Tykkään nykyään lastata ranteeseen jos minkälaista rojua. Jos ranne on täynnä koruja, pidän muuten korujen määrän simppelinä, tai käytän enintään korviksia ja hyvin ohutta Maanestenin kaulaketjua. Sekoittelen surutta Kalevala Korua ja nahkaremmejä. Mutta kuten huomaatte, joka setissä on mukana Maanestenin ohut rannekoru. Koruissani kullan sävy on mieluisin, mutta ruusukulta ja hopea ovat tasoissa hyvänä kakkosena. Ja nahkaa pitää olla! Siitä tulee simppeliinkin asuun kivan rouheat vibat.
Stylesnobilta olen löytänyt muutaman mukavan korun, jotka ovat usein ranteessani, kuten tuo DOTS…:sista hankittu harmaakultainen ihanuus. Samasta paikasta on saatu ohut rannerengas, ja musta Sytelsnobin koru on Nectarinesta.
Armeijanvihreä moninkertainen ranneke on niinikään Stylesnobin, DOTS…:ista. Kivikoru Menorcalta.
Ylimpänä Stylesnobin koru Nectarinesta, kivikoru Menorcalta, mutta alinta, puista ranneketta en muista mistä se on.
Huomasin kuvia ottaessani, että rannekoruillanihan on selvä linja! On tummanpuhuvaa…
…ja sitten on tämä nude osasto.
Stylesnobin musta ranneke kaverinsa Kalevala Korun Inger-sarjan rannekorun kanssa.
Pari Mulberryn rannekettakin omistan, mutta jostain syystä ne ovat päässeet ulkoilemaan tosi harvoin viime aikoina. Pitäisi varmaan korjata tilanne. Tykkäätkö lastata ranteeseen koruja, vai pidätkö linjan simppelinä?
Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa
Juu, sekalaisia helyjä on ranteessa 🙂 Nytkin on kultaisen ketjun kaverina punosta ja ohutta nauhaa. Joskus niittejäkin ja monin kerroin. Muuten onkin sitten simppeli linja 🙂
Mulla rannetta koristaa vain rannekello, olen aika simppelin linjan nainen. Minäpä muistankin kun hankit tuon puisen rannekorun heinäkuisella kaupunkipäivällämme, en vain muista liikkeen nimeä Kluuvissa. Eeva
Olen pitkään tykännyt käyttää vain "aitoja" koruja. Nyt ja varmaan etenkin näin kesällä olen viehättynyt nahkarannekkeista. Ostin Espanjasta edullisia rannekkeita useamman. Niitä on kiva miksailla. Hinnan puolesta ei haittaa, vaikka rikkoutuvat. Helmikoruja täytyykin vielä sekoitella, näyttää kivalta.
Minä olen kanssa korujen sekakäyttäjä. Kaulaankin voin laittaa ainakin kaksi ja välistä kolmekin erilaista kaulakorua.
Tykkään myös simona rannekoruista, ja mulla on niitä ihan hirveät kasat, ja lisää syntyy koko ajan omalla korupajalla… 😀 Kyllästyessä on helppo purkaa tai muokata vanhat uusiksi. Toki ranteeseen päätyy myös "valmiskamaa", mutta nyt viime päivinä olen istunut tiiviisti korupajalla uutta luomassa. 🙂 Nahka iskee mullakin, ja selainen seurakunta nahkarannekkeita ja hopeisia helyjä ja helmiä on ihan suosikkini! 🙂
Mä oon rakastunut Hipanemaan. Siinä onkin rojua yhdessä korussa kerrakseen 🙂 Onko sulle Vernadan korut tuttuja? Löytyy kans aika hienoja nahkaisia rannekoruja, ja siis mikä parasta, kotimaisia!
Tykkään käyttää, mutta vain yhtä eli jonka sain mieheltäni kun hän täytti 50 vuotta:) se on ikuisuuskoru, pidän sen kädessäni hautaan asti ja sitten tyttäreni saa sen. Sen kaveriksi on vaikea laittaa mitään ja pelkään, että se narmuuntuisi vaikka siinä taitaa muutama jo olla..mutta kellon kaverina tykkään käyttää jotain korua, yleensäkin Edbladin helmeä tai jotain kivaa nahkakorua. Wau, sinun lajitelmaasi, on komea!
Tämä ei liity postaukseen mutta; Seurailen aina blogiasi välillä Indiedays-inspirationin kautta ja olen monesti tykännyt postauksistasi mutta en ole vieläkään jostain syystä tallentanut blogiasi mun vakkarilukulistalle mutta nyt taidan laittaa 🙂 Vaikutat kivalta ja olet aina iloinen kuvissa. Ja tykkäät käyttää laadukkaita vaatteita, sen takia kai tykkään sun blogista 😀 Kuulostaa varmaan pöhköltä, mutta hei laadukkaat matskut vaatteissa on tärkee juttu. Itsestä on tullut viimevuosina varsinainen materiaalinatsi enkä osta enää mitään missä on 40% enempää polyesteria/polyamidia vaatteessa. Ja akryylivaatteet on kamalinta mitä tiedän yäk. No nyt tää juttu lähti ihan lapasesta mutta pointti oli että: tykkään blogistasi!
Kuulostaa hyvälle! Simppeli linja rojujen kanssa on myös mun makuun, ettei näytä joulukuuselta. ; )
En osaiskaan kuvitella sun ranteisiin puuta tai nahkaa, olet ehdottomasti laatukorujen lady! Niinpä oli, en minäkään muista liikkeen nimeä.
Menorcalta minäkin hankin punosjuttuja, ei paljon kukkaroa rasittanut. Aitojakin voi miksailla nahkajuttujen kanssa. Kiva vähän rikkoa rajojaan, eikös? ; )
Joo, rennolla linjalla mennään!
Voi vitsi, itsekö sä niitä ihanuuksia väsäät? Sulla onkin mahtavat kokoelmat ranteissa kilisemässä, tykkään tosi paljon lookistasi!
Ei ole tuttuja, kiitos vinkistä, pitää tutustua. Minkävärinen Hipanema sulla on, ne ovat aika herkullisen värisiä.
Edbladin kivikorut ovat tosi nättejä, ja muutkin. Miehesi antama koru on varmasti tunnearvoltaan tärkein, en minäkään sellaista korua haluaisi naarmuttaa… Heh, mulla on tosiaan sekalainen seurakunta noita koruja.
Voi että, kiitos ihan hurjasti tästä kommentista. Kyllä tuli hyvä mieli!! Joo, kyllä mä aika iloinen ulospäin aina olen, kotona joskus kyllä mökötän ja vähän kiukuttelen – itsekseni…Sinullakin oli kivanoloinen blogi, kävin kurkkaamassa!
Kiva että ilahduit! 🙂 Ja kiitoksia, en oikeen tiedä mitä ihmiset siitä ajattelee kun saan niin harvoin mitään kommentteja… 😀
Mun Hipanema on pinkkisävyinen. Olen tämmönen värien ystävä 🙂 Semmonen tummansininen ois myös ihana.. Millan Putiikissa on Hipanemat tarjouksessa, jos siis kiinnostaa!
Joo, nyt viitisen vuotta jo tehnyt itse koruja oman merkin, BESO Helsingin alla. 🙂 Aikaa kun vaan olisi arjessa enemmän siihen puuhaan, niin olisin tosi onnellinen! Kiitos. <3