Muistatteko vielä joululahjani, isän tekemän korulipaston? Se on ollut jokapäiväisessä, ahkerassa käytössä. Sitä oli mukava täyttää, vaikka tilaa siinä on edelleen vaikka kuinka. Vaikka en intohimoinen koruihminen olekaan, silti tykkään, kun helyni ovat järjestyksessä ja helposti saatavilla. Tällä hetkellä olen innostunut nahkarannekkeista, joita pidän lähes joka päivä.
Ensimmäisessä kerroksessa säilytän korvakoruja ja muutamaa sormustani. Hopeiset ja helmet ovat rasioissa (iloisessa sekasotkussa). Kalevala-korvikset ovat omassa lokerossaan, blingit pikkujouluihin sun muihin menoihin omissaan.
Toisessa kerroksessa ovat neljä kelloani ja rannekorut. Kolmannessa ja neljännessä majailevat kaulakorut ja muutamat setit. Alimmassa kerroksessa säilytän muutamaa silkkihuiviani, kiva kun niillekin oli tilaa.
Korvakoru- ja sormusosaston asukkeja…
Kaikille on tilaa…
Perla Canaria-kaupan helmiä, lahjaksi saatuja.
Kors-kaksoset vierekkäin samassa lokerossa…
…ja nahkanauhoja sylikkäin kellojen vieressä.
Varsovasta ostettu koru, monessa blogikuvassa nähty…
…samoin tämä tumma koru, takana rasiassa lahjaksi saatu hopeasetti vanhemmiltani.
Kalevalaisia löytyy omista lokeroistaan myös: pyöreä koru äidiltä, riipus kummitädiltä, rannekoru vanhemmiltani.
Marc by Marc Jacobs-kettinki rintarinnan Lindexin kanssa.
Sataa, sataa ropisee… Ulkona tuoksui hyvälle! Hämyistä tiistai-iltaa!
Hei Marjukka,Kerrassaan kaunis, tyylikäs ja harmoninen kokonaisuus on isäsi sinulle rakkaudella tekemä lipasto. Ne aikaisemmat kuvatkin siitä ovat kivoja. Kaunis huolellisesti valmistettu huonekalu ja esine tuottaa esteettistä iloa ja luo harmoniaa naisen arkipäivään. tv. Tuija
Nätti lipasto, ja on muuten mielettömän nätti sisältökin! Varsinkin nuo kellot. Olen ihan heikkona kauniisiin kelloihin!
Näin on. Lipasto on persoonallinen, ja parasta on tietenkin se, että se on oman isän tekemä!
Kellot ovat ihan oiva asuste, olen paria yksilöä katsellutkin…