Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

15.6.2018

H niin kuin hortensia, ja karvaita kukkamuistoja

Ostin hortensian, silläkin uhalla, että tapan sen parissa viikossa. Viime kesänä sain hortensiat pysymään kauniina melkein kaksi kuukautta, sitten ne kuolivat. Joko hoidin niitä liian innokkaasti, tai unohdin ne kokonaan. Kuitenkin hortensia on yksi lempikukkiani, ja mielenterveyden kannalta on fiksua sijoittaa siihen pari kymppiä, hortensia-aika kun on nyt kauneimmillaan.

Kukkanen olikin vähän suurempi yksilö, joten asetin sen Balmuirin samppanjacooleriin. Se on yhdessä niin mahtava pari, että mitään muuta sälää sen sitten pöydälle halunnutkaan. Nyt, kun koti alkaa olla juhannuskunnossa niitä viimeisiä lattianpesuja ja lakananvaihtoja vaille, suorastaan ahdistun kaikesta tavarasta. En myöskään ymmärrä asetelmien tekemisestä yhtään mitään, joten suuret linjat ovat mieleeni. On kiva, kun esineillä on tilaa hengittää. Okei, älkää kurkatko vaatehuoneeseni…





Laitoin pari Chhatwal & Jonsson-tyynyä kuvausrekvisiitaksi sohvalle, ja ne ovat niin kivan näköiset, että tuumin saisinko salakuljetettua muutaman tyynyn sohville pysyvästi. Miesparka luultavasti repisi hiuksensa epätoivosta. (Mutta nainen tarvitsee tyynynsä, eikö niin?) Kysymykseen, eikö meillä ole tarpeeksi tyynyjä, luikin häntä koipien välissä tieheni ja pälyilen nurkkia.

Chhatwal & Jonsson -brändi oli kovasti muodikas pari vuotta sitten. Hurahdin se koristetyynyihin täysin, laadukkaat pellavatyynyt ovat raikkaita ja kauniita.




Yritän myös hoitaa pientä, söpö laventelia, jonka sain eräältä oppilaaltani. Miten ihana muistaminen. Tykästyin laventeliin Toscanan-reissullamme, jossa näin sitä ensi kerran laajoina peltoina. Residenssimme omistaja neuvoi, että kukkia hierotaan kämmenissä vastakkain, jolloin käsiin tarttuu niiden freesi tuoksu. Aina ohi mennessäni nyppäisin pari kukkaa ja hieroin kämmeniä vastakkain. Tuota pikkuista jos alkaisin ohimennessäni nyppiä, siitä olisi kohta jäljellä enää varret.



Aulan pöydällä majailee yksi räjähtänyt pioni. Ne kukkivat nyt tuolla ainokaisessa kukkapenkissämme, ja taidanpa huomenna hakea muhkean kimpun sisälle. Enemmän se olkkarissa  ilahduttaa kuin tuolla sivupenkissä.

Muistanpa pari kukkamuistoa nuoruudestani. Minulla roikkui lapsuudenkodissani huoneessani muhkea saniainen. Se oli todella hieno, ja huolehdin siitä - aikansa. Kerran imuroin lattiaa, ja satuin tönäisemään amppelia. Kasvi pudotti kaikki lehtensä. Se pahus oli feikannut kunnon kasvia aikansa, kunnes luovutti. Minä onneton olin unohtanut kastella sitä ja näännytin sen kuoliaaksi. Kyllä harmitti.

Yhdelle kaktukselle kävi toisin. Sain sen lukiolaisena kaverilta synttärilahjaksi. Se koko hukkumiskuoleman, sillä taisin kastella sitä liikaa, ja se turposi palloksi. Kun sitä töni kynällä tai jollain terävällä, se suorastaan hölskyi, turvonnut kaktusraukka.



Näistä jutuista voisi päätellä sen, että minun kannattaa ottaa kukka, jota voi reilusti kastella. Osaan hoitaa atsaleaa ja hortensiaa, joten ei ihme, että suosin niitä.

Odotan innoissani ensi viikkoa, sillä saamme veljeni perheen kylään. Harmi vain, kun sääennustus on kääntynyt ihan väärinpäin, emme näillä näkymin saakaan lämmintä juhannusviikkoa. Milloinhan sellainen on viimeksi ollut...?

Leppoista perjantai-iltaa!

3 kommenttia:

  1. Hei. Hortensia on ulkokukka ja pärjää harvoin kovin pitkää sisällä. Laita terassille ja kastele hyvin. On kova juoppo. 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on yötä ulkona ja pitkälle aamuakin. Vettä ja lannoitetta kun antaa, niin voi hyvin.

      Poista
  2. Minäkin sain lahjaksi hortensian. Yleensä kastelen niitä liian vähän, mutta tällä kertaa kastelin liikaa. Ehkä vielä joskus onnistun!

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.