Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

7.9.2018

Optimistia feikkaava pessimisti vai sittenkin realisti?

Täällä sohvanpohjalla vuoden ensimmäisessä (ja toivottavasti viimeisessä) megaflunssassa lojuessa tule mietittyä kaikenlaista. Esimerkiksi tällaista: juttelin kesällä optimismista ja pessimismistä Pian kanssa, ja meillä oli aiheesta mielenkiintoinen keskustelu. En ole vielä itsekään päässyt selville siitä, olenko optimisti vai pessimisti, vai optimistia feikkaava pessimisti. 

Vanha sanonta pessimisti ei pety tuntuu olevan kohdallani välillä niin totta, mutta haluaisin olla periaatteessa positiivisempi. Ulospäin minusta saa varmasti iloisen ja avoimen kuvan, mutta välillä sisäinen ärripurrini ja jääräpäinen pohjalaisluoneeni taistelevat yliotteesta. 

Olenko siis optimistia feikkaava pessimisti, vai ehkäpä ainoastaan realisti?



Siitä, tunteeko itsensä positiiviseksi vai negatiiviseksi, on varmaan paljolti kyse päivästä. Ja hormonien tasapainosta - on pirullista olla nainen, Lucy Maud Montgomerya lainatakseni.

Jos on kiirettä, väsyttää, jotenkin vetämätön tai saamaton olo - silloin on helppo sanoa itseään pessimistiksi. Tein alkuviikosta työnantajani hyvinvointikyselyn, ja tämänhetkisessä olotilassa mietin jälkeenpäin tuliko ruksittua turhan masentavia ruutuja.

Ihminen on kuitenkin kumma otus. Pienissä asioissa sitä saattaa vääntää naaman kurttuun ja hajota, mutta suurissa ihmisessä herää voimakas vietti elää ja yrittää. Vakavan sairauden tai jokin muun suuren vastoinkäymisen yllättäessä sitä ei annakaan periksi, vaan yrittää kaikin keinoin selvittää tilanteen. Ja silloin tarrautuu jokaiseen positiivisuuden hiukkaseen, joita löytää. Ja tajuaa mitä on menettämässä, niitä hyviä asioita. Sitähän ei halua, vaan juuri se status quo on loppupeleissä tärkintä.

Itselläni on ainakin ollut juuri näin. Suuremmat asiat menevät ikään kuin eri ruutuun. Pienet vastoinkäymiset saattavat hajoittaa vain hetkeä, mutta eivät vaikuta kokonaiskuvaan. Tajuan kyllä, että nyt on hyvä aika, ja muistutan itseäni siitä aika ajoin.

Olen vähän huonotuulisuuteen taipuvainen, mutta en marise muualla kuin kotona miehelleni. No, joskus äidille kyllä, ystäville vähän, mutta kun omistaa yltiöpositiivisia ystäviä ja superpositiivisen aviomiehen, ei voi kovin kauan leikkiä pessimistiä heidän kanssaan. Joskus tunnen itseni niin negatiiviseksi ja pahantuuliseksi, että peli on vihellettävä poikki. Siihen auttaa parhaiten kunnon liikunta ja höyryjen ulospäästäminen raittiissa ilmassa tai puntit kädessä.



Olenkin miettinyt olisiko pessimismini vain suoranaista realismia. Otan asiat sellaisena kuin ne vastaan tulevat. Myönnän kyllä, että harjoittelen kiitollisuutta lähes päivittäin, mutta en ole ihan varma onko siitä ollut mitään hyötyä. Jos aamu on huono, hoen itselleni, että tästä tule hyvä päivä, ja vaikka mitä kivaa voi tapahtua. Oikeasti, huono päivä jää lopulta jonnekin historian uumeniin, eikä sitä kukaan muista muutaman päivän kuluttua. Yesterday`s news.

Some, monet self help-opukset, ja muutkin kanavat tai asiat antavat ymmärtää, että kun yrität vain tarpeeksi, niin kaiken saat. Teet sitä ja tätä, niin olet onnellinen. Ei sellaista olotilaa olekaan, että koko ajan säkenöisi tasapainoa ja jonkinlaista mystistä olotilaa nimeltä onni ja sisäinen rauha. Onni on pienissä, arkipäiväisissä asioissa, ja ne on opittava huomaamaan ja niistä nauttimaan.

Luin eilen loppuun ruotsalaisen tiedetoimittaja Maria Boreliuksen kirjan Hyvinvoinnin vallankumous - tulehdusta ehkäisevä elämäntapa. Luin sen miltei yhdeltä istumalta, niin mielenkiintoinen se oli. On tieteellisesti todistettu, että negatiiviset asiat lisäävät matala-asteista tulehdusta kehossamme. Eli ei mutu-tuntumalla, vaan tieteellisesti. Menin tässä kohti itseeni, ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni kiitollisuuden opettelussa, optimistisemmassa elämänasenteessa ja positiivisuudessa. Monesti valittaminen tuntuu jäävän vähän päälle, enkä nyt tarkoita ympärilleni valittamista, vaan omaa fiilistä asioista.

Realismi auttaa jaksamaan arkea ja vastoinkäymisiäkin hyvin, kun ei oletakaan, että pitäisi kellua jossain universumin ymmärtämisessä. Välillä elämässä menee hyvin, välillä huonommin, sehän nyt on selvää. Ja kun ei ihan päin puuta (se kauniimpi sana) mene, niin sehän on loistavaa. Sisäistä rauhaa tuntee joinakin päivinä, toisina ei, ja se on ihan ookoo. Juttu on siinä, miten otat päivät vastaan.



Jos tuota otsikon luonnehdintaa pitäisi miettiä uudellen positiiviselta kantilta, se voisi olla optimismiin taipuvainen realisti satunnaisine pessimistisine hetkineen.

Mihinkä kategoriaan sinä kuulut?

Optimistista päivää sinulle!

14 kommenttia:

  1. Olen ehdottomasti optimisti. Mieheni taas on pessimisti ja meidän eron kyllä huomaa. ;) Näen asiat luonnostaan helpommin positiivisessa valossa kuin negatiivisessa. Tietysti välillä olo on väsynyt tms, mutta esim aamuisin herään aina hyvällä tuulella. Olen heti täynnä virtaa ja energiaa, nautin uuden päivän mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Aamut on parasta aikaa minulle.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ihmiset niin erilaisia... Mä käynnistyn vasta päiväruuan jälkeen. Pessimistisemmän tyypin on hyvä illa optimistin kanss, niin ei pääse elämä liian synkäksi! Ihanaa viikonloppua sulle, Laura!

      Poista
  2. Minun piti ihan kysyä mieheltäni kumpi olen. Omasta mielestäni sovin sisimmältäni kumpaankin kategoriaan. Häneltä kuitenkin tuli vastaus suoralta kädeltä: optimisti. Kuinka niin? ”No kun kaikessa mihin sä ryhdyt, olet aina sitä mieltä, että kyllä se onnistuu!”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no sitten minäkin olen optimisti; ) Varmaan jokaisella meistä on hyvät ja huonot päivät, mutta toinen on ehkä hallitsevampi.

      Poista
  3. Me ihmiset olemme erilaisia. Mieheni sanoo että kanssani on kuin vuoristorataa. Välillä ollaan siellä korkeimmalla kohdalla, välillä aallon pohjalla ja väliin mahtuu aika monta fiilista ;). Itse hän on tasapaksu realisti joka ei hötkyile "hyvien" ideoideni vietävissä eikä myöskään lähde mukaan negailun syövereihin. Itseäni välillä ärsyttää sellainen kiitollisuuden ja muun tuputtaminen. Jos on huono päivä niin sitten on, pitääkö siitä väkisin vääntää jotain kiitollisuuden aihetta tai nähdä positiivisia puolia. Mielestäni positiivista on se että shaissen jälkeen on poutasää jossain vaiheessa ja merkitystä on sillä että huomaatko sen. Toki ymmärrän että jos et missään näe mitään hyvää niin kannattaa harjoitella mutta sellainen "rakkautta kaikille " "olen kiitollinen kun sain peetä niskaani" lätinä on mielestäni tekopyhää. Tätä olen viime aikoina miettinyt kun kiitollisuutta tuppaa joka naistenlehden kannessa. Paranemisia flunssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah - tää vois olla mun tekstiä, mutta yritän olla kirjoituksissani vähän korrektimpi ; ) Meillä on itseasiassa samanlaista mieheni kanssa, mä rönsyän ja pursuan ideoita, mutta hän lämpenee "hyville" ideoille todella hitaasti, tai sitten ei ollenkaan. Eikö ole hyvä juttu, että toinen on tasapainottavampi.

      Ääh joo, kiitollisuusjutut tuppaa ärsyttämään täälläkin, ja sellaiset "muutuin, kun oivalsin tämän"-jutut. Ei mulle. Ja tajuan kyllä olevani kiitollinen muutenkin kuin kaivamalla. Nyt, vaikka on tää flunssa, on ihanaa, että mies käy esim. kaupassa...

      Poista
  4. Tää kommentti ei liity nyt tähän yhtään, mutta luin edellisestä postauksestasi, että olet innokas kasvojumppaaja. Olisko mitään, jos tekisit jutun siitä ja laittaisit vähän vinkkiä, kuinka jumppaat.
    Toivoo hyviä jumppaohjeita kaipaava Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katopa Youtubesta Fumiko Takatsun Face Yoga-videoita. Fumikolla on oma kanava. Niitä olen alkanut nyt tehdä. Tein pitkän aikaa yhden kirjan mukaan, mutta minusta Fumikon liikkeet ovat tehokkaampia. Katsotaan, jos tekisin oman postauksen...

      Poista
  5. Realistinen optimisti! Uskoo positiivisuuteen mutta pystyy näkemään myös tietyt asiat realistisesti.

    VastaaPoista
  6. Täälläkin vähän pessimismiin taipuvainen realisti :D Olen aina ollut luonnostani vähän melankoliaan ja synkkiin sävyihin taipuvainen. Optimismi ei todellakaan varsinaisesti tihku minusta ulospäin, mutta olen aina ajatellut, että ei tarvitsekaan. Pakkopositiivisuutta tuputtavassa maailmassa on ihan hyvä olla tasapainon ja realismin vuoksi meitäkin, joilla on satunnaista taipumusta ärrinpurreihin ja pessimistiseen marmatukseen ;)

    Jostain luin, että pessimistisesti suhtautuvat olisivat todennäköisemmin evoluution saatossa olleet selviytyjiä. Siinä missä optimistit syöksyvät innoissaan uusiin asioihin, jäävät pessimistit helpommin taka-alalle odottelemaan. Ja sitten saattaa käydä niin, että ne optimistit joutuvat vaaratilanteisiin ja jurputtavat pessimistit taas säilyvät hengissä. Eli on tässä hyvätkin puolensa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mut toi evoluutiojuttuhan on ihan järkeenkäypä ja aika mahtava teoria! Mä olen lukenut, että toisin kuin luullan, pessimistit elävät kauemmin kuin optimistit. Tiedä sitten häntä. Mutta samaa mieltä kuin sinäkin, pakkopositiivisuutta on ihan tarpeeksi, ja jalat maassa on hyvä pitää!

      Poista
  7. Hyvää pohdintaa! Mä haluaisin ajatella, että olen optimisti tai sitten oon vain positiivissävytteinen realisti :D Mutta vaikka mua luonnehditaankin iloiseksi, energiseksi ja positiiviseksi, en todellakaan ole sellainen aina. Välillä tekee hyvää päästellä höyryjä pihalle ja vähän valittaakin. Mutta sellaista perusvalittavaa elämänasennetta en jaksa, en muilla, enkä itsellä. Siinä menee suurin osa elämästä ihan hukkaan! Toi oli hyvin sanottu, että "Onni on pienissä, arkipäiväisissä asioissa, ja ne on opittava huomaamaan ja niistä nauttimaan". Niin mäkin ajattelen. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, eikä jatkuvaa "jee jee ihanaa" -olotilaa, mutta jokaisessa päivässä on jotain, mistä voi olla kiitollinen, vaikka ärtsyilypäivinä niitä ei halua nähdäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Itseäkin alkaa ärsyttämään, jos vaipuu melankoliaan kauaksi aikaa... Ehkä mäkin olen positiivissävytteinen realisti, hyvin sanottu.

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.