Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

2.1.2019

Ladataanko uuteen vuoteen liikaa odotuksia?

Nyt on taas se aika vuodesta, että ihmiset ovat täynnä hyviä lupauksia. Päätetään laihduttaa, pidetään tipatonta ja kaikkea muuta hyvinvointiin liittyvää. Itsekin kieltämättä rakastan vuoden alkua, koska uusi vuosi näyttäytyy tabula rasana - neljä tyhjä kvartaalia, jotka täyttyvät pikku hiljaa. Uusi vuosi ikään kuin nollaa ihmisen, ja hän on 1.1. kuin uusi ihminen.

Suhteeni uudenvuodenlupauksiin on kaksijakoinen. Toisaalta rakastan uusia alkuja ja suunnittelua, toisaalta ymmärrän, että elämä ei ole aina suunnittelusta kiinni. Jos saan terveen vuoden sekä itselleni että läheisilleni, se on tarpeeksi.

Olenko lannistunut ikäni alle, vai pelkästään puhtaasti tyytyväinen elämääni?



Luin, että uuden vuoden lupaukset eivät saisi olla kovin moninaisia, jotta ne pystyisi pitämään. Kannattaa luvata vain yksi iso asia, asettaa välitavotteita, eikä masentua lipeämisestä. Itse lupasin viime vuonna olla namittomalla, ja olinkin melkein kolme kuukautta. Olin aika kiero: vaikka en syönyt karkkia, suklaata tai leivonnaisia, hunajaa kului ihan kiitettävät määrät.



Kyllä minäkin hurmaannun uuden vuoden autuudesta, ja tunnen olevani vuoden alussa tietyllä tapaa nollaantunut. Enkä olisi minä, jos minulla ei olisi aina jonkinlaista tavoitetta tai projektia kiikarissa. Mutta koska olen onnistunut syksyn pysyttelemään kaikessa kohtuudessa, en näe nyt mitään syytä yhtäkkiä alkaa kieltämään itseltäni jotain. Luultavasti silloin alkaisin himoita kaikkea kiellettyä...



Sen sijaan voi kysyä itseltään mikä on minulle hyväksi. Koko joulunalus, vähän jouluna ja uuden vuoden aattonakin tuli herkuteltua, mikä näkyi ihossa epäpuhtauksina ja punoituksena. Vatsan hyvinvointi näkyy suun ympäryksen alueella, ja juuri suun ympärys ja leuka on itselleni se alue, johon näpyt tulevat. Ja finnit ovat niitä maailman ärsyttävimpiä, itseaiheutettuja kiusankappaleita, joita ikävä kyllä muistan kyllä joka kerta, kun laitan suuhuni suklaata tai juustoa.

Olen myös huomannut, että suolainen ruoka tai vaikkapa se yksi viinilasillinen tuntuu turvotuksena. Eli tietyllä tapaa herkutteluviikot on hyvä katkaista, ja katsoa vähän mitä sinne suuhunsa laittaa. Enemmän vihanneksia, juureksia ja marjoja, myös hedelmiä.



Ihminen tuppaa olemaan sellainen, että hän väsähtää lupauksiisa ja unohtaa tavoitteensa, kun tulokset näkyvät niin hitaasti. Myönnän kuuluvani tähän leiriin. Eli uuden vuoden "avoite voisi olla eräänlainen kärsivällisyyden kasvattaminen. Herttinen, olenhan soittanut ja laulanut vuosikausia, ja siinä, jos missä, tarvittiin pitkää pinnaa ennen tuloksia.

Mutta oikeasti. Oma toiveeni tälle vuodelle on ainoastaan ja vain oma ja läheisten terveys. Jos pysyy terveenä, tulee monta hyvää kaupan päälle, esimerkiksi hyvä kunto, ja se taas ratkaisee aika monta ongelmaa näin viiskymppisen näkökulmasta. Pysyy vahvana, pysyy liikkuvana ja notkeanakin. Haluan saada paremman aerobisen kestävyyden ja käsivarsiin enemmän papua. Liikunnassa olen aika pitkäpinnainen. Jos laiskuus meinaa iskeä, selaan Instagramia. Kavereiden urheilusuoritukset toimivat aika hyvänä motivaattorina!



Vähän häveten myös katselen Instasta aarrekarttoja ja vuosikatsauksia. Miksi minua ei huvita laatia listoja elämäni eri osa-alueilta?

Minä kun koen, että olen aarteeni jo tavoittanut. Tyytyväisyys ei välttämättä kehitä, mutta mukava siinä on välillä kelluskella! Ja kun on aika, ja haluan jotain uutta elämääni, otan härkää sarvista. Ja toisekseen: pitääkö sitä aina niin hirveästi koko ajan pyrkitä ja haluta? Eikö voisi hetken olla tyytyväinen ja katsella ympärilleen, sanoa: hei, sä teit ton, hyvä! Some sinänsä on huono elämänhallinnan mittari. Elämää ei suoriteta blogissa, ei Instan täydellisissä kuvissa, vaan jossain ihan muualla, paikassa nimeltä Oikea Elämä.



mekko Cubus / ballerinat Guess

Mutta vastaus otsikon kysymykseen: ladataanko niitä odotuksia liikaa?

Riippuu paljolti ihmisestä, mutta tässä on elänyt sen verran kauan nähdäkseen sen, että monet asiat, kuten terveys, työ, läheisten terveys, eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kun ne ovat kunnossa, onvat pääasiat kunnossa. Monia asioita voi hallita, kuten sitä vihannesten syömistä, mutta elämän suurissa asioissa ei välttämättä kysytä omaa halua.

Senpä tähden en varsinaisesti lataa uuteen vuoteen mitään odotuksia, ainoastaan toiveita liittyen näihin suuriin kysymyksiin. Jos vastassa on huono vuosi, se pitää ottaa vastaan ja yrittää siitä selvitä. Jos taas hyvä, osaan olla taas kiitollinen vuoden päästä. Kuten nyt olen kiitollinen viime vuodesta.

Mitenpä sinä, oletko tehnyt lupauksia, vai jatkatko tutulla tavalla eteenpäin vuotta 2019?


Seuraa kanavissani:


8 kommenttia:

  1. Viime vuoden tipaton tammikuu venähti raittiudeksi, joka on jatkunut tähän asti ja luulenpa, että se jatkuu täst edeskin. Vuosi sitten toivoin, että taloudellinen tilanne paranee ja niin kävi. Lisäksi toivoin, että työn ohella tapahtuvat opinnot saisin päätökseen. Kuin ihmeen kaupalla sain viimeisen opintotehtävän palautettua uudenvuoden aattona. Kaikkea siis tapahtuu..nyt olen uuden äärellä, sillä opiskeluihin ei tarvitse nyt aikaa käyttää. Niinpä päätin, että oman kunnon kohottamiseen panostan alkuvuoden. Tänään olin pt: n kanssa salilla ja maaliskuun loppuun kerran viikossa. Sanoisin, että jos lupaa jotain, sitten vaan tekemään :) TerhiR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mahtava vuosi sulla on ollut! Yksi hyvä asia seurasi toista. Onnea opiskeluiden loppuunsaattamisesta, se tuo varmasti elämääsi kaikkea uutta jännää. Ja PT on myös upea juttu!

      Poista
  2. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ei ole mitään tärkeämpää kuin terveys ja se, että saa olla rakastettu, onnellinen ja tyytyväinen ja että on töitä - onneksi opettajan alalla niitä yhä on. Kun itse olen ns. elämän jatkoajalla, niin nämä kaksi asiaa ovat tulleet elämän tärkeimmiksi, mitään lupauksia en enää anna. Elämä menee omaa uomaansa ja terveyteen ei voi vaikuttaa. Jos se säilyy, niin mikäs sen mahtavampaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi opettajilla on turvatut työpaikat. Mä uskon, että sä tunnet elämästä kiitollisuutta, onneksi sait jatkoajan. Siinä menee varmasti elämän prioriteetit uusiksi, eikä viitsi valittaa enää ihan pikkuasioista. Hyvää uutta vuotta ja työniloa!

      Poista
  3. Ihana postaus ja olen ihan samoilla linjoilla. Minä en tee uudenvuodenlupauksia tai aarrekarttoja. Aina voi toki tehdä pieniä linjanmuutoksia tai suunnanvaihtoja, jos tarve vaatii, mutta sen muutoksen ei pitäisi olla yhdestä päivästä kiinni.

    Juuri joulunpyhinä ja välipäivinä selailin turhautuneena somea ja vertasin kaikkia niitä kiiltokuvia ja hehkutuspäivityksiä omaan elämääni... Eihän siinä voi kuin masentua, kunnes taas muistaa sen, että ne kiiltokuvatkin ovat vain pintaa, eikä niiden taakse näe. Oikea elämä on jotain muuta kuin täydellinen kahvipöytäkuva tai hehkutusta rikkumattoman näköisestä elämästä.

    Ihanaa alkanutta vuotta ja olkoon se täynnä moninaisia onnellisia hetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Some on kieltämättä vähän masentava. Vaan kuvien takana saattaa olla koviakin kipuja ja elämäntilanteita. Toisaalta some voi olla "ulospääsy" ja hetken unohdus kauniiden kuvien muodossa. Kyllä muakin tuppasi ärsyttämään kiiltokuvamaiset kuvat, tosin sorruin siihen itsekin.

      Ihanaa alkanutta vuotta sulle, Tuula!

      Poista
  4. En koskaan tee uudenvuodenlupauksia, koska oman luonteeni tuntien niistä seuraa helposti jotain orjuuttavaa - ja syyllistävääkin, jos niitä itselleen tehtyjä lupauksia ei pysty pitämään. Pyrin ottamaan joka päivästä iloa irti, niistä pienistä arjen asioista, se on tärkeää jaksamisen kannalta! Pääasiallisen yksineläjän (nyt 20 vuotta etäsuhteessa :) ) elämä on muutenkin aika säännöllistä. Hyötyliikuntaa tulee autottomalla paljon, kun joka paikkaan kävelee (tai kesäisin pyöräilee) ja kantaa kaiken mitä tarvitsee, ja kotona hoitaa kaiken itse. Kävely- ja pyörälenkkejä harrastan muutenkin, lisäksi jumppaa ja venyttelyä. Herkutellakin saan melko suruttomasti, sillä aineenvaihduntani on mallia "läpipasko", heh heh... joka päivä pitää jotakin hyvää saada, enkä todellakaan kanna siitä syyllisyyttä. Todellakin olen kanssasi samaa mieltä, elämäänsä voi ja saa olla tyytyväinen ilman sen kummempia pinnistyksiä ja pyrkimyksiä - mikäs sen onnellisempi olotila, ja eivätkös kaikki juuri siihen pyri? Reipasta, tervettä ja onnellista vuoden jatkoa toivottaa Ansu :)

    VastaaPoista
  5. Sulla on niin mahtavasti jalat maassa, että ei paremmasta väliä. Upea elämänasenne! Joka päivässä pitää todellakin olla jotain juhlahetkiä, jos ei muuta niin hyvä kuppi kahvia, tai aikaisin nukkumaan, hehheh. Sanotaan, että pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle, tosin minusta viiskymppinen näkee jo lähelle ja tajuaa iloita elämästä. Toivottavasti!

    Hyvää tammikuun alkua sulle, Ansu!

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.