Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Unohtelemisia ja mitä kaunein neulemekko

Viikko on voiton puolella! Näin minusta ainakin tuntuu. Olen nyt yksin kotona, on ihan hiljaista… Mietiskelin tuossa äsken, miten arkipäivät tuntuvat välillä aika kuormittavilta. On tosi paljon kaikkea muistettavaa, ja se tuntuu johtavan siihen, ettei muista yhtään mitään!

Onko teillä nykyään sama tunne kuin minulla, ettei muistiinsa kannata luottaa? Saatan sanoa jotain ja unohtaa sen saman tien. Jos menee kauppaan ja pitää muistaa neljä ostettavaa asiaa, on satavarma, että yksi niistä on unohtunut. Välillä jääkaapista löytyy joku asia, mikä sinne ei taatusti kuulu… Laseja etsitään pitkin ja poikin, ja ne ovat pään päällä.

Sen sijaan muistan kaikki vaatekappaleeni, paljonko on pesuaineita tai mitä kosmetiikkaa on kaapissa. Muistan jokaisen kirjani paikan kirjahyllyssä ja jokaisen huivini. Outoa! Olen järkeillyt niin (ja lukenut myös), että nykyihmisen informaatiotulva on niin valtava, että pää ei kertakaikkiaan pysy mukana! On kolme sähköpostia, blogi, Fb, Insta, Wilma, What´s Up… ja kaikki muu sälä siihen päälle. Huhhuh. Vasta etsin hulluna iPadiani, ja se oli koko ajan kädessä…

Oletteko te huomanneet samaa? Löytyykö puhelin jääkaapista tai vastaavaa? Itse asiassa tuo on vähän pelottavaakin. En silti usko, että dementia olisi vielä iskemässä, sen sijaan tunnistan sen, että muistettavaa on paljon, koko ajan.






mekko Blusbar (sponsored)

ankle boots Strafford

scarf Balmuir*

sunnies Le Specs

jewelry Syster P

Onneksi sentään on ihanaa syysvaatetta, kuten kuvien Blusbaarin merinovillainen neulemekko. Neulemekko on niin kiitollinen vaate; hengittävä, lämmin, laadukas, laskeutuva ja kaunis. Mekon kanssa laitoin simppelit nilkkurit, ja huivi pitää tietysti olla kaulassa.

Mukavaa elokuun viimeistä huomenna, on oikeastaan ihan kiva, että syyskuu pyörähtää käyntiin!

Share:

9 Comments

  1. Pauska
    elokuu 30, 2017 / 5:46 pm

    Kännykkä on usein hukassa, jääkaappiin se ei ole eksynyt, lompakko kyllä on. Sitä kyllä etittiinkin ja ehin kortitkin kuolettaa. En tiiä, vaikuttaako ikä vai mikä, mutta jollei laita kännykkään muistutusta, niin kyllä meinaa unohtua. Samaa asiaa olen miettinyt. Muisti on heikennyt ja hurjasti. En enää muista opiskelijoidenkaan nimiä lähellekään niin hyvin kuin nuorempana. Monesti saa hakeai ihan tavallisten asioiden ja esineiden nimiäkin. Ihmetyttää. Liekö vanhuus tulossa vai onko liikaa ärykkeitä ja aivot eivät jaksa, kuten kirjoititkin. Dementiaa minäkin olen pelännyt, mutta koska tätä on samanikäisillä muillakin, niin kyse ei onneksi liene siitä :).

    • Marjukka / Fab Forty Something
      elokuu 31, 2017 / 12:14 pm

      Mulla on sama juttu, nimien muistaminen on hitaampaa ja menee sekaisin välillä.Mutta emme ole yksin… Tuskin dementiaa kuitenkaan.

  2. Anonyymi
    elokuu 31, 2017 / 6:59 am

    Hei! Mistä tuon neulemekon voisi ostaa? t.PV

    • Marjukka / Fab Forty Something
      elokuu 31, 2017 / 12:15 pm

      Laitoin agentille viestiä, on nyt reissussa. Äkkiseltään hän muisti, että pk-seudulla ainakin myy Bulevardi 5, Cilla, Catis. Lupasi palata pian asiaan. Täydennän sitten tänne.

  3. sigrid
    elokuu 31, 2017 / 9:21 am

    Samaa kysyn kuin ylläoleva että mistä on saatavilla kyseistä mekkoa. 🙂

    • Marjukka / Fab Forty Something
      elokuu 31, 2017 / 12:16 pm

      Tuossa yllä tämänhetkinen vastaus kiireiseltä vaateagentilta, täydennän myöhemmin.

  4. Sara G.
    elokuu 31, 2017 / 9:35 am

    Ihana värimaailma tuolla pellolla, ja mekkosi näyttää tosi kauniilta tuota taustaa vasten. Tässä iässä tuohon unohteluun liittää herkästi dementian pelon, mutta kyllä syy useimmiten taitaa olla juuri tuossa informaatiotulvassa. Syksyllä myös opettajan ja kasvattajan työt alkavat loman jälkeen ja niiden myötä tulee taas paljon muistettavaa!

    • Marjukka / Fab Forty Something
      elokuu 31, 2017 / 12:17 pm

      Kiitti,mekko on mitä erinomaisin työhön. Niin se taitaa olla, informaatiotulva on aikamoinen, ei jaksa aivot mukana… ; )

  5. SaaraBee
    elokuu 31, 2017 / 1:04 pm

    Kovin tuttua täälläkin. Paljon pitäisi muistaa, mutta ilman kalenteria ei tule elämästä mitään. Kunhan vain muistaisin kirjoittaa kaikki ylös. Pari viikkoa sitten sain puhelun kampaajaltani. Kyseli, että olinko jo matkalla. No, en ollut vaan kaupassa… Ikään ei ole kampaja päässyt unohtumaan… En ollut kirjoittanut sitä ylös, sillä varasin ajan viimeisellä käyntikerrallani. Välillä ihan hermostun, kun sähköpostia pukkaa, samoin viestiä Viberillä, Whatsupilla ja Messangerillä ja ihan tavallisia teksiviestejäkin riittää.Pitäisi reagoida kaikkiin ja muista mitä tuli luvattua. Ehkä juuri siksi nautinkin joogasta niin paljon. Puhelin on suljettu ja minä keskityn vain niihin liikkeisiin ja yritän olla ajattelematta yhtään mitään. ..ja asu on aivan ihana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *