Hiljainen kaunotar

Nyt on meilläkin koti joulukunnossa, ja jouluvieraatkin saatiin eilen turvallisesti perille. Illalla olimme vielä Musiikkitalossa kuuntelemassa Rajattoman joulukonserttia. Ryhmän baritoni on kurssikaverini, sain häntäkin moikattua.

Odotettu jouluvieras oli myös kuvien hiljainen, toivottu kaunotar, joka muutti kotiimme eilen. Isä sai valmiiksi ensimmäisen kaappikellonsa (tai oikeastaan oikea nimi on lattiakello), ja minusta ainakin Opus 1 onnistui erinomaisesti, vai mitä tuumaatte? Värit valitsin itse vanhanajan värikartasta. Kellon malli taitaa olla keskipohjalainen. Kello on hiljainen, se ei kilahtele tai soita mitään sävelmää - sekin oli oma toive. Jokainen kellontekijä voi itse soveltaa muotteja, meidän kaunottaremme on hoikkavyötäröisempi malliltaan, ja ikkuna, josta näkyy heiluri, on pieni.

En uskalla edes arvailla kelloon laitettua tuntimäärää... Se on upeampi kuin odotinkaan. Sille piirrettiin aikoinaan paikka taloomme, ja siihen se nyt saatiin! Ihana!

 
 Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka saavat kicksit kolhiintuneista talonpoikaissohvista, punaruudullisesta kankaasta tai vanhoista kattoparruista, myös mielenkiintoisista kotimuseoista ja englantilaisesta maalaistyylistä. Asuisin mieluusti vanhassa englantilaisessa cottagessa, jossa on olkikatto ja melkein metrin paksuiset seinät vähän vinossa... Omaan maalaiskotiini kello sopii just eikä melkein.

Joulu on ovella sateesta huolimatta, mukavaa! Leppoista aatonaattoa kaikille!