sisältää mainoslinkkejä
Huhhei, vuosi on alkanut mukavasti, ja sähköposti laulaa kivoja juttuja alkuvuoteen! Tykkään siitä kutkuttavasta tunteesta, mikä tulee aina sähköpostia avatessa - mitähän kivaa sieltä taas löytyy! Vaikka olen intohimoinen kotoilija ja tykkään tasaisesta elämästä, niin pitkästyn, jos ei ole mitään puuhattavaa ja tapahtumaa. Näin alkuvuodesta virtaa tuntuu riittävän taas vaikka kuinka, mutta pitää silti muistaa myös lepo ja rentoutuminen.
Tänään kuvissa on todellakin työpäiväni asu. Huomasin aamulla, että yön aikana oli tullut aika paljon lunta. Siksipä oli mukava vetää villaa ylle ja laittaa karvavuoriset saappaat jalkaan. Vaaleanpunainen pörröneule on lämmin ja niin kauniin värinen.
Työviikko alkoi vauhdilla, ja kuten tavallista, täydellä höyryllä. Iltapäivällä tuntui jo siltä, että tässähän ollaan ihan hyvin imussa mukana. Tänään mentiin jo rutiinilla.
Töiden jälkeen menin ruokakauppaan, ja päätin kurkata lehtihyllylle, olisiko siellä jo uusin Eeva. Ja olihan siellä! Eevassa on nimittäin aivan superihana juttu
Leo-koirasta Piasta ja hänen kauniista, modernista kodistaan! Ja olihan lehdessä muitakin hyviä haastatteluita, kuten Eevassa aina on. Kurkkaapa myös Pian
Insta-tili, hän on superahkera storiesin tekijä. Ihan hurjaa muuten, että kohta olen blogannut kahdeksan vuotta, ja Pian kanssa tunnettu lähes yhtä kauan. Niin meillä vaan heti kolahti, ja onneksi myös meidän miehet tulevat hyvin juttuun. Olenkin kertonut, että kun me ollaan neljästään, on poskilihakset kipeinä nauramisesta.
Mutta sananen asusta. Ette usko, mutta taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, että haikailen pikku pakkasia ja kunnolla lunta! Viime kesän polttavat helteet ovat edelleen mielessä, enkä haikaile minnekään lämpöön tai matkalle.
Itse asiassa en haikaile ollenkaan matkalle, vaikka esimerkiksi työkaverit ovat lomallaan olleet kirjaimellisesti ympäri maailmaa. Minusta on vaan niin ihanaa olla kotona. Yhden työkaverin kanssa siitä just tänään juteltiin, ja tuumattiin, että onko se ikäkysymys. Voi olla. Joten hyvillä mielin ja onnellisena kotoilen läpi tämän talven, ja katsotaan sitten kesällä jos kävisimme vaikka siellä Liettuassa.
Tuntuu jopa vähän nololta olla haluamatta mihinkään vain sen takia, että ei halua. Vai onko se...?
Tässä täytyy myös lähettää terveisiä
Melenderin Annelle, joka kirjoitti viimeisimmässä postauksessaan näin:
"Mitä tulee blogin sisältöön, se tuskin tulee muuttumaan juurikaan. Olen kirjoittanut aina oman intuition mukaan, enkä ole pahemmin vallalla olevista blogiahdistuksista ottanut onkeeni. Minusta blogin päätarkoitus on edelleen sama kuin kymmenisen vuotta sitten - kirjoitella itseä kiinnostavista asioista ja inspiraatioista toisille samoista asioista innostuneille, tyylillä kuin juttelisi omille ystävilleen.
Nythän keskustelu käy kuumana blogien sisältöjen suhteen, pitääkö laadun korvata määrä, täytyykö postata vain jos on oikeasti jotain sanottavaa tai miten korkealle rima täytyy asettaa. Itse sanoisin että ole oma itsesi ja tee miten sinulle sopii, jokainen meistä on omanlaisensa ja meillä on kaikilla uniikit tavat tuoda ajatuksiamme ja inspiraatioitamme esille. Olisi tylsää jos kaikki olisivat samasta muotista. Varmasti blogikenttään mahtuu kaiken tyylistä sisältöä, lukijoitakin vaihtelu varmasti virkistää. Niinpä pidän kiinni omasta tyylistäni."
Hyvä Anne! Tuo on niin sitä, mitä olen itsekin miettinyt. Jos blogista poistaa sen punaisen langan minkä takia sitä on alkanut alunperin kirjoittaakin, niin kirjoittamisesta katoaa ilo. Enkä edes osaa tätä hommaa kaupallistaa niin hyvin, että bloggaisin pelkästään bisnes edellä.
Itselleni olisi tosi vierasta alkaa tuottamaan pelkästään "artikkeleita", ja jättää nämä löpinät ja tajunnanvirtajutut kokonaan pois. Olkoon se sitten vaikka sitä kotikutoisuutta, jota nyt jopa itse bloggaajat peräänkuuluttavat omissa blogeissaan. Olen hyvillä mielin tällainen old school-tyyppi, joka tykkää lukea myös vanhanaikaisesti kuulumisia... Blogeja maailmaan mahtuu, ja oma linjahan on se bloggaajan tärkein juttu.
Kerran sain negatiivisen kommentin, jossa moitittiin sitä, että blogissani ei mikään muutu vuosien myötä. Niin, eipä niin. Sama työ, sama mies, sama koti, sama rauhallinen elämä. Onko se niin paha juttu ollenkaan, jos siinä viihtyy. Mutta ehkäpä kommentoija löysi enemmän vipinää sisältäviä blogeja jostain muualta. Mene ja tiedä.
pitkä paita SHE:stä
neule Selected Femme
housut Zara
saappaat Nectarinesta
kello Mockberg
Tähän loppuun vielä kysäisen teiltä:
onko postaustoiveita?
Harvoin tätä kysyn, kun ideoita on riittänyt, ja riittää edelleenkin, mutta olisihan se nastaa toteuttaa teidänkin toiveitanne!
Laitapa sähköpostia fabfortysomething@hotmail.com tai jätä toive kommenttiboksiin. Kun sitä itse pyörittää omassa päässään juttuja, joku hyvä aihe tai näkökulma ei tule mieleenkään. Olisi tosi kiva kuulla mitä haluaisitte lukea!
Niin päivä hurahti taas iltaan, ja mies kuuluu kolistelevan alakerrassa. Lunta oli satanut aikamoinen kerros, ja se on märkää...ja raskasta kolattavaa...
