Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

7.1.2019

A Star Is Born - ikuinen tarina vai aikansa elänyt paradoksi?

Ennen joulua elokuvateattereihin tuli musiikkielokuva A Star Is Born, elokuva, joka oli jo neljännellä kierroksellaan. Pääosissa ovat myös elokuvan ohjannut Bradley Cooper ja Lady Gaga, eli Stefani Germanotta. Ensimmäinen elokuva tästä ikitarinasta on tehty jo vuonna 1937 nimellä Tapahtuipa Hollywoodissa. Vuoden 1954 versiossa Tähti on syntynyt loisti ihana Judy Garland, vuoden 1976 Tähti on syttynyt taas Kris Kristoffersson ja Barbra Streisand.

Elokuvaa hehkutettiin todella paljon, ja jokseenkin suurin odotuksin minäkin menin sitä katsomaan. Mitä mieltä olin elokuvasta, onko tarina jotenkin jo aikansa elänyt vai onko siitä saatu uusi, freesi versio?



Ensinnäkin täytyy todeta, että Lady Gaga on loistava näyttelijä. Niin luonnollinen, niin herkkä ja suloinen. Ja se ääni - menee välittömästi ihon alle. Lady Gagallahan on näyttelijäkoulutus maineikkaasta Lee Starbourgin koulusta New Yorkista. On virkistävää nähdä hänet itsenään, pelkästään pukien päälle upean äänensä, ei niitä kaikkia muita härpäkkeitä, joista hän niin paljon huomiota saa.

Entä Bradley Cooper? Mustan hänet jo Alias-sarjan ajoilta 2000-luvun alkuvuosilta - Alias oli suosikkisarjamme. Eipä olisi arvannut miten pitkälle Cooper pääsee. Luin jostain, että hän oli opetellut kitaransoittoa neljä vuotta (!), sekä opetellut madaltamaan puheääntään roolia varten, aksentista nyt puhumattakaan.

Tarina lyhykäisyydessään on tällainen: viinaanmenevä kantritähti Jackson Maine tutustuu keikkansa jälkeen drag-baarissa nuoreen Allyyn, ja huomaa tämän lahjakkuuden laulajana. He hengailevat sen yön, jutellen ja musiikista puhuen. Ally on myös lauluntekijä, mikä tekee Jacksoniin vaikutuksen.

Jackson rakastuu päätäpahkaa, mutta Allylta lämpeneminen kestää hieman kauemmin, hän arvaa jo mitä on tulossa. Ally lähtee kuitenkin Jacksonin kutsumana hänen kiertuleelle, ja pääsee laulamaan festareilla balladin Shallow (joka voitti juuri tänään Golden Globen parhaasta kappaleesta). Shallow on kolmasosaksi Lady Gagan omasta kynästä.

Allyn tähti alkaa nousta kiertueen myötä, samalla Jacksonin laskea. He käyvät vihillä, mutta Jackson sortuu juomaan rajusti ja nolaa Allyn tähtihetken palkintogaalassa laskemalla housuihinsa yleisön edessä. Jackson päättää mennä hoitoon, ja raitistumisen jälkeen onkin hetki auvoista onnea. Enempää en kerrokaan, ettei tule juonispoilauksia.

Ensimmäisenä tuli mieleen miksi ihmeessä lämmittää tämä vanha tarina taas uudelleen? Miksi nähdä taas kerran, miten nuori, lahjakas nainen pilaa elämäänsä tukemalla juoppoa miestään - eikö tämä ole jo vähäin kliseinen tarina? Miksi naisen pitää aina venyä näissä tarinoissa? Hän antaa anteeksi mokat miljoonayleisön edessä, sammumiset, vähättelyn.

Ai mut hitsi, se rakkaus.

Eipä unohdeta sitä. Elokuvahan on rakkaustarina, olkoonkin, että on vahvasti romantisoitu. Tai juuri siksi, että on rakkaustarina.

Rakkaudestahan ammentaa tuhat tarinaa, miljoona laulua. Sen piikkiin voi tehdä mitä oudoimpia asioita, ja kuten Allyn tapauksessa, uskoa raitistumiseen jälleen kerran, antaa mollaaminen ja vähättely anteeksi. Teki mieli huutaa Allylle kesken elokuva:"Potkaise se mies pihalle! Et ole hänelle enää mitään velkaa!" Rakkauttahan tämä elokuva kuitenkin tarinoi, mutta tyyliin kaiken se kestää.

Antaisin elokuvalle kolme tähteä viidestä. Musiikki oli jokseenkin mitäänsanomatonta lukuunottamatta upeaa Shallow-kappaletta, joka sekin minusta loppuu jotenkin kesken, Lady Gagan ääntä olisi voinut vielä esitellä enemmän.

Bradley Cooper ja Lady Gaga ovat kaksikko, jonka vuoksi elokuva kannattaa katsoa. Molemmat ovat todella antaumuksellisia rooleissaan, ja loistavia muusikoita. Cooper on sydäntäsärkevä renttu, Lady Gaga taas niin tavallisen näköinen ja oloinen tyttö, gagamaisista asuista ei ole jälkeäkään. Ja miten hyvin he lauloivatkaan.

Sitten toinen riepova asia. Ally tuli pinnalle nimenomaan upeilla lauluillaan ja sanoituksillaan. Jackson opetti, että lauluissa pitää olla sanomaa. Annas olla, kun Allysta tuli kuuluisa, biisitkin muuttuivat yhdentekeviksi sekä sanoituksiltaan että sovituksiltaan. Että se niistä sisällöistä, Ally myi itsensä tuotteistavalle, nuoret naiset yhteen muottiin tunkevalle musiikkiteollisuudelle silmää räpäyttämättä. Plääh.

Kuitenkin elokuva oli kiva käydä katsomassa, ja Maxim on lemppariteatterini, koska siellä ovat ne nojatuolit ja tapakset... A Star Is Born on viihdyttävä, mutta en saanut siitä mitään irti sen kummempaa kuin yhden mukavan perjantai-illan. Ja ai juu, olen jollottanut Shallow`ta ihan kyllästymiseen asti, se on hyvä biisi! Jackson Mainen bändiä elokuvassa esittää muuten kantrilegenda Willie Nelsonin pojan bändi, hauska nippelitieto!

Veikkaan Shallowille ainakin Oscar-ehdokkuutta, jos ei palkintoakin. Ikävä kyllä Bohemian Rhapsody taitaa viedä kokonaisuudessaan enemmän ehdokkuuksia, ja ehkä niitä pystejäkin.

Oletko sinä nähnyt kyseisen elokuvan? Seuraavaksi haluaisin nähdä The Wifen, jossa on juuri roolistaan Golden Globen voittanut Glenn Close, siinähän tarina on hieman samantapainen.

Seuraa kanavissani:

12 kommenttia:

  1. Hei, vähän samansuuntaiset ajatukset jäi, mutta olihan tuo ihan kiva katsoa ja tykkäsin kyllä B. Cooperin ja L. Gagan yhteistyöstä. Samoin, luin/kuulin jostakin, että 3-4 vuotta oli harjoitellut B.C kitaran soittoa ennenkuin ryhtyi tähän ko. leffanprojektiin, pisteet siitä. Oisin suonut GG-pystin, mutta eipä napannut tällä kertaa. Tietyt jenkkileffamaiset kliseydet oli eikä mitään jätetty arvailun varaan lopussa, mutta ihan hyvä fiilis jäi. Bohemian Rapsodyn taidan jättää katsomatta, jotenkin turtunut Queenin musiikin mahtipontisuuteen. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääparin yhteistyö oli tosiaan elokuvan parasta antia, heillä selvästi kemiat kohtasivat. Samaa mieltä, ehkä vähän kliseinen... Heh, muakaan ei kiinnosta erityisemmin Queen-leffa, mutta katson kaiketi sen pääosan esittäjän takia. Musiikki sinänsä on hienoa, mutta mä olen tällä hetkellä pienempien soundien ystävä. Mutta leffassa on aina hauska käydä!

      Poista
  2. Olipa kiva lueskella sun ajatuksia tästä, olen nimittäin miettinyt itsekin, että pitäisi käydä katsomassa tämä. Mutta ehkäpä odottelenkin, että ilmestyy vuokrattavien joukkoon, niin klikkaan sen sitten sieltä ja vietän sen "yhden mukavan perjantai-illan", mutta kotosalla :D

    Ps. Alias oli aikoinaan myös mun suosikkisarjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kerkeät sittenkin, eikä se muuten mennyt enää Maximissa. Mä en enää halua muualle mennäkään, koska ne penkit...

      Poista
  3. Moi,mulla taas tämä elokuva osui ja upposi. Kyllähän se tarina jossain kohdissa kellui hiukan pinnalla, mutta jollain kummallisella tavalla vei kuitenkin mennessään. Enkä sen kummemmin miettinyt esim. naisnäkökulmaa, seurasin enemmänkin tarinaa. Tarinoita on monia ja niitä voi kertoa monella eri tavalla ja mun mielestä tämä leffa oli viihdyttävä. Ja musiikista tykkäsin, siinä on jotenkin hyvä fiilis ! Soundtrackiä on luukutettu ahkerasti kotonakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit, ja sehän se on viihteen tehtävä, tarjota elämyksiä meille erilaisille ihmisille. Shallow ei mene päästä pois, tänäänkin kuuntelin sen automatkalla varmaan kymmenen kertaa...

      Poista
  4. Mä kävin mysteerinäytöksessä joulukuussa kattomassa Wifen, se oli kyllä hyvä. Suosittelen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on kyllä tykätty, mut hitsi, nyt näyttää siltä, että se jää kotiteatteriin katsottavaksi. No, siinä on se hyvä puoli, että pääsee välillä vessaan ja jääkaapille - klassisesti ; ) Mikä on mysteerinäytös, pitääpä googlata!

      Poista
  5. Hei, katsoin kinot.fi :stä, että the Wife menee tänään ja 12.1. Korjaamo Kinossa Töölössä ja 30.1. Kannukinossa.
    Niin, ei ymmärrä sitä naisten pyyteetöntä rakkautta renttumiehiä kohtaan. Luen just Persbrandtin kirjaa. Kertoo viinan-huumeenhuuruisesta ajastaan ja muista naisista, kun Marie Bonnevien kanssa. Kirjassa juttua Ingmar Bergmannista ja muista tunnetuista teatteri- elokuva-alan ihmisistä. Mutta uteliaisuuttani luen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persbrandtin kirja on kovasti herättänyt huomioa. Se voisi olla mielenkiintoinen lukea! Taitaa The Wife jäädä kotikatsomoon, nyt on taas ollut menoa ja meininkiä.

      Poista
  6. Kiva postaus elokuvien ystävälle, kiitos . Tämä ja monta muutakin on katsomislistalla. Oletko muuten nähnyt La La Landin? Se voisi ehkä olla sinua kiinnostava. Myös Whiplash tulee mieleen musiikkiteemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. La La Land oli mielenkiintoinen, hoksasin heti yhteyden Cherbourgin sateenvarjoihin - dialogi laulaen oli hyvin samantapaista! Ja kas, ko. elokuva on La La Landin ohjaajan lemppari, että ilmankos! Oppilaiden kanssa ollaan soitettu City Of Stars, ihana biisi!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.