Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tänä vuonna

Uusi vuosi on alkanut ja taas on aika tehdä lupauksia. Viime vuonna lupasin itselleni kasapäin kaikenlaista. Työn alle tulivat a) en valita yhtenäkään terveenä päivänä, b) luen ja kuntoilen enemmän, c) opettelen uusien ruokien tekoa, ja d) murehdin vähemmän. Ihan realistisia asioita, mukavia ja positiivisia.

Ja miten kävi? Takana elämäni karmein allergiakevät sekä surkein syksy terveydellisesti. En ole lukenut enemmän (paitsi blogeja!), saati tarjonnut uusia ruokia. Syksyn liikunnat voisi laskea kahden käden sormilla. Murehtinut olen ihan kiintiöni täyteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. …ja oliko murehtimisesta taaskaan mitään hyötyä?

Halukkuus uusiin ja mahdollisesti totetutumattomiin lupauksiin on tasan nolla. Fiilis viime vuodesta jokseenkin ristiriitainen. Mutta sitä se on, aina ei mennä kympillä eteenpäin. Välillä mennään jopa taaksepäin.

Viime vuodesta kuitenkin jäi päällimmäiseksi mieleen ystävät. Vanhat ystävät ovat entistä tärkeämpiä, mutta olen myös tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin. Ja jatkan tutustumista edelleen!

Jospa sen sijaan lupaisin jotain, johon olisi oikeasti tarvetta – nimittäin elää päivä kerrallaan. Että vuosi 2013 ei olisikaan mikään pitkä mössö kolminesatoine päivineen, vaan suunnitelmani ulottuisivat korkeintaan seuraavan yön yli. No, ehkä viikon. Yrittäisin aamulla peiliin katsoessa hymyillä itselleni ja luvata, että teen päivästä parhaan mahdollisen niissä puitteissa, kuin vain voin. Olisiko siinä enemmän porkkanaa, kuin litaniassa kaikkea mahdollista?

Yhden asian lupaan kuitenkin täysin sydämin. Teen edelleen niin omannäköistä ja hyvää blogia, kuin vain osaan. Ja tämä on helppo luvata!

Lupasitteko, vai olitteko lupaamatta?

Share:

20 Comments

  1. Anonyymi
    12/01/2013 / 8:21 am

    Enpä tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta, en ole niitä enää moneen moneen vuoteen tehnyt. Joskus nuorena tyttönä tein lupauksen joka on pitänyt jo usean vuosikymmenen ajan, lupasin olla heittelemättä roskia luontoon, päätin kiikuttaa jokaisen karkkipaperin ymv. lähimpään roskikseen maahan heittämisen sijaan. Se lupaus on pitänyt, siitä voin olla ylpeä. Mitkään lupaukset laihduttamisesta, liikunnan lisäämisestä tai muulla tavoin paremmaksi ihmiseksi tulemisesta ovat aina sortuneet omaan mahdottomuuteensa. Tuo suunnittelemasi lupaus tehdä jokaisesta päivästä paras mahdollinen se päivä on kyllä hyvä ajatus, toivottavasti toteutuu 😉 Blogiasi on ilo lukea.T:S-L

    • Marjukka
      12/01/2013 / 5:26 pm

      Kiitos S-L! Ei tosiaan kannata luvata liian isoja. Eikös se ole niin , että elefanttikin syödään pieninä palasina, eli pienestä liikkeelle. Jotain kuitenkin on aina kiva luvata, se antaa vähän motivaatiota uuteen vuoteen!

  2. Mrs J.
    12/01/2013 / 8:57 am

    Voi, tämä oli niin hyvä kirjoitus. Itselleni olen yrittänyt luvata juuri olla murehtimatta. Luulen, että tämä on tosin naisille vähän sellainen sisäänrakennettu juttu, nimittäin ainakaan tuttavapiirissäni miehet eivät tulevia niin mieti, toisin kuin naiset. Asioita voi miettiä, mutta harvemmin niiden kulkua voi muuttaa, joten miksi murehtia? Yritän myös muistuttaa itselleni tuota hetkessä elämistä. Onneksi se onkin onnistunut aika hyvin viime vuosina. Isäni kuolema useampi vuosi sitten oli sellainen paukku ja herätys. Että en valittaisi turhasta, vaan yrittäisin nauttia pienistäkin arjen iloista. Joka tapauksessa, onnellista vuotta 2013!

    • Marjukka
      12/01/2013 / 5:27 pm

      Naiset ovat tosiaan enemmän murehtivaista sorttia. Luin jostain, että murehtiminen on suurimmaksi osaksi luonteessa, mutta sitäkin voinee vähän kasvattaa. Hetkessä on tärkeää elää, sillä hetket kiitävät ohi niin nopeasti!Onnellista vuotta sinullekin!

  3. Sara
    12/01/2013 / 1:09 pm

    Päivä kerrallaan -asenne voisi olla oiva ohjenuora meille kaikille. Mihin sitä aikuisena kadottaa kyvyn elää tässä hetkessä? Siihen kannattaa pyrkiä. Oma lupaukseni on yrittää parantaa kärsivällisyyttä. Siinä riittääkin sarkaa tälle ja ehkä monelle muullekin tulevalle vuodelle. 😀

    • Marjukka
      12/01/2013 / 5:28 pm

      Sitten vain kärsivällisyyttä toteuttaa lupaus! ; ) Ei vais, varmasti onnistut, kun päätät.

  4. anneaulikki
    12/01/2013 / 2:06 pm

    Lupailin yrittää olla tyytyväinen itseeni ja elää täyttä elämää joka päivä, eli vähän samansuuntaisia lupauksia minullakin ! Hyvää viikonloppua!

    • Marjukka
      12/01/2013 / 5:29 pm

      Kiitos samoin sinulle, hieno lupaus sinullakin on tehtynä.

  5. Marika
    12/01/2013 / 3:58 pm

    Hyvä kirjoitus. Ja hyvä päätös! Tuokoon vuosi 2013 elämääsi paljon onnea, iloa, rakkautta ja uusia hyviä asioita!Blogiasi on ilo lukea!

    • Marjukka
      12/01/2013 / 5:29 pm

      Kiitos ihana, samaa toivon sinulle!

  6. Norppa
    12/01/2013 / 5:47 pm

    Mä en tainnut luvata mitään, yritän parannella itseäni silloin kuin mieleen juolahtaa. Tuo sinun lupauksesi oli hyvä!Oli kiva tavata tänään, vaikkakin pikaisesti. Ehkä sitten joku toinen kerta paremmalla ajalla! 🙂

    • Marjukka
      13/01/2013 / 10:01 am

      Samoin! Tuleehan näitä tapaamisia varmasti! Terkut koiruudelle!! 😉

  7. Reetta
    12/01/2013 / 6:03 pm

    Kiitos aivan mahtavasta päivästä mulla oli tosi kivaa! :)http://llovewantneed.blogspot.fi/

    • Marjukka
      13/01/2013 / 10:01 am

      Kiitos itsellesi, oli kiva tutustua!!

  8. Koutun Koulu
    12/01/2013 / 6:38 pm

    Hieno päätös, päivä kerrallaan. Yhtä positiivinen kuin piristävä blogisikin:)

    • Marjukka
      13/01/2013 / 10:02 am

      Kiitos! Blogi onneksi ja toivottavasti on piristäjä, vaikka sen pitäjä siviilissä on välillä kaikkea muuta… 😉

  9. Sara S.
    13/01/2013 / 8:49 am

    Lupasin pitää itsestäni parempaa huolta.Kiireettömyttää elämään ja lupaa pitää niitä huonoja päiviä.Päivä kerrallaan on hyvä päätös ja siihen pyrin itsekin.Mukavaa ja rauhallista sunnuntaita sinulle !

    • Marjukka
      13/01/2013 / 10:03 am

      Lupa huonoihin päiviin on ihan mahtava oivallus. Ei kaikkien päivien tarvitse tosiaan olla niitä kympin päiviä. Muuten tulee paineita… Mukavaa sunnuntaita sinullekin!

  10. Pauska
    13/01/2013 / 6:27 pm

    Voi miten hyvät päätökset alkaneelle vuodelle. Blogisi on ilman muuta yksi päivän piristäjistä. Kurjaa tuo sairaspäivien määrä, toivottavasti ei ole kyse esim. homeesta tms. sisäilmajutuista, vaan ihan viruksista. Toivon myös, että saisit olla terveempi.Mikähän siinä on, että me naiset murehdimme niin paljon asioita, myös sellaisia, joihin emme itse voi vaikuttaa? Miehillä on aivan eri asenne, siihen kun joskus pääsisi. Oma hyvin alkanut liikunnallinen syksyni lopahti Stubb-jutun myötä täysin, ei aika muuhun riittänyt. No tänä vuonna olen ottanut vahingon takaisin ja käynyt terveysliikunnassa enemmän kuin koko viime syksynä yhteensä. Musiikin aion ottaa takaisin, etenkin huilunsoiton, joka on ollut aika pitkällä tauolla. Ihmissuhteiden hoito ja se turhista murehtimisesta luopuminen voisivat olla hyviä tavoitteita tälle vuodelle.

    • Marjukka
      16/01/2013 / 7:41 am

      Sinusta ei saa sellaista kuvaa, että olisit kova murehtija! Todella kuluttavaa murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ainakin itse syyllistyn siihen liian usein. Kiva, kun olet päässyt takaisin liikkumaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *