Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

22.9.2018

Poncho, nahkahousut ja Edelfeltin naiset

Voi onnea. Kuulkaa, eilen laski kuume, ja kokeilin jo ääntäkin. Tänään olo on ollut ihan normaali, käytiin vähän shoppailemassakin, ja olin niin onnessani ja innoissani, kun pääsin pitkästä flunssasta eroon.

Lukijailtaan on enää reilu viikko, ja tässä alkaa jo miettiä mitä laittaisi päälle. En ole vielä varma, mutta casual chíc on varmaankin tyylini. Balmuirin sisarmerkin, B-muirin ihana Lausanne-poncho on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Kun ei voinut puhua, tuli luettua aika paljon. Omasta hyllystäkin löytyy kirjoja, joihin tulee palattua aina uudelleen. 



Torstai-iltana olin jokseenkin onneton, tuntui siltä, etten ikinä pääse kurjasta viruksesta eroon. Selvästi kuitenkin tunsin nuhan vähenevän, mutta minulla meinaa aina termostaatti jäädä päälle, eli lämpö notkui hyvin 37:n pahemmalla puolella.

Illalla join lasillisen punaviinia iltaruuan kanssa, ja en tiedä oliko se viini, vai mikä, mutta yöllä aloin hikoilemaan ihan kauheasti. Laitoin ison pyyhkeen sänkyyn, ja vaihdoin mieheni t-paitoja pitkin yötä päälle. Ja niin eilen illalla olo oli jo aika normaali. Tänään olen tuntenut itseni täysin terveeksi, joskin vähän huonokuntoiseksi ja nuutuneeksi, mutta kuitenkin hyväksi. Monesti flunssan loppuvaiheessa tulee tuollainen ihme hikoiluyö, jonka jälkeen alkaa nopsasti parantua.




Sairauslomalla sitä tuli luettua jonkin verran. Ettepä tienneetkään sitä, että lempitaiteilijani on Albert Edelfelt. Innostuin Kultakaudesta ihan uudella tavalla joskus 2000-luvun alussa, kun yhdessä äidinkielen opettajamme kanssa pidimme ysiluokkalaisille Kultakausi-periodin useana vuonna. Luin kaiken, mitä Edelfeltistä löysin, myös hänen vaimostaan Ellan Edelfeltistä ja rakastajattarestaan, salaperäisestä pariisittaresta nimeltä Virginie. Edelfeltillä oli ilmeisesti kaksi lasta Virginien kanssa, mutta paljon muuta tästä kaunottaresta ei tiedetäkään.




Edelfeltin vaimo, Ellan, on myös kiinnostanut minua kovasti. Olen oikeastaan kiinnostuneempi naisista taiteiljan takana, sillä Albert Edelfelt ei ollut mikään helppo ihminen. Ellan Edelfelt oli kaunis ja erittäin älykäs nainen, mutta hyvin onneton miehensä kanssa. Edelfeltit menettivät ainoan lapsensa 1910. He elivät paljon erillään, ja Ellanilla diagnosoitiin aikansa muotitauti, hysteria.

Hysterian luultiin johtuvan kohdun liikkumisesta, ja yleinen lääke siihen oli kohdunpoisto. Hysteriaan kuolleita oli todellisuudessa vaivanneet ihan oikeat taudit, mm. epilepsia, aivokasvaimet, sydän- ja verisuonitaudit sekä aivorappeuma. Ilmeisesti myös älykkäät, turhautuneet ja miestensä varjoissa seisoneet naiset purkivat pahaa oloa jollakin tavoin, sillä hysteeristen naisten luonteenpiirteitä olivat mm. mielikuvitusen rikkaus, itsekeskeisyys, teatraalisuus ja taipumus dramaattisuuteen. (No just. Onneksi miehillä ei ole tällaisia luonteenpiirteitä...) "Kunnon hysteerinen nainen on aina viettelevä", kertoi aikansa psykologian kirja. Niinpä niin...

Lempitauluni on Pariisitar, 1885. Näin sen Ateneumisssa Edelfelt-näyttelyssä muistaakseni 2005, jossa se oli valaistu upeasti. Seisoin taulun edessä ja itkin liikutuksesta, ja vähän häpesinkin sitä kyynelvirtaa. Taiteilija on siinä ikuistanut nauravan, onnellisen nuoren ranskalaisnaisen, joka on ilmeisen rakastunut. Ja johon taiteilija oli rakastunut. Virginie. Oi, miten olisin halunnut tietää hänestä kaiken, millainen hän oli, ja miten hänen kävi.

Anna Kortelainen on tutkinut naisen taustoja kirjaan Virginie - Albert edelfeltin rakastajattaren tarina, ja hänen tarinastaan on myös tehty pieni elokuva, joka on nähtävillä vielä Areenassa. Albertilla ja Virginiellä oli kaksi lasta, joista jäljet ovat kadonneet. Ehkäpä tuolla Ranskanmaalla elää meidän suuren taiteilijamme jälkeläisiä...

Omasta hyllystäni löytyy muutama Edelfelt-kirja, ja täytyy sanoa, että taidetta lukuunottamatta erityisemmin pidä kyseisestä herrasta. Ja Albertin elämän nainen taisi kuitenkin olla äiti.




poncho BMuir (saatu)
paita Zara
housut Second Female
bootsit Massimo Dutti

Asusta sananen. On ihana alkaa pukeutua syksyisemmin, nautin niin siitä! Kaikki neuleet, paidat, nilkkurit ja muut odottavat huollettuna käyttöönottoa. Kuvien ponchon sain Balmuirilta, ja se on sen sisarmerkki BMuirin mallistoa. Siitä tuli kertaheitolla lempiponchoni, ja luulen, että vien sen töihin. Poncho on superhelppo vaate, se lämmittää, mutta on helppo nakata tuolin selälle tuntien pidon ajaksi.

Ja miten ihana on ottaa nahkikset käyttöön. Vähän jännitin mahdunko noihin enää, mutta onneksi sentään. Ja ei syksyä ilman nilkkuriostoja, Massimo Duttin nilkkurit ovat kauniit, tarpeeksi korkeat, mutta jämäkällä korolla ja erinomaisella lestillä.

Nyt on aika siirtyä katsomaan illan leffaa... Huomenna sitten on tuttuun tapaan ensi viikon valmistelua. Onneksi pääsen töihin, etten tule hysteeriseksi täällä kotona, tirsk!

Mukavaa iltaa!

4 kommenttia:

  1. Minäkin kiinnostuin Edelfeltistä ihan erilailla, kun luin Enni Mustosen kirjoja. Tokihan ne ovat fiktiivisiä, mutta kuitenkin ne antoivat tarinaa taiteilijan taakse ja aina kun täältä peräkylältä tulee lähdettyä Helsinkiin käyn Ateneumissa ihastelemassa tauluja ja tietysti samalla muidenkin suomalaisten taiteilijoiden. Usein mietin, että miten he ovat pystyneet maalaamaan, kun ajattelee, että silloin työtä piti tehdä eri tavalla elannon eteen eikä varmaankaan taidetta niin kovasti arvostettu. Mukavaa syksyn jatkoa ja terveyttä!
    -Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovatkin minulla lukematta, olen vähän huono lukemaan kotimaista kirjallisuutta. Kyllä taiteilijat kultakauden aikana ihan kohtuullisesti elivät, tosin esim. Sibelius oli älyttömän huono rahankäyttäjä, ja ilman kärsivällistä ja tarkkaa taloudenpitäjää Ainoa perhe olisi ollut kyllä puilla paljailla... Monet taiteilijat, kuten Edelfelt, saivat toimeksiantoja esim. muotokuvamaalareina, joista ansaitsi hyvin. Taide oli todella tärkeässä osassa Suomen itsenäistymispyrkimyksissä, sillä sen kautta herätettiin kansallistuntoa ja kapinoitiinkin. Se saa mut aina liikuttuneeksi. Voi vitsi, tää on yksi mun lempiaiheita, ja voisin höpöttää tästä vaikka kuinka!

      Kaunista syksyn jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Tässä vielä yksi Edelfelt-aiheinen lukuvinkki: Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen "Nainen parvekkeella". Kyseessä on Edelfeltin "Nainen parvekkeella" -maaalaukseen liittyvä dekkari; kevyt, helppolukuinen ja aika viihteellinen, mutta etenkin Edelfeltin talon portinvartijarouva Hortensen näkökulmasta kirjoitetut osiot vuoden 1883 Pariisista ovat ihania! Pirkko Soiniselta on muuten ilmestynyt myös taidemaailmaan liittyvä kirja "Ellen", joka on fiktiivinen Ellen Thesleffin päiväkirja hänen Firenzen vuosiltaan. Ihana kirja vahvasta ja upeasta naismaalarista!

    Kiitos samalla kivasta blogista - tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin:-)
    t: Keik

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kirjavinkeistä! Muistaakseni äidilläni on tuo Ellen-kirja. Kultakauden taiteilijaelämä on rosi kiinnostavaa, ja olemme heillekin velkaa itsenäisyydestämme. Ja hitsi, Suomen naistaiteilijat ovat olleet upeita!

      Kiva, kun kommentoit, kiitos!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.