Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

14.11.2018

Retroiltapala: teetä ja lämpimiä leipiä

Muistan lapsuudesta käsintehdyt, ruskeat keramiikkakupit ja teepannun. Teessä maitoa ja sokeria. Muhkeat juustovoileivät, joissa oli ketsuppia juuston ja kinkun alla. Juusto oli tietenkin päällimmäisenä, jotta se saattoi sulaa ihanasti leivän päälle.

Keittiökin oli retrohenkinen, oranssinpunaiset ja keltaiset kaapistot. Ja oliko Marimekon raitapaita päällä? Oli, tai iltaisin punavalkoraitainen yöpaita.

Tein leivät samalla reseptillä kuin äiti silloin 70-luvun lopulla tehtiin. Tai en ihan, paahtoleivän vaihdoin siemenleipään, mutta ketsupin säilytin!



Koska olemme mieheni kanssa samanikäisiä, muistelemme usein lapsuudenjuttuja, vaikkapa sieltä 70-luvulta, kun molemmat oltiin alakoululaisia. Kollektiivinen muisti toimii, ja mitä toinen ei muista, toinen täydentää. Nauru raikaa, kun tulee mieleen vaikkapa seuraavia asioita:

Mitä sarjakuvalehtiä luettiin? -Akua, Nonstopia tai Nakkea, Retu oli huono lehti, ei kumpikaan tykätty.
Mikä ruoka oli parasta? - pyttipannu ja pottumaito, puuro ja soppa, luumukiisseli.
Mitä mainoksia tuli telkkarista? Tupla! -Tupla-city on lännessä kaupunki, ja tässä on kaupungin sheriffi, tai Susu maistuu niin kuin pusu, jonka ystävältä saan, Jaffat tulloo, Tässä nukkeneitonen, sievä vaaleatukkainen - Daisyyy... Miten nuo rallit vieläkin osaa?
Mitä leluja oli? Siirtopalapelit, view-masterit, Daisyt, legot...



Telkkarissa oli vain kaksi kanavaa, ja kun Pieni talo preerialla alkoi tasan kello kuusi sunnuntai-iltana, sitä odotettiin koko päivä ja katsottiin se tasan kello kuudelta! Siippa katsoi Bonanzaa, ja vieläkin rallattaa sen tunnaria.

Isällä ja äidillä on vieläkin kattovalaisin, joka oli huoneessani, kun olin lapsi. Muistan myös ensimmäisen yölamppuni, se oli Minni Hiiri. Myöhemmin sain ison tytön lampun, kauniin, valkoisen pallon muotoisen valaisimen.



Eilen mietimme, että on jännä, sitä on elänyt yhden kanavan telkkarista striimauspalveluihin saakka, vinyyleistä Spotify-aikakauteen. Miten hienoa oli saada äänilevy, niitä ei ihan joka päivä ostettukaan. Muistan, kun olin kerran sairaana, olisinkohan ollut seiskaluokalla. Telkkarista seurattiin sarjaa nimeltä Vastatuuleen, ja sen ihana tunnari Six Ribbons soi kaikkialla. Isä toi minulle soundtrack-levyn työmatkaltaan, ja hän oli laittanut levyn nukkuessani nojalleen sängynjalkaa vasten. Se oli kova juttu! Myös Greasen soundtrackia soitin aika ahkeraan.

Mitähän vielä on edessä? Hologrammipuhelut? Tapettiin sulautuvat, rullalle käärittävät telkkarit? Ei osaa edes kuvitella mitä maailman laboratorioissa kehitellään. Ja kaikki tämä informaatiotulva. Kehitys on  niin hurjaa, että tuskin mukana pysyy. Päivää ei pärjää läpi ilman to do-listaa. Kaupasta muistaa ostaa tasan kaksi tavaraa, kolmas on jo liikaa vaadittu.

Ja kyllä, nuo leivät maistuivat ihan yhtä herkullisilta kuin lapsenakin!

Leppoisaa iltaa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas!!! 😍

    VastaaPoista
  2. Jaan muistosi,vaikka tuo pottumaito on outo.Minä katselin vielä Onnen päiviä ja mainoksista muistan Aina kun mä maitoo juon....Joo kiva muistella yksinkertaisempaa
    mennyttä vaikka viihdyn nykyisessäkin.
    -Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pottumaito = maidossa keitetyt perunat,mausteena suolaa ja tilliä. Hah,mäkin muistan tuon mainoksen! Kyllä minäkin viihdyn nykyisessä, enkä sillee haikaile menneeseen. Mut kiva muistella välillä.

      Poista
  3. Meillä ei ollut ketsuppia vaan tomaattisiivut juuston alla. Sinappia oli mausteena kinkun päällä. Ja tomaatti poltti suun, mikäli ei ollut varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin poltti! Tomaatin kanssa piti olla varovainen! Pitääpä kokeilla sinapin kanssakin.

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.