Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

6.7.2018

Sateisen aamupäivän ajatuksia kotiseutuidentiteetistä ja muustakin

Eilen iltana piti kuvata yksi yhteistyöpostaus, mutta sade sotki suunnitelmat. No, usein käy näin. Sade on tavallaan ihanaa, ei tarvitse yrittää mitään, voi vain olla ja rentoilla. Ulkona tuoksuu ihanalta ja luonto virkistyy melkein silmissä.

Sain teilen kiireisien Pia Business Womanin meille, ja olipa hauska iltapäivä. Kuulette myöhemmin meidän metkuista, sillä ainahan sitä pitää olla monta rautaa tulessa, ettei elämä mene liian tasaiseksi ja tyyneksi!

Kun hän oli lähtenyt, mietin miten mukavaa on omistaa hyviä ystäviä. Vaikka kaveripiirit hajoavat muuttojen ja muiden elämänmuutosten tieltä, löytää uusia. Meille kotiseudulta etelään muuttaneille monet kaverit jäivät sinne, mutta onneksi elämään ilmestyy myös uusia, ihania ihmisiä.

Monesti olen miettinyt, että pääkaupunkiseudulla syntyneet ovat aika onnekkaita. Monet jäävät tänne, ja koko lapsena tai nuorena hankittu kaveripiiri pysyy samana, tai jopa laajentuu puolisoiden tullessa kuvaan mukaan. Koko sukukin on täällä, ei tarvitse ajaa kuutta tuntia päästäkseen käymään. Meidän muualta tulleiden elämä on vähän toisin. Kaveripiirit vaihtuvat, ja pahimmillaan hajoavat ympäri maailman, kuten minulla esimerkiksi. Paras lapsuudenkaverini asuu jopa toisella puolen maapalloa, eikä mikään maailman viestintäväline korvaa sitä, että hän asuu niin kaukana.

Sitäkin enemmän sitä arvostaa ystäviä, joita on saanut aikuisiällä täällä etelässä. Heitäkin on, ei paljon, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vaihdellaan viestejä ja kuulumisia, istutaan iltoja ja jutellaan kunnolla silloin kun nähdään.



Joskus mietin miltä tuntusi muuttaa takaisin kotiseuduille, mutta totuus on, että olen rakentanut elämäni tänne. Pohjanmaa ei enää tunnu kodilta. Tykkään asua Uudellamaalla, rakastan omia peltonäkymiäni ja kotimaisemiani. Kotiseudulla on edelleen sukulaisia ja muutama ystäväkin, vanhemmat tietenkin myös. Mutta tämänhetkinen koti, se on täällä etelässä.





Olen kuitenkin ylpeä pohjalaisista juuristani. Meidän pohjalaisten identiteetti on varsin erityinen ja vahva. Pohjalaiset ovat sisukkaita, yritteliäitä ja omaavat hurtin huumorin ja itseironian. Ne legendaarisimmat jutut ovat tietysti sieltä laakeilta aakeilta, kun taas keskipohjalaiset ovat iloisempia ja jotenkin avoimempaa sorttia. Omat juureni ovat sekä Etelä- että Keski-Pohjanmaalla, ja tunnen olevan vähän kumpaakin puolta. Eteläpohjalaisvitsit kyllä uppoavat täysillä!

Mieheni taas on kotoisin ihan toisaalta, mutta sanoo, ettei tunne varsinaista kotiseuturakkautta eikä puhu edes kotipaikkansa murretta. No, en minäkään, mutta kyllähän se kieli vähän levenöö, kun pääsöö sinne kotiseuvulle.

Lapsena ja nuorena varsinkin äidin puoleinen suku piti aika tiiviisti yhtä. Pidettiin sukujuhlia, oli synttäreitä, rippijuhlia, lakkiaisia, häitä. Sitten pikku hiljaa aika jätti isoäidistäni ja isotädeistäni, tuli uusia perheitä, uusia sukumuodostelmia. Ja aikakin on toinen, ei enää pistäydytä tuosta noin vain, ja tietysti suurin vaikeus on matka. Viikonloppu on armottoman lyhyt, kun kaksi päivää menee jo ajamiseen.

Äiti joskus haikailee entisiä aikoja, ja se on ymmärrettävää, hän on supersosiaalinen ihminen ja sukurakas, samoin tätini. Ehkä siihen liittyy myös ikävää isovanhempiini ja isotäteihini, joita itsekin ikävöin. Mutta jotenkin ajattelen, että aikansa kutakin. Sukulaisia on mukava nähdä, mutta tilanne on mikä on, että suku asuu nykyäään hajallaan, eikä yhteyttä pidetä enää niin tiiviisti. Aikakin on toinen. Se, mitä oli silloin lapsuudessa ja nuoruudessa, ei enää siinä muodossa ole.






shirt and jeans Mos Mosh
sneakers Lacoste
sunnies LeSpecs

Viikonloppuna onkin sitten luvassa on rippijuhlat, sillä veljen kaksi vanhinta pääsee ripille. Onneksi on vielä ainakin luvassa kaunista säätä. Pikku reissukin on buukattu, ja huomenna kyselen vinkkejä kohteeseen!

Onko sinulla kotiseutusi identiteetti tai tiivis suku, olisi kiva kuulla ajatuksiasi!

7 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa tuo sukujen hajoaminen ja sukujuhliin hiipuminen. Muistan lapsuudesta valtavat sukujuhlat, joissa juhlittiin ties mitä kissanristiäisiä tai ainakin nimipäiviä. Kummankin sukuni puolella. Mutta sukukin oli iso. Nyt moni on jo kuollut ja juhlatkin pienentyneet. Onneksi vielä jotain on jäljellä. Huomenna meille tulee äitini serkkuja kylään ja myöhemmin kesällä on taas tiedossa ensimmäiset häät kahdeksaan vuoteen!

    Itse en ole kyllä kotipaikkakunnalle ja ystäviä siellä kaipaillut. Läheisimmät niiltä ajoilta ovat tavoitettavissa ja Facebook pitää yllä joskus jo katkenneita suhteita. Enemmän on tullut ystäviä vasta muuttojen myötä aikuisiällä. Heitä on nyt joka puolella maailmaa ja se toki vähän kirpaisee. Koskaan tuskin enää yhdessä oleminen on yhtä luontevaa kuin silloin, kun olemme asuneet samassa kaupungissa. Mutta siihenkin olen tottunut: kun yksien ystävien kanssa hiipuu, tulee aina uusia ��

    Aurinkoista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon samoissa tunnelmissa kuin minäkin. Niin se elämä vie ja muuttuu. Ollaan kiitollisia niistä entisistä ajoista. Kiva, että on häät, niitä on niin harvoin nykyään!

      Poista
  2. Olen pieneltä paikkakunnalta keski-suomesta kotoisin ja vaikka en ole asunut siellä enää yli 20 vuoteen, tunnen olevani keski-suomalainen. Vaikka olen kotiutunut tänne pirkanmaalle hyvin, sydän on keski-suomessa. Hyvinkin voisin sinne takaisin muuttaa, Jyväskylään tai vaikka takaisin Kannonkoskelle, jos töitä saisi sieltä. Tosin mies ei niin innostu muuttoideasta, hän on taas kotoisin täältä pirkanmaalta. Pikkukylästä hänkin.

    Meillä on pieni suku. Äidilläni oli yksi veli, joka menehtyi teini-iässä ja edesmenneellä isälläni yksi sisko. Lapsena tuli oltua serkkujen kanssa paljonkin tekemisissä, mutta nykyään aikuisena ei juuri ollenkaan. Minulla ei ole myöskään erityisen läheiset välit veljieni kanssa. Hyvät, mutta ei kauhean läheiset. Enkä sitä osaa kaivatakaan. Lähellä on mies ja hyviä ystäviä. Minusta on ihanaa, että olen löytänyt hyviä ystäviä tästä läheltä, mutta että minulla on myös läheisiä ystäviä lukioajoilta. Osa ystävistä asuu naapurissa, osa monen sadan kilometrin päässä. Ystävyys ei onneksi katso välimatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät voivat olla myös perhe, ja monellehan ystävät itsasiassa ovat läheisempiä kuin perheenjäsenet. On ihanaa, että ystäviä on lähellä! Pieni suku on minullakin.

      Poista
  3. Aika samanlaisia sitä aina välillä pohdiskelee.
    Täällä Turussa olen usein ihmisten puheissa se pohojalaanen ja pohjanmaalla taas se turkulaanen. Kieltämättä vähän sydämessä läikähti, kun ajoin alkuviikosta lakeuksille, mutta vielä paljon enemmän, kun kotiuduin takaisin tänne Turkuun.
    Koti on nyt täällä, en enää osaisi asua muualla. Good to be home ;)
    Heleätä heinäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvin kuvailtu, en minäkään kotipuolessa rummuta pohjalaisuuttani, mutta täällä Uudellamaalla kylläkin! Good to be home, indeed! Ihanaista heinäkuuta sinullekin!

      Poista
  4. Hei, ihanat housut sulla on pällä :) onko sulla linkkejä noihin tuotteisiin?
    ?

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.