja käpy on jäässä.

Toivon todella, että osallistuneet ihmiset ovat saaneet jotain uutta elämäänsä. Uskon myös, että "onnistuneille" Tonyn seminaari on jo tavallaan viimeinen niitti, oma elämänmuutos on henkisellä tasolla jo varsin pitkällä.

Kaikenkaikkiaan minulle tuli tunne, että olen tosi tylsä ihminen. Olen elämässäni oppinut realistiksi, jopa kaikessa kauneudenjanossani inhorealistiksi, ja minulle kaikki tällainen höttölupaaminen on ihmisten tunteilla pelaamista ja hyväksikäyttämistä. Jos tarvitset apua, mene oikeaan terapiaan.

Jos joku on saanut Tony Robbinsin seminaareista elämälleen uuden suunnan, hyvä homma. Toki Robbins lahjoittaa valtavia summia hyväntekeväisyyteen, mutta mikä Yhdysvaltojen systeemissä on pielessä, kun yksityiset rahoittavat verohelpotuksin apua tarvitsevia, onkin sitten toinen juttu.


                                                Facebook / Instagram / Blogit.fi / Bloglovin`


6 kommenttia:

  1. Sanoit jotakuinkin kaiken mitä olisin voinut itse todeta, vain monin verroin tyhjentävämmin. Satakuntalainen nainen, jalat puoli metriä saven sisässä, unelmatkin käytännöllisiä..mutta mieluummin niin kuin hörhöjen höynäytettävissä. Valitettavasti näitä heikkoja hyväksikäyttäviä huijareita löytyy kotimaastakin, yksi härskeimmistä Pirkko Jalovaara, vielä uskon varjolla. Häpeällistä ja törkeää!
    Ei mitenkään pysty - vaikka kuinka koettaisi- edes kuvittelemaan mitä noiden ihmisten mielissä liikkuu, jotka silmästä silmään kanssaihmistä katsoen pystyvät tuollaista puoskarointia harjoittamaan. Tapahtui se minkä otsikon alla tahansa. Vaikea luonnevika on itsestäänselvää mutta silti. Tuho jonka jättävät jälkeensä luultavimmin suurempaa kuin voimaantumiset sun muut. :(
    On mukava lukea keskustelua herättäviäkin postauksia sinulta, kiitos tästä ja myös hyvistä dokkarivinkeistä.

    Mukavaa joulun odotusta,

    T Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikassa riittää kummallisia "johtohahmoja" aina koirameedioihin saakka. Ihmiset ovat outoja!! Juu sitä minäkin monesti mietin, että aikamoinen pokka pitää olla. Tony Robbinskin varmaan uskoo auttavansa ihan kirkkain silmin, tai sitten huijaa ihan pokkana.

      Olikin muuten tavallista kärkkäämpi kirjoitus minulta, mutta kun herätti ajatuksia aika tavalla. Kiitti myös sinulle ihanaa joulukuuta!

      Poista
  2. heh ja aamen!
    Katsoin kesällä Tony Robbinsin dokkarin hämmentyneenä ja lopulta kiukkuitkuisena ja vihaisena... ihmisiä vedätetään ihan 6-0. Parasta dokkarissa oli sen nimi. Mulle jäi sellainen vaikutelma heebosta, että se tietää ettei se ole guru, mutta jos ihmiset siitä maksaa niin "by all means - give me the money". Kylmä ja karismaattinen tyyppi. huh! Musta on hienoa, että keksii yrityksen ja tekee sillä elannon itselleen ja perheelleen, mutta toisten hädällä?

    Mä haluaisin joskus nähdä tällaisen herätyskokouksen livenä - siis onko se oikeasti tuollaista hurmosta ja mahtavuutta ja ihmettä? Onko ne ihmiset oikeasti niin innoissaan ja valmiina pelastukseen vai johtuuko se siitä että on pakko tuntea ja olla fiiliksissä niin paljon kun kerta osallistumisesta on maksettu paljon rahaa?!?
    Lultavasti tuollainen seminaari helpottaa ja lämmittää vähän aikaa. Kun säännöllisen epäsäännöllisesti ottaa uuden gurun niin ikinä ei tarvitse itse tehdä mitään - liitää vaan viikon konsultin/gurun antamalla lyhytaikaisella hyvällä ololla, tippuu takaisin siihen omaan pahaan oloon, ja taas ottaa gurun - mutta mitään konkreettista parannusta tilanteeseen ei oikeasti tapahdu. Kun ne muutokset tapahtuu kuitenkin vain itse tekemällä - ei se guru niitä tee...

    Se on vähän sama kun työpaikoilla ravaa kaikenmaailman "paskakonsultteja" ja "viikon guruja" kertomassa että näin nämä hommat pitäisi oikeasti hoitaa. Kaikki hypettää uusia ajatuksia ja tapoja vähän aikaa, mutta kun pitäisi oikeasti alkaa tekemään jotain - kun se arki iskee vasten kasvoja, niin sit tilataankin uusi konsultti, niin ei tarvitse tarttua ikäviin hommiin, ja taas on hyvä draivi päällä vähän aikaa. hohohoijaa...

    Kiitos ja anteeks tämä vuodatus, mutta mä oon nähnyt näitä huijareita niin paljon, että olisi ehkä vaan pitänyt jättää tämä kommentti kirjoittamatta. Tai sit mä oon vaan kyyninen keski-ikäinen nainen vailla gurua ;)

    Tuo Iris Apfelin dokkari odottaa minulla katsomislistalla. Mahtaa olla mielenkiintoinen :)
    Toivottavasti sun olo paranee ja kohenee levolla ja lääkkeillä <3

    VastaaPoista
  3. Hahah, "kyyninen keski-ikäinen nainen vailla gurua" ; ) No ei me mitään helppoheikkiguruja tarvita. Minustakin oli kauheaa, että ihmiset, jotka ovat hyväksikäytettyjä ja jopa itsetuhoisia, hakevat apua Tonyn tapaisesta helppoheikistä... Tonylla oli muuten hieno talo siellä Floridassa meren rannalla, ihmisten hädällä rakennettu.

    Iris Apfel on ihana!! Suosittelen sitä. Ja näkyy tulleen uusi dokkari prinsessa Dianastakin. Niitä olen nähnyt lukuisia, mutta aina mua Diana kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Kun Billy Graham oli joskus 1980-luvun lopussa Stadionilla Suomessa, niin häntä meni kuuntelemaan kuuden päivän aikana 183 000 ihmistä (!!!) eli kyllä Suomestakin löytyy taipumusta tällaiseen joukkohysteriaan. Tai kun Diana kuoli niin suomalaiset naiset oli ihan kollektiivisen surun murtamina, vaikka kyseessä oli täysin vieras ihminen. Tai yksikään muu kansa ei jonota tuntikaupalla muoviämpäreitä, kuin suomalaiset.

    Jenkkejä mollataan jatkuvasti naiveiksi ja lapsellisiksi, yleensä ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta maasta tai sen ihmisistä, ja unohdetaan, että kyseessä on kuitenkin maa, josta tulee eniten vaikkapa nobelisteja. Se määrä voidaan suhteuttaa väkimäärään ja verrata sitten vaikkapa Suomen vastaavaan ja huomataan, ettei suomalaiset pääse lähellekään naiveina pitämiään jenkkiläisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitkähän asennelasit päässä luit postausta ja kommentteja? Puhuttiin yleisesti huijareista ja heidän uhreistaan, tai miten asiaa tarkastella, jos kokevat saavansa helpotusta jne. Jalovaarankin kohteet ovat vankan kotimaisia, eikä kukaan muutoinkaan maininnut erityisesti jenkkejä, sattumalta ko.dokkari oli sieltä. Mutta tottahan on se että siellä jo kyllästymiseen asti hoettu valemedia on totta, ja missä maassa tahansa vaatii edes jonkinasteista koulutusta ja sivistystä tajuta puppugeneraattorien ja journalismin sekä aidon, tutkitun tiedon ero. Siis myös näissä "parantajista" kertovissa asioissa.

      (Vai onko Trumpkin vain väärin ymmärretty, hyvää tarkoittava humaani älykkö😂)

      T.Rva46

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.