Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

10.11.2018

Halloween, pyhäinpäivä - jompikumpi vai molemmat?

Meillä on taas tänään soinut irkkujoulu, ja lauantai on kulunut erästä joulukamppista stailatessa ja kuvatessa. Niin kivaa puuhaa, vaikka ulkoa ei saa yhtään valoapua kuviin. Muutenkin joulu alkaa hiipiä mieleen pikku hiljaa. Haluaisin tänä vuonna valmistaa sen kaikessa rauhassa, ilman että annan ulkopuolisten kiireiden vaikuttaa mieleen. 

Halloweenkin meni jo, enkä uhrannut sille ajatustakaan. Tunnen itseni vanhanaikaiseksi, mutta oikein mikään siinä ei liikuta minua. Amerikastahan se on tullutkin, tuntuu siltä, että se on vain yksi kaupallinen tapahtuma lisää tähän syksyyn. Ymmärrän kyllä, että se on lapsista hauskaa pukeutumisineen ja juhlineen. Saa vähän "kauhua" elämäänsä turvallisesti. Itse löysin lapsuuden kauhuni Grimmin saduista, turvallinen väylä sekin.

Farkut ja paitis on ollut viime aikoina mieleinen asu, toki neuleen kanssa, mutta mikä sen raikkaampaa kuin ihan perusjutut näteillä asusteilla höystettynä.



En käsitellyt blogissa pyhäinpäivää ollenkaan, enkä halloweeniakaan. Halloween ei oikein istu omaan mielenmaisemaani, vaikka toisaalta en pistäisi pahakseni kunnon pukujuhlia. Meillä koulussa oli lokakuun viimeisenä pukeutumispäivä, ja lapset tietenkin nauttivat siitä.

Pyhäinpäivä sen sijaan sopii pohjalaiseen mielenmaisemaani hyvin. Minusta on kaunis ja niin supisuomalainen tapa sytyttää kynttilöitä edesmenneiden läheisten muistoksi, niin ikään vierailla hautausmaalla. Hautausmaakin on kaunis siinä kynttilöiden valomeressä. Kun olin teini, olin muutaman kerran kynttilänsytyttäjänä pyhäinpäivän kirkossa, jossa luettiin sinä vuonna poisnukkuneiden nimet. Siitä myös tavallaan alkoi joulun odotus. Luntakin oli jo maassa vaikka kuinka paljon.




Amerikassa aikoinani reissatessa näin mitä eriskummallisimpia halloween-koristuksia. Omakotitalojen pihoilla oli hautakiviä, joissa luki asukkaiden nimet, ja pihapuu oli koristeltu vessapaperilla ja luurangoilla. Meksikossahan vietetään kuolleiden päivää, Día de Muertos on riehakas ja värikäs juhla. Olen kai vanhanaikainen, kun minusta ihan perinteinen pyhäinpäivä on kaunis, suomalainen ja harraskin pyhä. Vai onko se tämä ikä. Sitä tajuaa pikku hiljaa oman rajallisen aikansa, ja ymmärtää, että aikaa ei ole loputtomasti.



Loppusyksyn kurpitsa-aika kyllä kolahtaa - tykkään kyllä kurpitsakoristeista, ja olisi hauska kaivertaa kurpitsalyhtyjä. Kurpitsasosetta olen valmistanut useana vuonna aamupuuron kaveriksi. Ja juu, jos saisin kutsun halloween-juhliin, voisin ehkä muuttaa mieleni, eli en missään nimessä tuomitse halloweenia viettäviä. Myös amerikkaiset elokuvat, joissa on syksyn värikäs koristus, ovat kivaa katsottavaa.




Viime viikonloppuna muistelin edesmenneitä sukulaisiani. Minulle todella läheisiä olivat äitini vanhemmat, omat isoäitini ja isoisäni. Muistan joskus ajatelleeni miten onnekas olen, kun minulla on ollut heidät niin pitkälle aikuisikään. Muistan edelleen jonkinlaisena tuoksuhallusinaationa isoäidin puhtaiden pyykkien tuoksun. Muistan ne ruuat, joita isoäiti valmisti: luumukiisseli kermavaahdon kanssa, säilöttyjä kurpitsoita, haudutettua lihakastiketta. Hekkuani oli erityisesti makea velli, jonka veikkaan isoäidin keittäneen täysmaidosta, munankeltuaisista, sokerista ja suurusteesta.

Lapsena muutenkin äidin puolen sukulaiset olivat todella paljon läsnä ja on sääli, että serkkujen kanssa ei tule enää pidettyä niin paljon yhteyttä. Isän ja äidin mökki oli lähellä äidin tädin maatilaa, ja siellä oli aina tosi hauska käydä mökille juomavettä hakemassa. Ja samalla näki sukulaisia, jotka tulivat sinne kesänviettoon.

Lienenkö vanha, kun niin mielelläni muistelen menneitä. Minussa on aina ollut aimo annos nostalgikkoa. Se että muistelee menneitä, ei suinkaan tarkoita sitä, että ei eläisi tätä päivää. Se kertoo siitä, että kulunut elämä on ollut mieluisaa ja siitä on jäänyt hyviä muistoja. Miksipä niitä ei muistelisi, ja heitä, keitä siihen on kuulunut.



farkut Mos Mosh
paitis Uniqlo
loaferit Strafford
vyö Gucci

Mitenkä teillä, vietittekö halloweenia vai ihan perinteistä pyhäinpäivää?

Mukavaa lauantaita!

4 kommenttia:

  1. Kuules Marjukka, mitenkä tässä nyt ”ojentaisin” sinua tekstin luettuani:) Ensinnäkään ei ole vanhanaikainen eikä vanha, jos ei halloweeni puhuttele. Minäkään en pidä näistä kinkereistä lainkaan. Mulla on (you know) vaarani joutui näihin pyörityksiin, mutta tänä vuonna tämä ajankohta meni vaisusti ja hyvä niin, olin myös pois kotoa viikonlopun. Toiseksi, ei ole vanha, jos muistelee menneitä. Minusta se vaan kertoo fiksuudesta, kauniista tavasta ja siitä, että on jotain mitä muistella. Niistä menneistä tulee niitä hyviä tarinoita kerrottavaksi.

    Ikäasiassakin hieman murisen. Jokainen on sen ikäinen, kuin on ja toisaalta ikähän on numeroita. Katsoin ed. päivänä tanskalaisen dokumentin, kun ”Isoisästä tulee isä”. Se oli mielenkiintoinen ja hauskakin. Hauskuutta hieman latistivat itse ohjelmaan osallistuneet. Sitä ikää siinä sitten pohdittiin. No, miksi tehdä lapsia 54 vuotiaana, toisella kierroksella, jos kuitenkin se ikä sitten alkaa kalvamaan ja puhuttaa, kysyn minä?

    Summa summarum: nautitaan tästä ajasta ja hyvistä asioista, ikään katsomatta😘

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sua ihanaa <3 Pitäisikö meidän järkätä vuoden päästä pukujuhlat, jos vihdoin oppisimme vähän tykkäämään halloweenista?

      Ikäasia on kyllä monitahoinen. Toisaalta numeroita, juu, mutta toisaalta kyllä kun alkaa tätä kremppaa olemaan, niin muistaa, ettei tässä ihan tyttösiä olla. Toisaalta esim. treenatessa en kyllä ikää ajattele!

      Nimenomaan nautitaan, sillä elämä on ihanaa ja hyvää, eikä ikään pidä tuijottaa. <3

      Poista
  2. Keski-ikäisyyttä lähestyvä takinkääntäjä täällä moi! Vielä viisi vuotta sitten tuhahtelin Halloweenille. Ei sitten yhtään mun juttu. Vaan kuinkas kävikään! Viime vuonna ekat lastenbileet teemalla kavereiden luona. Oli kivaa! Tänä vuonna tuli kutsu aikuisten kauhubileisiin. Päällä täysi tällinki teeman mukaan, toki. Viimeistä piirtoa myöten täydelliset bileet. Myös lapsille järkättiin juhlat tällä kertaa meillä kotona. Lauantaina ehdittiin rauhoittua pyhäinpäiväänkin. Eli vastaan MOLEMMAT! Parasta on, kun voi itse valita parhaat palat juhlista ja tehdä niistä juuri niin kivoja kuin itse haluaa. Tämä pimeys vaatii myös iloa ja valoa talttuakseen. Suosittelen lämpimästi antamaan Halloweenille mahdollisuuden! :)

    -jules

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikä ettei molemmat! Mä kyllä tykkään juhlista, joten mielelläni osallistuisin. Ja hei tuo oli hyvä pointti, jota en ajatellutkaan, että pimeys vaatii valoa ja iloa, jotta jaksaa. Pitäsiköhän järkätä halloween-juhlat ensi vuonna...

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.