Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

9.2.2018

Timmi tammikuu, herkuton helmikuu

Tein vuoden ensimmäisenä päivänä lupauksen luopua tammikuun ajaksi nameista, jätskistä, kakuista, kermavaahdosta ja kaikesta sellaisesta herkusta. Myös lempiherkuistani runebergintortuista ja laskiaispullista. Miten kävi sokerilakon tammikuussa ja miksi jatkan sitä vielä helmikuussakin?

Joulukuussa kävi ne vanhanaikaiset. En voinut yskän takia liikkua, ja vaikka sitä vähän koetti katsoa syömisiään, tuli kuitenkin herkuteltua. Vuoden lopussa oli sen verran turvonnut olo, että alkoi ärsyttää, ja farkutkin alkoivat kiristää ja puristaa. Päätin luopua turhista nameista tammikuun ajaksi. Minulla pitää aina olla joku projekti meneillään, ja tällä tavalla halusin vähän haastaa itseäni.

Yksi syy namilakkoon on herkkä vatsani. Se ei tykkää sekasyömisestä, vaan voi parhaiten, kun syön suht yksinkertaisesti. Sokeri on sille ihan pahinta. Se turpoaa palloksi.



En kuitenkaan aikonut luopua sokerista kokonaan, eli hunajaa ja mysliä söisin edelleen. Varsinkaan leivästä ei meinannutkaan luopua, enkä viikonlopun herkustani, paahtoleivästä marmeladilla. Mutta sellaisesta turhasta luovuin, jota ei oikeastaan tarvitse: karkit, suklaa, leivonnaiset - toisin kuin lauantaiaamun mantelimaitokahvia ja paahtoleipää marmeladilla, jota to-del-la tarvitsee.

En myöskään halunnut turhaa miettiä kaloreita. Työpäivät olivat pitkiä, joten kunnolla oli syötävä. Enkä tosiaan himmaillutkaan, sillä kävimme pari kertaa Chicosissa, ja Kotipizzakin haettiin.

Olen monesti kertonutkin, että mieleni ei varsinaisesti erityisemmin halaja makeaa. Oma teoriani on, että jos vatsa on täynnä kunnon kotiruokaa, ei tee mieli makeaa. Ainakin omalla kohdallani se pitää paikkansa. En ole napostelijatyyppiä myöskään.

Tammikuu sujui hienosti ilman repsahduksia. Vatsa voi hyvin, turhia, inhottavia sokeriturvotuksia ei ollut. Ihokin on hyvässä kunnossa. Mitään muuta etua en sitten ole huomannutkaan. Meidän työpaikan kahvihuone notkuu viikottain herkkuja, mutta vain yhden kerran todella teki niitä mieli: kirjaedustaja oli tuonut tuoreita kinuskidonitseja, jotka tuoksuivat taivaalliselle. Tänään oli iso kulhollinen lakuja.



Jotain uutta päätin helmikuussa lisätä ruokavalioon, nimittäin juurekset. Sanotaan suoraan, että en erityisemmin ole niistä tykännyt. Vaan kun nyt päätin, että me alamme syödä enemmän juureksia, niin sitten niille alkaa etsimään reseptejäkin. Nyt on tehty juureksia uunissa, eilen höyrytin bataattia, lanttua ja porkkanaa. Ja kas kummaa, on ihan alkanut tehdä mieli niitä, samoin kuin ruusukaaliakin, jota suorastaan himoitsen.

Olen yrittänyt lingota erilaisia smootheita, mutta ne eivät ole oikein oma juttuni. Olen laiska pesemään tehosekoitintani. Ehkä siinäkin pitäisi tsempata...

Liikunta se on sujunut mukavasti, vaikka olen liikkunut vain pari, kolme kertaa viikossa. Maltoin aloittaa hitaasti, ja nyt on pikku hiljaa aika lisätä vähän tehoja.

Aerobista saisi lisätä ihan tosissaan, siinä olen laiska. Olen treenannut niin, että lauantaina ja maanantaina/tiistaina olen tehnyt raskaamman treenin hyppyineen, torstaina kevyemmän, lopuksi venyttely. Sain myös upouuden, viidentoista kilon levypainon, jossa on reiät, eli painoja on lisätty! Ja sitten on tietenkin kaikki ihanat Insta-klipit, joista saa vinkkejä ja motivaatiota.



Mutta namittomuudesta vielä. Olen miettinyt, mikä ihmeen vietti se on, joka saa himoitsemaan namia. Omalla kohdallani luulen löytäneeni vastauksen: se on se ensi puraisu. Se on taivaallinen, on sitten kysymys laskiaispullasta tai suklaapatukasta. Ensi puraisusta haaveilee, ja sen jälkeen se ei olekaan enää sama. Kun sen himon selättää, niin sitten sitä pärjääkin hyvin.

Koska tammikuu on sujunut niin hyvin, niin ajattelin jatkaa herkuttomalle helmikuulle. Tammikuusta ei tullut niin timmi kuin ajattelin, mutta se oli mainio motivaatiokuukausi. Herkuton helmikuu on hyvä jatko. Ehkä jatkan koko vuoden, mutta en niin ehdottomana kuin tammikuussa. Jos tulee kohdalle juhlat tai kyläilyä, niin en aio kieltäytyä. Ei tässä nyt niin tiukkana olla. Se menee vain niin, että kun liikunta sujuu hyvin, sitä haluaa tsempata muutenkin syömistään.



Olipa hyvä muuten, että menin eilen iltana tuonne kuntohuoneen puolelle. Väsytti ihan tolkuttomasti, mutta kroppa jaksoi, joten oli ihana treenailla, musiikkina leppoisasti Phil Collinsia.

Ja nyt on viikonloppu, voi ihanuus! Tiedossa on aika paljon kouluhommia ennen talvilomaa, mutta sitten lomalla aion ottaa iisisti, ommella keittiön verhot ja nukkua paljon. Notkua ylipäätään. Tänään ja huomenna aion pitää ihan lepopäivän pitkästä aikaa.

Miten sinun uuden vuoden lupauksesi ovat pitäneet?

Mukavaa perjantai-iltaa!

6 kommenttia:

  1. Hyvä ja kannustava kirjoitus. Minä pidän juureksista ja niitä paljon kokkaankin. Kokeilepa tätä: Gremolata-juurekset N.litra kuutioituja juureksia oman maun mukaan( porkkanaa, lanttua, palsternakkaa) tilkka vettä, 1 rkl fariinisokeria, ripaus suolaa ja m.pippuria. Hauduta uunissa kypsiksi. Sekoita Gremolata: 1 sitruunan raastettu kuori, 1/2 dl hienonnettua persiljaa, 1 murskattu valkosipulin kynsi.Lisää tämä kypsiin juureksiin ja nauti!
    Mulla jäi mieleen, että harmittelit tehosekoittimen pesua smoothien jälkeen. Sehän on tosi helppo juttu. Lämmintä vettä ja tilkka astianpesuainetta kannuun, kone surraamaan, huuhtele ja kannu on puti puhdas.
    Kivaa viikonloppua, Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kuulostaa niin hyvältä, että pakko kokeilla heti ensi viikolla!

      Oho, tuohan kuulostaa hauskalta tavalta pestä sekoitin, kiitti vinkistä, Tiina! Ja kivaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Opehuoneet ovat pahoja! Toisaalta ne ovat myös hyviä paikkoja hävittää herkkuja: kun pöydälle vie jotain syötävää, on se hetkessä kadonnut :)

    Meillä yksi vakkari kirjaedustaja tuo aina ison kulhon hedelmiä mukanaan, loistava ajatus!

    Muualla (esim. se opehuone) en herkuista kieltäydy, mutta kotiin en niitä osta. Kummasti kroppa voi paremmin, kun laittaa minimiin lisäaineet ja sokerit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on just noin. Joulun jälkeen siellä oli aika paljon konvehteja, mutta niin ne vaan menivät. Ovatkohan kaikki opet yhtä mahdottomia hyvälle. Mut täytyy myöntää, että viimeinen välkkä ennen viimeistä kaksoistuntia on se pahin. Ja ennen kokousta / tiimejä jne. Iltapäivän väsähdys yleensä. Olen nyt viime aikoina juonut ison lasin vettä, en ota kahvia tms. Hei fiksu kirjaedustaja, eihän sen tarvitse aina tuotavan olla epäterveellistä!

      Poista
  3. Tosi hyvä kirjoitus. :) Noin suurimman osan kannattaisi tehdä niin homma toimii ja terveys säilyy. Saanko kysyä minkä kokoinen sinä olet? Minulla tavoitteena tällä hetkellä että saisin viimeiset raskausajankilot pois. Tämä oli hyvä tsemppi teksti minulle. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, eipä kestä. Tää on tämmöinen isomman kuvion systeemi, en jaksa mitään nälkälakkoja. Olen ehkä nyt syönyt jopa enemmän kuin tarvitsee. Mä olen 160cm ja XS/34 -kokoinen. Tsemppiä tavoitteisiin!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.