Tietoa mainostajalle ›

7.4.2018

Miten sen herkkulakon kävi

No sanon heti alkuun, herkkulakko kesti kaksi ja puoli kuukautta. Halusin haastaa itseäni ja vähentää sokerin käyttöä. Olen ennen kertonutkin, että sinänsä namitta olo ei ole minulle ongelma. Syön kohtuu paljon, joten kun vatsa on täynnä, en himoitse sokeria.

Herkkulakko kaatui velipojan synttäreihin. Ja ihan hyvä, että kaatui, kaksi ja puoli kuukautta oli aika pitkä aika. En ole koskaan ollut totaaliherkutta niin kauan. Marianne-kääretorttu maistui hyvälle, mutta ei niin hyvälle, että olisi mättänyt sitä surutta.



Pari viikkoa sitten sain ihanan lähetyksen Sugarilta, oli suklaata ja välipalapatukoita ja kaikenlaista. Niitä tuli kyllä syötyä, eilen tuhottiin viimeiset suklaat. Töissä en ole sortuillut herkkuihin, vaan ruissipseihin, aikamoisia rasva- ja energiapaukkuja nekin. Ja huomenna on kahdet synttärijuhlat, ja juu, tuleehan sitä syötyä kakkua.

Pistän nyt sortuilemisen kevätväsymyksen ja alkaneen allergiakauden piikkiin. Olen selvästi stressisyöppö. Loppukeväästä, kun alan olla aika finaalissa, ja pitäisi jaksaa vielä vuoden kiireisin kausi, syön helposti mitä sattuu, ihan liikaa, ja sitä makeaa. Vaikka kevät on ihanaa aikaa, siinä on huonotkin puolensa. Ruualla yritän saada jaksamista lisää päivään.

Olen myös herkkämahainen, vatsa turpoaa sekasyömisestä, liiasta leivästä ja varsinkin vehnästä. Lapsena karkkipäivät päätyivät aina vatsakipuun...



Olen huomannut, että voin paremmin ilman sokeria. Ei tule niitä inhottavia verensokerinlaskuja, jolloin tuntuu, että voisi syödä kaiken ympäriltään. Tavallista ruokaa voi syödä aika paljon. Iho on voinut hyvin, ei ole mustapäitä eikä juurikaan umpikomedoita.

Ajattelin, että maanantaina voisin alkaa lakon taas, ja pitää sitä sinne kesän alkuun saakka. Sitten alkaa loma, ja stressipuputtaminen loppuu.



Nyt on kaunis lauantai, ja hups, unet loppuivat puoli kahdeksaan! Olin tosi pettynyt, kerrankin, kun olisin voinut nukkua pitkään. Toisaalta jäipä enenmmän aikaa lauantain puuhiin.

Mukavaa lauantaita!

2 kommenttia:

  1. Minä olen ollut makean mässyttäjä koko ikäni. Kuvittelin aiemmin, että kyllä se makean himo loppuu, kun vanhenee. Eipä ole loppunut ainakaan vielä :(. Kai se paheiden määrä on sitten vakio ja kullakin omanlaisensa. Oletko muuten sattunut sovittamaan Nectarinessa ihania kukallisia Mos Moshin housuja? Olettaisin, että olemme samankokoisia ja pähkäilen kokojen 25-26 välillä. Mukavaa viikonloppua, toivottaa Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paheiden määrä ON vakio. Mä en oo nyt mässyttänyt karkkia, mutta joo, hain Lidlistä myslileivän, joka on mun pahe, ja söin KOLME viipaletta - maha on nyt kuin pallo... Paheensa siis kullakin.

      En muuten oo, mutta olen huomannut Mos Moshin kokojen vaihtelevan tosi paljon. Mun ihanat slim-farkut ovat 24", mutta vanhat Naomit 27". Ihanaa, kukkivat housut kevääksi!!

      Kiitti samoin sulle, Marianne!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.