Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

24.10.2018

Lähes lopetin blogin - tämän hetken ajatuksia bloggaamisesta ja viisikymppisenä olemisesta

Olin tänään kotona vasta auringon laskiessa, ja saimme napattua nämä kuvat illan punertavassa valossa. Lämpöä oli enää viisi astetta, ja se kyllä tuntui. Olin iloinen Marks & Spenceriltä saadusta takistani, joka on mahtava välikausitakki juuri muutamiin plusasteisiin.

Arki on loman jälkeen palannut uomiinsa, ja on ollut tosi kiva olla töissä. Siitä tietää, että on ollut mukava loma. Pohjanmaan reissulla ja Riiassa ehdin mietiskellä kaikenlaista, muun muassa tämän blogin kohtaloa, ja mihin suuntaan olen menossa sekä elämässä että bloggailussa.



Vihdoin on se aika, että voi laittaa villaneuleen päälle, eikä tule kuuma. Ihanaa! Loppusyksyn tyylin kuuluvat neuleet, leggarit, perusnilkkurit ja muhkeat huivit. Siis mikään ei ole muuttunut edellisvuosista. Nautin näistä perusjutuista edelleen. Parit suorat housut, kauluspaitoja ja pari neuletta olen hankkinut, muttapa siinä ovat syksyn ostokset. Olen pukeutumisessa palannut vähän juurilleni, eli töihin valitsen tosi usein suorat housut ja neuleen, tai farkut ja bleiserin. Pukeuduin niin monta vuotta, ja jotenkin tunnen sen tyylin omakseni.



Muutenkin tuntuu siltä, että haluaa yksinkertaistaa elämäänsä. Enpä nyt muutenkaan revittele, mutta kaipaan entistä vähemmän mitään tohinaa. Riian lomallani olin torstain itsekseni (mieheni tuli sinne vasta perjantaina), ja vaikka kävelin ympäri kaupunkia ja juttelin ihmisten kanssa, ehdin miettiä itsekseni myös kaikenlaista.

Torstaina oli vielä tosi lämmin. Illalla, kun alkoi hämärtää, kävelin pitkän Daugavan rantaa. Sieltä päädyin tuomiokirkon aukiolle, joka oli lähes tyhjä. En kesällä huomannutkaan pikkuriikkistä kulmabaaria, jonka ulkoseinällä oli vielä tuoleja. Hain lasillisen punaviiniä, ja asetuin seinustalle katselemaan pimenevää ja hiljenevää Riikaa. Se oli aika mahtavaa. Istuin siinä puolitoista tuntia. Se oli aivan upea hetki.


Arjen tohinassa ei aina huomaa pysähtyä. Olin reissussa ensimmäisen päivän jälkeen jotenkin vähän jännittynyt ja hermoilin monesta asiasta. Olin myös tapani mukaan kaupunkilomailusta tosi väsyksissä, ja vaikka rakastan Riikaa, huomasin monta kertaa miettiväni miksi ihmeessä lähdin, kun olisin voinut jäädä kotiin, ja laittaa sitä talvikuntoon. Olen sataprosenttisesti enemmän kotoilija kuin matkailija. No, se on tietysti näinä aikoina ihan plussaakin...

Reissussa mietin, että nyt on meneillään aika paljon kaikenlaista. Olen halunnut tänä syksynä keskittyä päivätöissäni opetusmateriaalien tekemiseen ja uuden oppimisympäristön opettelemiseen. Luokkatilan vaihto ja uuden luokan rakentaminen on ollut uutta ja kivaa, ja motivaatio opettamiseen on korkealla. Sitten alkoi tämä ferritiinihässäkkä, joka on  myös tietyllä tavalla mullistavaa. Palaan tähän sitten kun on enemmän kerrottavaa. Olen todella huono sietämään keskeneräisyyttä, ja nyt sitä on vain opeteltava.

Että paljon on lautasella. Niinpä lauantaina jonkinlaisessa tunnekuohussa päätin, että lopetan blogin. Onhan tässä kirjoitettu jo seitsemän ja puoli vuotta. Olin olevinani hyvinkin varma asiasta. Tirautin pari dramaattista kyyneltäkin siinä, ja suunnittelin ylevän jäähyväispostauksen.

No. Tuli sunnuntai, ja mikä oli ensimmäinen juttu, kun tulin kotiin... Latasin Riian-kuvat koneelle, ja ajattelin joka ikisen kohdalla miltä se näyttäisi blogissa. Juttelin miehenikin kanssa. Ja tulos... ?Pyörsin päätökseni, ja tässä sitä taas kirjoitellaan uudella innolla. Naisella on oikeus muuttaa mieltään, ja sen totisesti tein kertaheitolla.

Ja miksi peruin lopettamispäätökseni? Koska bloggaaminen on kummallinen juttu. Se on totaalikoukuttaja. Siitä on tullut osa identiteettiä, johon kuuluu tietenkin monta muutakin osaa. Mutta silti olin noin vuorokauden ajan valmis pistämään pillit pussiin. Toisen kerran koko tänä aikana. Olin itsekin vähän hämmentynyt asiasta. Sunnuntaina se ei enää tuntunut oikealle päätökselle. Miksi lopettaa nyt, kun elämä on mielenkiintoisimmillaan? Enkä tarkoita nyt sitä, että minulle pitäisi tapahtua koko ajan kaikkea, vaan päin vastoin, sitä on tyytyväisempi pieniin juttuihin ja hetkiin. Ja kaikista blogimaailman muuttumisista huolimatta tämä on yhä eräänlainen päiväkirja elämääni - ehkä epämuodikas sellainen tässä brändien täyttämässä maailmassa. Mutta minun omani.


Tuntuu kuitenkin siltä, että jokin tässä kuviossa tulee muuttumaan, sillä itse tunnen vuoden aikana muuttuneeni. Ikäkriisiä en tunnista, vaan ennemminkin koen itseni kanssa jonkinlaista rauhaa, sellaista aikuisuutta, jollaista en ole aikaisemmin kokenut. Lieneekö se viidenkympin vuosien paino, vai mikä, mutta tunnen olevani uuden kynnyksellä! Ja ei, en ole eroamassa tai muuttamassa maalta, vaan muutos on sisällä. Monet asiat ovat muuttaneet tärkeysjärjestystä, ja ihan oikeasti koen itseni kanssa olon toisenlaisena. Blogi heijastaa aina kirjoittajaansa siinä ajassa missä eletään, ja toivon, että saisin enemmän rohkeutta kirjoittaa ajatuksiani, mitä oikeasti mietin asioista.

Parina viime vuotena myös bloggaaminen on muuttunut ihan hurjasti. Juttelin tästä viikko sitten Lauran kanssa, ja jaoimme monia samanlaisia ajatuksia bloggaamisesta yleensä. Mietin keskusteluamme jälkeen päin, ja mietin myös näitä vuosia taaksepäin. Olen monessa suhteessa samanlainen kuin 43-vuotiaana kun aloitin FFS:n, myös aika oli ihan erilainen ja blogimaailma uusi, medialukutaito ihan toista kuin nykyään. Seitsemän ja puoli vuotta on kulunut, itse koen olevani nyt aikuisempi, kypsyneempi ja tasapainoisempi. Näihin vuosiin on mahtunut valtavasti kaikenlaista, vaikka ulospäin elämäni näyttää ehkä sille, että käyn vain töissä ja kirjoitan blogia. Olen varmasti kertonut kaikenlaista sivulauseissa, mutta hurjasti olen elämästä oppinut, ja ihmisiltä ympärilläni varsinkin.



takki Marks & Spencer
huivi ja baskeri Balmuir
housut Sand
nilkkurit Massimo Dutti

Tämä syksy on ollut tietynlaista muutosten aikaa. Eipä se ulkoisesti juuri näy, mutta tunnen sen itsessäni. On ollut aika pysähtyä oman terveyden, musiikkipedagogiikkani, hyvinvointini ja asioiden arvottamisen suhteen. Haluan tehdä asioista aidosta kiinnostuksesta ja intohimosta, pakottamatta ja stressaamatta. Haluan olla rohkeampi, sanoa asiat suoremmin ja rehellisemmin olemalla silti kiltti ja ystävällinen. Pysähtymistä on tullut myös eettisten asioiden ääreen. Maailmantilanne on mietityttänyt ja vähän ahdistanutkin.

Kaikkein tärkeimpänä olen kokenut läheiset, ilman heitä elämä olisi todella tyhjää.

En tiedä saitteko tästä mitään selvää, oli tosi vaikea jäsentää ajatuksiaan tästä kaikesta. Tällaisia mietin lomalla, junassa Pohjanmaalle ja takaisin, Riiassa siellä aukion laidalla pimenevässä illassa. Ja ihme kyllä, syksy ei ahdista ollenkaan, kuten yleensä. Olen loppuvuoden suhteen lähes utelias, mitä kaikkea kivaa voikaan tapahtua ja mitä hauskaa eteen tulla.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!


*mainoslinkkejä

22 kommenttia:

  1. Marjukka, kiitos hienosta tekstistä, avoimesta pohdinnasta kauniilla tavalla ja tutunoloisista mietteistä aikuisen naisen elämänkaaressa! Ehdin jo säikähtää, että blogisi ei enää olisi ilona ja inspiraation lähteenä. Hieno päätös, josta Sinulle lämmin kiitos! Tv. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sulle, että olet uskollinen lukija. Ihanaa, että samaistut. Ei viisikymppisyys ole kriisi, mutta kyllä se on muuttanut itsessä jotain. Aikuisen naisen elämänkaari - kauniisti sanottu!

      Poista
  2. Oon vasta hiljattain hypännyt mukaan lukijaksi, mutta hyvin saman tyylisiä ajatuksia oon itsekin miettinyt! Välillä mietin, laittaisitko oman blogin suhteen pillit pussiin mutta kuten kirjoitit, tähän jää koukkuun 😊 Oon aloittanut ekan blogin kirjoittamisen vuonna 2007, se oli mun ja mieheni yhteinen matkablogi Islannin banaanit. Harmi kyllä internet on sen unohtanut 😁

    Mutta mulla on myös viime ajat ollut hyvin zen-fiilis, sellainen seesteinen, rauhallinen mutta kupliva. Itsellänikin muuten ferritiinin kanssa häikkää, mutta se onkin sitten jo ihan oma stoorinsa 😊 Mutta ihanaa talven odotusta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun olet mukana! Ohhoh, sulla on pitempi blogitaival takana. Silloin blogistania oli todellakin alussa!

      Zen-fiilis on aika mukava ; ) Toivottavasti sulla ferritiinit nousevat myös, ja ehkä jaat omaa stooriasi jossain vaiheessa, täälläkin kenties...?

      Poista
  3. Ihanaa, että päätit jatkaa blogiasi. Saan siitä niin paljon... inspiraatioita, vinkkejä tyylistä, ihonhoidosta, terveydestä...
    Kiitos avoimuudestasi monen asian suhteen.
    -Sari-

    VastaaPoista
  4. Olen ajatellut että sinun vuorokaudessasi on tunteja enemmän kuin meillä muilla, kun ennätät niin paljon ja vielä nukkuakin pitkään 😄

    Oppimateriaalien tekemiseenkin menee aivan älyttömästi aikaa, niin innostavaa kuin se onkin. Muistan että joku aika sitten kerroit aloittelevasi Google Classroomia. Senkin on syönyt sinulta varmasti aivan hirmuisesti aikaa. Itse puntaroin sen ja parin muun alustan välillä ja tarkoitus olisi totuttaa oppilaat käyttämään alustaa ja keväällä luoda sitten isompi projekti arvioinnin tueksi. Se kaikki opettelu- ja suunnittelutyö vain vaatii aivan hirveästi aikaa, ja kun päivittäinenkin työ ja materiaalien luominen vie niin paljon, on viikkotuntityömääräni jo nyt aivan hillitön eikä aikaa jää enää sellaiseen, minkä voi siirtää myöhemmäksi.

    Samanlaisia aatoksia käyn itsekin välillä läpi. Neljän vuoden aikana olen tottunut ajattelemaan kaiken ”hyvinä blogijuttuina”. Puhun paljon sisäisesti, kun käyn syvällisiä asioita mielessäni kuin ”kirjoittaen blogia”, vaikkeivät jutut usein blogiin päädykään. Aika jo sanelee rajat jutuille ja parhaan jutut syntyvät siinä hetkessä, mutta kadottavat tehonsa, jos ne yrittää kirjoittaa ylös myöhemmin. Eikä kaikkea uskalla julkaistakaan, onhan täällä netissä niin monenlaista hiihtäjää.

    Kiva että jatkat kuitenkin. Voithan vähentää ja ottaa iisimmin. Kyllä me lukijat täällä pysytään, vaikka kieli pitkällä käymmekin jatkuvasti kurkkimassa, onko tullut uusia postauksia 😁

    Mukavaa kirpeästä syksyä <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ei mulla oo tunteja sen enempää, ja voisin saada enemmänkin aikaan... Nukkuminen on ihan ykkösprioriteetti!

      Google Classroom oli piece of cake, sillä kävin siihen kurssin. Tän syksyn rutistus on ollut o365-ypäristön OneNote, ja sen olen opetellut pääosin itse. Se ei ole minusta niin kätevä kuin Classroom, mutta kerää minusta oppilaan näkökulmasta mukavammin tekstit ja tehtävät saman sivuston alle. Mitä alustoja sä olet miettinyt?

      Juu,kyllä jatketaan, ja olen ottanutkin iisimmin. Tiedän, että pysytte messissä, kiitos siitä!

      Poista
    2. Ajattelin ottaa käyttöön Showbien, siinä on joitakin etuja G. Classroomiin verrattuna. Maksullisessa versiossa siitä voisi tehdä myös portfolion, mutten taida siitä lähteä tässä vaiheessa itse maksamaan

      Poista
  5. No olipa ihanaa, että pyörsit päätöksesi :) Vanhemmiten ihminen muuttuu yhä enemmän introvertiksi. Luin juuri äskettäin jostakin, että introverteilla ihmisillä on rikas sisäinen elämä, ja he ovat - toisin kuin yleensä luullaan - erittäin hyvää seuraa! Siis myös blogiseuraa ;) Ei todellakaan tarvitse koko ajan tapahtua jotakin ja viilettää jossakin, pään sisällä kun voi olla menossa vaikka minkälaiset Helsingin juhlaviikot :D Tarinaa ja jaettavaa riittää silti, ja me lukijat täällä innolla odotamme! Aina ei ehdi kommentoida (siitä voisikin tulla sulle jo stalkkerifiilis) mutta uskollisesti luetaan. Ihanaa ja inspiroivaa syksyn jatkoa toivoo Ansu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta, introverttien sisäinen elämä! Mä itse inspiroidun ihan tavallisista ihmisistä ja elämistä, ei tarvitse olla todellakaan mitään juhlaa koko ajan.

      Kiitti sulle Ansu, kun olet useasti kommentoinut, ja saa kommentoida edelleen! Se on vähentynyt tosi paljon, kun ihmiset lukevat pääosin mobiilita, mutta ilahdun suuresti jokaisesta kommentista!

      Poista
  6. Tosi hienoa, että päätit jatkaa blogin pitämistä. On mukava lukea sinun mietteitäsi ja katsella kauniita kuvia.
    Tsemppiä syksyyn!
    Terkkusin Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana, kun olet mukana. Kaunista loppusyksyä sinullekin!

      Poista
  7. Kiitos Marjukka upeasta blogistasi! Luen mielelläni mm. matka- ja sisustusbloggauksiasi, mutta kyllä blogisi verrattomimmat jutut ovat silti usein juuri näitä pohdiskelevia tekstejä, joihin jokainen saa henkilökohtaista tarttumapintaa. Mikäpä sen parempaa kuin pohtia yhdessä erilaisia elämän haasteita ja vaiheita ja jakaa koettua ja oivallettua. Jaksamista kaikkiin työhaasteisiin ym.! Petra

    VastaaPoista
  8. Kiitos Marjukka, että kirjoitat. Perässä tullaan ja viiskymppiä on mittarissa ihan kohta. Olen myös viime aikoina havainnut itsessäni muutoksia. Nykyään voin jo aika helposti sanoa ei sellaisille asioille, joista en niin välitä. Aina ei ole ollut niin helppoa. Ja totta tuokin, mitä joku täällä mainitsi, että introverttius lisääntyy iän myötä. Olen itsekin koulutusalalla ja päivittäin joudun/saan olla puheissa monen monituisen ihmisen kanssa, mutta välillä kaipaa tyystin lepoa ja irtiottoa. Ihanaa,kun tietää mitä haluaa. Ihanaa viikonloppua, Terhi R

    VastaaPoista
  9. <3 Oot ihana! En tähän laita sen enempää, mutta jutellaan, kun nähdään.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, että päätit jatkaa blogia!

    Itselläni on ollut aika rankka syksy uudessa työssä ja siihen päälle opinnoissa. Blogien selaaminen tuo arkeen mukavan hengähdystauon, etenkin kun kyseessä on tällainen hyvän mielen blogi kuin sinulla. :)

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.