Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Enkeli tielläni

 

Olen joskus lukenut tarinoita ihmisistä, joiden tielle on tullut enkeli, eli sellainen ihminen, joka on jotenkin kuljettanut hetkessä eteenpäin. On ollut vaikeaa, ja tämä enkeli on jotenkin auttanut siinä tilanteessa joko sanoilla tai ihan konkreettisesti.

Kerron nyt oman enkelitarinani, joka sattui ihan pari päivää sitten, mutta joka muutti ajatteluani ainakin hetkellisesti rohkeampaan ja reippaampaan suuntaan.

Kuvituksena ihana Part Twon syystakki asustettuna Balmuirin alpakkabaskerilla, omenapuun kuihtuvilla lehdillä ja illan laskevalla auringolla.

Olin keskiviikkona, siis toissa päivänä, viimeistä päivää sairauslomalla. Takana oli syksyn toinen kurkunpään tulehdus. Tunsin oloni hyväksi, lämpö oli laskenut. Päätin lähteä kahvittelemaan ihan itsekseni Munkkiniemeen, Café Torpanrantaan.

Ajatus oli, että saisin olla ihan omassa rauhassa, katsella lahdelle ja ajatella niitä näitä, ehkä lukea lehteä.  Päästä vähän neljän seinän sisältä ulkoilmaan ja kuulostella jaksamista ja vointia.

Vaan toisin kävi. Torpanranta oli piripintaan asti täynnä! Kahvilan toinen puoli oli täynnä eläkeikäisiä miehiä, toinen kahvilan muita kävijöitä. Minun piti siis etsiä paikka jo varatusta pöydästä, sillä ulos en halunnut mennä.

Heti terassille johtavan oven vieressä oli pöytä, jossa istui vanha rouva,  – hyvin vanha – vesilasin kanssa. Kysyin, voisinko istua hänen pöytäänsä, ja sain heti iloisen vastauksen.

Arvioin, että rouvan täytyy olla ulkonäön perusteella yli 80-vuotias, mutta ei, hän oli jopa vähän äitiäni nuorempi.

Aloimme jutella, ja aika pian huomasin, että minä olen se kuunteleva osapuoli. No, se ei haitannut, sillä rouva alkoi kertoilla sen verran hauskoja tarinoita, että nauroin kohta täyttä kurkkua hänen kanssaan.

Rouvan tytär Tarja oli jäänyt viime marraskuussa vuorotteluvapaalle, ja muuttanut kolmeksi kuukaudeksi Thaimaahan. Hän oli houkutellut äitiään käymään.

”Mie mietin, että mitä mie yksinään kotona! Kaikki sanoi, että miten sie yksinään lennät Bankokiin, mutta mie päätin lähteä!”

Thaimaan jälkeen seurasi Levi ja Saariselkä, sitten Pariisi. Puoli vuotta tämä reipas rouva oli matkaillut ympäri maailmaa!

”Uskotko sie, yhtään en oo lääkkeitä tarvinnu, enkä mittään lääkkeitä käytä!” No, kyllä uskoin.

”Miulle tulee niitä kuntoutuskutsuja, mutta mie oon päättäny, että sitte kun tarvin kuntoutusta, mie menen.”

Sitten siirryttiin yhteiseen ihastukseen, pyöräilyyn. Aika pian huomasin jääneeni kakkoseksi kilometreissä.

”Mie oon pyöräillyt äitienpäivästä 900 kilometriä”, hän kertoi. ”Levillä me pyöräiltiin Tarjan kanssa 120 kilometriä vihreillä pyörillä.”

Seurasi tarina uuden pyörän ostosta ja kotikaupungin pyöräilyreiteistä. Kävi ilmi, että tunsin hänen kotikaupunkinsa.

”Tiiätkö sie sen sillan? Sitten kun mie olin pyöräilly kymmenen kilometriä, mie tulin kotiin aamupuurolle, sit mie nukuin päiväunet, ja sen jälkeen mie olinkin täynnä virtaa! Ja arvaapa mitä! (tätä fraasia hän käytti usein) ”Mie lähin pyöräilemään sen toisen kerran vastapäivään!”

Lopuksi hän kertoili tavaroistaan.

”Tämän kellon mie ostin eurolla Bankokista, ja remmi on Budapestista. Tämän pussukan sain Tarjalta Kroatiasta.”

Rouvan korvista riippuivat pinkit pääsiäismunakorvikset, ja leopardipaita ja leohuivi toivat särmää asuun. Punaisen toppiksen päällä oli turkoosi laukku. ”Tykkäätte selvästi väreistä”, minä ihastelin.”Ei tartte teititellä”, hän ilmoitti. Teimme siis sinunkaupat ja kerroimme etunimemme.

Seuraavaksi katseltiin pinkin Canon-pokkarin kuvia.

”Tässä on Tarja. Tässä Tiina ja Jussi.” Kävi selväksi, että rouvalla oli rakastava perhe ympärillään.

”Mie asun valkotiilitalossa”, hän kertoi. Ja sitten, yks kaks, hän päätti napsaista minusta kuvan.

”Ottaiskohan tuo tarjoilija meistä kuvan”, hän kysyi. Järjestin tarjoilijatytön ottamaan meistä kuvan muistoksi, ja otin lopuksi meistä selfien itsellenikin.

Ja sitten rouva kokosi kimpsunsa ja kampsunsa, ja lähti elokuviin Tarjan kanssa ”katsomaan suomalaista elokuvaa”. Kysyin, olisiko se mahdollisesti Marian paratiisi, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä mikä se oli. Ei hän muistanut, mitä elokuvaa oli menossa katsomaan, mutta mitä väliä, se tapahtuisi seuraavaksi, ja se olisi kivaa.

Ja niin hän hävisi elämästäni, yhtä reippaasti kuin oli siihen ilmestynytkin tuntia aikaisemmin. Pistin merkille, että hän oli noin 150-senttinen, käveli vaivalloisesti, ja ihmettelin sitä tarmoa, mikä tässä kohta 77-vuotiaassa naisessa olikaan.

Hän ilmestyi elämääni juuri oikeaan aikaan. Oikeana päivänä

Itse ajattelen ihan liikaa asioita. Jaksanko, viitsinkö, osaanko. Onnistuuko tämä, onnistuuko tuo. Stressaan joutavia, otan paineita olemattomista, tyhmistä jutuista. Osaan todellakin pilata päivän turhalla jossittelulla ja paineilulla.

Hän matkusti 76-vuotiaana Bankokiin murehtimatta ja turhia miettimättä: ”Mitä mie kotona olemaan, mie voin eläkkeellä matkustaa!”

Hänen tarmonsa ja elämään heittäytymisensä koskettivat ja voimaannuttivat – vaikka kuuntelin sen tunnin hänen tarinointiaan.

”Ootapa, mie keskeytän siut, mutta mie kerron – ”

Juuri sillä hetkellä tämän pikkuruisen, kurttuisen, reippaan naisen asenne oli parasta, mitä juuri sillä hetkellä olisin voinut toivoa. Hän käveli kiikun kaakun, ja oli juuri tullut Rhodokselta, sitä ennen Pariisista: ”Mie nukuin ensimmäisen päivän, mutta sitten mie taas jaksoin”.

Ja minä, viisikymppinen, mietin miten raskasta on vaivautua kuuden tunnin lennolle, ja meneeköhän kaikki hyvin. Ihan hävetti.

En voi käsittää, mistä tämän rouvan tarmo ja heittäytyminen tuli, mutta se oli juuri sitä, mitä tarvitsin sillä hetkellä itselleni. Vaikka olin hiljaa, hymyilin iloisesti ja kuuntelin tunnin hänen juttujaan, tunsin saavani todella paljon voimaa ja virtaa. Jonkinlaista alkukaintaista voimaa ja viattomuutta, aikaa ennen nettiä ja raskaista pohdintoja, työelämän moninaisuutta ja somen jatkuvaa läsnäoloa.

”Arvaapa, mikä miun nimi on. Sitä ei oo almanakassa. Miun äiti luki sellaisen tyttökirjan, jossa oli sen niminen henkilö, ja sillon hän päätti, että antaa tyttärensä nimeksi…”

Tutta.

Kiitos, keskiviikkoiltapäivän enkeli. Mistä tulitkaan ja minne hävisitkään, toivon sinulle onnea elämään ja kiitän kohtaamisesta.

10 pääasiaa sisustustyylistämme

 

Kun lähdin pilkkomaan meidän sisustustyyliämme osiin, pääelementit nousivat aika helposti esiin. Itse rakastan sisustuslehtien luo tyyli-osoita, joten tässä tulee oman kodin versio: 10 asiaa sisustustyylistämme! Minkä asioiden varaan se nojaa? Mikä on se ykkösasia, josta lähdemme liikkeelle? Entä voiko tyynyjä olla liikaa?

Valitse seinien väri, vältä valkoista.

Kaikki lähtee seinistä, tämä on ehdoton ohjenuorani, kun aikoinani lähdin suunnittelemaan kotimme sisustusta. Siitä lähti myös maalausurakka. Meillä on harmaan ja mudan eri sävyjä lämpimällä vivahteella. On tosi tärkeää, että lattia, seinät ja kalusteet ovat joko lämpimän tai kylmän sävyisiä. Sekoittamalla niitä tulee outo fiilis, josta ei itsekään tiedä tuliko tehtyä oikein.

Seinän väri luo suuret linjat. Minusta punaiset seinät ja valkoinen sohva näyttävät paremmilta kuin valkoiset seinät ja punainen sohva. Seinän väri kokoaa huoneen ja antaa sille luonnetta. Ei kannata säikähtää tummiakaan värejä, ne eivät pienennä huonetta. Jos huone on pieni, se on pieni, ja siksi sitä kannattaa ennemmin korostaa tummilla seinillä.

Panosta lattian väriin ja muista valkoiset jalkalistat.

Itse suosin tummaa – mitä tummempi ruskea, sitä parempi, mutta vaalea lattia on myös kaunis. Koskaan älä laita lattian väristä jalkalistaa, vaan valkoinen on oikea väri! Lattian ei ole tarkoitus kiivetä seinälle, vaan lista erottaa lattian ja seinän. Mitä paksumpi lista, sen parempi.

Suosi suuria huonekaluja ja esineitä.

Tämä tyyli on hyvin amerikkalaista, mutta myös esim. Artwood tekee tästä taidetta, katsopa vaikka täältä, ah! Suuri tila tarvitsee suuret esineet. Nyt on muotia aika kevyet sohvapöydät, mutta pidän edelleen jykevistä! Meidän ensimmäisessä kodissamme oli muuten suuri sohva, ja se näytti olkkarissa tosi hyvältä.

Päätä sisustuksen päävärit.

Meillä ne ovat harmaa, ruskeat, valkoinen ja aksenttivärinä musta, jouluna myös punainen. Muutamalla värillä ei voi mennä vikaan.

Osta suuri matto.

Mieluummin liian suuri kuin pieni! Yksivärinen villamatto on aikaa kestävä laatuvalinta, mutta upea itämainen matto tulee olemaan eläkekotimme keskus.

Älä piperrä pikkuesineillä.

Meillä ei juuri ole pikkuesineitä, sillä ne hukkuisivat suurten huonekalujen sekaan. Siivoaminenkin on helppoa, kun ei ole niin paljon pölyistä pyyhittävää. Oma heikkouteni ovat erilaiset maljakot.

Panosta aikaa kestäviin, laadukkaisiin huonekaluihin.

Sohvaa ei ole tarkoitettu uusittavaksi joka viides vuosi, ei edes joka kymmenes. Katso, että päälliset ovat vesipestävät – luonnonmateriaali niissä ei ole välttämättä kestävin. Täyspuiset pöydät ja tuolit ovat mahtavia – niitä pystyy käsittelemään uudelleen. Laadukkaan nojatuolin saa uudistettua verhoilulla.

Somista ja valaise suurin linjoin.

Valaise epäsuorasti, ja valitse tarpeeksi suuret valaisimet. Suosi suuria, pehmeitä vilttejä ja taljoja. Valitse tyynyt samalta valmistajalta, niin sisustuksen linja pysyy myös siinä kautta kodin. Jos jossain vedän överit, niin tyynyjen määrässä!

Suosi yksiväristä.

Unohda kuosit,vaikka ne kuinka houkuttelisivat. Kuoseihin hullaantuu, mutta ne kannattaa pitää minimissä yleisen rauhallisen ilmeen vuoksi. Keittiössä meillä on ihana kuosiverho, mutta muualla on yksiväristä. Taulut ja tyynytkin saavat enemmän tilaa sillä tavoin.

Kerrosta ja tee itse.

Viimeinen, mutta ei vähäinen! Yhdistä vanhaa ja uutta. Kaiken ei tarvitse kiiltää uutuuttaan. Onko ullakolla vanha tuoli? Maalaa tai päällystä se uudelleen! Oletko sinä, miehesi tai isäsi kätevä käsistään? Suunnittele ja toteuta huonekalu!

Meillä on mieheni ja hänen veljensä tekemät arkkupenkit kuistilla, tätini vanha keinutuoli, äidin maalaamia ikoneita, isän tekemä korulipasto, kaappikello ja penkki, sekä mieheni tekemä taso. Omaa kädenjälkeä ovat myös itse vahattu ruokakalusto kaappeineen. Kerrostus on kiinnostavaa ja itse tehty arvokasta ja persoonallista.

Koti on muuten nyt taas kerran kauneimmillaan, kun voi sytyttää tunnelmavalot!

Lue lisää:

Uusi elämä nojatuoleille

Vanhojen nojatuolien uusi ilme 

Maalaiskeittiön pintaremontti

Yläkerran taulukollaasi: miten se syntyi

Meidän arkiolohuoneemme

Makuuhuoneen valkoinen kesäilme

 

Kuvat ja inspiraatiot:

Boknäs.fi / Lundbergs MöblerBalmuir / Pentik / Asko / Juvi / Rum21 / Tikkurila /Quick Step