Ensimmäinen Kalevala Koruni taisi olla Lintunen-rannekoru. Sen on myös pidetyin Kalevala Koruni. Olin lukiolainen. Lainailin myös ahkerasti isoäidin vanhaa, paksua riipusta, en tiedä sen nimeäkään. Siitä se Kalevala-innostus lähti: pronssinen korukokoelmani sisältää muutamat korvakorut, rannekorut ja riipukset. Kaikki ovat lahjoja joko syntymäpäiviksi, ylppäri- tai valmistumislahjoiksi, ja se tekee niistä ihan erityisiä.Sitten tuli vähän ähky pronssiin, sitä oli niin paljon ja jokaisella. Hopeisille en ole oikein koskaan lämmennyt, vaikka ne näyttävätkin upeilta – eräällä kaverillani on aina sormessa hopeisia Kalevala-sormuksia. Omaan käyttööni Kalevala Koru teki paluun kirkkaan pronssin muodossa. Ihastuin kovasti Inger-sarjaan, joka on nimetty suunnittelijansa Inger Lindholmin (1929-1990) mukaan. Ja kuten edellisetkin Kalevala Koruni, nämäkin olen saanut lahjaksi. Sekoittelen surutta rannekorun kanssa nahkaisia ja punottuja koruja. Yleensä käytän rannekorua joko kaulakorun tai korvisten kanssa, harvoin koko settiä yhdessä. 
Minusta on aika mahtavaa, että meillä on kansallisperinteeseen nojaava korubrändi. Kyllä ne pronssiset aarreketjut ja lintusetkin pääsevät aika ajoin ylle!
Mitenkäs sinä, millaisia Kalevala Koru-muistoja sinulla on?
Ps. Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista! Luin niitä silmäkulma kosteana…
Kaunis sarja, todella nätti! Minulla olivat hääpäivän korut Kalevalakorun Meri sarjan kaulakoru ja korvikset. Samat jotka rakkaat ystäväni ostivat 30-vuotis lahjaksi yhdessä, lienee sanomattakin selvää, että tunnearvo on korvaamaton <3
Voi miten kaunis koru!Minä sain mieheltäni toisena jouluna kultaisen Aurinkoleijona-riipuksen ja se on tietysti todella rakas. se pääsee kaulaan vain arvokkaimpiin tilaisuuksiin jo pelkästään sen takia, että pelkään tiputtavani sen ja tietysti arvokkuutensa muutenkin on sellainen, että ei sovi ihan arkeen.Rakkaat ovat myös Vanamo-korut, jotka ostin itselleni palkinnoksi eräästä työpaikasta, joitain vuosia sitten. se on aina yhtä tykätty koru. Nämä ehdottomasti rakkaimmat. Miehelleni olen ostanut pari kalevala korua, yhden kaulakorun ja yhden rannekorun. Itseasiassa tarvetta olisi solmioneulalle, joten taidanpas käväistä katsomassa tarjontaa jouluksi!!
Minä olen ihastunut juuri tuohon koruun hopeisena. Olen myös kuolannut koko joulunalusajan Lumitähti-riipusta, mutta en osaa päättää, haluaisinko sen itselleni vai en. Duudsonien Elämän roihu -sarja olisi aivan loistava lahjaidea nuorelle miehelle tai miksei vanhemmallekin. 🙂
Itse rakastan tiettyjä Kalevala koruja. I love me messuilla iskin silmäni Täysin sydämin korusarjaan. Mieheni sitten oli katsellut mun istagramkuvia ja huomannut mun ihastukseni ja osti mulle synttärilahjaksi sen ihanan korun.
Ihanat Kalevala korut – itseltä löytyy useampi reilun kokoinen pronssiriipus. T. Aija
No varmasti on! Ne ovat kauniit, kävin googlettamassa.
Miehille onkin tosi makeita koruja tarjolla, voisin itsekin kurkata solmioneuloja.
Hopea olisikin hyvä valinta, sillä Inger oli hopeaseppä!
Oi, fiksu mies! Mun mies oli hoksannut, kun ihastelin koruja mainoksessa. 🙂
Pronssi on upea materiaali!
Kiitos tästä taannoisesta postauksesta. Inspiraatio iski ja hankin tänään tuollaisen Inger-rannekorun. Ihanaa vuoden vaihdetta! T. Aija
Hei kiva juttu!
Pakko kommentoida myös näin jälkeenpäin. Itsekin hankin tuon riipuksen itselleni joululahjaksi, sain inspiraation tästä blogistasi.Tulen aina hyvälle mielelle blogiasi luettuani, kiitos tästä!
Hauskaa! Eikö ole ihana koru? Kälyni sai korvikset lahjaksi, ja tykkäsi kovin. Ihana, kun tykkäät blogistani, se on mulle niin tärkeä ja rakas!