Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

9.7.2018

Rippijuhlamekko ja viikonlopun kuulumiset

Takaisin kotona ollaan! Viikonloppu vietettiin Oulun suunnalla rippijuhlissa. Eilistä helli mieletön ilma, oli tyyntä ja lämmintä, täydellinen ilma juhlia ajatellen. Rippilapset, eli veljeni vanhimmat lapset, nauttivat kovasti ensimmäisistä aikuisuuden juhlistaan. 

Kummitäti viihtyi itse kameran takana, joten juhlamekosta tuli otettua vain pari hassua kuvaa. 

Lensimme lauantaiaamuna Ouluun. Liput olimme ostaneet jo viikkoja sitten. Olisi ollut aika katastrofi jäädä ilman, ei olisi muu auttanut kun lähteä köröttelemään autolla sen seitsemän tuntia. Eikö olisi kätevää, jos Suomea halkoisi moottoritie, josta voisi poiketa sitten itään tai länteen?

Lauantaipäivä kului perheen kanssa. Vanhempani tulivat aamupäivällä ja majoittuivat asuntovaunuun. Illalla kävimme porukalla syömässä Crecian -nimisessä ravintolassa.



Sunnuntaina sitten oli rippikirkko ja juhlat. Rippikirkko oli kiva tilaisuus. Nuoret otettiin puheissa koko ajan huomioon, josta pidin kovasti, sillä heidänhän tilaisuus se on. He myös lauloivat todella hyvin valitsemansa laulun, porukassa oli kuuleman mukaan monta musiikinharrastajaa. Yksi isosista oli erittäin taitava pianisti ja laulaja, siunaamisen aikana kuultiin Anna Puun laulun Mestaripiirros, siinä ei silmä tainnut kuivana pysyä kellään. En ole pitkään aikaan kuullut niin hyvää nuorta laulajaa, ja olisin mieluusti kuunellut lisääkin. Kuuntelin myös tarkasti urkuria, pidän uruista tosi paljon, ja äänikerrat soivat mahtavasti, ja virret säestettiin elävästi!

Rippijuhlat olivat niin ihanat ja lämminhenkiset. Sukulaisten, kummien ja ystävien lisäksi mukana oli nuorten omia ystäviä, osalla oli tietenkin omatkin juhlat, mutta kiva, että mukana oli sekä isoja että pieniä juhlijoita. Kuvasin koko ajan, ja läpikäytävien kuvien saldo on kolmatta sataa. Onneksi "virallisten" kuvien otossa taivas oli pilvessä, helpotti huomattavasti kuvausta.

Valitsin ylleni Massimo Dutin alesta ostetun frillamekon, jota rakastan... Siis niin ihana ja helppo! Ja vyötäröltä löysä, jotta pystyi syömään herkkuja... Katsoin olisiko mekkoa vielä nettialessa, mutta ei ollut enää. Ainoa huoleni oli onko se liian lämmin juhlapäivälle, ja olihan se hieman, mutta hyvin pärjäsin. Mekko pitäisi kuvata vähän paremmin tänne, koska eilen kävi niin, että kuvaaja itse ei päätynyt kuviin ollenkaan, hehheh, vain pariin kuvaan juhlapaikan pihalta.

Illalla oli sitten aika palata kotiin. Lentomme oli myöhässä, joten hengailimme lentoasemalla, ja pääsin hetkeksi keinutuoliin kiikkumaan. Mahtava idea laittaa kiikkustuoleja lentoaseman odotustilaan! Oulun lentoasemalla on myös flyygeli, ja yläpuolella lukee Play Me, mutta enpä nyt viitsinyt mennä sitä kokeilemaan, heh.

Juhlista jää aina niin hyvä mieli, eikä tämäkään ollut poikkeus!

Rippilahjat (ja ylioppilas-) ovat sellaisia, että ne haluaa valita tarkoin ja saajan persoonallisuuden mukaan. Kummityttömme oli toivonut minun valitsevan rippiristin, ja hän oli toivonut hopeista. Kierreltyäni aikani päädyin Kalevala Korun valikoimista valitsemaan kauniin, yksinkertaisen ja modernin hopearistin. Ostin myös mukaan nappikorvikset. (Oma rippiristini on muuten edelleen tallessa, se on pikkuruinen, kultainen Lapponian koru.) Veljelleen valitsin Kalevala Korun Pitkos-rannekorun - aika villi kortti, mutta toivon, että monitaiteellinen poika tykkää siitä!

Kalevala Korulla oli myös niin ihana palvelu!



Juhlinnan jälkeen on kiva palata arkeen hetkeksi, ja mitäpä se muuta tarkoittaa kuin pyykkivuoren selvittelyä ja imurointia... Onneksi pari seuraavaa päivää on mukavaa äksöniä ystävien kanssa. Ja hei kiitos Riika-vinkeistä, luin ne innolla!

Kaunis kesäviikko lähtee tästä, aion nyt kovasti olla ulkona sään salliessa. Pohjoiseen luvataan hyvää ilmaa, toivottavasti täällä etelässä ei tulisi kovasti vettä...

Mukavaa päivää!

4 kommenttia:

  1. Rippijuhlat on kyllä jännittävä ”aikuisuuden” riitti, tavallaan välimaastossa kun ei ole enää pieni eikä vielä iso. Muistan vielä hyvin omat rippijuhlani, joista ei tosin rippilapsesta ole kuin pari kuvaa ja vieraista enemmän. Nyt omista lapsistani jo toinen aloittaa syksyllä rippikoulun. Hurjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiselta se tuntui itselläkin. En muista juhlista paljon, mutta leiristä kylläkin sekä konfirmaatiosta. Rippikuvaani inhosin, mulla oli lyhyt suora tukka ja töröhampaat... Kiva, sä pääset sitten järkkäileen juhlia!

      Poista
  2. Hei!
    Omista rippijuhlista on jo ikuisuus mutta juurituo aikuismaisuus pulpahtaa niistä mileen. Juhlin vekkihameessa ja papiljottikiharoissa :)
    Kauniit lahjat olit valinnut. Minua miellyttää etenkin tuo Pitkos-rannekoru. Näin sen livenä eräällä miehellä. Hän oli saanut sen Huomen-lahjaksi ja nyt siinä oli kaiverruttuna hääpäivän lisäksi lapsensa syntymäpäivä.
    Ihanaa kesää ja toivotaan, että helteet saapuvat pääkaupunkiseudullekin.
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuskin kukaan haluaa olla rippikuvansa näköinen...

      Oi, ihana kuulla, että on miehiä, jotka pitävät Pitkosta. Jos se ei heti rippilapsella nappaa, niin ehkä myöhemmin. Ainakin se on suomalaista suunnittelua ja laadukas. Halusin nimenomaan antaa meiltä jonkin pysyvän muiston, ja nämä nuoret kyllä arvostavat sellaisia.

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.