Varoitus! Tämä postaus sisältää paljon ruokakuvia! ; )
Lauantai-iltana ajelimme Uudenmaankadulle Bar Tapastaan, josta sai ihme kyllä pöydän tunnin varoitusajalla. Paikka oli pieni, intiimi ja tupaten täynnä, kun saavuimme paikalle ja kapusimme jakkaroille pienen pöydän ääreen. Tarjoilijan tuloa, ilmeisesti ruuhkasta johtuen, odottelimme liki 20 minuuttia. Sen jälkeen palvelu rullasikin mukavasti ja oli tosi ystävällistä ja huomioivaa.
Oltin alkujuomaksi lasin sangriaa, joka oli pieni pettymys, se tuntui olevan viiniä lantrattuna soodaveteen. Sangriahan on parhaimmillaan täyteläistä ja aromikasta. Noh, tämä ei ollut, ihan raikasta ja hyvää kuitenkin.
Itse tapakset olivat maittavia, ja hymy oli korvissa, kun pieni pöytämme täyttyi erilaisista herkuista. Tilasin itse neljää sorttia ja yhdessä miehen kanssa oliiveja ja talon perunalastuja. Masu tuli täyteen. Olen vähän herkkävatsainen tällaiseen sekasyömiseen, mutta tapakset ideana ovat rento ja hauska.
Ravintolasali on pieni ja mutkaton, ihmiset istuvat tiiviisti, mikä lisää mielestäni paikan viehättävyyttä.
Heijastuma peiliin ikkunan kautta.
Ruokalistassa oli mukavasti vaihtoehtoja, myös tapasmenu oli tarjolla. Päädyimme kuitenkin ottamaan listalta erikseen.
Sangrialasillinen
Homejuustoa pehmeillä viikunoilla ja hunajalla, nami!
Illan yllättäjä: itsetehdyt perunalastut talon majoneesilla veivät kielen mennessään!
Alkupaloina leikkelelautanen
Kevätparsaa ja Serrano-kinkkua, olipa hyvää!
Jättikatkarapuja olisi mennyt toinen mokomakin alas.
Miehen jälkiruoka olisi kadonnut minunkin suuhuni.
Crema Catalana
Kyllä hymyilyttää kun on ruokaa edessä!
Mukavaa viikon alkua kaikille!
Annokset näyttävät mahtavilta:). Täytyy mennä itsekin kokeilemaan kyseinen paikka, kiitos vinkistä!
Hyvää oli. Tosin kaverini sanoi, että paikka olis mennyt alaspäin siitä mitä se on ollut. Mutta koska minulla ei ole vertailukohtaa aiempaan, en osaa ottaa kantaa tähän.