Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

26.7.2018

Oudon kesän ajatuksia, kellohelmainen mekko ja helteinen ilta Kaivopuistossa

Onpa outo kesä. Yhtäkkiä on koko ajan helle. Tietoisuus siitä, että seuraavien päivien asu on bikinit ja t-paidan reuhka, on outoa. Yhtäkkiä voi hiippailla päivän biksuissa, myöhäisillat tuijottaa Netflixiä, niiden jälkeen hämärää, usvaista peltoa, joiden takaa puiden lomasta nousee kostea kuu. Uimassa käy siihen aikaan, kun tavallisesti talvella vetää peittoa korviin, ja uimarannalla on silti lentistä pelaavaa nuorisoa, joka huudattaa boomboksistaan musiikkia, jossa ei ole melodiaa ollenkaan. Tunnen itseni vanhaksi, kuitenkin yhtä aikaa kumman eläväksi. Outo kesä.

Kun vihdoin illalla saa itsensä ihmisten ilmoille, sitä ällistelee helteistä pääkaupunkiamme ilta kymmeneltä. Joka paikassa on ihmisiä, paitsi Kaivopuiston hiljaisilla diplomaattikaduilla. Jostain kaukaa kuuluu musiikki, ja benjihyppytornista näkyy huippu. Ihan kuin olisi ulkomailla. Sitä toistellaan vähän väliä.

Kotona pidetään ikkunat ja ovet kiinni pahimman paahteen aikaan, mutta iltayöstä suodaan huoneille yön läpiveto. Pellolta nousee puolen yön aikaan kylmää usvaa, ja keltainen kuu puiden takaa kipuaa taivaalle. Joku oudon kuuloinen eläin ääntelee pimeydessä, toinen vastaa sille toiselta puolen pihaa. Ei malttaisi mennä nukkumaan, haluaisi ottaa hetkestä kiinni ja venyttää kesäyötä, tallettaa sen muistoihin talven varalle.

Tämä kesä ei ole Pinterest-perfect, ei täydellinen ruutu Instagramissa. Onpahan vain hikiset kasvot ilman meikin häivää, keltaiseksi paahtunut ruohonläntti, haalistuneet puutarhakalusteet ja ruukkuihinsa nuupahtaneet kasvit, sulanut jäätelönpalanen kupissa. Lautasella ei kauniisti aseteltuja annoksia, vaan ihan tavallinen tonnikalasalaatti tai pizzanpalanen.

Mutta tämä kesä on pitkä, lämmin, outo vieras vuodessamme, yltäkylläisesti lämpöä tarjonnut syli. Ja tietoisuus siitä, että se loppuu, saa tarrautumaan siihen kahta ahnaammin.

Eikä tänä kesänä ole taaskaan urheiltu vatsaa piukaksi, ei luettu henkeviä kirjoja. Ei suoritettu loputonta tehtävälistaa. Onpahan vaan katseltu pimenevää kesäiltaa, hengitetty oudon makeaa tuoksua, poimittu maljakkoon puna-apiloita, joita läheinen pelto tarjoaa yltäkylläisesti.

Aika venyy pitkäksi, ja kun uhraa ajatuksen tulevalle syksylle, on hiljaa innoissaan. On saanut levätä, on saanut olla. Ja kesä jatkuu vielä.













dress Orange, from Riga
shoes Marenas
bag Cult Gaia



6 kommenttia:

  1. Olipa kertakaikkisen kauniisti kirjoitettu teksti tästä todellakin oudon tuntuisesta, mutta jotenkin myös hirmu tervetulleesta, vieraasta vuodessamme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella outo, ja nyt tuntuu siltä, että voisin luopua tästä kuumasta vieraasta... <3

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu. Veit ihan sanat suustani. Tämä on kesä jonka olen kohdannut, mutten kunnolla tuntenut. Tämä ei ole Pekingin tulikuuma ja tulviva kesä eikä sademetsien kostea. Tämä on Umbrian kesä - Italian taivaan alla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tai Toscana... Ihanat iltalämmöt kuten siellä.

      Poista
  3. Upeasti kuvailtu ja kuvattu meidän outo ja ihana kesä. Kävin muuten Instassasi. Laulatko itse siinä klipissä? Jos näin, sinulla on todella kaunis ääni :)
    Terkuin Pohojanmaan Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.😀 Ei, laulaja oli bluegrassmuusikko Sarah Jarosz. En oo itte vielä laulanut klipeissä.

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.