Autuaanonnellinen väsymys

Olen koko päivän kulkenut jonkinlaisessa väsymyksen ja onnellisuuden sekaisessa olotilassa. Sortunut pullaan ja suklaaseen, juonut liikaa vahvaa kahvia, katsonut vähän läpi sormien perjantaihepuleissaan pälpättävää luokkaa. Takana muutama tunti unta, sekin jonkinlaista levotonta sekasotkua, posket melkein vielä kipeinä nauramisesta.Eilen illalla oli Sibiksen musiikkikasvatuksen vuosikurssimme -94 kokoontuminen. Puolet oli päässyt mukaan. Tapasimme Mamma Rosassa, ja ennen ravintolaan menoa minua jännitti niin, että polvet olivat ihan hyytelönä…Jälleennäkeminen oli riemukas! Ahtauduimme kaikki samaan pöytään kylki kylkeen juttelemaan, nauramaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja muistelemaan – varsinainen kollektiivinen joukkomuisti! Yksi muisti yhtä, toinen toista, sitten taas naurettiin. Koska suoritimme suuren osan kursseista soittaen, olimme yhdessä todella paljon ja tiiviisti. Juttua riitti.Ilta jatkui osalla pikkutunneille, minä läksin (liian aikaisin, en olisi halunnut) puoliltaöin, nukkumassa olin puoli kahden tienovilla.Viimeinen ajatus ennen nukahtamista oli kirkas oivallus. Olen aina pitänyt kolmea Sibis-vuottani yhtenä elämäni parhaista jaksoista, ja nyt selvästi tajusin miksi. Parhautta ei ollut vain se, että pääsi opiskelemaan haluamaansa paikkaan, vaan he. Ne ihmiset. Ihmiset ympärillä luovat onnelliset muistot, hyvän ilmapiirin ja sen olotilan, että olet kotona. Tässä ja nyt. Ja se on läsnä edelleen vuosienkin jälkeen.



Eilisillan asu oli rento ja lämmin pienellä blingillä…

My outfit: cashmere cardigan Repeat from Nectarine 

 pants and bag DAY Birger & Mikkelsen from Zoom Design

silk shirt DAY Birger & Mikkelsen

boots Tiger of Sweden

necklace Edblad

bracelets Edblad and Stylesnob

Rentouttavaa perjantaita!

Share:

14 Comments

  1. Sara
    14/11/2014 / 4:36 pm

    Oikein mieltä lämmittää lukea, kun avaudut ja annat itsestäsi enemmän täällä blogissa. 🙂 Aiemmassa postauksessa kerroit, kuinka harvoin olet tuntenut kuuluvasi mihinkään joukkoon. Aloin miettiä sitä omalta kohdaltani ja tulin samaan lopputulokseen. En ole koskaan kyllä edes kaivannut isoa kaveripiiriä, vaan pieni, mutta tiivis porukka on ollut minulle sopiva. Lisäksi näen mielelläni kavereitani yksitellen, jolloin pääsee kunnolla juttelemaan enkä isoissa meluisissa tapaamisissa. Janoan sitä, että saan olla omissa oloissani, Kun lapset olivat ihan pieniä, oikein kaipasin sitä yksityisyyttä ja omaa tilaa. Nyt sitä koululaisten kanssa alkaa olla ihan mukavasti. Tuokin on minusta hienoa, että kerrot suoraan sen, että sinua jännitti. (Niin olisi jännittänyt minuakin.) Mikä tärkeintä, oli aivan ihana kuulla, että teillä oli mahtava ilta. Joidenkin ihmisten kanssa yhteys säilyy tai löytyy taas heti, vaikka välissä olisi useitakin vuosia.

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:18 pm

      Kiitos ihanasta kommentista! Mun ei ole ollenkaan vaikea tunnustaa jännittämistä! Olen ollut aina sellainen, että alkuun pääseminen on ollut hidasta. Mutta kuten sanoit, yhteys joidenkin kanssa säilyy vuosista huolimatta! Komppaan sua hyvin tuossa yksityisyyden ja oman tilan tarvitsemisessa. Toiset ovat luonteeltaan hyvin sosiaalisia, toiset eivät niin…

  2. Alma
    14/11/2014 / 5:05 pm

    Ihanalta kuullosti teidän ilta! Mäkin olen sitä mieltä, että opiskeluaika on ollut yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja jaksoista. Teillä varmasti vielä ollut tietenkin meitäkin tiiviimpi porukka, mikä tekee niistä ihmisistä vielä läheisimpiä. Innolla odotan meidän tammikuun kurssitapaamisesta. Tosin meillä viime kerrasta on vain vuosi.:)

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:19 pm

      No mut teillähän on sitten tiivistä, meillä ei ole ollut muita mötejä kuin tämä yksi. Hienoa, jos sullakin on opiskeluaika jäänyt mieleen mahtavana kokemuksena.

  3. Hanna
    14/11/2014 / 5:52 pm

    Itsellä ei ole koskaan tullut kouluissa tiivistä ystäväporukkaa, muutama hyvä ystävä aina kerrallansa, mutta ei mitään semmoista tiivistä joukkoa, joka tapailisi vielä. Olen vissiin ollut aina enempi semmoinen omantien kulkija :)Mikä siinä onkin, että suklaa ja herkut tuntuvat vastustamattomilta, kun on väsynyt. Joskus kyllä ihan muutenkin 🙂 Aivan mielettömän ihana tuo sun asu, tykkään erityisesti oranssista neuletakista <3

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:20 pm

      Heh, oman tien kulkija täälläkin. Muutama porukka on ollut. Neuletakki on kyllä kaunis, ei tule muuten väri oikein sähkövalossa. Se on enemmänkin tomaatinpunainen.

  4. Mapsi
    14/11/2014 / 6:26 pm

    Boi, tuo kuulostaa aika samalta, tosinmvielä oaremmalta, kuin mun parin viikon takaisissa lukiotreffeissä! Se on ollut ihan mun elämän tärkeintä aikaa, oltiin nuoria, kaikki oli edessä. Vähän kukn siinä biisiss "…meidän piti muuttaa maailma, meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä, tänään saadaan hetki olla kuninkaita…". Sitä vaan jotenkin on oltu niin yhteisessä ja yhdistävässä elämäntilanteessa, nuoria, täynnä unelmia ja ihanteita, että se teki ajasta, ihmisistä ja itsestä niin voittamattomia! Ja nyt kun vuosien jälkeen näkee, ne fiilikset palaa tunteina mieleen ja sydämeen. Ihmiset jotenkin taantuu sinne parinkymmenen vuoden takaisiin muistoihin ja se on ihan huikeeta.Se, mitä tulee johonkin kuulumiseen, niin olen miettinyt, että kun tässä iässä ei enä ole sellaisia sydänystäviä kuin nuorena, että mistä se johtuu. Mutta ehkä se on sitä, että tässä iässä en enää halua eikä kaikkea, koko sydäntään enää avaa muille. Nuprena piti kaikki asiat kertoa, kaikelle piti saada hyväksyntä ja asioita piti puida jonkun hyvän ystävän kanssa. Mua jollain tavalla hirvittää ajatus, että jossain olisi ihminen, joka tietää minusta kaiken. Ehkä olen tullut siinä mielessä vähän varautuneeksi? Annan yhdelle ihmiselle jonkin osan itsestäni, toiselle toisen osan, mutta vain itselleni sen kaiken. Oi, tulipa pitkää pohdiskelua vailla mitään järkevää juonta, heh. Mutta ihanaa, että teillä oli upea ilta, se on voimaannuttavaa pitkäksi aikaa!

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:23 pm

      Totta, nuorena se asioiden puinti ja vatvominen oli jatkuvaa. Enää ei jaksaisi! Tässä iässä on vaikeampi saada sydänystäviä, mutta kyllä niitä vielä saa!

  5. Mapsi
    14/11/2014 / 7:40 pm

    Ja todella sjjret pahoittelut taas kirjoitusvirheistä, kännykällä…argh. Ensimmäinen sana jo alkoi väärin 🙁

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:23 pm

      Heh, ei haittaa!

  6. Elisabete
    15/11/2014 / 12:11 pm

    Oooi mitenkä tunnelmallisia kuvia, ja sinulla jälleen kerran ylläsi todella kiva asu. :))

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:23 pm

      Kiitos kovasti!

  7. Jaana
    15/11/2014 / 3:46 pm

    Kaunis asu! Tuo neuletakin väri sopii sulle todella hyvin 🙂 Kivaa iltaa sulle!

    • Marjukka
      15/11/2014 / 5:23 pm

      Ilta oli ihana, vieläkin kyllä väsyttää…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *