Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

1.7.2018

Näin valehtelen netissä -haaste

Bongasin SBM-kollegani Sadun blogista hauskan haasteen, joka otsikon mukaisesti kyselee valehtelenko netissä! Stailaanko elämääni blogiin, vai onko blogi elämää. No, se ei ole enää kenelläkään uutinen, että blogissa ei näy kuin osa bloggaajan elämästä. Tuleeko sitä osaa siloteltua?

Paljon on myös puhuttu siitä, tuleeko ns. rosoisuus takaisin blogeihin vai ei. Onko kyllästytty katsomaan täydellisen kauniita kuvia, stailattuja ruoka-annoksia ja filtterin läpi siloteltuja kuvia glamoröösistä arjesta. Vai onko todella? Oma mielipiteeni on, että paluuta menneeseen ei ole. Kuvankäsittely ja henkilöbrändäys ovat tulleet jäädäkseen sosiaaliseen mediaan. 

Itse yritän pitää kultaisen keskitien ei liian sliipatun, mutta visuaalisen. Ruokaani en edes osaa stailata, mutta miten se elämä muuten menee blogia kirjoittaessa? 



Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

Ei totta! Menen tiettyihin ravintoloihin siksi, että tiedän siellä olevan hyvää ruokaa. Tapahtumissa käyn harvoin, ja yleensä unohdan kuvata siellä.



Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Osaksi totta. Sisustan kotia meille, en todellakaan somea varten. Mutta pukeutuminen on ollut vaikkapa blogini alku ja juuri, näiden vuosien läpi kantava voima. Eli jos se on oukei somea ajatellen, niin hyvä.

Kauttauksia sen sijaan olen monesti tehnyt someakin varten, mutta yhtä usein ottanut kuvia leivonnaisista tai ruoka-annoksista, koska on vain ollut hyvä hetki, ja tarjolla on ollut kivannäköinen kokonaisuus muutenkin.


Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

Olen ottanut sekä blogiin tai Storiesiin ilman meikkiä, mutta harvemmin.


Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

Muahhahhah! En itsekään ihan tiedä mikä brändini on. Vaikka tottahan se on, että jokaisella ihmisellä on brändi, muinainen sana mielikuva olisi ehkä myös oikea sana. Brändäys on nyt niin muodikas asia, mutta mä olen liian humanisti tajutakseni brändäyksen huimaa voimaa... ; )

Jospa vain olen oma itseni, kuten tähänkin asti.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Noh. Jokainen paljon kuvaava ja kuvissa esiintyvä tietää, että valaistus on asia numero yksi. Tiedän kotini nurkkien parhaat valaistukset, tiedän paremman puoleni, ja tiedän miten kuvissa pitää olla valoon päin, jotta saa itsestään kuvaan ns. paremman version. Itse kuvaan teen todella vähän: lisään valoa ja vähän kontrastia, poistan keltaisuutta, ja juu, joskus hivenen lisään utuisuutta. (Ja tässä kohtaa vedän viiskymppiskorttini esiin, kiitos!)

Olen joskus sanonut, että blogin lukija on minulle vähän kuin kyläilyvieras, kyllä vieraallekin laitetaan parasta pöytään. Tykkään katsoa kauniita kuvia, ja oman blogin visuaalisuus on minulle tärkeä, omasta naamasta huolimatta. Ja siitä naamastakin valitettavasti näkyy kyllä edellisen päivän suolainen ruoka, vähäinen uni tai pari turvotuskiloa, kuten näissä kuvissa.



Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

Totta siinä mielessä, että kaikkea ei todellakaan tarvitse kirjoittaa blogiin. Näin on jo osaksi senkin takia, että elämässäni on ihmisiä, joita blogi ei koske. Onko se sitten siloittelua, jos ei kerro kaikkea? Minusta se on lähinnä tervettä järkeä.


Totta vai ei? Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Ei totta. Eipä nyt tule mieleen mitään.

Totta vai ei? Bloggaajien elämä on glamouria.

Ei totta, ainakaan tämän bloggaajan. Ihan tavallista elämää tässä eletään. Ylipäätään en usko elämän olevan glamouria kuin hetkittäin. Kenenkään elämä ei voi olla jatkuvaa luksusta tai samppanjaa. Ajatellaan vaikka Kate Spadea tai Anthony Bourdainia. He molemmat omalla sarallaan olivat saavuttaneet kaiken, mitä olivat toivoneet, ja miten surullinen loppu molemmilla oli. Eli tavallinen arki voi loppuviimeksi olla paljon parempaa elämää.

Totta vai ei? Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Ei ole totta. Olen todella laiska grammaaja, mutta kuten huomaatte, olen petrannut siinä!



poncho Repeat Cashmere (love also this and this)
silk shirt Mos Mosh (like this)
jeans H&M
sneakers Common Project (check these out!)
bag Furla
necklace Edblad

Semmoista juttua tänään. Ettepä muuten arvaa mitä tänään tehtiin: puutarhatöitä - kaksi ja puoli tuntia sulaa rääkkiä! Olen varmaan huomenna ihan muusina. Kädet tutisivat, kun kannoin haravoita ja trimmeriä varastoon. Hauskaa oli silti, meillä puutarhatyöt aina eskaloituvat, kunnes harava ei meinaa pysyä tärisevissä käsissä. Kaksin on paljon kivempi tehdä töitä kuin yksin.

Leppoisaa ja aurinkoista iltaa!


*sisältää mainoslinkkejä

4 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat susta taas jälleen kerran! Instaan jo kommentoinkin, että katselin aikoinaan tuota samaa Furlan laukkua mustana. On tosi kiva! Nähdään huomenna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Laukku on kyllä oikein mukava kesäinen. Oli ihana nähdä!

      Poista
  2. Olipas kiva ja ajatuksia herättävä postaus tämä. Sinällään olen samaa mieltä, kauniit ja stailatut kuvat ja henkilöbrändi ovat tulleet jäädäkseen. Vaan olisihan sekin toki erilainen blogi jos olisi rosoisempi, luulen että niille on mahdollisesti tilauksensa.

    Aurinkoista uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaisille blogeille on tosiaan tilausta, ja hyvä niin. Olisi sääli, jos blogigenre jäisi kovin yksipuoliseksi. Itsekin voisin lisätä rosoa vaikkapa kirjoittamalla enemmän mielipiteistäni, mutta siihen olen ihan liian ujo piimä.

      Mukavaa kesäviikkoa, Satu!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.