Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

18.8.2018

Kirjahyllyt eivät ole enää kirjoja varten?

Mietin, laittaisinko otsikkoon ollenkaan kysymysmerkkiä, silloinhan siitä olisi tullut pelkkä toteamus. Mutta nykytrendin mukaan kirjat ovat out, niitä ei haluta sotkemaan täydellistä instafeediä ja arjen harmoniaa.

No, oli vähän raflaava aloitus. Ajattelin vähän valottaa omia ajatuksiani kirjoista ja kirjahyllystä, ja miettiä onko meitä kirjahyllyihmisiä enää olemassakaan. Olemmeko katoava laji? Ja katoavatko kirjat pikku hiljaa hyllyistä biteiksi älylaitteillemme?



Veljeni kaksoset kysyivät pieninä oliko silloin dinosauruksia, kun isoäiti ja isoisä olivat lapsia. Heh, ehkä ei ollut, mutta kirjoja heille alkoi kertyä heti palkkatöihin mentäessä. Lapsuudenkodissani arvostettiin kirjoja ja lukemista korkealle, ja yksi kotimme huone oli kirjasto. Merkkipäivinä ja varsinkin jouluna saimme kirjoja lahjaksi, yleensä mukana oli jokin toive, mutta aina myös mukavia yllätyksiä. Mökille mentiin kirjaston ja kirjakaupan kautta, eikä mikään ollut sadepäivinä niin mukavaa kuin lukea, lukea, lukea.

Minä olen sitä sukupolvea, joka kulki lapsena ja nuorena nenä kiinni kirjassa, ja joka rahtasi kirjastosta reppu vääränä luettavaa, monesti samoja opuksia uudelleen ja uudelleen. Luin kaikki silloiset tyttökirjat, paljon seikkailukirjoja, elämänkertoja ja historiallisia romaaneja, ja löysin monta lempparia, jotka lukeutuvat edelleen kaikkien aikojen suosikkeihini. Teininä oli parikin vaihetta, luin esimerkiksi kaikki keskitysleirikirjat, jotka kirjastosta löysin. Mieleen tule sellaisia kuin Kuolemanleiri Treblinka ja Auschwitzin tyttöorkesteri. Sitten löysin kirjat, jotka kertoivat huumeidenkäyttäjistä, ja ikoninen teos Huumeasema Zoo piti myös lukea monta kertaa. Oli se jännää. Muistan myös ensimmäisen kirjastokorttini numeron. 307.



Omat kirjani olen kerännyt vuosien varrella, ja yhteen aikaan kahdella seinällä olevat hyllyt notkuivat kirjoja. Luinpa sitten Konmarin, ja päätin luopua niistä, jotka eivät erityisemmin säväytä, tai joihin en tule enää palaamaan. Nimittäin minä palaan lempikirjoihini useita kertoja, ja hyllyssä on kymmeniä kirjoja, jotka olen lukenut vähintään kahdesti. Olen muuten järjestänyt kirjat kannen värin mukaan, ja uskokaa tai älkää, löydän etsimäni sillä tavalla helposti.



Minulle kotini, jossa on kirjoja, on kodikas, samalla tavalla kuin takka, viltit ja kynttilät. Kirjat eivät ole pelkästään sisustuselementti (vaikka ovat ne sitäkin), vaan lähellä olevia ystäviä, jos haluaa illalla pakoon kavalaa maailmaa. En kersku sillä, että luen sivistääkseni itseäni, ehei, luen ihan puhtaasti viihtyäkseni ja huvittaakseni itseäni. Kirjahyllystä löytyy kyllä Kalevala, Kanteletar, venäläisiä klassikoita ja Aleksis Kiven kootut, mutta on siellä paljon muutakin: elämänkertoja, kirjeitä, chick litiä, matka-, satu- ja tietokirjoja ja dekkareitakin. Sisustus- , puutarha- ja tyylikirjat löytyvät omana osastonaan. Ja paljon romaaneja.

Paitsi vaatesavantti, kuten mieheni kutsuu minua, olen myös kirjasavantti. Muistan nimittäin jokaisen kirjani ostopaikan tai olenko saanut sen lahjaksi. Jyväskylän aikoina esimerkiksi asuin lähellä mainiota divaria, josta on peräisin useampikin edelleen oleva romaani. Oli mahtavaa, kun löysi jonkin kiinnostavan romssun neljällä markalla! Joskus maltoin pulittaa kympinkin.



Olin vähän tyrmistynyt, kun olin lukenut, että ihmiset eivät enää halua kotiinsa kirjahyllyjä kirjoja varten. Kirjoja ei haluta sotkemaan sisustuksen harmoniaa. Tai ei haluta ylipäätään turhaa tavaraa - sen toisaalta kyllä ymmärrän. Divarit eivät myöskään kuulemma halua kirjoja - niitä ei osteta. Ajat toden totta muuttuvat. Ja Akateeminen kirjakauppakin on vain varjo entisestään.

Onko lukijoina nyt uusi sukupolvi, joka lukee tabletilta tai kuuntelee kirjansa? Olen yrittänyt molempia, onnistumatta siinä. Tuskin voisin enää elää ilman Spotifya, mutta kirja pitää saada konkreettisena käteen. Olen varmaan oman aikani dinosaurus, joka innostuu suunnattomasti kovasta paketista, varsinkin, jos jo arvaa sen sisältävän oman kirjatoiveen.

On se vähän sääli, jos kirjoja ei enää haluta, tai kirjahyllyjä niiden kirjojen takia. Ymmärrän kyllä ajan muuttumisen, onhan se väistämätöntä.



Jos menen kylään, jossa on kirjahylly, on ihan mahdottoman hauska tutkia mitä sieltä löytyy. Samalla tulee tosi kotoinen olo. Kirjahylly on parhaimmillaan hallittu sekamelska elämänmittaiselta matkalta, lapsuudesta tähän päivään. Se on kokoelma helmiä vuosikymmenien ajalta, toisiin palaa, toisiin ei, mutta joista ei malta luopuakaan.  Ne muistuttavat ajanjaksosta, joka oli ja meni. Kirjat peilaavat omistajansa elämää ja kiinnostuksia. Kokoelmasta näkee auttavatko kirjat omistajaansa vaikkapa elämänhallinnassa, vai ovatko ne puhtaasti kavereita, joiden kanssa viihdytään suklaalevy vieressä.

Tulee päivä, jolloin minäkin aion luopua kirjoistani. Se päivä koittaa sitten, kun lähdemme tästä talosta. Ajatus on myydä talo kirjahyllyineen, mutta ehkäpä niitä ei enää sitten halutakaan. Ja mitä kirjoilleni sitten teen, se on mysteeri. Jotkut lempparit otan mukaani, mutta loput... Aika näyttää.



Mitä sinä ajattelet kirjoista ja kirjahyllyistä? Onko kodissasi kirjojen hallittu kaaos, vai luetko mieluummin tabletilta? Kenties kuuntelet?

Mukavaa lauantaita!

40 kommenttia:

  1. Rakastan kirjoja ja olen niitä joskus hankkinut runsaastikin. Nyt olen valinnut vaan ne kirjat joista todella pidän, siirtänyt ne tyttäreni entiseen huoneeseen lasiovien taakse. Siitä olen iloinen että lukeminen on siirtynyt lapsenlapsiin, kyllä kirjat on tärkeitä ja se että lapsille luetaan jo pieninä🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin samaa mieltä. Lukemisen kulttuuri opitaan ehdottomasti kotona. Olen iloinen, että mun veljenlapset ovat kovia lukemaan, Akateemisessakin meillä meni yli tunti kesällä, koska heistä oli niin kiva olla siellä ja etsiä kirjoja.

      Poista
  2. Huu, enpä ole kuullutkaan (tai lukenut), että kirjat tai kirjahyllyt olis "out" :-O Kamala ajatus! Mun suurin murhe on vain se, etten koskaan elinaikanani ehdi lukea kaikkia niitä kirjoja jotka haluaisin... :D No, siis kyllä edelleen ostan ja ahmin kirjoja -- ja itse asiassa ostan nykyisin enemmän divareista kuin kirjakaupoista. Uusia kirjoja ostetaan miehen kanssa toisillemme synttäreiksi ja jouluksi. Mä en usko että lukeminen tai fyysiset kirjataan häviää. Myös mulle kirjat on turvasatama, pakopaikka, ovi moniin maailmoihin... Kodin tärkein elementti just sen viltin ja sohvan kera :) <3 Niin kauan kun meitä bibliofiilejä on, myös kirjat elävät, uskon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään usko, että fyysiset kirjat koskaan kokonaan häviävät. Divarit ovat kyllä hyviä kirjojenmetsästyspaikkoja, mutta ihan halpoja nekään eivät niissä ole. Just tuota kirjat ovat, ja onneksi niihin turvasatamiin pääsee pakoon aina kun haluaa!

      Poista
  3. Täällä toinen dinosaurus. Ehdottomasti tykkään eniten lukea kirjat ihan fyysisinä kirjoina. Jonkin verran olen hyödyntänyt e-kirjaston palveluja ja lukenut ne tabletilta, mutta se ei jotenkaan ole yhtä rentouttavaa kuin kirjan lukeminen kirjamuodossa. Lisäksi sinisenä hohtava näyttö ja akun riittävyyden kyttääminen ärsyttää. Matkoilla tabletilta lukeminen olisi teoriassa näppärämpää, kun ei tarvitse raahata montaa kirjaa mukana, mutta ulkona näytön pinta heijastaa ja tekee lukemisesesta hankalaa.
    Äänikirjat ovat lisääntyneet viime vuosina ihan huimasti, mutta itselle ne eivät uppoa lainkaan.
    Kotoamme ei löydy kirjahyllyä, mutta kirjakaappi kyllä. Aikoinaan päädyttiin sellaiseen ratkaisuun siivoisteknisistä syistä. Pölyjen pyyhkiminen kirjoista oli niin ärsyttävää. Ovien takana kirjat pysyvät suht pölyttöminä. Tarkoitus olisi käydä kirjat läpi ja laittaa kiertoon sieltä sellaiset mihin en tule enää palaamaan. Lahjana kirjat ovat ihan parhaita.

    Kielo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, onhan meitä edelleen. Mulla on vähän sama juttu kuin sulla, näytöltä lukeminen ei oo kivaa. Ja jotenkin kaipaan sitä fyysistä kosketusta kirjaan, mitä ei e-kirjoissa tietenkään ole. Olen lukenut myös lomamatkoilla jonkin verran e-kirjoja, mutta ei ne pokkareita voita!

      Kirjakaappi onkin kätevä. Samaten meidän kirjat ovat lasien takana, ja se on kyllä hyvä juttu. Juu, kirjalahjaa on vaikea päihittää!

      Poista
  4. Itsekkin rakastan kirjoja yli kaiken. Tälläkin hetkellä on useampi kirja lukemisen alla. Kirjahyllyä ei nyt ole, mutta eihän sitä tiedä, vaikka joskus vielä tulisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt on niin nättejä hyllyjäkin. Mun suosikki on Boknäsin Villinki, vaikka tykkään ihan tuosta Boknäsistä, mitä meilläkin on.

      Poista
  5. Olkoon out, mutta kirjahyllyt pysyy ja täydennystä hankitaan. Hauska miten samoja kirjoja
    sinulla näyttää olevan:Morton,Binchy,Rauhala.Ja tuon saman Moriartynkin ostin Varkauden portista junamatkalle. Tykkään lukea kirjat fyysisesti, ihana selailla ja palata taaksepäin tarkistamaan jotakin ja helppo käsitellä. Antoisaa kirjasyksyä!
    -Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin Kate Mortonin sivuilta, että uusi kirja ilmestyy ensi kuussa. Milloinhan saamme suomennoksen. Uusi Rauhala pitäisi lukea myös. Moriarty on takuuviihdettä! Hih, Varkauden portista minäkin olen löytänyt vaikka mitä! Kiitti samoin, kyllä lukemiselle pitää raivata tilaa.

      Poista
  6. Tästä asiasta voisin kuohua kunnes lehmät tulevat kotiin, mutta tyydyn toteamaan että alan ihmisenä en luovu omasta enkä julkisesta kirjastosta milloinkaan.
    Kirjoihin tiivistyy maailmasta niin paljon, lapsuuteen ne kuuluivat siinä kuin syöminen, liikunta tai nukkuminen. Sivistystä ja koulutusta ei ole ilman kirjoja, ei myöskään tasa-arvoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ilman maksutonta kirjastoa. Paperiversio on käyttöliittymä joka on kestänyt lähes muuttumattomana satoja, satoja vuosia eikä sille voittajaa ole vieläkään. Aivan jokaikiselle pitkän tekstin ääreen keskittyminen tekisi hyvää , nythän se jo koululaisista nähdään mitä seuraa kun tätä ei erikseen edellytetä...
    Sähköiset versiot ja äänikirjat ovat oivia apuja, mutteivät kilpaile samassa sarjassa . E-aineistoissa lähinnä artikkelit hyödynnän, pidempään sisältöön palaaminen ja merkinnät koen hankaliksi. Itselle esim.äänikirja vertautuu kuunnelmaan, omaa lukukokemusta se ei päihitä. On liian hidas eikä jätä mielikuvitukselle yhtä paljon tilaa.
    Tilasta taas tulee mieleen kuinka mahdottoman kauniita esineitä kirjat ovat, kansigrafiikat oma maailmansa, selät hyllyssä herättävät uteliaisuutta. Kodin akustiikka on nin viihtyisä täysillä kirjahyllyillä, että kärsin imurointisessiotkin mielellään sen vuoksi.
    Oma kirjastoni on aakkosissa, ja vaikka sisustaminen on verissä, värijärjestetyt kirjat nostivat sen sisustusveren paineet kattoon, ei mun juttu sitten yhtään, lähes pyhäinhäväistys!😉😆

    Suurin merkitys silti on sivistykselle; mitä meistä on jäljellä jos paperikirjoja ei enää olisi, kun se on tähänkään päivään mennessä ainoa muoto jota pystyy huomattavienkin aikojen mentyä tutkimaan. Valtaisa harmi on esimerkiksi nämä blogit, joihin käytetty vuosia aikaa, ja jos ne kulttuuriin vaikuttaneine sisältöineen ja keskusteluineen katoavat tyystin jonain päivänä jälkipolvilta, peljästään tallennusmuotonsa luettavuuden vanhenemisen vuoksi.

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana palopuhe - tuntui tulevan sydämestä! Olen kyllä monesta asiasta samaa mieltä, mm. kirjojen kauneudesta. Minustakin ne ovat oikeasti kauniita! Ja miten hienoa, että Suomessa meillä on kirjastosysteemi, siitä saadaan olla ylpeitä.

      Joo en tiedä miksi mä olen järkännyt kirjat värin mukaan. Varmaankin, koska visuaalisuus on tärkeää, ja muistan hyvin sen kansikuvan. Mun mies kerran tentti mua, mistä kohtaa hyllystä löytyy jokin tietty kirja, ja osasin nimetä hyllyn ja suurin piirtein kohdankin hyllystä mistä se kirja löytyi. Hehe!

      Enpä olekaan ajatellut blogeista noin, mutta ovathan nekin tietynlaista kulttuurihistoriaa. Ja miten mielenkiintoisia keskusteluja niissä on käyty ja käydään yhä. Omakin blogini jonain päivänä jää vain itselleni muistoksi.

      "Kunnes lehmät tulevat kotiin" - joko kuuntelet kantria tai olet asunut Etelävaltioissa tai Keskilännessä...?

      Poista
  7. Kirjoista en aio luopua ikinä, niiden parissa olen aina viihtynyt siitä asti, kun 5-vuotiaana opin lukemaan. Hyvin samanlaiselta kuulosti sun kirjanuoruus, samat keskitysleirikirjat ja Huumeasema Zoot oon mäkin läpikäynyt, välillä oon miettinyt, että miltä tuo em. tuntuisi lukea näin aikuisena? Nuo 50-luvun tytöt tuolla sun kirjahyllyssä oli kanssa aivan huippuhyviä, ne pitää hakea kirjastosta uudestaan luettavaksi.
    Mäkin oon miettinyt, että koittaisinko äänikirjoja, mutta joskus nuorempana ainakin musta tuntui, että ne lukivat niitä liian hitaasti, mä haluan ahmia kirjat, varsinkin oikein hyvässä kohdassa on pakko lisätä vauhtia, ja periaatteesta en halua tuijotella ruutua yhtään pidempään kuin on pakko!
    Aikaisemmin kyllä ostin kirjoja enemmän, nykyisin olen kanta-asiakas kaikissa kaupunkini kirjastoissa, ja olenkin aina ajatellut, että siellä olis mun toivetyöpaikka, vaikka ei tämä nykyinen työ päiväkodissa ole hassumpi sekään, saanhan siellä siirtää kirjarakkautta niin monelle pienelle lapselle.
    Viimeaikaisista lukemistani kirjoista olen itselleni hankkinut Eve Hietamiehen Yösyöttö- Tarhapäivä ja Hammaskeiju-kolminaisuuden, joka ainakin mulla kolahti niin, että ne voisin lukea moneen kertaan ja suosittelen niitä kaikille hyvää kirjaa kaipaaville.

    T. Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaanpa tähän väliin, että niin vankasti kuin sekä Petteri Summasta että Minttu Mustakalliota ihailenkin, hekään eivät voineet pelastaa kun olin lähes lohduton pettymyksessäni miten huonosti loistava Hietamiehen kirja oli valkokankaalle dramatisoitu. Trilogia on niin hieno että olisi ehkä kannattanut jättää sikseen, eikä juoksuttaa tarina nyt nähdyn tapaan läpi. Hö.

      T.Rva46

      Ps. Niin toivon poikien tarinalle jatkoa!😉

      Poista
    2. Pia: Heh, mä en muista enää mitään Huumeasema Zoosta, vaikka luin sen varmaan kolmesti. Ja keskitysleirikirjat...voisivat olla liian rankkaa luettavaa nykyään, mutta nuorena sitä halusi tietää niistäkin asioista kaiken, eikä ehkä ottanut niin sydämelleen kuin nykyään.

      Voi sä teet niin tärkeää työtä, kun luet lapsille työssäsi!

      Mun kesän lukuelämys oli Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen Emilia Kent, joka on jatkoa Lucy Maud Montgomeryn Runotyttö-kirjoille. Se on saanut ylistäviä arvioita, ja en voinut uskoa lukiessani, miten hyvin, taitavasti ja elävästi jatko oli kirjoitettu! Mähän rakastan Montgomerya, ja tuotanto löytyy hyllystäni.

      Poista
  8. Kirjat ja luettu teksti, siinä sivistyksen ABC, meillä kotona luettiin paljon, molemmat vanhemmat siis ja näin se siirtyi meihin lapsiinkin. Minulla kirjoja hyllyittäin ja en enään koskaan jätä niitä!

    VastaaPoista
  9. Täällä myös yksi kirjojen rakastaja. Nimenomaan kirjan pitää olla minulle fyysinen, paperinen kirja, koska sen lukemisessa on ihan oma fiiliksensä. Itse asiassa en ole - kehtaanko tunnustaakaan - koskaan lukenut e-kirjaa. Ihan samoin haluan myös Hesarini ehdottomasti paperisena. Käytän arkiaamuisinkin puoli tuntia Hesariin ja aamukahviin, mitä ei nuoremmat kollegat töissä voi millään ymmärtää. Tosin ihan ikäloppu en ole mielestäni vielä itsekään 46 vuoden iässä :)

    Lisäksi minusta on mukava omistaa kirjoja. Kirjastoa en käytä oikeastaan siksikään, että minulla kirjan lukeminen saattaa kestää kauan, samaan aikaan voi olla kesken useita kirjoja. En halua olla kiinni palautusaikatauluissa. Toki myönnän, että kirjaston käyttäminen olisi paljon fiksumpaa, eikä kirjoja kertyisi niin paljon kotiin.

    Mistä päästäänkin siihen kirjahyllyyn! Minusta se on ihana sisustuselementti, ja kuten Marjukka sanoit, tekee kodista kodikkaan. Meillä kirjat ovat lasiovien takana hyllyissä, ja koska tila alkaa loppua kesken, niitä on melkein joka hyllyllä kahdessa rivissä (yksi rivi etummaisen takana piilossa). Kirjoja minun on hyvin vaikea heittää pois. Muutossa kyllä viimeksi heitin pois jonkin verran pokkareita, joista tiesin että en tule niihin koskaan palaamaan. Kirjahyllyt olen järjestänyt löyhän järjestelmällisesti niin, että kotimaiset ovat omassa kohdassaan, ulkomaiset kirjailijat omassaan. Samoin tietokirjat yhdessä kohdassa, elämäkerrat toisessa jne.

    T. Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Minustakin on mukava omistaa kirjoja. Kirjoja voisi tosiaan lainata enemmänkin, mutta on joitain, jotka haluan itse omistaa, esimerkiksi Mortonit, Montgomeryt, Austenit ja Brontët, jotka ovat lemppareitani.

      Kirjoja on vaikea laittaa pois, olen samaa mieltä. Olen kierrättänyt niitä perhepiirissä, mutta kun kaikilla on nurkat täynnä kirjoja, se on vähän vaikeaa... Sulla on hyvänkuuloinen järjestyssysteemi. Ja juu, lasiovet ovat hyvä juttu. Aikoinaan vähän kirpaisi hankkia nuo Boknäsit, mutta jos ne ovat meillä kolkyt vuotta, niin ihan hyvä hankita olivat.

      Poista
  10. Minustakin kirjahylly on hieno sisustuselementti - mutta vain muiden luona, sillä en halua sellaista meidän kotiimme. Minä (ja mieheni) luemme kirjat edelleen ihan perinteisesti. Ostamme kirjoja harvakseltaan joskus kesäloman aluksi tai lahjaksi jouluna. Me lainaamme kirjamme kirjastosta.

    Syynä siihen, ettei meillä ole kirjahyllyä emmekä juuri osta kirjoja omaksi, on se, että kumpikaan meistä ei lue koskaan kirjoja uudelleen. Yritän myös välttää ylimääräisen tavaran kertymistä kodissa, vaikka ymmärrän, että kaikille kirjaa ei tosiaan voi rinnastaa tavaraan, vaan se on paljon muuta. 😊

    Yhtä kaikki, minusta kaikkein tärkeintä on, että kirjoja luetaan, oli ne ostettu itse, saatu lahjaksi tai lainattu kirjastosta. Lukeminen kannattaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen kannattaa aina, on kirja sitten kirjastosta tai kirjakaupasta. Ymmärrän hyvin pointtisi, ja itse kannatan samaa, en halua meille turhaa tavaraa. Osasta kirjojakin on pakko luopua, muuten eivät mahtuisi tuonne hyllyihin.

      Onneksi meillä on kirjastosysteemi, joka on ilmainen ja toimiva!

      Poista
  11. Voi, rakastan kirjoja lukemista! Olen viettänyt aikaani kirjastossa jo ennen kuin osasin lukea. Kirjasto sijaitsi lähellämme ja sadepäivinä makailin lastenosaston lattialla selailemassa mm. Richard Scarryn värikylläisiä kirjoja tosiaan jo ennen lukemaan oppimista. Meillä luettiin aina paljon ja sekä äitini ja isäni kodit (vanhemmat erosivat ollessani 5-vuotias) olivat täynnään kirjoja. Äitini luki paljon runoja sekä suomalaisia naiskirjailijoita, isäni taas näyttelijänä paljon klassikoita ja näytelmäkirjailijoita. Kasvoin kirjojen ja lukemisen maailmassa, enkä voisi kuvitella kotiani ilman kirjahyllyä. Kirjat kertovat eletystä elämästä. Koti ilman kirjoja on jotenkin - pelottavan tyhjä. Olen kiinnostunut kirjallisuudesta tieteenkin kannalta ja olenkin sitä yliopistossa sivuaineen verran opiskellut.

    Kirjoja on meillä paljon, kaksi täyttä hyllyllistä, eivätkä kaikki hyllyyn edes mahdu. Meillä on tulossa jossain vaiheessa muutto ja silloin täytyy luopua noin puolesta kirjoista. Luokseni jäävät lempikirjailijat ja klassikkoteokset sekä muutama tärkeä teos. Nyttemmin muutenkin ostan kirjoja harvakseltaan, vain itselleni tärkeimmät haluan enää omiksi, kirjastosta haen muut. Mies ostaa lahjaksi kirjoja, mutta onneksi hän osaa valita itselleni mieluisia, mitään hyllyntäytteitä en halua (enkä tarvitse). E-kirjoja en ole tottunut kuuntelemaan, se vain ei ole jotenkin juttuni. Lenkillä voisi olla kiva kuunnella vaikka novelleja, mutta jotenkin en ole vain päässyt tähän sisään.

    Meillä kirjat eivät ole oikein missään järjestyksessä, ne vain ovat, ehkä vähän kuitenkin kirjailijoittain järjestettynä. Hyllyt ovat sen verran syvät, että siellä on kaksi kirjaa peräkkäin ja osa myös toisten päällä - suloinen sekamelska siis. Värijärjestetyt hyllyt tuntuvat jotenkin kylmiltä, vaikkakin näyttävät hyviltä.

    Minulla on myös tapana aina tutkia kylässä toisten kirjahyllyjä, kirjat kertovat niin paljon henkilöstä. Jos ei kirjoja ollenkaan, hmm, mutta jokainen tyylillään tietysti. Ymmärrän, etteivät kaikki halua kerätä tavaraa kotiinsa, mutta silti kirjahylly sisältöinen vain kertoo jotain asujista. Kaamein on mielestäni kirjahylly, jossa vain matkamuistoja, posliinikoiria ja suvun ylioppilaskuvia, mutta jos asujat sellaisesta nauttivat, niin mikäs siinä.

    Kirjojen täyteistä syksyä Marjukka!

    T. Tiina1412

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti tuo matkamuisto, kuvat ja posliinikoirat... Se on toisenlainen elämänkeräilypiste kuin kirjat, ja varmasti omistajalleen tärkeä. Sellaisia ei nykyään hirveästi edes näe.

      Sulla on samantapainen koti ollut kuin minullakin, kirjojen osalta. Voi mä muistan nuo hauskat Scarryt, Mato Matala ja muut... Veljelläni oli niitä kirjoja monta. Isällä ja äidillä on kirjoja yksi huoneellinen, ja isä on luetteloinut joka ikisen. Mutta samaa ajattelen kuin sinäkin, hyllyjentäytettä en halua, vaan kirjojen täytyy olla jollain tavoin merkityksellisiä. Suloinen sekamelska kuulostaa ihanalta!

      Kirjoista on vaikea luopua. Mä en esimerkiksi ole luopunut satukirjoistani, joita on useita ihania, mm. Topeliusta, Anni Swania, äidin vanha, täydellinen Andersen-satukokoelma (kolmiosainen), Tuhannen ja yhden yön sadut, Aarteiden kirjoja, Elsa Beskowia Aisoposta ja Rudolf Koivua.

      Seuraavaksi ajattelin ostaa Margaret Atwoodin Orjattaresi, siitä on näköjään tehty uusi painos. Sarja oli niin vavisuttava, joten täytyyhän sitä lukea alkuperäinen teoskin, joka on kuulemma tosi hyvä.

      Kirjojen täyteistä syksyä sinullekin, Tiina!

      Poista
  12. Olipa hyvä postaus ja hienot palautteet,kirjan verran asiaa lukemisen ja kirjojen puolesta.
    Kirjat ovat elämän tukipilareita,hienoa,että kirjoitit aiheesta.
    Olenkin jo odottanut kirjapostaustasi,olet antanut monta hyvää lukuvinkkiä.
    Kirjoja on kodissani monessa paikassa,ostan ja laitan kiertoon,lempparit säilyvät pinoissa.
    Varsinaista kirjahyllyä en enää omista.
    Kiitos sinulle laadukkaasta ja hyvin kirjoitetusta blogista.

    Ihanaa elokuuta ja tietysti niitä hyviä lukuhetkiä.
    Yst
    Marjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Marjaterttu! Ihana, että tosiaan näin moni kirjanystävä lähti kommentoimaan. Sun koti on varmasti superkodikas kirjapinoineen : ) ja kiertoon on myös hyvä laittaa toisten iloksi. Sulle samoin hyvää elokuuta!

      Poista
  13. Kijahyllyttömyys on hyvä tekosyy heille, jotka osaavat tuskin enmpää kuin tavata eivätkä saa sisällöstä tolkkua (vrt. PISA-tutkimus). Se on myös tekosyy niille, jotka eivät uskonnolisista syistä lue kaunokirjallisuutta. Kyllä, tunnen heitäkin Suomessa ihan lähippiiristäni peruskoulunopettajan ammatissa. Outoa. Voivat väittää lukevansa digitaalisesti. Onhan kännykän bussissa pläräämienkin lukemista. Tuollaiset ihmiset ovat olevinaan kovin innovatiivisia ja tekevät kiimassaan digiloikkuaksiaan, mitä ne sitten linevätkäänn. Olen eläkkeellä ja entinen opettaja (Saksassa), eli ei ole minun huoleni, miten tulevat sukupolvet Suomessa pärjäävät. Tulkoon vaikka sivistymättömiä, jos opetusministeri niin määrää ja sisustusarkkitehdit siitä trendistä tykkäävät. En jaksa enää kaikista huolta kantaa. Omat lapseni kasvoivat kirjojen kanssa, ja kasvattavat omat lapsensakin lukemaan. Kirjat ovat mieluisiä lahjoja ja lapsille on avautunut kirjojen sisällä oleva ihmeellinen mielikuvitusmaailma. Mummiakin kinutaan lukemaan heille. Pläräävät kirjoja itse omia aikojaan, ja jotenkin ne lehdetkin häipyvät. Minun rakastettu Nalle-Puh-kirjani alkaa sivulta 15!Annapa 2-vuotiaalle digitaalinen lukulaite käteen. Tuppaa suuhunsa, ei se maistu miltään, ja viskaa nurkkaan. Tehtäväni viimeisinä työvuosina oli antaa tukiopetusta varsinkin lukemisessa. Alakoululaiset pitivät kovasti minusta ja niistä lukutuokoista. Ken osaa lukea, on kuningas. Siinä on hyvät puolensa, että saksalaiset ovat digitalisoinnissa "kivikaudella". Koulukirjat ovat arvossaan ja lasten- ja nuorten kirjojen kustantaminen kannattaa.
    Minun seinänkokoinen (3,5 x 2,49 m) kirjahyllyni on seinänkorkuisten täyspuisten ovien takana piilossa, eikä sisustus muutenkaan kelpaa Glorian koti-lehteen.

    Vihjeeksi paperisten kirjojen lukijoille: Vanhan kirjan päivät Vammalassa. Jos ei ole silloin aikaa käydä, niin kannattaa poiketa ainakin Tyrvään kirjakaupan kirjakellarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että lukeminen on teidän perhekunnassa siirtynyt sukupolvelta toiselle. Minäkin näen, että se lähtee nimenomaan kotoa, vaikka koulu toki tekee parhaansa! Mitä tulee digiloikkaan, se ei ole pelkästään huono asia. Digi kuitenkin on tätä päivää ja ennen kaikkea tulevaisuutta. Kirjojen fyysisen lukemisen en silti usko häviävän.

      Poista
  14. Hyvin tärkeä aihe myös opettajan näkökulmasta, heikkeneehän lukutaito koko ajan. Taidan napata aiheen ja itsekin kirjoittaa lukemisesta ja kirjoista joku päivä tällä viikolla.

    VastaaPoista
  15. Minulla on kaksi isoa kirjahyllyä täpötäynnä kirjoja enkä voisi kuvitella luopuvani yhdestäkään. Myös minä olen järjestänyt kirjani värien mukaan, mutta ilman kansipapereita. Töissähän minä olen - tottakai - kirjastossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanaa! En ole tullut ajatelleeksi, että kirjojen kansipaperit voisi ottaa pois!

      Poista
  16. Tutulta kuulostavia kommentteja! Olen nyttemmin yrittänyt kuunnella äänikirjoja BookBeatista esim. rannalla, ja taidan tällä hetkelläkin maksaa kuukausimaksua, kun en ole muistanut irtisanoutua, mutta niissä minua häiritsee sellainen ehkä hölmö seikka, jos lukijan ääni ei vastaa ollenkaan mielikuvaani kirjan kertojan äänestä!
    Meillä on sellainen kirjaperhe, että huheijaa. Vanhemmillani on arviolta kymmenen tuhatta nidettä, sinkkusisarellani varmaan liki sen verran myös ja meillä mieheni kanssa (arvaattekin ehkä)...ainoa huone, kesämökki mukaan lukien, jossa ei ole kirjoja on saunan pukuhuone. Ajattelen kauhulla jäämistön perkaamista, kun meille kenellekin aika tulee täyteen! Monia teoksia on vielä joka huushollissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli sama dilemma äänikirjan kanssa, myös se, että lukija sanoi henkilön nimen ennen repliikkiä.

      Wau, teillä on ihan hirmuisesti kirjoja! Juu olen huomannut, että se kulkee perheessä... Kymmenentuhatta on kyllä valtava määrä!

      Poista
  17. Olen kasvanut siihen, että kirjahylly oli kotona keskeisellä paikalla ja ilman kirjahyllyä en ole tainnut olla juuri opiskeluaikoinakaan. Meillä ongelma ei ole kirjahylly tai sen puute, vaan joka paikkaan itsestään rakentuvat kirjapinot. ;-) Kyllä toki luen tätänykyä päivälehdenkin sähköisenä mutta usein tuntuu, että kirjan haluaa silti napata käteensä, hypistellä sitä ja ehkä antaa eteenpäinkin. Ehkä jatkossa postaus syksyn kirjasuosituksista? Huomasin, että kesällä teki mieli tarttua dekkariinkin pitkästä aikaa, aika usein tulee luettua toisentyyppistä kirjallisuutta. Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarit ovat minullakin jääneet vähemmälle. Syksyn kirjasuosituspostausta voisi miettiä, tosin nyt ei ole muuta toivetta kuin Atwoodin Orjattaresi, pitäähän se lukea, kun sarja oli niin jännittävä. Uskon, että kirja on parempi, kuten yleensä.

      Ihana huusholli, kirjapinoja siellä täällä. Voin kuvitella miten kodikasta - teekupponen käteen ja viltti jaloille, sitten kirja käteen!

      Poista
  18. Olen eri sukupolvea kuin sinä, mutta minäkin olen nuorempana ahminut kirjastosta kaikki tyttökirjaklassikot - ja paljon muutakin! Meillä on myös kotona kirjahylly, joka on täynnä minun kirjojani. Nykyään tosin se sisältää paljon ammattikirjallisuutta, mutta myös ihania suosikkikirjojani. Osan kirjoista olen kuitenkin laittanut eteenpäin, sillä voin halutessani lainata ne kirjastosta tai etsiä Bookbeatista. Minä olen nimittäin ihastunut myös ääni- ja e-kirjoihin. Ne olivat huippuja kahden viikon häämatkallakin, sillä matkalaukku oli pelkistä vaatteista ja muista tavaroista jo tupaten täynnä. :)

    Kirjahylly on tärkeä, mutta minun on ollut pakko raivata tilaa uusille ostoksille. Olen päättänyt, että yksi kirjahylly riittää enkä haluaisi sen pursuavan yli äyräiden. Uuden ammattini myötä olen nimittäin hamstrannut muun muassa lastenmusiikkikirjoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden ammatin? Wau, onnea siitä. Sulla on kyllä palaute sitten joka setin jälkeen vilpitöntä sellaista pikkuihmisiltä!

      Miten noita kirjoja on kertynytkin. Kirjastoa tosiaan tulisi käyttää enemmän, muta nykyään kun ostaa kirjoja, haluaa sellaisia, jotka jäävät itselle. Hitsi, pitäisikö vielä antaa äänikirjoille mahdollisuus. Olisihan se kivaa kuunnella autossa työmatkoilla kirjoja.

      Poista
    2. No kyllä! Ja olen muutenkin ihan superinnostunut juurikin tästä musapuolesta - vielä kun löydän siihen vähän täydennyskoulutusta!

      Minä kuuntelen äänikirjaa jopa aamulla meikatessani sekä esimerkiksi pestessäni kylppäriä. En alunperin innostunut äänikirjoista, mutta jouduin hieman pakosta tutustumaan niihin, kun Bookbeatista löytyi haluamani kirja vain äänikirjana. Nyt olen aivan koukussa!

      Poista
  19. Mä olen aina rakastanut kirjoja ja lukemista. Silloin kun aloin yrittäjäksi, lukeminen jäi harmiksi paljon vähemmälle, mutta edelleen tykkään enemmän siitä, että saan lukea ihan oikeaa "kirjaa". En voisi kuvitellakaan, että korvaisin ne lukemalla jostain tabletista... Eihän se ole sama asia, ei ainakaan mulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mullekaan, kyllä sen pitää olla mielellään kovakantinen! Eikö oo harmi, miten paljon vähemmän sitä lukee kuin ennen. Ja toista se oli tosiaan ennen! Sun kirjoituksista näkee, että olet lukenut paljon, kirjoitat niin hyvää ja elävää kieltä!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.