Päivän asuna oli ohut kukkapaita ja nahkalökärit, tosin niiden päällä oli vielä villatakki lämmittämässä. Ohuen paidan alle on ihan ässä kunnon alusvaate. Jos ette ole vielä tutustuneet Uniqlon Heatteck-alusvaatteisiin, niin suosittelen. On toppia, lyhyt- ja pitkähihaista paitaa sekä pitkälahkeisia kerrastohousujakin. Ei tarvitse palella.
Eilen tein muuten jotain, mistä olen tosi tyytyväinen. On taas jotain, jota odottaa, ja kiitos tästä kuuluu äidilleni.
Äiti soitteli eilen, että he haluaisivat isän kanssa tulla katsomaan Jaakko Kuusiston säveltämää Jää-oopperaa. Se perustuu Finlandia-palkittuun Ulla-Lena Lundbergin samannimiseen kirjaan. Aloimme siitä sitten miettimään päiviä, ja kas, yksi näytös sattui talvilomaviikolle. Päätin lähteä mukaan oopperaan, sillä edellisestä käynnistä on vuosi aikaa.
Varailin meille lippuja, ja arvatkaas, ostin vielä kahteen muuhunkin oopperaan itselleni liput. Helmikuun alussa menen katsomaan Massenet`n Thaïsin, sitten on Jää, ja huhtikuussa Verdin Aidan. Melkein ostin vielä Debussyn Pelleas ja Melissandeen lipun, mutta maltoin mieleni. Vielä.
Kiitos siis äiti, kun soitit, tulipahan nyt kunnolla ostettua lippuja!
Minulla on meidän Kansallisoopperaamme pitkä ja lämmin suhde. Kun pääsin Sibelius Akatemiaan, menin ensimmäisenä syksynä heti katsomaan uutta taloa. Ooppera oli Puccinin La Bohéme, ja meitsi meni komeasti ykkösparvelle. Opiskelijana sain lipun puoleen hintaan, ja päätin satsata hyvään paikkaan. Muistan vieläkin, mitä maksoin paikasta: 124 markkaa.
Sittemmin olen käynyt oopperassa lukuisia kertoja, yleensä yksin. Mieheni ei välitä oopperasta, joten hänestä en kaveria saa. Yksin meneminen ei haittaa minua ollenkaan, sillä saan keskittyä ihan vain musiikkiin ja siellä olemiseen. Usein näen myös tuttuja, mikä on hauskaa. Lisäksi otan väliajalla aina sherryn, se on ollut oma oopperajuttuni sieltä vuodesta -94 saakka.
Enää en ole niin kranttu istumapaikkojen suhteen kuin ensikäynnillä Töölönlahden kauniissa talossa. Menen useinmiten kolmosparvelle, ja kiikaroin näyttämölle.
Vaihtovuonna Unkarissa tuli myös käytyä oopperassa. Karmein kokemus oli reissu Szegediin, jossa esitettiin Ritari Siniparran linnaa, Bartókin teosta. Teatraalinen ja ylinäytelty ooppera sai meidät opiskelijat tirskumaan, mutta väliajalla oli onneksi baari auki...
Opetan ooppera-asioita myös oppilaille. Kasien kanssa on neljän tunnin Carmen-produktio, jossa he dramatisoivat Carmenin juonta, katsovat Carmen-elokuvasta tunnetuimmat aariat (Habanera, Toreador, ja loppukohtaus tietenkin), ja lopuksi soitamme ja laulamme sovittamani Habaneran. Ne ovat olleet tykättyjä tunteja, sillä oma rakkauteni Carmeniin, ja oopperaelokuvan upeisiin laulajiin, Placido Domingoon ja Julia Miguenesiin, on palavaa, ja innostukseni välittyy myös heille. On kivaa pohtia Carmenin tematiikkaa neljä-viisitoistavuotiaiden kanssa! Myös dramatisointeja on ollut hauska katsoa! Carmen:"Don Jose, mä jätän sut!" Don Jose:"Whaaaaaaaat??!!"
paita Zara
housut Mos Mosh
kengät Tommy Hilfiger
korvikset Mango
Liian harvoin tulee lähdettyä mihinkään kulttuuririentoon, mutta sitten, kun lähtee on aina hyvä mieli. On tärkeää, että on löytänyt sen oman jutun. Joku tykkää teatterista, toinen konserteista, kolmas käy näyttelyissä. Itse tykkään oopperasta sen takia, että tarvitsen sanoja, konserteissa käyn hyvin harvoin.
Ja onhan ooppera taidemuotona aika ihana: siinä yhdistyy näytteleminen, laulu, orkesterimusiikki, lavastus, puvut, ohjaajan näkemys tarinasta... Ja aikamoiset juonet, huhheijjaa! Ne ovat monesti todella hupaisia. Esimerkiksi Thaïsissa munkki menee käännyttämään kurtisaania pois paheellisesta elämästä. Kurtisaani päättääkin sitten hylätä sen, ja menee luostariin. Jossa hän on sitten kuolemaisillaan, ja munkki tulee sinne tunnustamaan, että hän sittenkin himoitsi tätä... Että pistäs paremmaksi - tästä sitten kuunnellaan kokonainen ooppera. Musiikki on muuten taivaallista.
Ja monessa oopperassa kuoleva sankari tai sankaritar vielä vetää aikamoisen aarian, kuten La Bohémen Mimi keuhkotaudissa viime henkäyksillään...
Mies kysyi eilen mikä on lempioopperani. Kyllä mä olen Puccinin sävelten ystävä, olen nähnyt suurimman osan ja monet vielä useaan kertaan... Kun pääsin käymään Puccinin talossa Toscanassa, se oli hieno hetki. Itse olen lauluaikoinani rakastanut Musettan aariaa La Bohémesta, samoin Susannaa Figaron häistä lauloin paljon.
Mikä on sinulle mieluisin taidemuoto käydä? Ooppera, konsertit, taidenäyttelyt, teatteri? Ja mitä olet nähnyt viimeksi?
Seuraa kanavissani:
