Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

24.11.2018

Päivän kuulumisia ja illan kimalteleva neuleasu

Odotan ihan hullun lailla iltaa, menemme pitkästä aikaa syömään Pian ja hänen miehensä kanssa. Luultavasti lähden kotiin taas poskilihakset väsyneinä, sillä meidän tulee aina naurettua ihan hirveästi yhdessä. Meidän miehet kun ovat aikamoisia tarinaniskijöitä.

Muutenpa tämä(kin) lauantai on mennyt työnteossa, mutta nyt helpottaa. Muutenkin loppuvuosi tuntuu nyt oikein mukavalta, esimerkiksi mieltä pitkään vaivannut ferritiini-asia on mukavalla tolalla, kirjoittelen siitä lisää ensi viikolla.

Tuo valo ulkona on ollut ihana. Nappasin pari kivaa kuvaa kynttilän savusta, siinä heijastuu hauskasti callunan varjo.




Olen aika monesta blogista lukenut, kuinka kiireistä on. Samaa sanovat kaikki kaverit, ja kyllähän allekirjoitan sen itsekin. On ollut paljon töitä, ja itsehän olen ne luonut ja valinnut. En valita siitä, että on tekemistä, ja kun olen ollut aika terveenä koko syksyn, en ole niin väsynyt kuin olen yleensä ollut.

Olen ollut pyhästi sitä mieltä, että kiireen luo vain minä itse, ja täytyyhän se myöntää, että totta se on. Inhoan itse sitä, kun valittelen kiireitä. Se kuulostaa omaan korvaani jotenkin tyhmältä. On ihan oikeasti vain muutamia asioita, jotka on pakko tehdä, ja muut, kuten viikonloppusiivoaminen on korvien välissä.



Mutta kuten sanottu, nyt alkaa olla syksyn suuret linjat vedetty sekä töissä että blogissa, ja saa alkaa pikku hiljaa ajattelemaan joulun tuloa. Haluaisin kovasti ehtiä ja jaksaa siivota, koska se on niin hauskaa ja palkitsevaa. Joululahjoja aion myös hankkia ja paketoida.

Perheen meille varaamat lahjarahat pyysimme tänä vuonna laittamaan Jemenin lasten hyväksi, ja ilomielin vanhempani ja veljeni sen lupasivat tehdä. Ainakin Pelastakaa lapset ry:n kautta voi niin tehdä. Siis ei aineellisia lahjoja tänä vuonna, mutta se ei haittaa, suurin lahja on olla terve ja hyvässä kunnossa, samoin se, että läheiset ovat.





Illan asu on Pialta viime syksynä saatu Oasiksen neule, joka on yksi ehdottomia lemppareitani. Se kerää kehuja missä ikinä sitä pidänkin. Se oli myös töissä perjantaina, ja mini-ihmiset kävivät sitä silittelemässä. Housut ovat Uniqlon, ja korkkarit ihan vain tätä kuvausta varten laitetut Apairit. Kaipaan korkkareilla kopsuttelua!

Housujen tilanne kaapissani on vähän hassu, sillä ne vain pienenevät. Miten kummassa se on mahdollista...? Olen neljän vuoden sisään, alkuvuodesta 2014, kerryttänyt kilon per vuosi. On se hurjaa tämä, öhöm, aikuisen naisen elämä, syytän hormooneja ja ikää. Ja hyvää ruokahaluani. Ja tällaisessa lyhyessä varressa ne kilot tuntuvat... Toisaalta olen paremmassa kunnossa kuin silloin neljä vuotta sitten, lihaksia on tullut lisää, ja voimaa, sillä olen treenaillut mm. TRX-nauhoja innolla. Agenda on saada enemmän ylävartaloon voimaa. Jaksan kyllä jalkatreenejä, hyppyjä sun muita tosi hyvin, mutta lankuttamisessa väsyvät ensimmäisenä käsivarret.

On se kumma että elämässä on on aina jotain projekteja: jouluksi kuntoon, hiukset terveemmiksi, ääni kestävämmäksi, vaatekaappi siistimmäksi, to do-lista toimivammaksi. Huh... ; )




neule Oasis
housut Uniqlo
korkkarit Apair
vyö Gucci
kello Daniel Wellington

Minäpä viimeistelen vielä huomisen postauksen, ja sittenpä kohta saamme hypätä autoon ja suunnata kohti kaupunkia. Hauskaa iltaa!

Seuraa kanavissani:


6 kommenttia:

  1. Voi ihana neule!! Rakastan kimalletta !!

    VastaaPoista
  2. Ne ovat ne lihakset, jotka vievät tilaa housuissasi. Ja lihas on myös painavampaa. Eli jatka vaan kuntoilua, se kannattaa aina. Ihanaa aurinkoista sunnuntaita Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne päin ollaan menossa, Tiina! Mutta kyllä tää ikäkin on aika salakavala. Mutta nyt todella nautin treenaamisesta! Kivaa viikkoa sulle!

      Poista
  3. Höpö höpö! Ihan kiukuttaa tuollaiset kilojutut, kun kuitenkin olet todella hoikka. Kuten Tiina tuossa toteaa, hyväkuntoisuus on todennäköisin syy housujen kiristämiseen:P

    Mitä miehesi muuten ajattelee itsekriittisistä projekteistasi? Kun jotenkin vaikuttaa ettei miehet suhtaudu itseensä murustakaan sillä armottomuudella mitä me naiset!! Oma 49-v.mies ainakin katsoo itseään, ja samalla muakin kovin ruusunpunaisin rakastavin silmälasein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo... Olet ihan oikeassa, mutta kun vähän pännii se, että pöksyt kiristää... Mutta kuten jos luit tän päivän (maanantai) postaukseni, niin tässä on ollut isompiakin murheita.

      Hih, mun mies on samanlainen! Ruusunpunaiset rillit silläkin päässä <3 Voi olla, että miehet eivät ulkonäön suhteen ole niin armottomia, mutta tietyllä tapaa suorittajia kyllä. Minusta molemmissa sukupuolissa on yhtälailla sellaisia. Esim. ollaan huipputyössä, vapaa-ajalla juostaan maratoneja tai treenataan triathlon-kisoihin... Ollaan sillä tavoin armottomia. Mitä minusta, mukavuudenhaluisesta ihmisestä, ei tunnu ollenkaan hauskalta. Nää mun projektit on maratoneihin ja sellaisiin aika harmittomia, joista en stressaa loppuviimeksi ollenkaan!

      Kivaa viikkoa sulle ja kiitos kommentista!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.