Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

25.10.2018

Pitkä viikonloppu Riiassa ja syksyn kultaamat puistot

Kirjoitin edellisessä postauksessa olevani enemmän koti- kuin matkaihminen. Mitäpä jos jostain kaupungista pitää niin paljon, että tuntee tulevansa kuin kotiin? Pieni irtiotto Latvian kauniiseen pääkaupunkiin, Riikaan, teki oikein hyvää. Turistit olivat suureksi osaksi kaikonneet, ja puistoja väritti lehtien kulta.

Jos et ole lukenut ensimmäistä postaustani Baltian pikku Pariisista, se löytyy täältä.



Syyslomaviikon torstai-aamuna mieheni vei minut kentälle, ja puoli kymmeneltä lentoni kohti Riikaa lähti. Lentohan kestää vain tunnin verran, ja sitten ollaan ihan erinäköisissä maisemissa. Kentältä otin bussin numero 22 kaupunkiin, ja Autoosta-pysäkillä jäin pois. Vedin laukkuani kilometrin verran hotellille, ja kun lämpöä oli +18, ja minulla ihan kunnon palttoot päällä, oli tie aika hikinen.

Majoituin, kuten viime kesänäkin, Grand Poet by Semarah-hotellissa. Eipä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Pyysin rauhallista sisäpihan huonetta, ja sain kolmannesta kerroksesta sellaisen.



Torstain pääasiassa kiertelin itsekseni. Kävelin puistossa ja vanhassa kaupungissa, kävin syömässä. Löysin aivan ihastuttavan pikku kahvilan, jossa sai erinomaista teetä ja hurmaavanmakuisia kakkupaloja. Tilasin jasmiiniteetä ja marsipaanikakkupalasen, ja istuskelin tovin.

Kaupunki oli ihan erilainen kuin kesällä, poissa olivat ravintoloiden terassit ja päivänvarjot, ihmismassat ja tungokset. Kaupunki tuntui suorastaan väljältä. Talot näkyivät ihan eri tavalla, ja hoksasin monia yksityiskohtia, joita en kesällä tajunnutkaan. Puistoissa kävelin myös. Sain otettua ihania kuvia vielä viime ruskan hehkuessa puissa.



Varsinaiset nähtävyydet säästin siksi, että pääsisimme yhdessä niihin. Niinpä lauantai kului katuja tallaillen. Poikkesin pikku puteiikeissa, ja vietin tovin vanhankaupungin Galerija Centrs-ostarilla. Ulkomailla on kiva kiertää kaupoissakin, sillä tarjonta on kuitenkin erilainen. Reserved on fast fashion-ketju, vähän kuin H&M, jossa kävin jo Varsovan matkalla 2006. Orange, josta ostin viime kesänä tämän mekon, sen sijaan ei syystarjonnaltaan erityisemmin sykähdyttänyt.

Hauskin shoppailupaikka oli kuitenkin iltamyöhällä Kalku Ielalla sijaitsevassa kauniissa putiikissa, joka myi kauniita koruja, kortteja, saippuaa ja kaikkea nättiä latvialaista tavaraa. Juttelin myyjän, nuoren naisen, kanssa pitkään kaikenlaista Riiasta ja muusta. Lauleskelimme molemmat radion tahtiin - sieltä tuli Earth, Wind and Firea. Oli aika hauskaa! Olin ainoa asiakas siinä puoli yhdeksän aikaan.

Parasta oli kuitenkin iltahämärän aikaan Daugavan rannalla. Aurinko alkoi laskea, ja kävelin joen vartta. Sieltä menin tuomiokirkon aukiolle. Poissa oli lasikuitunallenäyttely, jonka ympärillä tungeksi turisteja kesällä, me muiden mukana.

Nyt hoksasin pikkuisen kulmabaarin, joka oli vielä kutsuvasti jättänyt ruukkupelargonioita ja pari pöytää tuoleineen seinustalle. Hain sisältä lasin punaviiniä, ja istuin ulos katselemaan pimenevää aukiota. Lämpöä oli vielä +16 astetta. Se puolitoistatuntinen oli niitä hetkiä, joita tulen myöhemmin muistelemaan. Aukiolla kuljeksi muutamia ihmisiä, oli rauhallista ja jotenkin ihana fiilis, jota on vaikea kuvailla. Se vain oli ihanaa.

Olisin varmaan ollut siellä koko yön, mutta viereeni tuli suomalainen pariskunta, joka pyysi minulta englanniksi tuolia - laukkuni oli nääs toisella tuolilla. En paljastanut olevani suomalainen, vaan lähdin hetkeksi vielä sisälle istuskelemaan ja tutkimaan paikallisia lehtiä.



Söin tutussa ravintolassa, Table 7:ssa caesar-salaatin, ja lähdin sen jälkeen kohti hotellia. Vaikka kaupunki oli rauhallinen, ja puistossa ihmisiä, en oikaissut sen poikki, vaan kävelin katuja pitkin hotellille. Ja kuten viime kesänäkin, nukuin rauhallisessa huoneessa tosi, tosi hyvin!

Aamulla ehdin nauttia aamiaisen ennen mieheni saapumista puolilta päivin. Oli tosi kiva saada seuraa, ei olisi minusta yksinmatkailijaksi! Päätimme käydä lounaalla ennen ensimmäistä nähtävyyttä, joka oli Latvian miehitysmuseo.

Museo oli ehkä hieman toisenlainen mitä odotin. Se oli aivan hotellimme naapurissa, eikä sinne ollut sisäänpääsymaksua, vain vapaaehtoinen lahjoitus, jonka mielellämme annoimme. Museo koostui pääasiassa valokuvista ja tekstitauluista. Siellä vierähtikin tovi, ja oli ihan hyvä palauttaa mieleen perestroikan aika, ja miten laulava vallankumous tapahtui.

Muistan sen kuohuvan 90-luvun alun, kun Berliinin muuri oli murrettu... Kävin muuten siellä vuosi tapahtuman jälkeen, ja näin Itä-Berliinin vielä sellaisena kuin se oli kahtiajaon aikaan. Muuri oli pois, mutta ankea Itä-Berliini oli paljaana ja harmaana.



Miehitysmuseosta suuntasimme hotellimme toiselle puolelle, parin sadan metrin päässä oli nimittäin taidemuseo. Se oli ihastuttava rakennus. Yksi kerros oli kiinni, mutta katsoimme museon vakikokoelmat läpi, eli latvialaista taidetta noin 1700-luvulta 1940-luvulle. Minä tapani mukaan pidin eniten impressionisteista, mies taas romantiikan ajan maisemista. Museo oli varsin kompakti, kävimme myös ylhäällä kupolissa, joka oli sisäpuolelta vitivalkoiseksi maalattu.



Lauantaina kävimme aamupäivällä kävelemässä jugend-keskusksessa, eli Alberta Ielalla, ja sen sivukaduilla. Oli ilo nähdä miten talon julkisivuja kunnostettiin pieteetillä. Ilma oli todella kylmä!

Mies lähti vielä käymään kauppahalleilla, minä jäin lepäämään hotellille. Illalla kävimme syömässä kaupungilla. Sekä perjantaina että lauantaina piti vielä saada piparminttuteetä ja kakkua pikku kahvilassa, josta tuli vakipaikkamme. Saimme lähtiessämme valita konvehdit mukaamme. Söin siellä muuten elämäni parhaan suklaakakun tai kaksi. Ensimmäisessä oli kirsikkahilloa, toisessa krokanttia, voi että oli hyvää. Ja tuhtia. Yhdestä palasta riitti hyvin kahdelle.



Nyt luulen, että Riika on taputeltu hetkeksi. Päätin, että en matkaile kaupunkeihin niin kauan kuin ferritiinit ovat matalat. Sitten voisi testata jaksamisensa vaikka Riian joulutoreilla, tai ehkä käydä Vilnassa? Baltia on alkanut kummasti kiinnostaa enemmän. Se on niin lähellä, mutta silti ihan erilainen kuin Suomi.

Riika on ihana matkakohde sekä kesällä että syksyllä. Harmi, että kaksi yhteistä päiväämme olivat niin viileitä, että emme voineet istuskella ulkona. Jos olisimme tulleet edellisenä viikonloppuna, sekin olisi onnistunut.

Mukavaa torstaita!

Ps. Eikö ole ihania kuvia! Olen niin iloinen, että sain taltioitua ruskan kuviin.

4 kommenttia:

  1. Ihana kertomus, ja kuvat!!

    Kuvista puheenollen, olisi niin mielenkiintoista nähdä miehesi blogissa, oletteko samannäköisiä ja -oloisia. Olet hänet aina niin kovin kauniisti luonnehtinut. Toki ymmärrän toiveen liki mahdottomaksi, mutta aina kannattaa yrittää! 😉
    Ja kiitos, kun et lopettanut, blogisi on samalla maadoittava mutta joskus myös kauniiden turhuuksien tori. Kovin vaikeaa olisi kuvitella aikaa ilman sitä. <3

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos!

      No nyt on niin, että miestäni ei tulla näkemään blogissa... Viihtyy paremmin kameran takana kuin edessä. Ehkä olemme samantapaisia, olen oppinut häneltä paljon rentoutta ja positiivisuutta. Samannäköisiä ei olla, hän on 33cm mua pidempi.

      Juu, kyllä täällä jatketaan kuten ennekin. Hei me kaikki todellakin tarvitaan niitä ihania turhuuksia! Sepä se, en minäkään oikein osaa kuvitella elämääni ilman blogia, vielä!

      Poista
  2. Voi mitä kuvia ja Riikaan on pakko päästä - en ole siellä koskaan ollut! Olen minäkin koti-ihminen, mutta matkakuume on suonissa ihan koko ajan =)

    Mukavaa syksyä,

    Saila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luithan myös linkkaamani kesäpostauksen? Riika on ihanan lähellä, suosittelen ehdottomasti!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.