Tietoa mainostajalle ›

2.4.2018

Lahjakkuudesta ja luovuudesta, hiven empatiasta

Ostan aina välillä Glorian, ja sitä lukiessani muistan joka kerran, miksi. Lehden henkilöhaastattelut ovat kertakaikkiaan niin inspiroivia, että luen niitä useampaakin kertaan. Maaliskuun Glorian numerossa oli kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen haastattelu, joka oli paitsi inspiroiva, myös yllättäen puki sanoiksi monia omia ajatuksiani.

"Jos kutsumus on vahva, niin sitä kohti pitää mennä. Lahjakkuus tulee kyllä mukana. Lahjakkuus on kuitenkin vain sellainen makua antava tilkka grogilasissa, jossa valtaosa on kaikkea muuta, työtä, harjoittelua ja kokemusta."

Onko joku teistä lukenut Hannu Väisäsen kirjoja? Jos ette, suosittelen. Väisänen on huippuhyvä kirjoittaja. Mutta kuten monesti, minua inspiroi vielä enemmän henkilö taiteenteon takana.

Tässä Glorian haastattelussa tuli väkisinkin peilattua Väisäsen ajatuksia omaan elämääni. Tuo ingressin lainaus on ihan huippu. Lahjakkuus tulee kyllä mukana. Olen monesti ajatellut, etten ole erityisen lahjakas missään asiassa, vaan aika lahjakas monessa. Olen miettinyt olisinko mennyt elämässäni samaan suuntaan, jos olisin lapsena voinut harrastaa esimerkiksi balettia, jota ei pikkupaikkakunnalla voinut tehdä. Tai mennyt kuvataidekouluun, kun piirsin aina. Musiikki oli siinä, ja siihen suuntauduin. Ja lukeminen. Olin valtavan kiinnostunut asioista.

Musiikkiharrastus vei lopulta ammattiin asti. Päivätyössä pelaan korvillani, mutta bloggaamisessa silmilläni. Molemmissa sydämelläni. Toinen aistini tarvitsee toista ollakseni kokonainen.

"Kaikkeen tekemääni liittyy suuri rakkaus ja intohimo, joten jos joutuisin keskittymään vain yhteen asiaan, se tuntuisi kuin amputoisin itseäni."



Miten onnekas onkaan ihminen, joka tuntee intohimoa enempään kuin yhteen tekemiseen. Monet eivät tunne edes siihen yhteen. Itse olen kokenut, että toinen täydentää toista. Blogin kautta saan voimaa ja kärsivällisyyttä musiikkikasvattajan työhön. Työpäivän päätteeksi minulla on oma maailma, johon sukeltaa kameroineni. Molemmat ovat vivahteikkaita ja monitasoisia. En osaisi enää kuvitella elämää ilman blogia, vaikka tiedän, että jonain päivänä sen aika sellaisenaan on ohi. Mitä ihmettä sitten, kun olen sen viimeisen kirjoitukseni kirjoittanut?



"Meihin on taottu ajatus siitä, että ei saa havitella likaa tai suutari pysyköön lestissään. Mutta elämä on sitä varten, että kokeilemme kaikenlaista. Olen aina hirveän onnellinen, kun tapaan jonkun tuttavan, joka kertoo esimerkiksi aloittaneensa uuden puuhan tai harrastuksen. Se on aina uusi valonpilkistys."

Eikö olisi tylsää, jos suutarin pitäisi pysyä lestissään? Ihminen on tarkoitettu tekemään monia asioita. Ehkä aloitan eläkkeellä flamencon, joka on minua aina kiinnostanut.



Tulevaisuudessa yhä useammat ovat monen alan asiantuntijoita. Työelämä muuttuu, lokerointi tulee vähenemään. Tullaan tarvitsemaan yhä erilaisempi taitoja.

Eräs taito, tärkeä taito, jonka ei soisi koskaan katoavan, on empatia, jota nimenomaan taidekasvatus opettaa. Hannu Väisänen sanoo:

"Jos empatia vähenee, sietää yhä vähemmän ympärillä tapahtuvia muutoksia ja toisenlaisia ihmisiä. Silloin alkaa katkeroitua omasta iästä tai toisten menestyksestä. Mutta kun on utelias moneen suuntaan, empatia kasvaa myös."



Odotettu pääsiäisloma alkaa olla lopuillaan, ja haikeaa päästää irti siitä ja suuntaan arkeen. Viikot tästä kesän alkuun tulevat menemään vauhdilla. Mitähän mukavaa tulevat viikot tuovat tullessaan? Olen positiivinen ja utelias, ja levon myötä tunnen myös rauhaa ja luottamusta tuleviin, kiireisiin päiviin.

Hyvää toisen pääsiäispäivän iltapäivää ja rentoa viikon aloitusta!

6 kommenttia:

  1. Hei! Aikaisemmissa keittiökuvissasi on tarjoiluvälinesetti, jonka mainitsit ostaneesi Mallorcalta. Omistan samanlaisen, enkä muista yhtään mistä se on peräisin ja onko se pelkkä koriste vai onko materiaali sellaista, että välineitä voi käyttää kokkailussa. Käytätkö itse noita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Setti on Valldemossasta. Olisiko kuparia? En käytä, se on pelkkä koriste.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen blogipostaus. Olen vuosia sitten lukenut myös hyvän artikkelin Hannu Väisäsestä, se oli muistaakseni Eeva -lehdessä. Muistan pohtineeni silloinkin hänen viisaita ajatuksiaan. Kirjat ovat jääneet lukematta. Mutta nyt innostuin niin tekstistäsi, että Hannu Väisänen nousee lukulistalleni.
    Sanoit tuossa, että olit valtavan kiinnostunut eri asioista lapsena. Se kiinnostus ja uteliaisuus ja innostus ei katoa mihinkään iän myötä, jos on sellaisen luonteenpiirteen saanut. Ja mikä ettet bloggaisi vielä kasikymppisenäkin, heitäkin on, isossa maailmassa :)
    Hyvää toisen pääsiäispäivän iltaa ja heleää huhtikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos! Antero-sarja on omaelämänkerrallinen, ja mulla taitaa olla hyllyssä Toiset kengät.

      Niinhän sitä sanotaan, että pysyy virkeänä pitkään, kun on kiinnostunut asioista. Hehe, kasikymppisenä sitä voisi pitää hauskaa blogia! Kiitos samoin!

      Poista
  3. Hei, nytpä en muista, olenko jopa ihan ensimmäistä kertaa täällä blogissasi kommentoimassa :)
    Todella tärkeä nosto tuo empatia, ihanaa, että kirjoitit tästä. Empatia on niin iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, niin yksilön kuin yhteiskunnankin <3

    Hyvää pääsiäisen lopettajaista, mahtavan lumisateen merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla, tosi kiva, että niin teit!
      Empatiasta saisi kokonaisen postauksen. Se on niin tärkeä osanen kaikkea.

      Kiitos, nyt alkaa tuntua siltä, että pääsiäinen on ohi..

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.