Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

4.2.2018

Mustavalkoinen raitaneule, sammarilökärit ja autosattumuksia

Ensi viikosta on tulossa sen verran kiireinen, että valitsin työasut etukäteen. Teettekö koskaan niin? Minusta se helpottaa aamuja aika tavalla, mutta joskus tietysti käy niin, että ei ole "fiilis" tiettyyn paitaan tai neuleeseen, vaikka on etukäteen niin suunnitellut. Mustavalkoinen Blusbarin neule on maailman paras työvaate, lämmin ja hengittävä. Ja mustavalkoiseen ei kyllästy koskaan.

Viikon lopulla tuli sekoiltua auton kanssa. Juu, jäin jumiin kaarani kanssa. Sitä ei ollutkaan tarkoitettu umpihangessa ajamiseen.




Olen lukenut kivoja postauksia, joissa bloggaaja valottaa tulevan viikon suunnitelmia. Voi, tapahtuisipa jotain, josta voisi kirjoittaa. Maanantaista perjantaihin on luvassa työtä, arviointia ja blogia, joka päivä!

Viime viikolla saatiin vähän dramatiikkaa, kun torstaina oli lumimyrsky. Työkaverin auto juuttui iltapäivällä lumeen kitkarenkaineen, alla oli sellainen jäätikkö, ettei hiekkakaan auttanut. Hain apuun pari kollegaa, mutta sillä aikaa eräs avulias mies ehti tulla apuun. Hän pyysi saada auttaa ja sai kitkuteltua autoa ees ja taas, ja ihmeen kaupalla montustaan pois. Siinä meni puolisen tuntia koko hässäkkään, eihän työkaveria voinut yksinkään siihen jättää. Sain muuten häneltä seuraavana päivänä karkkipussin, Gamla Bilar, kyllä muuten vähän nauratti.



Lumimyrskyyn lähteminen ei ollut erityisen mukavaa, en jännitä koskaan huonossa säässä ajoa. Vaan miksi teillä on näitä ritareita, joiden pitää ihan väkipakolla vaihtaa kaistaa, ajaa ihan puskurissa, ja ylipäätään käyttäytyä liikenteessä niin kuin siellä ei olisi ketään muuta... Jonot hidastelevat ja sankari pääsee eteenpäin muutaman metrin.




Perjantaina ei naurattanut enää Gamla Bilar-pussi eikä mikään muukaan. Sainpa itsekin autoni jumiin. Perjantaina, kun lähdin töihin, auto vapisi kummallisesti, kun nopeus nousi sinne kahdeksaankymppiin. Mies oli etätöissä kotona, koska laatoitusta viimeisteltiin keittiössä. Soitin miehelle, joka pyysi kääntymään takaisin. Luultavasti renkaissa oli vain lunta, mutta parempi katsoa kuitenkin. Tajusin, että jos käännyn, myöhästyn luultavasti töistä, mutta käännyin kuitenkin.

Sovimme, että mies ajaa omalla autollaan vastaan. Käännyin odottamaan erään tyhjillään olevan liikerakennuksen pihaan - auraamattomaan - ja jäin kiinni siihen! Huusin että eiiiii... Tässä vaiheessa oli jo tulla totaalihepuli! Ja kello tikitti. Mies hurautti paikalle ja kysyi tullessaan, miksen parkkeerannut vastapäiselle bussipysäkille. Niinpä, olin ihan stressissä ja huusin vain, että koska olen t y h m ä!!!

Lähdin sitten siitä mieheni autolla työpaikkaa kohti. Mies puolestaan soitti remppakaverille, joka tuli vetämään auton kinoksesta pakettiautollaan. Enkä muuten myöhästynyt töistäkään, mutta olin ihan uupunut kaikesta sähellyksestä ja tunteilusta...



Ensi viikosta saisi tulla rauhallisempi, en kaipaa mitään yllätyksiä, en ainakaan auton suhteen... Olen tosi kädetön, jos auto alkaa jotenkin piiputtamaan, ja apua, jos en saa miestäni langan päähän. Olen auton kanssa aika epävarma, tiedän kyllä miten rengas vaihdetaan ja vettä laitetaan jäähdyttimeen, mutta ehkä käytännössä en saisi rengasta vaihdettua. Riittäisivätköhän voimat irrottamaan renkaan...





knit Blusbar
pants Mos Mosh
boots Apair
bag Mulberry
watch and cuff Daniel Wellington


Mites sinä, oletko joutunut auton kanssa pulaan, ja tunnetko avuttomuutta, jos autoon syttyy joku merkkivalo kesken matkan?


Mukavaa viikon alkua!


Ps. Daniel Wellingtonin alekoodi fabforty on voimassa kuun loppuun kaikista saitin tuotteista!

9 kommenttia:

  1. Ihanat nuo pienet kupit, mistä ne on hankittu? Näen ne heti sushin soijakuppeina :)

    Ja ihana myöskin tuo Mulberryn laukku, eikö sinulla ollut myös small Alice? Onnistuin saamaan sen nyt vaaleana alesta.

    Auto jumissa olisi kauhuskenaario, apua. Osaan kyllä lisätä öljyä, jäähdytysnestettä ym., mutta muuten olen täysi käsi auton huoltotoimenpiteiden kanssa, renkaan vaihtokaan ei onnistuisi :D

    -kata-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupit on vanhat, isä toi ne joskus Keski-Aasian matkalta, taisin olla teinityttö silloin. Niitä on kuusi kappaletta ja settiin kuuluu vielä isompi lautanen. Ne olivat vanhempieni mökillä, mutta viime kesänä sain ne itselleni. Tykkään niistä kovin, joten laitoin esille!

      Juu mulla on Oxblood Small Alice, se on niin kiva laukku! Se on vaaleanakin tosi kaunis!

      Hah, samat jutut osaan minäkin, mutta jos oikeasti jotain sattuisi, olisin kyllä avuton!

      Poista
  2. Mä olen muuten melko varma kuski, mutta kyllä kaikenlaiset poikkeustilanteet ja punaiset varoitusvalot saa mut paniikkiin aika pian. Ja joo, soitan aina ekana miehelle, että APUA :D Kerran kolaroin isoon kiveen ja rengas puhki. Tietty soitin ensimmäisenä miehelle, vaikka hän oli satojen kilometrien päässä silloin...

    Tsemppiä uuteen viikkoon ja toivotaan jouhevia autoiluita meille kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, rengas puhki, mitä sitten tapahtui, vaihdoitko itse? Mieheltä on saatava apua, no matter what, ja menen ihan paniikkiin, jos en saa häntä langan päähän...

      Kiitti samoin, yritetään ajella varovasti!

      Poista
  3. Hei Marjukka, tosi kiva kun olet siirtynyt tänne Suomen blogimedian puolelle, niin tulee seurattua juttujasi jälleen :) Tyylisi on upea ja inspiroiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli tosi kiva siirtyä!! Ihana ku seuraat!!

      Poista
  4. Tämä talvi on ollut oikein epäonninen auton kanssa. Olen jäänyt 5-6 kertaa kiinni oman pihan parkkiruutuun - renkaat jäisissä kuopissa, enkä osaa kitkutella autoa itse irti siitä (saati kuulemma etuvetoinen automaatti ei ole tuohon toimenpiteeseen oikein soveltuvakaan). Joka kerta on löytynyt ihania naapureita, jotka on tulleet pukkaamaan. Tosin yksi lapsen lääkäriaika missattiin tämän takia... Lisäksi auto meinasi jättää kerran kaupan parkkipaikalle. Akku vissiin oli tyhjillään ja ehdin jo soittaa taksin jonoon, kunnes hurahtikin käyntiin ja pääsin vaivalloisesti kotiin. Akun lataaminen auttoi... Mutta sanotaanko, että olen nykyisellään ollut ihan hermona auton kanssa ja stressaan, että mitähän seuraavaksi, vaikka automme yleensä on varmuuden perikuva... Olen itse kuitenkin ihan kädetön, jos jotain outoa tapahtuu. Voisin saada konepellin auki, mutten kyllä tiedä, mitä sen alla tekisin :D Miehellehän sitä tietysti ensimmäisenä soittaa, vaikka ei hänkään aina pääse pelastamaan.

    Ihana tuo neule muuten! Tykkään mallista kovasti.

    Hyvää alkanutta viikkoa ja toivotaan sen olevan meille molemmille oikein stressitön! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, yleensä epäonni seuraa toista, ja sulla on nyt ollut huono tuuri auton kanssa! Onni on ihanat naapurit, joista saa apua tarvittaessa. Hah, meidän toinen auto on automaatti, ja juu, sen kanssa on tosiaan vähän huonompi kitkutella...

      Kiitos, Blusbarin neuleet ovat ihana, keveitä ja lämpimiä. : )

      Poista
  5. Täällä aivan sama juttu; mies puhelimen päähän heti, jos jotain erikoista autossa! Auton pitää käydä ja kukkua moitteetta, mutta huoltohommat kuuluvat miehelleni, pesuineen päivineen ;)
    Eija

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.