Perjantaikohellusta harmaissa nillkureissa

Perjantai… Aina välillä unohtaa, että huomenna on vielä työpäivä, tehdään syyslomapäivää sisään. Ajattelen – jee, on perjantai -, mutta sitten huomaakin, että ihan vielä ei voi nukkua pitkään.Tämä päivä on ollut yhtä kohellusta. Oikea perjantaisoppa. Tuntuuko teistä, että nykyään on niin paljon muistettavaa, että ei millään pysty pitämään mielessään kaikkia asioita? Kuten eräs ystäväni sanoi:”Mä kirjoitan muistettavia asioita lapuille, mutta sitten unohdan, missä laput ovat.” Just noin.Jokapäiväistä, hermoja raastavaa huvia on etsiä A) lompakkoa B) työavaimia C) silmälaseja. Pari kertaa hosumiseeni kärsivällisesti suhtautuva mies on ystävällisesti kehottanut laittamaan tavarani aina samaan paikkaan – ja hetken päästä etsimme hänen avaimiaan! Tänään sitten töiden jälkeen menin postiin lähettämään viimeisiä kirpparitavaroita. Kun olin maksamassa, en löytänyt lompakkoani kassista. Kauhea paniikki! Missä se voi olla! Oliko se mukana töissä? Lisäksi olin ihan poikki, halusin vain syömään ja sitten päikkäreille. Postin ihana rouva kehotti minua menemään kaikessa rauhassa etsimään kotoa lompakkoa, ja tulemaan sitten takaisin. Kurvasin kotiin – ei lompakkoa! Otin mukaani rahaa, ja ajoin takaisin postiin. Mielessä pyörivät tietenkin kaikki kauhuskenaariot kadonneesta lompakosta…Toki minulla on laukussa BagPod, laukun pikkutavaroiden organisoija. Se nyt on vain sattumalta täynnä teepusseja, joita olen jostain omituisesta syystä kanniskellut pari viikkoa mukanani.

Lomakko odotti postissa. Se oli ollut tiskin edessä olevalla tasolla, laukkuni oli ollut sen päällä. Minulla ei ole hajuakaan, missä välissä olin sen siihen laittanut. Ystävällinen asiakas oli sen poiminut talteen.Aina välillä päätän, että NYT. Aion aloittaa coolin ja rauhallisen suhtautumisen tällaisiin asioihin, ja pidän tavaroistani parempaa huolta. Aina se välillä onnistuu. Kunnes taas hukkuu kalenteri, kameran linssinsuojus, tai jokin muu tärkeä tavara…






My outfit: jeans Replay / shirt Esprit / ankleboots Banana Republic / bag Marc By Marc Jacobs

belt Abro / watch Daniel Wellington

Mukavaa perjantai-iltaa!

Ps. Oletteko huomanneet espanjalaisen tv-sarjan Gran Hotel? Siitä tulee 42 jaksoa muistaakseni maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoiltaisin YLE Teemalta.

Share:

17 Comments

  1. Business Woman
    12/09/2014 / 6:36 pm

    Hauskaa lukea toisten kokemia kommelluksia:) Ja aika lohdullista myös! Olen nimittäin itse tismalleen samanlainen koheltajien kuningatar:) Kaikki hukassa, aina etsimässä jotain kadoksissa olevaa tavaraa ja itseään samalla soimaten ja solvaten. Ja aina just silloin, kun on mahdoton kiire jonnekin. Kengät on ihan mahdottoman kauniit!!! Nilkan kaarikin on ihan täydellinen!

    • Marjukka
      13/09/2014 / 3:50 pm

      Heh, kohtalotoveri! Juu, yritän kyllä aina edellisenä iltana laittaa kaiken valmiiksi, mutta näköjään ei aina onnistu siinäkään… Kengät ovat kyllä ihan superit, ja niin mukavat jalassa. : )

  2. Anonyymi
    12/09/2014 / 6:46 pm

    Hei Marjukka! Onneksi kukkaro löytyi. Yhtenä aamuna minä sovittelun kenkiä. . .vasemmassa jalassa balleriina ja oikeassa sandaali. . .kummat laittaisin. . .sandaalit. . .mutta missä on toinen sandaali, kun toinen on kaapissa. . .minne "tökkäsin" kengän. . .en käynyt missään ja äsken oli molemmat sandaalit kaapissa. Aikani etsin ja mietin. Sitten löysin skandaalin. . .oikeasta jalasta. Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

    • Marjukka
      13/09/2014 / 3:51 pm

      Eih!! Vois olla just meitsin elämästä tyyliin "löysin lasit nenältäni"! Onneksi muutkin sekoilevat, muuten olisin huolissani…

  3. Anonyymi
    12/09/2014 / 7:16 pm

    Onneksi sai koheltaa IHANAT nilkkurit jalassa 🙂 Mukavaa viikonloppua!Inkeri.

    • Marjukka
      13/09/2014 / 3:53 pm

      Se tekikin siitä siedettävämpää!! Kiitos samoin.

  4. Lyyti
    13/09/2014 / 6:03 am

    Kylläpä kuulostaa tutulta…Minua on helpottanut se "sama paikka". Jos teillä on sellainen, laita sinne :-)))Uudet nilkkurisi ovat tooooodella upeat, näyttävät istuvan jalkaan täydellisesti. Myös farkut vaikuttavat mukavilta,vyötärö tarpeeksi korkealla. (Olisivat minullekin mieleiset, mikä mahtaa olla mallin nimi?)

  5. Dahlia
    13/09/2014 / 6:37 am

    Oi ihanaa, heti on asukuvia näiden kaunottarien kanssa. Niin ihanat korot! <3Olen samanlainen, aloitan aina organisoidumman elämän… joka sitten hajoaa kovin helposti kun jotain katoaa. Onneksi kaikki on löytynyt aina 🙂

    • Marjukka
      13/09/2014 / 3:54 pm

      Kyllä ne kadonneet tavarat aina jostain putkahtavat: autosta, lipaston takaa… taas pitää yrittää tsempata!

  6. -anu-
    13/09/2014 / 6:39 am

    Onneksi meitä on siis muitakin :), ei tarvitse yksin luulla kadottavansa asioita. Ihanat nilkkurit!

    • Marjukka
      13/09/2014 / 3:55 pm

      No ovat : ) Emme taida olla yksinämme koheltamassa…onneksi!

  7. Marjukka
    13/09/2014 / 3:53 pm

    Kyllä mä veikkaan, että muistettavaa on niin paljon, ja informaatiota tulvii joka puolelta. Toisaalta: olihan jossain iltalehtien lööpeissä, että 50 000 suomalaista kärsii alkavasta muistisairaudesta. Huh, toivottavasti ei kuitenkaan.Kiitos, aamupäivä meni mukavasti ulkoillessa.

  8. Olennnainen
    13/09/2014 / 4:51 pm

    Lohdullista, en siis ole ainoa… Mulla avainten tilapäisten hukkaamiskertojen määrä päivässä on suorassa suhteessa stressitasooni. Aina ne ovat onneksi kuitenkin löytyneet. Toisaalta, jos en kadota niitä kertaakaan päivässä, on kyseessä aika laiska ja saamaton päivä. Sopivainen stressi pitää moottorin käynnissä.

    • Marjukka
      14/09/2014 / 1:48 pm

      Hyvä pointti, loppuviikosta taitaa täälläkin kadota enemmän tavaroita. Kyllä sopiva vauhti pitää käynnissä, ihan samaa mieltä.

  9. Sarin vaatekomeron kätköt
    14/09/2014 / 9:04 am

    Eh… Tuollaisia päiviä on aina silloin tällöin, eilen juuri hukkasin lompakon pienellä reissulla. Tai siis luulin hukanneeni, mutta olin jättänytkin sen kotiin lipaston päälle, onneksi oli mukana joku, jolla oli lompakko, muuten olisi jääty reissun päälle auto tankkaamatta ja ilman kahveja. Kaiken muistamista ja löytymistä ei auta se kun toinen seisoo jo ovella odottamassa jalkaa koputellen kun itse vasta miettii että mitä pitää pakata mukaan…:))

    • Marjukka
      14/09/2014 / 1:49 pm

      Voi ei, onneksi toinen sentään oli muistanut lompakon! Kamalinta on, jos rupeaa matkalla miettimään, muistinko ottaa raudan seinästä enne lähtöä. Silloin meinaa tulla hulluksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *