Elokuun välitilassa (ja Balmuir-alevinkki)

Elokuu on jonkinlainen välitila, kuukausi kesän ja syksyn välillä. Valo on jo hailakampi, aurinko paistaa matalammalta. Terassilla on aamukastetta. Tarkenee vielä paljain säärin, mutta värimaailma alkaa jo muuttua kesäisen kirkkaista ruskean ja mustan suuntaan. Välitila on myös henkinen. Työt alkavat.

Pukeutumisessa on sen sijaan ihanin kausi meneillään ja edessä. Olen omimmillani syksyn väreissä, lokakuun lapsi kun olen. 

Ennen kaikkea elokuu on henkinen välitila ja tilinpäätöskuukausi. Kuten varmaan monet opettajat tunnistavat, uusi vuosi alkaa elokuusta. Ajatukset ovat jo suuntautuneet töihin, itse en osaa enää lomassa ollakaan. Keltainen opekalenteri tuossa pöydällä sisältää kohta koko lukuvuoden. Toimisto on muuttanut alakerran isolle ruokapöydälle. Läjässä nököttävät sulassa sovussa upouusi äänikortti, kuulokkeet, piuhoja, kamera, mikki, selfiekeppi ja muistikirja.

Elokuussa on luopumisen tuntua. Loppukuusta alkaa havainnoida lintujen joukkokokoontumisia ja auroja. Lintuaura saa minut joka kerran surumieliseen tilaan – siinä ne nyt lähtevät, ja edessä on vain pimenevät aamut ja illat. Lintuaura tekee tietä sille väistämättömälle: kesä on ohi.

On jotenkin säälittävää, että sitä koko vuoden odottaa kesää, ja sitten se on parissa kuukaudessa ohi. Siinä se sitten oli. Sille ladataan odotuksia, tehdään suunnitelmia, ja eletään sitku-elämää. Sitten kun on kesä, minä teen kaiken, mitä olen suunnitellut talven mittaan. No, eihän se noin mene. Elämä kun tuppaa olemaan elämää, oli kuukausi mikä tahansa.

Miksi viisitoista astetta on keväällä lämmin, mutta syksyllä viileä? Se on se sama viisitoista astetta kuitenkin.

Elokuu on ehkä vuoden kauneimpia kuukausia. Pidän kypsistä viljapelloista, joskin vehnä meidän talomme eteläpuolella on kitukasvuisen näköistä ja harvahkoa. Myös pimeät illat, kun voi jo sytyttää kynttilät, ovat tunnelmallisia. Kukapa ei niistä pitäisi? Illat alkavat hämärtyä yhä aikaisemmin, ja eteläpuolen pelloilta hiipii usva kohti taloa. Eilen oli niin lämmin iltayö, että talo kietoutui harmaaseen sumuun piiloon. Tekisi mieli mennä ulos ja haroa sumua sormillaan.

Sain kommentin, jossa kysyttiin olenko tuntenut ikävää matkustamiseen. Myös hän arveli minun olevan niin rationaalinen, että hyväksyn asiat tällaisena kuin ne ovat.

Totta.

Lieneekö se ikä vai elämä, joka on opettanut tiettyyn realismiin: asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne ovat. Jonkin asian haikailu ei auta yhtään mitään, lisää vain tuskaa.

Matkailua en siis ole kaivannut, mutta luulen kaipuuni kesään olevan kovempaa kuin koskaan aiemmin. Se on jo alkanut, vaikka elokuu on vasta alussa. Ja kesässä haikailen paitsi lämpöä, myös tiettyä huolettomuutta, joka ei ole koskaan läsnä talvella tässä aikuisen elämässä.

Kaipuu on omituista: monesti on jo ikävä kotiin, vaikka ei ole edes lähtenyt. Sama se on kesässä, jota ikävöi, vaikka ulkona olisi vielä lämmin.

Ihana työkaverini jäi keväällä eläkkeelle ja muutti etelän maille asumaan. Hän inhosi talvea. Ymmärrän häntä hyvin. En itsekään ole hiihtäjätyyppiä, mutta hankien kauneudesta ja huikeasta valosta nautin kyllä. Jos vain sellaisia talvia saisimme. Olen työkaverini puolesta aivan valtavan onnellinen. Niin on hänkin.

Jos jostain nautin loppukesässä, niin muodista. On paras sesonki!

Viime kesänä Part Twolta saamani mekko on ollut vasta nyt käytössä enemmän. Miten ihana se tulee olemaan mustien mokkasaappaiden kanssa. Ja mustan tai kamelinruskean neuleen kanssa. Syksyisin puhuttelee aina tuo väriyhdistelmä.

Vinkkaan myös, että Balmuirilla on alkanut laukkuale!

Kuvien Celia-laukku on alennuksessa myös, olen käyttänyt sitä valtavasti. Laukku on tosi käytännöllinen ja ihana syksyinen väripilkku. Laukkujen lisäksi alennuksessa on pieniä pussukoita ja korttikoteloita. Oma työlaukkuni on musta Estelle-shopper, käytännöllinen ja kestävä.

Tässä elokuussa olen niin monella tavoin uuden äärellä. Se, mistä muilla on jo kokemusta, tulee minun eteeni nyt konkreettisesti. En kiellä, ettei jännittäisi. Muistan isoäidin sanat – asioilla on taipumus järjestyä – ja niin ne, outoa kyllä, aina tavalla tai toisella järjestyvät. Antaa siis hetken viedä. Ja uuden eteen olen tehnyt jo kovasti töitä. Kaikki se, josta olen ollut jäljessä, alkaa hahmottua eteen ihan uudella tavalla.

Pitää aina muistaa, että ei ole yksin. Jos tulee kysyttävää, taatusti löytyy aina joku, joka osaa, ja jolla on aikaa neuvoa.

Ja hei – tälle viikonlopulle on luvassa hellettä! Se vesittää täysin suunnitelmani täysipäiväisestä opiskelusta viikonloppuna, sillä en todellakaan aio istua sisällä. Tiristetään kesästä se viimeinenkin pisara!

Mitäpä suunnitelmia teillä on elokuun varalle? Tunnetko haikeutta elokuussa?

Virkavapaa ohi- millainenen kevät oli ja millä fiiliksillä syksyyn?

 

Virkavapaa on nyt viettetty, ja ajattelin summata tuntojani ihan kirjallisesti. Eilen olin jo koululla, ahersin luokkani kuntoon ja vaihdoin hieman tavaroiden järjestystä. Olen jo ihan orientoitunut töihin, lomat ovat todellakin kohdaltani jo ohitse.

Mutta mitä jäi käteen? Mikä oli parasta, mikä ikävintä, ja ennen kaikkea mitä jäi takaraivoon? Millä mielin lähden taas päivätöihin?

Kirjoitin fiilikset kuukausittain, sillä kuukausilla oli eroa!

Tammikuu

Virkavapaani alkoi 1.1. 2020. Some hehkutti, että tästä tulee paras vuosi ikinä, sillä yllättävää kyllä, aika monella vuosi 2019 ei ollut paras mahdollinen. Ei ollut itsellänikään. En olisi periaatteessa halunnut jäädä vapaalle, vaan se oli nyt terveydellisistä syistä paras ratkaisu. Tammikuun ensimmäinen tuntui mahtavalta startilta, ihan uudelta, puhtaalta pöydältä. Olin hyviä päätöksiä täynnä!

Kerroinkin tässä postauksessa miten aloin pikku hiljaa kuntouttamaan itseäni. Tammikuu oli vielä aikamoista hissuttelua, venyttelyä ja pientä lihaskuntoa. Koetin vähän myös käydä kävelemässä ulkona, vaikka talviulkoilu ei itselleni sitä mieluisinta olekaan. Menin Pippa Laukan vastaanotolle, joka oli erinomainen päätös. Tammikuussa oli myös mukavasti sosiaalista elämää.

Aloin nauttia blogin kirjoittamisesta ihan uudella tavalla, sillä ajatuksille alkoi olla kummasti lisää tilaa.

Helmikuu

Helmikuu alkoi aktiivisesti blogijutuilla, oli Maria Boreliuksen tapaaminen, asiakkaiden tapaamisia ja muuta mukavaa. Vanhempani kävivät myös kyläilemässä. Tapasin lääkärini Pippa Laukan toistamiseen, ja sain ohjeet kuntoiluun. Blogin kirjoittaminen rauhassa oli todella mukavaa. Tein omaan tahtiin.

Maaliskuu

Maaliskuu alkoi niin ihanasti, ettei tosikaan. Kävimme Pian kanssa parissa blogitilaisuudessa, joissa oli tosi mukavaa. Pidin myös ”etäpäivän” Torpanrannassa, ja kävimme mieheni kanssa syömässä ja oopperassa katsomassa Don Giovannin. Näin paria työkaveria.

Sitten tuli 13.3. perjantai, ja Suomi lävähti kiinni covid19:n takia. Jo seuraavalle viikolle sovitut pressit peruttiin, ja kaikki kanavat täyttyivät koronauutisista.

Etätöistä ja eristäytymisestä tuli äkkiä uusi normaali.

Totuin eristyksissä oloon yllättävän helposti. Päiviin tuli rutiini: vietin aamu- ja iltapäivän tunnit koneella alakerrassa miehen ollessa töissä yläkerrassa. Kävin kaupassa kerran viikossa, tein ruokaa, kuntoilin ja illalla katsottiin Netflixiä tai HBO:ta.

Aloin seuraamaan mitä omalla työpaikalla tapahtuu, tosin akuuteimpaan whatsup-ryhmään en kuulunut. Seurasin Facebookin musaoperyhmiä ja tunsin lievää ahdistusta. ”Lievää…” No, sen ansiosta en nyt ole ihan pihalla, jos toinen aalto tulee ja pitää mennä osittaiseen etäopetukseen.

Huhti- ja toukokuu

Kevät oli kylmä, ja arki rullasi kuten maaliskuussa. Tuntui siltä, että tätähän on jatkunut iät ajat.

Toukokuussa löysin Youtubesta Pamela Reifin treenit, ja siitä alkoi uusi treeni-into oman kehon painoilla. Liikkuminen oli ihanaa, ja tunsin vahvistuneeni. Kirjoitin tuntojani tähän postaukseen. Blogitöitä oli sopivasti, joskin ideoiden puute vaivasi hieman. Ja vaikka blogia kirjoitin koko kevään, vapaa-aikaa oli silti ihan tarpeeksi. Sori kaikki ammattivaikuttajat (joihin itsekin kuulun), blogityö ei vedä rankkuudessaan vertoja kouluelämälle, sanokaa vaan mitä haluatte!

Helteinen kesäkuu oli yhtä hellekuplaa.

Kesäkuu

Ihana kesäkuu! Olin onnellinen ja jonkinlaisessa autuaassa kesäkuplassa koko kuukauden! Koko vuoden paras kuukausi oli ehdottomasti tämä helteineen, lämpimine iltoineen, pyörälenkkeineen… Juhannus vietettiin kotona ja helle helli. Teimme hyvää ruokaa ja kävimme ajelulla Herttoniemen kartanolla. Luonto antoi parastaan, ja tuntui siltä, että koko Suomi ryömi koronakoloistaan aurinkoon! Näin ystäviä ja yhdessä parannettiin maailmaa urakalla.

Heinäkuu

Miehen loma alkoi, ja lähdimme heti maakuntakierrokselle. Sieltä palattuamme olemme retkeilleet Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Porissa. Yksi Helsinki-päiväkin pidettiin. Veljeni tuli kyläilemään, ja meillä oli mahtavat kolme päivää. Kävimme Mannerheim-museossa, Hviträskissä, Didrichsenillä Kuutti Lavonen-näyttelyssä ja Mestaritallilla syömässä. Lisäksi söimme pizzaa helteisessä kesäillassa meidän terassilla.

Olen jo henkisesti töissä, loma on nyt pidetty.

Elokuu

Olen valmistautunut jo siihen, että työt alkavat ensi viikolla. Olen tilannut tietsikkaan uuden äänikortin ja ladannut pari softaa. Uusi kalenteri, avaimet, tietsikka ja lukujärjestys on hankittu. Lisäksi ennen töitä pitäisi vielä opetella pari musasovellusta – olen valmistautunut istumaan pitkiä iltoja tietsikan äärellä.

Pipan kanssa on nyt tehty hoitosuunnitelma. Olen tosi luottavainen kaikin puolin. Enkä muuten malta odottaa seuraavan Olet mitä syöt-sesongin alkua 3.9.! Pippa on just sellainen kuin ohjelmassa: iloinen, ystävällinen ja kannustava, mutta hyvin suora. Kerrassaan mahtava tyyppi!

Mitä saavutin tai opin virkavapaalla?

Opin tekemään pieniä videoita YouCut-sovelluksella. Latasin Lightroom-kuvankäsittelyohjelman ja opiskelin Veeran johdolla hakukoneoptimointia.

Tartuin härkää sarvista ja latasin myös Pro Tools First -äänityssoftan sekä Sibelius Firstin – ilmaisohjelmia molemmat, mutta tarpeiseeni käypiä.

Olo on nyt kaikin puolin hyvä ja rentoutunut, ja sellaisena sen haluaisin pitääkin.

Hankin kohtalaisen hyvän lihaskunnon (tällä hetkellä 21 lankkupunnerrusta, aloitin nollasta!)  ja kesän myötä olen saanut askeliakin kokoon sen kymppitonnin tai enemmän lähes päivittäin. Se on ollut haastavaa, kun ei ole ollut opettajan työtä ja sen suomaa hyötyliikuntaetua. Kiloja tipahti sen kummemmin yrittämättä 2,5, ja mahdun nyt mukavasti kuvan valkoisiin housuihin. Nälässä en todellakaan ole ollut, Kolmen Kaverin jäätelöä on mennyt purkkikaupalla. Ja ne pizzat… Mutta kun ei ole stressiä, kroppa rauhoittuu ja asettuu luonnollisiin uomiinsa. Plus aineenvaihduntani on todella hyvä edelleen.

Yllätyin myös siitä, miten hyvin kaupallisia yhteistöitä riitti huolimatta koronasta. Ja silti vapaa-aikaa oli ihan riittämiin. Vaikka uhosin itselleni, että aion herätä joka aamu ajoissa, se alkoi nopeasti lipsumaan. Luontainen rytmini on herätä siinä 8.30-9.00, ja uni tulee ennen puolta yötä.

Mikä oli parasta?

Parasta oli kiireettömyys. Koronakeväänä se korostui. Nautin ihan äärettömästi hitaista aamuista kahvin ja Hesarin kanssa. Kirjoittamisesta ajatuksen kanssa. Siitä, että sai syödä oman luontaisen rytminsä mukaisesti. Vatsa rauhoittui, ja pystyin jopa juomaan vähän limsaa monen vuoden jälkeen!

Mikä oli vähiten mukavaa?

No olihan niitäkin, vaikkapa se korona, joka romutti kaikki sosiaalisen elämän suunnitelmani aivan täysin. En päässyt toteuttamaan keväälle suunniteltuja kivoja asioita. Astma, allergiat ja kaikki sen lieveilmiöt.

Millä mielin syksyyn?

Täytyy sanoa, että koulumaailmaan palaan aika jännittyneellä, toisaalta rautaisella rutiinilla. Alkaa urani 24. opetusvuosi, jos oikein muistan.

Huoli on terveydestä ja miten syksy lähtee sen osalta liikkeelle. Olen myös päättänyt, että en tänne blogiin enää asiasta kirjoita. Liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensä aion edelleen kirjoittaa, mutta jääköön muut terveysasiat vain itselle.

Koronaa sen sijaan en halua päässäni liikaa vatvoa. Uskon, että päätökset tehdään parhaaksemme ja niin hyvin kuin vain voidaan kussakin tilanteessa. Koronalle kun itse ei voi mitään, ja jos sitä alkaa stressaamaan, niin se on kokolailla turhaa. Teen mitä voin, noudatan suosituksia, pesen käsiä ja pidän etäisyyttä parhaani mukaan, mutta mitä sitä muuta voi sitten tehdä.

Uskon kyllä, että jos etäopetukseen taas mennään, se on itselle aikamoinen shokki, kun ei ole kokemusta siitä kuten muilla. Ja alkaahan koulukin taas ”uudessa normaalissa”, eli koulu on lohkottu, ja me henkilökunta olemme hyvinkin erillämme toisistamme  ties kuinka kauan. Jos etäopetus tulee, toteutan sen teamsina koululta, sillä tulen lähiopettamaan pieniä kuitenkin. Ihan hurjan jännää – mutta kyllä tästä selvitään. Ainahan asioista selvitään.

Mitä blogissa tapahtuu?

Jaa-a, saapa nähdä! Olen nyt omillani, eli Bablerin ja sen blogiyhteisön aika on ohi. Jotain pientä uutta on kehitteillä, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Mukavasti ja sopivasti on ainakin kaupallisia yhteistöitä tiedossa, eli se pitää oman itsen virkeänä blogin osalta. Kirjoitan nyt omaa tahtia, välillä saattaa olla rauhallisempaa riippuen päivätöistä.

Olisi kiva tietää oletko sinä pitänyt virka- vuorotelu- tai opintovapaata ja miten sen koit?

 

housut Lauren Ralph Lauren
neule Selected Femme
tossut Oasis
laukku Chloé / aurinkolasit RayBan